keskiviikko 09. joulukuu 2015

Pohjalle ja sieltä ylös

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA MOIMOI IHANAT!

Good to be back ♥ Vaikka blogissa on tapahtunutkin parin päivän aikana (paitsi vielä on kommentteja vastaamatta…), niin täytyy myöntää etten ihan ole ollut läsnä täydellä sydämellä. Vaikka olisin halunnut. Kävin katsokaas eilen aika pohjalla. Voitteko kuvitella, että kortisoniin voi jäädä koukkuun? Superkiitollinen olen, että tuo sudden deafness toisesta korvasta meni pois kortisonilla, mutta voi jösses mikä pari päivää ollut takana! Kuuri loppui sunnuntaina ja maanantaina alkoi pikkuiset pumpsutukset sydämessä. Ma-ti yön hikoilin kuin sika ja sydän sykki ulos rinnasta. Eilen yritin tehdä töitä, mutta silmät menivät kuin hedelmäpelit konsanaan, tietokoneen ruudulta ei muodostunut mitään järkevää luettavaa, ahdisti ja masensi, sydän laukkasi miljoonaa ja lopulta alkoi ihan vippaan päässä niin paljon, että annoin luonteelleni periksi puolen päivän jälkeen ja tilasin työterveyshoitajalle ajan (jep, lääkäriä ei saanut). Mies kiltisti tuli mut sinne kuskaamaan ja saatiinhan me sitten nopsaa lääkärikin huoneeseen, kun leposyke ja verenpaineen alempi numero olivat sitä luokkaa, että oksat pois.

Pitkän tutkimuksen jälkeen lääkäri tuli tulokseen, että täysin tuosta kortisonikuurista johtuva tämä kropan yhtäkkinen adrenaliinin täyttämä tila. Enpäs ole koskaan kokeillut huumeita, mutta veikkaisin että narkkareilla tulee samanlaiset vierotusoireet. Ei kiva. Nyt sitten jatketaan kortisonia laskevin annoksin viikon verran (alkuperäisessä kuurissa oli neljänä päivänä 60 mg ja neljänä 40 mg). Vissiin olen sitten niin herkkä ja hiiri, ettei tuollaiset yhtäkkiset lääkekuurien lopetukset sovi mulle ;) Kaikki onni ja iso tsemppi heille, kenelle tuo kortisoni lääkkeenä on elintärkeä. Itse syön sitä jatkossa vain äärimmäisessä hädässä. Mutta kuten todettua, sain sillä kuuloni takaisin, joten nämä ohimenevät oireet kyllä sietää! Onneksi ei ole mistään vakavammasta kyse. Vieläkään en tosin saanut lupaa liikkua sykettä nostavalla tempolla. Se jos mikä ärsyttää. Vuodenvaihteen jälkeen laitetaan kyllä taas ruokailut ja liikunnat ruotuun. Vois tehdä vaikka jonkun blogissa aloitettavan kuntokuurin, johon saataisiin tukea toisiltamme!

No niin ja nyt unohdin sitten ihan täysin mitä mun piti teille kirjoittaa. (kortisonin sivuvaikutuksiin lisättäköön omalla kohdallani muistihäiriöt!) No ehkä sitä, että täällä on peurat nostettu esiin ja tänään suunnataan sypressiostoksille. Peurat kaipaavat viereensä pientä metsää. Sitäkin piti kirjoittaa, että saadaan äiskä perjantaina kotiin odottelemaan leikkausta, joka on reilun viikon päästä. Joten blogin kanssa voi tulla hiljaisempia päiviä. Ajattelin katsokaas valjastaa äidin mun kanssa joululeipomisiin, että saa muuta ajateltavaa. Haetaan joulukukkia ja eletään normi arkea. Niin ja autetaan veljen perhettä muuttamaan! Muuttavat tuohon 500 metrin päähän, joten eivät kauas kuitenkaan lähde. Tänään päästäänkin kurkistamaan tuonne uuteen kotiin :)

Pikkuinen pohjakosketus ja nyt taas eteenpäin porskuttaen…elämä ♥

ILOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle

PS. niin juu, piti vinkata että mikäli löydätte jostain tuollaisen Isabellas -lehden niin napatkaa mukaan! Ostin sen Köpiksen kentältä ja ihan täydellinen pakkaus. Joulujuttuja jokaiseen makuun. Sisutuksessa muutakin kuin vain yhtä sorttia. Lisäksi ihan tosi kivoja kattaus yms. vinkkejä!


20 Responses to “Pohjalle ja sieltä ylös”

  1. Miina sanoo:

    Huhhuh, hurjalta kuulostaa! Hyvä, että menit kuitenkin lääkäriin ja sait selvyyden tilanteeseen.

    Mä söin 2kk kortisonia heinä-elokuussa ja pahimmillaan sen sivuoireet oli kyllä tosi kurjia. Onneksi suurinta annosta ei tarvinnut syödä kauaa ja pian sen jälkeen oireet yksi toisensa jälkeen vaimenivat ja katosivat. Paitsi ne 5kg, mitkä lihoin tuona aikana! :O :D

    Parempaa vointia ja ihanaa joulunodotusta! :)

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Miina,

      no onneksi menin, tosin ottaa kyllä koville tämä lääkkeen pienentäminen. En tiedä miksi reagoin näin, ehkä kaikki stressi sun muu saa kropan reagoimaan hassusti :)

      Voih, mä meinasin jo aiemmin kommentoida sulle, että mulle ei ole tullut kiloja, mutta voi jösses – tämä masu on tänään pullahtanut esiin :D

      Kiitos ja joulundootusterkkuja sinne <3

  2. Sally sanoo:

    Pääasia, että olet parantunut monen viikon sairastamisen jälkeen! ♥ Noi vierotusoireet kuulosti kyllä hurjilta, voin vain kuvitella minkälainen sun olo on ollut.

    Lämmintä joulun odotusta!

    • Maria Maria sanoo:

      Kiitos ihana <3

      Jo tässä on sairastettukin! Mä, joka en ole ikinä kuuna päivänä kipeä, olen kyllä nyt sairastanut seuraavan kymmenen vuoden edestä ;)

      Kiitos ja hei sinne myös, puss <3

  3. Emma sanoo:

    No huh ja kauhistus… Toivottavasti vähitellen ihan oikeasti helpottaa. LUPAATHAN nyt, että otat rauhallisesti lähiviikot!!??!! Joulun valmistelut lungisti jne.

    Ja hei, olen ihan täysillä messissä kuntokuurissa, jossa tuettaisi toisiamme! Ei mitään tyypillisiä tammikuun laihiksia, vaan ihan vaan ryhdistäytyminen. Mäkin tulen mukaan omassa blogissani. Siinä, joka jo tuolla netin ihmemaailmassa on olemassa, mutta kukaan ei vielä tiedä siitä :)

    Rauhallista loppuviikkoa!!

    <3

    • Maria Maria sanoo:

      Moikkelista taas :)

      Juu, rauhassa otetaan…eilen tuli vähän tanssahdeltua Michael Monroen tahtiin ja tänään on kärsitty :D

      Joo, kollektiivinen kuntokuuri kuulostaa hyvältä! Heiheihei, mikä on blogin osoite? Haluan tulla vierailulle samantien :)

      Kuullaan taas <3

      • Emma sanoo:

        En vielä kerro, kun ei siellä ole vielä valmista :) Pistän kyllä osoitteen heti sitten kun blogi on valmis vastaanottamaan vierailijoita :)

  4. Huoh ja hui! Tsemppiä sinne ihan hurjasti <3

  5. Sari Riekkola sanoo:

    No huh, millaisia oireita!
    Sydämentykytys jo sinänsä on aika kamalaa ja pelottavaakin:(
    Onneksi kaikki on nyt kohdillaan!
    Lämpöiset halit täältä lumisesta pohjoisesta<3

    • Maria Maria sanoo:

      Moikkelis Sari,

      ja kiitos, halit lämmitti <3

      Voi teitä onnekkaita meillähän ruoho vihertää ja linnut laulaa...yritä siinä nyt virittäytyä sitten jouluun :D

      Leppoisaa lauantai-iltaa <3

  6. Niina sanoo:

    Huhhuh, toisaalta hyvä että meni lääkevieroituksen piikkiin eikä syy ollu jossain muussa. Tsempit sinne, koitahan lepäillä! ..edelleen. :)

    • Maria Maria sanoo:

      Moi Niina,

      no sanopa muuta! Hetken aikaa lääkäri jo mietti, että olisko jotain flunssan jälkitauteja, mutta huh, onneksi ei ollut!

      Kiitos tsempeistä <3 Mä olen yleensä maailman huonoin lepäilijä, mutta nyt on tullut levättyä ihan hyvällä omallatunnolla :)

      Leppoisaa lauantai-iltaa <3

  7. Ansku sanoo:

    No voi hyvänen aika. Onneksi nyt tilanne parempi! Mulla on ihan sellainen mielikuva et meillä kortisoniannokset laskettaisiinkin asteittain eikä kertarytinällä.

    Voisin hyvin kuvitella et mullekin kävisi juuri noin, herkkis kun olen.

    Päivänjatkoja!

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Ansku,

      no onneksi! Näin tuossa Predisolonenkin ohjeessa luki, että pitäis pikkuhiljaa vähentää annosta ja sitä kautta lopettaa. Mutta lääkäri sanoi, että nuo viikon-kahden kuurit vissiin tupataan välillä rysäyttää kerrasta poikki. Huh, nyt ottaa tuo vähentäminenkin koville. Mun kroppa näköjään jää koukkuun kaikkiin lääkeaineisiin. Vastedes pitäydyn parasetamolissa ja siinäkin vain äärimmäisessä hädässä ;D

      Ihanaa lauantai-iltaa sinne <3

  8. Maria myös sanoo:

    Voi kauheeta sentään!
    Mulla on joskus kyllä ollut särkyjen takia pidempiki kortisonikuuri, mut se kyl onneks lopetettiin vähitellen, joten ei tullu mittää yllätyksiä.. Toivottavasti menet parempaan suuntaan ja maltat levätä!

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka kaima :)

      Mulla tuo vähitellen lopettaminenkin (10 mg alennus kolmen päivän välein) tekee hiukkasen tuskaa. Mutta kun tietää, mistä nämä oireet tulee niin ei hätäänny. Eilen alennettiin ja tänään on ollut ihan tuskaa! Ei onneksi sellaisia sydämenpumpsutuksia kuin viime viikolla, mutta jotenkin ihan kamala olo fyysisesti. Kipeä, mutta ei tiedä mistä ja miksi. Katsotaan alkuviikosta kun taas rysäytetään alas päin (20 mg-10 mg), et miten käy. Onneksi on työterveys lähellä :)

      Ihanaa lauantai-iltaa sinne <3

  9. murunen sanoo:

    Hei, onneksi menit äkkiä lääkäriin. Sinun kortisonin lopetus on hoidettu väärin. Nuin suurten kortsiniannostan jälkeen lopeuts tehdään AINA laskevilla annoksilla ja joskus tauottain lääkettä joka toisena päivänä. Vaihdapa lääkäriä, jos vielä tarvitset apua tähän vaivaan. Kyse ei ole eritysherkkyydestä vaan elimistön normaalista reaktiosta. Kyllä se hoituu asiallisella ja oikealla hoidolla.

    • Maria Maria sanoo:

      Hei kiitos,

      mä jostain luin, että tosiaan tuo jokatoinen päivä systeemi olisi aika yleisesti käytössä! Saas nähdä mitä kroppa sanoo, kun maanantaina rysäytetään taas 20 mg -> 10 mg ja torstaina pitäisi olla eka päivä ilman lääkettä. Jostain kuin luin senkin, että tietyt ihmiset vaativat tuon vähentämisen 1 mg kerrallaan. Taidan kuulua tähän ryhmään ;) Kurjaa tällaiset vieroitusoireet, mutta ei nämä niin pahoja ole kuin ne viime viikon oireet!

      Alunperin sain kuurin korvalääkäriltä, joka käski lopettaa ilman vähentämisiä. Työterveyslääkäri vaikutti kyllä sitten tosi asiaanpaneutuneelta ja tehtiin lääkkeen vähentämisssuunnitelma. Soitteli vielä peräänkin seuraavana päivänä, että mikä on tilanne. Tiedän minne mennä, jos tulee takapakkia :)

      Ihanaa lauantai-iltaa <3

Kommentoi