lauantai 26. joulukuun 2015

Talviset terkut tunturista!

IMG_5812OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAIMG_5814 OLYMPUS DIGITAL CAMERAIMG_5817 OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAMOIKKAMOI IHANAT!

Voi jumpe, lähdimme talven perässä Lappiin ja talven löysimme! Tehtävä suoritettu. Nyt sitä tajuaa, kuinka paljon ihmeitä tuo lumi tekee. Se, että kengän alla narskuu lumi on kyllä infernaalisen ihanaa 🙂 Nyt on happihypelty mäessä ihan koko päivä. Voin muuten sanoa, että otti hieman voimille; kun ei ole koko syksynä ja talvena saanut lupaa sen kummemmin liikkua, niin ihan tuollainen mummuvauhti mäessä saa sykkeen pilviin. Reisilihakset ovat höllönlöllöä ja posket hehkuvat. Tästä se alkaa, kunnon kohotus!

Pidemmän aikaa mukana olleet lukijat ovatkin tietoisia, kuinka tärkeä paikka tämä Pyhän mökki on meille. Se hetki, kun oven avaa ja möksän tuoksu tulvii nenään on joka kerta yhtä voimaannuttava. Täällä sielu lepää ja mieli rauhoittuu. Äiskä ja iskä ostivat aikoinaan mökin 1990-luvun loppupuolella ihan pilkkahintaan. Sijoitus on maksanut itsensä jo monta kertaa takaisin. Sen verran täällä on tullut parannettua yhtä sun toista työstressaantunutta ihmistä 😉 Äiti on tehnyt ihmeitä mökin sisustuksen suhteen. Pienesti henkii sellaista Aspen-henkisyyttä. Mökki on yhdelle perheelle (+ yhdelle mummulle) just kompaktinkokoinen. Alakerrassa on keittiön ja ruokatilan lisäksi kotoisa olohuone, pieni makkari, wc ja sauna. Yläkerran parvelle majoittuu neljästä ihmistä. Ei sitä enempää tilaa tarvitsekaan. Monesti olen ajatellut, että kotona sitä perheenjäsenet yleensä hajaantuu milloin minnekin. Täällä ollaan kaikki samassa tilassa. Pelaillaan, lueskellaan ja katsellaan televisiota. Seuraavaksi alammekin hurraamaan nuoret leijonat voittoon!

Huomenna jatketaan taas raitisilmamyrkytyksen metsästämistä. Mäessä on hyvin tilaa eikä hissijonot juuri vaivaa. Lisäksi ajattelin jakaa teille huomenna ihan ältsin hyvän ja helpon kakun ohjeen. Vaikkapa sitten uudenvuodenaaton varalle 🙂 Nyt sitä jääkiekkoa, hyvä Suomi!

ILOISTA TAPANINPÄIVÄN ILTAA,alle


keskiviikko 23. joulukuun 2015

Näin sydämeeni joulun teen ♥

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MOIKKAMOI IHANAT!

Long time no see! Eilen jouluhulinat vei ihan mennessään, kiirettä oli niin ettei edes blogin pariin ehtinyt. Mutta hei, onni on ystävät. Eilen illalla vietiin lapset mummutaatalaan vähän hoitoon ja menimme valmiiden patojen ääreen. Pöytä täynnä ihania ystäviä. Pari tuntia ihan aivojen nollausta. Paljon naurua, teetä (no hei oikeasti ihan sairaan hyvää punaviiniä 😉 ja sympatiaa. Taas jaksaa.

Tänään käytiin iskän, mummun ja papan haudalla ja äiskää katsomassa sairaalassa. Äiti siirrettiin Hatanpäälle ja on suht’ hyvissä voimin. Siihen nähden, että leikkaus oli suuri ja riskialtis. Kotiuttamisestakin puhuttiin, mutta katsotaan nyt rauhassa. Puolikuntoisena ei kannata kotiin tulla. Asiat on kuitenkin ihan äärimmäisen hyvin, äiti puhuu ja kävelee. Muistaa meidät ja on ajan tasalla. Jälleen kerran olen niin nöyrin mielin kiitollinen. Elämä on ihmeellinen! Niin hyvin asiat itse asiassa ovat, että uskalsimme tuossa heittää suksiboksin auton katolle. Jihuu! Lähdetään joulupäivän aamuna etsimään talvea vähän pohjoisemmasta. Tosin eipä se lumettomuus paljoa ole haitannut. Pikkuisen sumussa ollaan viime päivät menty.

Nyt alan kattamaan pöytää, sitten istumme pitkän kaavan mukaan alas ja nautimme. Yleensä tässä vaiheessa joulua on nostettu laatikot pöytään, mutta tänä vuonna rikomme kaavoja. Siinäkin suhteessa 🙂 Illan menu näyttää tältä:

waldorfin salaatti
graavilohta ja avokadokurkkusalaattia
jouluinen juustosalaatti
lasimestarin silakkaa
sinappisilliä
savusiikaa
merisuolapedillä kypsytettyjä perunoita
mätiä, smetanaa, sipulia

Lipeäkalakeitto piti tulla alkuun, mutta musta tuntuu, että se säästetään sitten Pyhälle. Oletteko lipeäkalan ystäviä? Äiti on sieltä osasta pohjanmaata kotoisin, missä lipeäkala syödään keiton muodossa. Jos ette siis diggaa siitä toisesta muodosta eli lipeäkalasta valkokastikkeella perunan kera, niin kokeilkaahan tuota keittoa. Ihan älyttömän hyvää. Teen keiton tällä ohjeella. Mutta nyt nälkäiset kuulkaas alkavat ilmoittamaan nälästään, joten paree ryhtiä hommiin 🙂

Hei, on tullut se aika vuodesta kun haluan kiittää teitä ihania pian päättyvästä vuodesta. Vuosi on ollut ihan uskomaton! Myös täällä blogissa. Paljon on tapahtunut positiivisessa mielessä, mutta myös sellaisia asioita, joita ei ehkä olisi tarvinnut tapahtua. Jotka on vaikuttaneet tähän bloggaamiseenkin. Mutta kaiken kaikkiaan vuosi on jäänyt vahvasti plussalle. Vuosi on opettanut hirmuisesti. Paljon uusia lukijoita on ilmaantunut ja mikä ihaninta, olette jättäneet puumerkkiä käynnistänne. Toistan itseäni sanoessani tämän, mutta ilman teitä blogini ei olisi se, mikä se on. Te olette mun inspiraatio.

Lämmin kiitos ihan jok’ikiselle siellä ruudun toisella puolella ja tunnelmallista joulunaikaa 

”On jouluyö, sen syvä rauha
Leijuu sisimpään,
Kuin oisin osa suurta kaikkeutta
Vain kynttilät ja kultanauhat
Loistaa hämärään,
Vaan mieleni on täynnä kirkkautta
Näin sydämeeni joulun teen
Ja mieleen hiljaiseen
Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.”

JOULUTERKUIN,

alle

PS. mitään sen kummempaa joulutaukoa en ajatellut pitää, joten ollaan kuulolla. Huomenna voi olla postaukseton päivä, mutta sitten joulupäivänä viimeistään jatketaan. Tien päällä. Mennään huomen illalla veljen perheelle kylään ja en malta odottaa, että pääsen kamerani kanssa sinne vähän viuhumaan 😉


sunnuntai 20. joulukuun 2015

Jouluisia oivalluksia

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
HELLUREI BLOGISTANIA!

Huh, miten jouluista eiks je? Tässä on kuulkaas rikottu traditioita oikein urakalla. Ikinä, korostan sanaa ikinä, meillä ei ole viittä päivää ennen joulua tehty joulusiivoja saatikka koristeltu kuusta. Tai otettu joulukoristeita esiin. No nyt on sekin tehty ja saa nauttia tulevasta joulusta. Kyllä mä silti olen sitä mieltä, että tiistaina tai keskiviikkona vielä pyyhitään pölyt, imuroidaan ja pestään lattiat. Tuuletetaan petivaatteet ja vaihdetaan lakanat. Että sitten jouluaattona tuntuu joululta. Näin ajoissa joulun aloittaminen on herättänyt muutamia ajatuksia:

– kun nauttii joululaatikot, kinkut sun muut jo viittä päivää ennen joulua, niin ehtii hyvin muuttamaan itse joulun menyyn. Mulla kun yleensä riittää kerta pari noita ihan perinteisiä jouluruokia. Niinpä tänään näpyttelin kauppakassitilauksen uusiksi. Kinkku vaihtui lipeäkalaan ja laatikot salaatteihin 🙂 En tiedä mitä mieltä muu perhe on tästä, mutta senpäs näkee sitten 🙂

– joulukuusen voi ottaa sisään vaikkei joka nurkkaa olekaan nuoltu puhtaaksi. Joulu tulee myös ilman, että keittiön kaapit on siivottu. Tai ovet ja ovenkarmit putsplankko.

– punaiset pallot joulukuusessa on ihan nätit. Eilen toki hetken hyperventiloin, kun olin suunnitellut meidän kuusen olevan tänä vuonna sellainen harmoninen väritykseltään. Lapset halusivat punaisia palloja ja hetken kuusi oli niitä täynnä. Tein pientä karsintaa tuossa iltasella ja nyt kuusessa vallitsee tasapaino kultaisien, punaisien ja hopeisien pallojen välillä. Piti tänään ottamani nuo punaiset pallot kokonaan pois, mutta en raaskinut. Joulu on lasten juhla ja huomasin, että tämä punaisten pallojen vallankumous on lapsille sydämen asia.

– koska koti on nyt valmis jouluun, niin ei jaksa stressata lahjojen paketoimisesta. Nyt voi käyttää sen perinteisen siivouspäivän eli 23.12. tuohon puuhaan. Aikas kätsyä!

– siltä varalta, että päätetäänkin heittää suksiboksi katolle ja suunnata Lappiin joulupäivänä, niin on kiva, että aloitettiin joulu kotona ajoissa. Lapissa ei sitten tarvitse turhaa säätää joulukoristeiden kanssa. Vaan keskittyä olennaiseen eli syömiseen. Noh, lasketteluun.

Joten puolensa tällä aikaisin tulleella joululla. Ja hei, mikä pääasia niin se, että saatiin mummulle joulu. Pian lähdetäänkin viemään mummua sairaalaan ja huomen aamulla sitten leikataan. Jännittävää! Voisin kysäistä mummulta, jos saisin hieman valottaa täällä, mistä on kyse. Me (siis mä ja te) kun hengitetään liki samaa ilmaa ja eletään myötä- ja vastoinkäymisissä ;D Nyt alan vastailemaan kommentteihinne, mutta jos jää vastaamiset kesken niin jatketaan sitten illalla. Kun ollaan saatu mummu sairaalaan niin ajattelin ottaa lasin punaviiniä ja huokaista hetkeksi. Nauttia kuusen tuikkivista kynttilöistä ja taatelikakun tuoksusta 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle


lauantai 19. joulukuun 2015

Joulun kukat

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
HEISSULIVEI!

Jokos siellä on kirmattu joululomille? Täällä ollaan ihan lomatunnelmissa. Vaikka itsellä on vielä pari päivää töitä ennen pientä lomaa, niin lasten lomatunnelmat ovat käsinkosketeltavat 🙂 Isompi sai hyvän todistuksen ja pienempikin jäi joululomalle hyvillä mielillä. Lyhyen koulupäivän jälkeen käytiin perheen kera Escape Roomissa Finlaysonilla ja ei voi kuin suositella. Silloin blogin luokkaretkellä kävimme Helsingissä vastaavassa, joten tiesi vähän mitä odottaa. Vaikka huone oli toki erilainen. Lapset syttyivät suurella sydämellä tuohon touhuun!

Pian alkaa joulusiivoustohinat, mutta koska ei nyt yhtään jaksaisi sellaisia tohinoita, niin päätin ekaksi tulla kertoilemaan joulukukista. Mä olen hyvä keksimään muuta tekemistä siivoamisen sijaan 😉 Meillä joulukukat, yllätys yllätys, noudattaa joka vuosi sitä samaa värimaailmaa eli valkoista ja vihreää. Takkahuoneesta löytyy yksi aukeava amaryllis, joka on punainen.

Joulukukissa mennään vuosi toisensa jälkeen ihan perinteisillä kukilla. Mun suosikkikukkani taitaa olla valkoinen monilatvainen joulutähti. Näyttävä ja pitkäikäinen. Hyasintteja tulee toki ostettua, lähinnä tuoksun takia. Niistä ja amarylliksestä tein jälleen tuollaisen kukka-asetelman. Hiukkasen nyt taas näyttää siltä, että amaryllis ei jouluksi tuosta aukea. Auttaisikohan jos ottaisi sen lauantaisaunaan mukaan? 😀 Uusi tuttavuus mulle oli leikkotulilatva. Olkkarin pöydällä oleva kimppu. Antoivat kaupassa tuolle kolmen viikon kukintatakuun, joten aika varmalla pohjalla ollaan. Sypressi ei nyt varsinaisesti ole joulukukka, mutta joka joulu meiltä yksi pieni sypressi löytyy. Lukunurkkauksen tason päälle ostin liljakimpun. Niissä taas on se tilanne, että aukesivat turhan varhain. Jos nuo vastaavasti heittäisi takapihalle yöksi?

Meillä muuten tuoksuu joulu; nakkasin tuossa tunti sitten pari lanttulaatikkoa ja yhden perunalaatikon uuniin. Niiden jälkeen uuniin menee vajaa kolmen kilon kinkku. Mäti on laitettu jääkaappiin sulamaan ja rosolli ostettu sujuvasti kaupasta. Illalla herkutellaan. Mutta sitä ennen pitää saada koti tuoksumaan puhdistusaineelle. Sen jälkeen kuusi sisään ja valot tuikkimaan. Ihanaa ja tunnelmallista!

LEPPOISAA LAUANTAITA,
muistakaahan kaiken joulutohinan ohella myös nauttia 

alle


keskiviikko 09. joulukuun 2015

Pohjalle ja sieltä ylös

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA MOIMOI IHANAT!

Good to be back ♥ Vaikka blogissa on tapahtunutkin parin päivän aikana (paitsi vielä on kommentteja vastaamatta…), niin täytyy myöntää etten ihan ole ollut läsnä täydellä sydämellä. Vaikka olisin halunnut. Kävin katsokaas eilen aika pohjalla. Voitteko kuvitella, että kortisoniin voi jäädä koukkuun? Superkiitollinen olen, että tuo sudden deafness toisesta korvasta meni pois kortisonilla, mutta voi jösses mikä pari päivää ollut takana! Kuuri loppui sunnuntaina ja maanantaina alkoi pikkuiset pumpsutukset sydämessä. Ma-ti yön hikoilin kuin sika ja sydän sykki ulos rinnasta. Eilen yritin tehdä töitä, mutta silmät menivät kuin hedelmäpelit konsanaan, tietokoneen ruudulta ei muodostunut mitään järkevää luettavaa, ahdisti ja masensi, sydän laukkasi miljoonaa ja lopulta alkoi ihan vippaan päässä niin paljon, että annoin luonteelleni periksi puolen päivän jälkeen ja tilasin työterveyshoitajalle ajan (jep, lääkäriä ei saanut). Mies kiltisti tuli mut sinne kuskaamaan ja saatiinhan me sitten nopsaa lääkärikin huoneeseen, kun leposyke ja verenpaineen alempi numero olivat sitä luokkaa, että oksat pois.

Pitkän tutkimuksen jälkeen lääkäri tuli tulokseen, että täysin tuosta kortisonikuurista johtuva tämä kropan yhtäkkinen adrenaliinin täyttämä tila. Enpäs ole koskaan kokeillut huumeita, mutta veikkaisin että narkkareilla tulee samanlaiset vierotusoireet. Ei kiva. Nyt sitten jatketaan kortisonia laskevin annoksin viikon verran (alkuperäisessä kuurissa oli neljänä päivänä 60 mg ja neljänä 40 mg). Vissiin olen sitten niin herkkä ja hiiri, ettei tuollaiset yhtäkkiset lääkekuurien lopetukset sovi mulle 😉 Kaikki onni ja iso tsemppi heille, kenelle tuo kortisoni lääkkeenä on elintärkeä. Itse syön sitä jatkossa vain äärimmäisessä hädässä. Mutta kuten todettua, sain sillä kuuloni takaisin, joten nämä ohimenevät oireet kyllä sietää! Onneksi ei ole mistään vakavammasta kyse. Vieläkään en tosin saanut lupaa liikkua sykettä nostavalla tempolla. Se jos mikä ärsyttää. Vuodenvaihteen jälkeen laitetaan kyllä taas ruokailut ja liikunnat ruotuun. Vois tehdä vaikka jonkun blogissa aloitettavan kuntokuurin, johon saataisiin tukea toisiltamme!

No niin ja nyt unohdin sitten ihan täysin mitä mun piti teille kirjoittaa. (kortisonin sivuvaikutuksiin lisättäköön omalla kohdallani muistihäiriöt!) No ehkä sitä, että täällä on peurat nostettu esiin ja tänään suunnataan sypressiostoksille. Peurat kaipaavat viereensä pientä metsää. Sitäkin piti kirjoittaa, että saadaan äiskä perjantaina kotiin odottelemaan leikkausta, joka on reilun viikon päästä. Joten blogin kanssa voi tulla hiljaisempia päiviä. Ajattelin katsokaas valjastaa äidin mun kanssa joululeipomisiin, että saa muuta ajateltavaa. Haetaan joulukukkia ja eletään normi arkea. Niin ja autetaan veljen perhettä muuttamaan! Muuttavat tuohon 500 metrin päähän, joten eivät kauas kuitenkaan lähde. Tänään päästäänkin kurkistamaan tuonne uuteen kotiin 🙂

Pikkuinen pohjakosketus ja nyt taas eteenpäin porskuttaen…elämä ♥

ILOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle

PS. niin juu, piti vinkata että mikäli löydätte jostain tuollaisen Isabellas -lehden niin napatkaa mukaan! Ostin sen Köpiksen kentältä ja ihan täydellinen pakkaus. Joulujuttuja jokaiseen makuun. Sisutuksessa muutakin kuin vain yhtä sorttia. Lisäksi ihan tosi kivoja kattaus yms. vinkkejä!