MOIKKAMOI!
Nyt kun arkea on eletty pian kolme päivää (mikäli arjen alkaminen tapahtui koulujen alkaessa), huomaa sitä lipsuneensa kuin varkain niihin totuttuihin arkirutiineihin. Niihin sellaisiin, joita esikoisen aloittaessa koulutiensä hiottiin aika kauan, jotta arki saatiin helpommaksi. Vaikka ex tempore -ihminen olenkin, niin silti kaipaan arjessa jotain rotia. Sellaisia rutiineja, jotka eivät pelkästään helpota arkea, vaan tuovat myös tiettyä turvallisuuden tunnetta. Sitä sellaista tunnetta, että I’ve got this!
Ajattelin jakaa teille nyt muutamia meidän perheessä hyväksi todettuja tapoja, joilla helpottaa arkea. Osa on ihan varmasti itsestäänselvyyksiä, mutta yhdessä nämä asiat tekevät arjesta aikas kivutonta. Sellaista, että ei tarvitse juurikaan laskea aamuja viikonloppuun.
Viikottainen ruokalista ja isompi kauppakäynti / ruokien kotiin toimitus
Tästä en voi tarpeeksi paasata 😀 Siinä missä aiemmin pähkäilin työpäivän aikana, että mitähän me tänään syötäisiin ja kurvasin kaupan kautta kotiin on vaihtunut selviin säveliin. Viikottaisen ruokalistan lisäksi naputtelen ostoslistaan aina valmiiksi muut ruokatarvikkeet, kuten välipalat. Arjen sujumisen kannalta on sangen tärkeää, että koululaisille löytyy helposti napattavat välipalat jääkaapista koulun jälkeen. Jotenkin sitä omalta osaltaan äitinä haluaa auttaa toisten koulutaivalta. Sen takia usein teen aamupalankin valmiiksi tytöille. Senkus tulevat alakertaan ja istuvat pöytään. Hemmottelua? Ehkä, mutta aika aikansa kutakin.
Myös se meal prepping on muuten työn alla. Usein sunnuntaisin teen ruoan valmiiksi maanantaille. Mutta pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja valmistella vielä enemmän. Ehkä tulevina viikkoina on pakko, kun vietän suurimman osan viikosta toimistolla kotitoimiston sijaan. Kotitoimistolla kun on usein aikaa laittaa perunat kiehumaan ja valmistella iltaruokaa.
Siisti vaatekaappi
Tämä! Tällä hetkellä tytöillä on vaatteet järjestyksessä, mutta tuo oma vaatekaappini on katastrofi. Täytyy joku ilta ottaa pari tuntia ja siivota se. Tällä hetkellä elän vaihetta ”mulla ei ole mitään päälle pantavaa”. Varsinkin kun loppuvuoden olen uusien vaatteiden ostoskiellossa. Saan ostaa vaatteita vain kirppareilta. Enkä ole vielä kirppareille asti ehtinyt. Tosin olen aivan varma, että kun vaatekaappi on järjestyksessä, niin sieltä löytyy vaikka mitä kivaa 🙂
Koulu- ja työvaatteiden valmiiksi katsominen
Joskus tein niin, että katsoin viikon työvaatteet valmiiksi makuuhuoneessa olevalle rekille. Se oli ihanaa. Siinä oli valmiiksi laitettuna viisi asukokonaisuutta ja sai valita fiiliksen mukaan päällensä. Tätä nykyä katson edellisenä iltana työvaatteet valmiiksi. Myös kotitoimistopäiviin. Tyttöjä muistutan koulua edeltävinä iltoina tekemään saman. Mikään ei ole rasittavampaa kuin se, että aamulla kuulee ”Äiti, miks ne mun farkut on vieläkin pesukasassa. Mun piti laittaa tänään just ne päälle.”.
Suunnitelmallisuus ja kalenterin täyttäminen viikoksi eteenpäin
Koulujen lukkarit meillä on jääkaapin ovessa, mutta lisäksi itselläni on työpöydällä tuollainen kalenteri, jota täytän aina viikoksi-kuukaudeksi eteenpäin. Huomaan, että itseäni helpottaa suunnattomasti se, että kun tiedän minä päivinä ehdin urheilemaan. Tiedän, että yhtenä arki-iltana mulla on pienemmän treenien ajan puolitoista tuntia aikaa käydä hölkällä. Mutta pyrin myös varaamaan pilatestunnit pari viikkoa aina etukäteen. Silloin kun arki on kovin kiireistä on tärkeää löytää kalenterista niitä ”hengähdystaukoja”. Niin kuin ollaan monasti teidän kanssa juteltu, niin liikunta on mulle se, joka pitää pään kasassa ja josta saan eniten energiaa arjessa.
Läksyt ja kokeisiin lukeminen
Kuinka monta kertaa olen mielessäni kiittänyt äiskää siitä, että lapset saivat tulla tänne mummulaan koulun jälkeen. Äiti piti tiukan kurin siitä, että ihan ensin koulun jälkeen tehtiin läksyt. Kuulusteli ja tarkisti matikan tehtävät. Kyseli sanoja ja kummasi siististi lasten huonosti kumittamat kohdat 😀 Sen jälkeen vasta oli kavereiden aika. Esikoinen ehti niiden neljän vuoden aikana oppia tämän tavan niin, että se tulee selkärangasta. Pikkuisemman kanssa välillä vielä opetellaan, mutta aika hyvin läksyt tulee tehtyä heti koulun jälkeen. Tänä syksynä me panostetaan läksyihin niin, että kun tulee aika lukea kokeisiin, on asia jo tavallaan tuttua. Ja hei, ei enää niitä kokeita edeltävän illan klo 22.00 istuntoja keittiön pöydän äärellä, kun huomataan, että huomenna on hissan koe. Se ei ole kellekään kivaa 😉
Nukkumaanmenoajat ja sulavat aamut
Mä olin aiemmin tosi tarkka lasten nukkumaanmenoajoista, mutta nykyään luotan siihen, että itse tietävät milloin mennä nukkumaan. Tai milloin nukahtavat. Kuinka teillä muuten menee 12- ja 14-vuotiaat nukkumaan? Meillä vaihtelee, mutta kyllä kympiltä yleensä ovat molemmat sängyssä. Riippuu varmastikin lapsen unen tarpeesta, mutta itse näkisin, että kyllähän nuo tarvitsisivat unta vielä 9-10 tuntia. Mikä tarkoittaa sitä, että kasin aamuina pitäisi mennä nukkumaan yhdeksältä. Mutta ”Ei kukaan mun kaveri mee niin aikasin nukkuun…” ;D
Vaikka nukkumaanmenoaikoja katsonkin vähän sormien läpi, niin arkisin pidän kiinni kotiintuloajoista. Se on klo 20. Ellei ole joku koulun disko, harrastusmeno tms. joka menisi pidemmälle. Kotiintuloajoista meillä ei onneksi ole jouduttu vielä vääntämään. Ehkä pitkälti sen ansiota, että lasten kavereilla on samansuuntaiset kotiintuloajat. Aamuisin meillä ei torkutella. Olen huomannut meidän perheelle sopivan tämän tavan. Kun kello soi kuudelta, nousen samantien. Lapset herätän tunti ennen koulun alkua ja hienosti (vielä tässä vaiheessa kouluvuotta) nousevatkin, eikä tarvitse montaa kertaa herätellä.
Rauhoita sunnuntai-illat ja tee niistä suloisia
Muistan lapsuudenkodissani sunnuntai-iltojen ihanuuden. Aika usein sunnuntaina meillä oli iltaruoaksi mannapuuroa ja mustikkakiisseliä. Tai sitten jos oikein hyvä säkä kävi niin suklaamannapuuroa 🙂 Äiti kävi usein sunnuntaisin pari tuntia töissä tekemässä töitä, mutta lopun päivää vietti essu päällä keittiössä. Muistan makoilleeni yläkerrassa omassa huoneessani kuunnellen kolinaa keittiöstä. Sunnuntai oli myös saunapäivä.
Tänä päivänäkin tykkään tehdä sunnuntai-illoista leppoisia. Eilen illalla syötiin iltaruoka melko myöhään, mutta siinä ruokapöydän äärellä koko perheen kesken uuniperunoita syödessämme kävimme läpi viikonlopun kohokohtia ja juteltiin tulevasta viikosta. Siivottiin ruokailun jälkeen keittiö ja painuttiin sänkyihin rauhoittumaan yöunia varten. Huudeltiin vielä hyvät yöt toisillemme ja nukahdettiin.
Onko teillä jotain vippaskonsteja jakaa helpompaan arkeen? Arkihan on lasten kasvamisen myötä helpottunut suunnattomasti. Näin jälkikäteen ne aamut kun vedettiin kurahaalarirallia 1,5 ja 3,5 -vuotiaan päikkyyn itkupotkuraivareiden kanssa vietävien nassikoiden kanssa tuntuu ihan utopistisilta. Miten sitä on silloin jaksanut? Se on ollut sitä arkea isolla aalla. Tosin muistan noi ajat ihanina myös. Työpäivän jälkeen kun kaarsi päikyn parkkipaikalle ja haki kotiin kaksi hymysuuta, jotka olivat maistelleet mutakakkujansa. Ne höpöttelyt auton takapenkiltä turvaistuimista kotimatkalla. Ihania arkimuistoja!
IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA ♥
Takaisin ruotuun -postaussarjan muut osat (seuraavaksi luvassa liikunta arjessa -osio :):
Takaisin ruotuun: Arkiruokailut syyniin
Takaisin ruotuun: Astetta helpompi arki
Takaisin ruotuun: Liikunta arjessa
Takaisin ruotuun: Talous retuperältä reilaan
Takaisin ruotuun: Mielen hyvinvointi & jaksaminen arjessa
Ruokahuoneessa on tullut aiemmin vietettyä hirmuisen vähän aikaa. Mutta nyt kun olkkarin vitriini siirtyi sinne, niin huoneesta tuli jotenkin valoisampi ja sitä myötä viihtyisämpi. Pitäiskin kutsua ystäviä joku sateinen ilta kylään. Kattaa kauniisti ja syödä pitkään hautunutta ruokaa. Ah, tuumasta toimeen!
