torstai 19. syyskuun 2019

Olohuoneen vaaleampi ilme

HEIPPAHEI

torstaiaamuun ihanat! Miten sitä joka ikinen syksy havahtuu siihen, ettei ole taaskaan kaivanut hanskoja tarpeeksi ajoissa esille? Ei voisi sanoa tässä kohtaa oppia ikä kaikki, sillä tuo ei todellakaan pidä paikkaansa. Onneksi ulkotakissa on pitkät hihat, joihin ujuttaa kädet koiran aamulenkillä. Ei ole näpit ihan tunnottomina kun kotiin palaa 🙂 Jos ei tuota pientä nipistelyä sormen päissä oteta huomioon, niin muuten kyllä tykkään näistä pirtsakoista syysaamuista. Posket punaisena on hyvä ottaa uusi päivä vastaan.

Muistatteko, kun tilasin uudet päällyset sohviin toukokuussa? No ei siinä mennyt kuin  kolme kuukautta, kun sain nuo vaihdettua. Mikä siinä onkaan, että sohvien laittaminen palasiksi on aina työn ja tuskan takana. Miten te muut ikealaisten omistajat, kuinka usein vaihdatte/pesette päälliset? Meillä oli ne ekat päälliset varmaan seitsemän vuotta ilman pesuja. Ainakin runkojen päälliset. Eivät likastuneet. Mutta sen jälkeen ollaan kerran puoleen vuoteen pesty päälliset. Ensimmäiset valkoiset päälliset joutivat roskiin, kun olivat niin pinttyneessä liassa, ettei niitä saanut edes valkaisuaineella puhtaaksi. 

Tässä välissä oli ne vaaleanharmaat päälliset, jotka bongasin mega-alesta. Ne toivatkin olkkariin hetkellisesti tosi kivaa raikkautta. Kunnes aloin haikailmaan taas valkoisia päällisiä. Onneksi haikailin ääneen, sillä sain teiltä vinkin Bemzistä. Tilasin päälliset vähän tuollaisena ”loose fit” mallisena, joten ilme on rennompi.

Ja hei onhan noi nyt kivat! Ollakin, että tuota kuratassua varten sohvat ovat arkena visusti peitoilla peitelty. Sillä vaikka kuinka käydään tassupesulla ulkoilun jälkeen, niin aina sinne jonnekin anturoiden väliin jää harmillisesti mutapaakku. Olohuoneen ilme vaaleni uusien päällisten myötä ja nyt sohvat erottuvat seinien harmaasta. Harmaat sohvat, kun eivät oikein erottuneet seinistä. Olivat niin samanväriset.

Yksi kysytyin kysymys blogin kautta on se, mitkä nuo meidän sohvat ovat. Ne ovat Ikean Kivikit. Kuka olisi arvannut, että yhteensä vajaalla viidellä sadalla saataisiin sohvat, jotka ovat meillä edelleen näin kymmenenkin vuoden jälkeen käytössä. Eivätkä ole menneet miksikään. Toki parit ostetut päälliset ovat tuoneet hieman lisähintaa, mutta nyt on reservissä ne harmaat taas pestynä, kun haluaa tummentaa ilmettä. Eli ei aina tarvitse ostaa kallista saadakseen laatua. Kuten ei korkea hintalappukaan ole aina tae laadusta.  ID

Vaikka sitä syksyä varten yleensä tummentaa ilmettä ja tekee sellaista pesämäistä fiilistä tummemmilla tekstiileillä, niin olohuoneessa meillä tämä ei päde. Olkkari saa olla vaalea. Makkariin taas olen vaihtanut jo tummansiniset helmalakanat sänkyyn ja tumman itämaishenkisen maton lattialle.

Mutta nyt suoristusrauta tulille ja silmäpussit piiloon. Tämän päivän olen omistanut excelille ja tulevalle myyntikokoukselle. Jonkun mielestä ehkä tylsää, mutta tällaiselle excelin rakastajalle on kuulkaa onnen päivä 🙂

IHANAA TORSTAITA,


sunnuntai 15. syyskuun 2019

Aikuisten kesken ♥

HEISSULI!

Toivottavasti siellä on ollut mukava viikonloppu! Täytyy kyllä sanoa, että jotenkin tuntuu että nämä viikonloput menevät pikakelauksella. Eikä siinä, paljon on taas tapahtunut viikonlopun aikana ja mikä ihanaa, paljon on tullut rentoiltuakin ilman minkäänsortin tekemisen tarvetta.

Eilen oli yksi työkeikka (siitä viikolla lisää), jonka jälkeen lähdettiin miehen kanssa hippulat vinkuen kohti mökkiä. Hieman uumoilin etukäteen, että näinköhän osataan rentoutua. Jotenkin silloin, kun ollaan oltu mökillä aiemmin vajavaisella porukalla on mielessä ollut tietynlainen haikeus. Nyt kun molemmat tytöt lähtivät veljen perheen mökille, niin ajattelin että ei varmastikaan tulla selviämään. 

Että viikonloppu menisi ikävöidessä. Mutta hei, meillä oli niin sairaan siistiä kahdestaan mökillä 😀 Ei tietoakaan mistään haikeudesta tai sellaisesta olosta, että joku puuttuu. Hah, tällaiset mökkiviikonloput miehen kanssa kaksistaan pitää ehdottomasti ottaa kalenteriin tulevina kesinä.

Saunottiin, tehtiin ruokaa, juteltiin, katsottiin telkkarista ihan älyttömän tyhmä elokuva ja mentiin aikaisin nukkumaan. Herättiin siihen, kun sade ropisi huopakattoon. Käännettiin kylkeä ja nukuttiin vielä pari tuntia lisää.  11 tunnin yöunien jälkeen tehtiin ihan rauhassa aamupalaa. Ilman, että kukaan kysyy sellaisella semivalittavalla, mökkiolosuhteiden kärvistämällä äänellä ”Monelta me muuten ollaan kotona?” Ilman, että ketään olisi kaverit kaupungissa odottamassa.

Ennen kotiin lähtemistä lämmitettiin vielä päiväsauna. Hurautettiin venematka kaatosateessa ja naurettiin mökkielämän ihanuudelle 🙂

Niin että jos joskus olen miettinyt, että mitenköhän me pärjätään sitten, kun lapset muuttavat pois kotoa, niin taas tämän viikonlopun jälkeen olen vakuuttunut siitä, että me pärjätään erittäin hyvin. Onneksi siihen on vielä monta vuotta. Nyt vielä nautitaan näistä sunnuntai-illoista, kun lapset ovat meidän kanssa kotona. Pelataan korttia ja luetaan tiistaisiin matikankokeisiin.

Aikuisten kesken ehditään kyllä olemaan sitten myöhemminkin.

Hei, olen saanut uusilta lukijoilta muutamia kyselyitä näyttää mökkiä sisältä. Joten postauksen kuvituksena toimii mökkikuvat (sorry sotkuisesta keittiöstä…). Mökkiä on laajennettu kahteen otteeseen, mikä tekee sen, että olohuoneen yksi seinä ja makkarin seinä ovat vanhaa ulkoseinää.

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,


sunnuntai 01. syyskuun 2019

Heippa kesä, olit ihana!

HELLUREI IHANAT

ja hei oikein hyvää syyskuun ekaa! Mä olen salaa alitajunnassani odottanut syyskuuta. Ihan vain sen takia, että rakastan niitä pimeitä iltoja, kun Esteri on vetänyt herneet nenään; kun sataa aivan kaatamalla. Kun koiran kanssa iltalenkiltä tullessa ollaan molemmat uitettuja koiria. Ja ehei, se ei silti poissulje sitä, ettenkö olisi nauttinut kesäpäivistä täysillä. Tottakai olen, mutta ilolla otan vastaan syksyn, joka alkoi virallisesti tänään.

Eilen sanoimme heipat kesälle oman perheen kesken. Päivä meni remppahommissa ja ihana oli istua illalla mökin freesattuun kesähuoneeseen. Uudet valokatteet katossa päästivät ilta-auringon sisään ja yhden seinän puupaneeleiden valkaisun myötä koko kesähuone muuttui valoisammaksi. Siinä samalla tuli sutaistua myös puinen ulko-ovi valkoiseksi sekä sellainen punaruskea sivupöytä. Sekä tuon aiemmin ruskean ruokapöydän jalat. Koska suutarin lapsella ei ole kenkiä, niin kaikki meni sillä samalla talomaalilla. Don’t try this at home -meiningillä 😀

Yleensä ollaan aina tehty rapurallaiden kanssa joku alkuruoka. Clam chowder tai sienikeitto. Mutta nyt mentiin pelkillä ravuilla. Tytöt tekivät pöytään mozzarella-tomaatti-hunajamelonisalaatin, mikä toi muuten ihanaa raikkautta rapuleipien kaveriksi. Viime vuodet ollaan ostettu kaupan pakastealtaasta rapuja, mutta nyt haettiin Kauppahallista Nygreniltä. Ja haetaan jatkossakin. Niin huima ero pakasterapuihin, joissa on poikkeuksetta niin kovat kuoret, että sormen päät ovat seuraavana päivänä kipiät.

Hieman haikeutta oli ilmassa tänään saaresta lähteissämme. Vaikka mökkikautta on vielä jäljellä parisen kuukautta, niin kesä on nyt virallisesti taputeltu ja kohti kotiviikonloppuja mennään. Oma hohtonsa toki niissäkin. Marian Bistro tuolla alakerrassa on ollut vailla juhlavaloja toukokuun alusta lähtien. Odotan perjantai-iltoja ja sitä, kun katetaan herkut baaritiskille. Katsella telkkaria ja samalla jutellaan tulevasta mökkikaudesta. Tätähän se on, kesämökkiläisen elämä.

Seuraavana vuorossa tällä kesämökkiläisellä mökkikassien purku ja pesukoneen työllistäminen. Illalla ilmaiswebinaaria onnellisuudesta ja jotain hyvää sunnuntairuokaa. Ei täällä kotonakaan ole hassumpi näin loppuviimein ajateltuna olla – asennekysymys tämäkin 

SULOISIA SUNNUNTAITERKKUJA TOIVOTELLEN,


torstai 15. elokuun 2019

Yksi lempparikuvakulmiani

MOIKKAMOI!

Mä (ja ihan varmasti te, ketkä olette pidempään kulkeneet mukana) olen huomannut, että helposti sitä tulee kuvattua kotia aina niistä tietyistä kuvakulmista. Yksi tällainen lempparikuvakulmani on alla olevissa kuvissa. Olohuoneen toisella sohvalla maatessani näkymä on juurikin tämä.

Kaunis senkki hallitsee näkymää, mutta tykkään että tuossa sohvalla maatessani näen myös ulos ikkunasta. Ison koivun, joka on kasvanut tontin nurkalla niin kauan kuin talo on ollut kotimme. Eli siitä lähtien, kun olin seitsemän vuoden ikäinen. Eilen iltaruoan jälkeen menin ”ihan vain” hetkiseksi tuohon sohvannurkkaan ja heräsin seiskan jälkeen reilun tunnin unien jälkeen. Voin sanoa, että ei kannata ottaa päikkäreitä tuohon aikaan tavaksi 😉

Usein lempparinäkökulmassa näkyy myös valkoista, karvaista ja pumpulista. Tobylla on varsinainen tutkapaikka tuossa ikkunan edessä. Harmaan nojatuolin selkämyksellä on hyvä olla tutkapartiossa. Haukahtaa muutama kerta vieraille koirille, joita ohitse kulkee. Itkeä tuttujen koirien perään sydäntäsärkevästi. Tänään tulee muuten kolme vuotta täyteen siitä, kun haimme Tobyn kotiin. Muistan vieläkin tuon jännittävän illan. Koko elämä muuttui kertaheitolla. Pelkästään positiiviseen suuntaan, tosin 

En osaisi enää kuvitella elämää ilman tuosta karvakamua. Työpäivien aikana on toista näin kesän jälkeen hirmuinen ikävä.
Paljon haleja ja rapsutteluja tiedossa illalla. Pesuprojektin lisäksi 🙂

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,

PS. mitä mieltä olette tällaisesta lyhyemmästä blogitekstistä? Luettavuusmittari vilkkuu usein punaisella tai vähintäänkin oranssilla, mutta nyt kun tiivistin asiani näyttäisi mittari vihreää 😀

 

 


keskiviikko 14. elokuun 2019

Onnistumisen iloa ( & puutarhanhoitoapua for dummies wanted)

*kuvatulvavaroitus

HEIPPAHEI KESKIVIIKKOON!

Eilen illalla oli taas pitkästä aikaa mahdollisuus tehdä pientä pihakatselmusta ajan kanssa. Aurinko alkoi pikkuhiljaa painumaan naapuritalon taakse ja ilma oli jokseenkin kostea. Pieniä hyönteisparvia lenteli siellä täällä ja koira juoksenteli liinassaan kuin päätön kana. Pidemmälle lenkille kaivaten. Sai toinen odottaa hieman, sillä oli pakko hakea kamera ja tallentaa tuota kukoistusta muistikortille.

Enpäs olisi ikinä kuuna päivänä silloin huhtikuussa, kun ensimmäisiä istutuksia pihalle tein, että mulla oikeasti on vielä tänä kesänä kasveissa kukkia. Mansikantaimissa mansikoita. Tai saatikka yrteissä pakkaseen laitettavaa talven varalle. Moni lukija kauhisteli, kun niin aikaisin keväällä istuttelin. Otin riskin ja näin jälkikäteen ajateltuna tuo on ollut himskatin kannattava riski. ID

Ei vain sen takia, että piha tarjoaa silmänruokaa. Vaan ihan jo henkisellekin puolelle; se, että mä osasin tehdä jotain, mitä en ole aiemmin tehnyt, on varsin palkitsevaa. Rohkaisee muidenkin asioiden suhteen. Se, että nuo komeat liljat ja englantilaiset ruusut kukkivat ovat jo mulle pienoinen lottovoitto. Se, että ne oikeesti kukkivat eivätkä kuolleet, vaikka kesällä unohdin kuivana aikana niitä kastella. On todettu, että onnellisuus lisääntyy puutarhaharrastuksen myötä. Tiedä häntä, mutta omakohtainen kokemus ainakin sen osoittaa todeksi 🙂

Alkukesästä piha oli vielä jokseenkin raakile. Istutukset olivat sellaisia ihan pikkuruisia. Ainut takapakki on ollut gladiolukset, jotka olivat jo puhkeamassa kukkaan, mutta jotka jänöjussi meni ja popsi parempiin suihin. Kuunliljat muurin vieressä ovat vielä melko pieniä, mutta ekakesäläiseksi nekin ovat ihan ookoo.

Vaikka kesää vielä eletään, niin silti ajatukset ovat varsinkin puutarhan suhteen syystoimissa. Koska tämä on mulle aivan uusi harrastus, niin olen miettynyt, että mitä tuolla puutarhan puolella pitää tehdä:

🌿  Pitääkö kukkineet perennat leikata alas? Entäs pensaat?
🌿 Kuuluuko kukkapenkkejä lannoittaa?
🌿 Mistä mä tiedän onko mun yrtit ja perennat monivuotisia vai ei? Mitäs herneenversot tai mansikat?

Mä tiedän, että nämä mun kysymykset saattavat olla vähän tyhmiä, mutta auttakaahan tyhmää 😀 Ylikukkineet orvokit heitin jo pois ja ostin krysanteemeja tilalle. Petuniat varaston oven pielissä olivat komeita, mutta nekin ottivat vähän kuivuudesta itseensä. Sekä siitä, että alkukesän nyppimisien jälkeen jotenkin unohdin niitä nyppiä. Eilen pidin nyppimistalkoot ja heti tänä aamuna näyttivät elinvoimaisemmilta! Pelargoniatkin ovat vielä voimissaan. Josko tänä vuonna yrittäisi niiden talvehtimista sisätiloissa.

Tänään on ensimmäinen toimistopäivä kesälomien jälkeen ja arki sai taas uuden ihanan merkityksen; tälle sadepäivän illalle luvassa siivousta, Kanin Loikkaa (lapset kaivoivat jostain tuon pelin esille piiiitkästä aikaa ja sovittiin, että illalla pelataan :)), takkatulta ja kotoilua ♥ Sitä ennen vielä muutama strateginen suunnitelma syksyn varalle!

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

PS. täältä löydätte kaikki piha- ja puutarhapostaukseni!