keskiviikko 18. toukokuun 2016

Kuppi kuumaa kahvia & huikea arvonta

*yhteistyössä Indiedays & OBH Nordica

HEIPPULIHEI!

Saako olla kuppi kuumaa kahvia näin aamupäivään? Täällä juodaan jo kolmatta kupillista 🙂 Olenkin kertonut teille aikaisemmin, että tykkään herätä viikolla tuntia ennen muuta perhettä. Jotta saan juoda kaikessa rauhassa sen ensimmäisen kupillisen kahvia. Pikkuisen luomumaidolla valkaistuna. Tuijotella ulos ikkunasta, siemailla kahvia ja olla ihan hiljaa. Indiedaysin ja OBH Nordican kampanjan myötä pääsin testaamaan kahvin kuumana tarjoilevaa Legacy-kahvinkeitintä. Vaikka aikoinani pienten lasten myötä totuin juomaan kahvini myös jäähtyneenä, niin tänä päivänä osaan arvostaa sitä seikkaa, että kahvi on kuumaa. Vankkarakenteisen Legacyn tehokas 1550 watin kuparivastus suodattaa kahvijuoman laatustandardien mukaan juuri oikeassa 92–96 asteen lämpötilassa ja alle kuudessa minuutissa. Koska juon kahvini maidon kanssa on tärkeää, että kahvi on kuumaa vielä maitotilkan lisäämisen jälkeenkin. Lataan kahvinkeittimen valmiiksi jo illalla, käyn napsauttamassa keittimen päälle heti herättyäni, pesen hampaani ja keittiöön takaisin tullessani keitin porisee jo sen merkiksi, että kahvi on valmista. Malttamaton kun aamuisin olen, niin arvostan tuota tippalukkoa yli kaiken. Joskus tulee otettua ensimmäinen kahvikupponen jo ennen kuin kahvi on kokonaan valunut. Legacyssa on automaattinen virrankatkaisu 40 minuutin kuluttua, mikä on ainakin meille ruuhkavuosien keskellä eläville ihan must ominaisuus. Veikkaanpa, että siellä ruudun toisella puolella on muitakin, jotka palaavat tuulikaapista töihin lähteissään vielä tsekkaamaan, onko kahvinkeitin pois päältä 🙂 

OBH 1 OBHNordica 4 OBHNordica 8 OBHNordica 5

Legacy-kahvinkeitin hivelee myös sisustussilmääni kauniilla muotoilullaan. Valitsin kolmesta värivaihtoehdosta valkoisen. Se raikastaa mukavasti tuota ruskeaa tasoa ja alakaappeja, vai mitä mieltä olette? Meille sopii tämä valkoinen, mutta käykääs katsomassa tuota herkkuväriä eli turkoosia ja aina muodissa olevaa mustaa. Aikas tyylikkäitä, eikö? Sen lisäksi, että kahvi kuuluu olennaisena osana aamuihini toimii se myös niiden harvinaisten, mutta sitäkin ihanampien hetkien kruununa. Niiden hetkien, kun talo on ihan tyhjä ja kietoudun shaalin alle sohvalle lukemaan sisustuslehtiä. Ajan myötä sitä on oppinut nauttimaan hiljaisista hetkistä. Kuten myös laadukkaasta kahvista. Kahvihammas on jalostunut. Legacy on suunniteltu sinulle, joka olet tarkka kahvisi suhteen. Täydellisen suodatuslämpötilansa ja makunsa ansiosta se on merkitty Kultainen Papu- laatumerkillä. 

OBHNordica 12 OBH 2 OBHNordica 7 OBHNordica 6OBHNordica 1 OBHNordica 11

Hei ja sitten siihen postauksen loppuhuipennukseen: Kertomalla kommentiboksissa, missä tilanteissa sinä arvostat kupillista kuumaa ja laadukasta kahvia, olet mukana OBH Nordica Legacy -kahvinkeittimen arvonnassa! Liittyykö kahvi olennaisena osana siihen rauhalliseen hetkeen, kun lapsi on päiväunilla? Vai onko kahvi sinulle sosiaalisten tilanteiden juoma? Kertokaahan kahvitarinanne, innolla odotan niitä! Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy 30.5.2016 klo 20.00. Vink vink, tässä olisi muuten oiva valmistujaislahja ja voittamansa kahvinkeittimen värin voi valita saajan mukaan 🙂

AURINKOISIN KESKIVIIKKOTERKKUSIN,

alle


lauantai 14. toukokuun 2016

Sangen leppoisa lauantai

Lauantai 7 Lauantai 6 Lauantai 15 Lauantai 2 Lauantai 11 Lauantai 5 Lauantai 14 Lauantai 3 Lauantai 10 Lauantai 4 Lauantai 13 Lauantai 12Lauantai 8 Lauantai 1 Lauantai 9MOIKKULIMOI!

Kuvatulvan myötä terkkuja mökiltä! 🙂 Tultiin eilen illalla kympin jälkeen ja justiinsakin missattiin ihan mielettömän näköinen auringonlasku. Tuleehan niitä vielä! Mökillä tulee ihan ekaksi heitettyä kello pois kädestä ja farkut pois jalasta. Kelloa ei todellakaan tarvitse, sillä kurniva maha kertoo milloin syödä, auringon kierto kertoo milloin laittaa iltasauna tulille ja jokailta laulaen saapuva joutsen kertoo milloin on uniaika. En tiedä minne toinen on jättänyt puolisonsa, mutta tämän kevään on lentänyt yksin tuohon meidän lahdelle. Ihan ekalla mökkikerralla tänä vuonna olin kyllä näkeväni kaksi joutsenta, mutta nyt niitä on vain tuo yksi. Eilen illalla lapset nukahtivat aiemmin ja me miehen kanssa menimme myöhäisillan saunaan. Saunan terassilla vilvotellessa kuulimme joutsenenlaulun jo kaukaa. En ole aiempina vuosina kiinnittänyt huomiota siihen niinkään, mutta tuo ääni on ihan tajuttoman kova.

Tänään ollaan nautittu pitkien yöunien jälkeen leppoisasta lauantaista. Juotu vielä yhdet santsikupit aamukahvia, luettu ja surruutettu klapikoneella. Pitkästä aikaa polttelin kynttilöitäkin. Tuli muuten ihan samantien jouluinen tuoksu. Aloin miettimään, että ei siihen jouluunkaan enää paljoa aikaa ole. Mutta ei, vielä ei aleta sitä odottamaan – hoidetaan eka tuo pitkä kuuma kesä elämästä nauttien läpi 😉 Sanottakaan, että kuuma kesä on tällä hetkellä vähän tauolla. Mökin mittarissa on 9,6 astetta. Just hyvä keli tehdä pihahommia! Ai niin, arvatkaas mitä? Meidän pari viikkoa sitten laittama linnunpönttö on saamassa ihka ensimmäiset asukkaat. Toinen västäräkki on passissa siellä pöntössä, kuikuilee välillä ulos ja toinen tuo koko ajan lisää pesänrakennusmateriaalia. Luontoa on sitten ihana seurata. Viikossa on luontokin herännyt henkiin. Yön sateet tekevät kyllä luonnollekin hyvää.

Nyt jääkiekkoa, grillimakkaraa kerttiksiltä syötynä, päivätorkkuja ja sitä rataa. Leppoisasti ilman sen kummempia suunnitelmia. Täsmäisku sairaalaan ja sitten kiireen vilkkaa illaksi takaisin. Iltasaunaa, kalastusta ja ehkä joku hyvä leffa. Tapahtukoon elämässä mitä tapahtuu, niin silti nautin. Joka hetkestä ja suurella sydämellä.

LEPPOISAA LAUANTAITA
muistakaahan nauttia joka hetkestä ♥

alle


keskiviikko 04. toukokuun 2016

Hortensian hoitovinkkejä? (& vähän kökköjä kuulumisia)

Hortensia 4Hortensia 1Hortensia 3 Hortensia 2 Hortensia 6 HELLUREI,

mä olen tosi innokas nyt niin tuolla puutarhan puolella kuin täällä sisälläkin saamaan kasvit ja kukkaset pysymään hengissä. Pidemmän aikaa mukana pysyneet lukijat muistavatkin, että mä saan jopa kaktukset kuolemaan. Joku ruudun toisella puolella on ollut taas valppaana, sillä sain Orthexilta pari kukkaruukkua, joiden avulla uskon pärjääväni näiden kahden viherkasvini kanssa. Toinen eli tuo traakkipuu (korjatkaa jos olen väärässä nimen kanssa :)) on jo viitisen vuotta vanha. Valehtelematta olen ehkä muistanut kastella sitä kolme kertaa vuodessa. Jep, siinä vaiheessa kun lehdet lerpattaa alaspäin olen muistanut kastelun. Traakkipuu pääsi Orthexin Eden Kestokasteluruukkuun*. Kestokasteluruukun idea on se, että ruukku täytetään mullalla ja kasvi istutetaan ruukkuun. Kasvia kastellaan mullan päältä noin 8 viikkoa, kunnes kasvin juuret ovat kasvaneet vesisäilöön asti. Siitä eteenpäin kasvia kastellaan kasteluputken kautta. Siinä on onneki max-raja, ettei tule liikaa kasteltua.

Nimittäin, vaikka mä olen laiminlyönyt tuon traakkipuun kastelun, niin viikon vanhaa hortensiaa olen tainnut kastella liikaa. Kukkien terälehdet lerpatti tuossa hetken ja kukka näytti muutenkin alakuloiselta. Sen jälkeen, kun istutin sen Paulina Säiliöruukkuun* se on sentäs vähän piristynyt. Mutta ei tarpeeksi. Olen leperrellyt sille ja ottanut kukan mukaan aurinkoon. Onko mitään enää tehtävissä; kuihtuuko tämäkin pois niin kuin ne monet edeltäjänsä? En ehkä kestä, tämä taitaa olla kolmas hortensia tämän vuoden puolella. Sarjassamme samanlainen tapaus kuin nuo kerta toisensa jälkeen kuolevat oliivipuuni 😀 Nyt olisin niin kovin kiitollinen, jos te viherpeukalot antaisitte kikkakolmosenne hortensian pelastamiseksi. Ja myös jatkohoito-ohjeet tulevat tarpeeseen!

Sitten niihin kuulumisiin. Elämä on muutakin kuin kukkaruukkuja. Onneksi kirjoitin tämän postauksen jo eilen valmiiksi tuon alun osalta. Tänään eivät ole olleet hortensiat päällimmäisinä; eilen illalla esikoinen tuli juosten sisään ja pyysi nopeasti katsomaan mummua, joka ei vastannut ovelta huudettuihin ”moi”-huutoihin. Istui keittiön pöydän ääressä enkä saanut häneen mitään kontaktia. En tiedä mistä se ihan suunnaton voima ja rauhallisuus tuli, mutta muistin hätäkeskuksen numeron ja osasin selittää, mistä on kyse. Muistan myös sanoneeni, että tulkaa sitten vähän nopeamaa kuin viimeksi. Jep, viimeksi silloin marraskuussa ambulanssin tulo kesti reilun 15 minuuttia ja nyt vain viisi minuuttia. Lisäksi tuli paloauto sun muuta hoitohenkilökuntaa. Nopsaa äippäliini paareille ja jälleen aivoinfarktioireilla kohti Taysia. Ei ollut taaskaan aivoinfarktia, vaan kuvissa näkyi kova turvotus sekä mahdollisesti uutta kasvainta. Ensiavusta tie vei kohti aivoverenkiertohäiriön valvontaosastoa.

Tilanne oli vielä tänä aamuna melko huono, puhetta ei tullut ja äiti ei reagoinut. Ei ymmärtänyt puhetta. Sanottiin, että tilanne on erittäin vakava ja eletään tunti kerrallaan. Nyt iltapäivästä kun soitin, niin sain kuulla, että toinen on siellä alkanut puhumaan. Yrittää puhua ja paljon. Kortisonin nosto auttaa aivopaineeseen ja sitä myötä puheeseen. Eihän kaikkia sanoja tule ja jos tulee niin ne tulee osaltaan hassusti. Ottaa katsekontaktia ja on pirteämpi. Raajat toimivat normaalisti. Siirretään tänään neurologiselle eli tilanne ei ole enää niin vakava. Voin sanoa, että siitä viime marraskuun 17.päivästä lähtien, kun äiti sai sen epileptisen kohtauksen ja kasvain todettiin, on tämä elämä ollut aikamoista vuoristorataa. Sitä se on taas ollut eilen illastakin lähtien. Tieto siitä, että tämä kasvaintyyppi on aggressiivisin kaikista aivokasvaimista on tuntunut välillä ahdistavalta ja sitä on odottanut pahinta. Jos meille nyt taas annetaan lisäaikaa, niin kovin kiitollinen olen 

Miksi kerron näin henkilökohtaisia juttuja blogissa? No sen takia, että tämä blogi ja te ihanat siellä ruudun toisella puolella olette suuri osa elämääni. Tämä rakas blogini on pakopaikka vaikeina hetkinä. Osaltaan haluan olla avoin myös sen takia, että tiedätte sitten, että jos tässä tulee hiljaisempia aikoja, niin elämässä on meneillään jotain muuta. Mutta hei, edelleen toivoisin vinkkejä tuon hortensian hoitoon 🙂 Me suunnataan tänään suunnitelmien mukaan mökille, tosin ilman mummua (onneksi tuo kohtaus muuten tuli kaupungissa eikä saaressa…). Lähipäivät suhataan mökin ja Taysin väliä. Ilman suunnitelmia ja tarvittaessa nopeillakin lähdöillä. Elämä on tässä ja nyt. Muistetaanhan elää täysillä ja joka hetkestä nauttien, niistä läheisistä ja kaikista kivasta kiittäen!

♥♥-TERKKUSIN,

alle

*merkityt saatu bloginäkyvyyttä vastaan


torstai 28. huhtikuun 2016

Kotimme lehtijuttu

Lehtijuttu 1OLYMPUS DIGITAL CAMERALehtijuttu 2 OLYMPUS DIGITAL CAMERA Lehtijuttu 3OLYMPUS DIGITAL CAMERA
HEISSULIVEI,

olinkin jo kaikessa tässä juhlahumussa unohtanut, että meidän kodista viime elokuussa kuvattu artikkeli julkaistaan lehdessä tässä kuussa. Eilen äidin lääkedosettia täyttäessäni selailin samalla uusinta Unelmien Talo & Koti -lehteä ja siellä törmäsin tuttuun näkymään 🙂 Kyllä tuli heti taas niin kivoja muistoja mieleen; meillä oli aivan mieletön päivä Ilonan & Hannen kanssa. Hihittelin itsekseni, että kylläpä on tuttu järjestys olkkarissa. Onhan se tässä vajaan vuoden aikana kokenut jos jonkinlaisia järjestyksiä, mutta nyt on kokolailla sama kuin kuvauspäivänä.

Muistan ennen lehtijuttua stressanneeni kodin puhtaudesta ihan hirmuisesti. Pesin hammasharjalla kaakeleiden saumoja ja sitä rataa. No eihän se olisi tuolla lehtikuvissa näkynyt nuo liat, mutta jotenkin sitä asetti riman vain todella korkealle. Voi kun jostain löytyisi nytkin se rima. En ymmärrä, miten koti voi yhdessä sekunnissa muuttua ihan hävityksen kauhistukseksi…meniskö sekin juhlahumun piikkiin? Niin kuin eilen unohtamani tapaaminen. Oikein hävettää, sillä en ikinä unohda mitään tapaamisia. Nyt kirjaimellisesti nukuin onneni ohi ja fyssari soitteli perään.

Niin kuin lehtijutussa, niin olen sitä mieltä, että kotimme taitaa vihdoin olla valmis. Mutta. Eilen veljen vaimon kanssa Ikeassa piipahtaessa ihastuin yhteen ruokapöytään. Juu, kuulkaas sellaiseen ruskeaan. Justhan mä olen ollut sitä mieltä, että nuo keittiön ruskeat alakaapit voisi maalauttaa valkoiseksi. Ei hätää, nyt löysin pöydän, joka menisi tuon ruskean kanssa, joten ei maalautetakaan vielä 🙂 Mitäs mieltä olette Ikean Mörbylångasta? Olen välillä kokenut tuon meidän nykyisen pöytän pituuden liian haastavaksi. Se on oikeasti vaikea kattaa nätisti neljälle, kun tilaa on niin paljon. Ongelmat kullakin 😉 Tykkään tuosta Mörbylangan ulkonäöstä ihan hirmuisesti, mutta tuo väri mietityttää. Toisaalta liki musta taustaseinä ja tuollainen ruskea toimisi aika kivasti yhteen. Ja hei, ollaan näitä ennenkin valkoiseksi maalattu! Tosin pöytä on massiivipuuta, joten sen hiominen ja öljyäminenkään ei ole poissuljettu juttu.

Nyt on kivoja muistoja lehtiartikkeleiden muodossa niin kodista kuin mökistäkin! Näihin on ihana palata sitten joskus. Hei, meillä on ollut juhlahumun lisäksi vähän härdelliviikko tuon äippäliinin lääkäreiden sun muiden kanssa, joten pahoittelen että siellä on muutamiin sähköposteihin vastaamatta. Hoidan ne asap, mutta nyt jatkan kommentteihin vastaamista. Kyllä te ymmärrätte, välillä elämässä pitää priorisoida 

TORSTAITERKKUJA LÄHETELLEN,

alle


perjantai 22. huhtikuun 2016

Perjantaiset

Perjantai 5Perjantai 1Perjantai 3Perjantai 8Perjantai 6Perjantai 10Perjantai 4 Perjantai 7
ILTAA IHANAISET,

olipahan perjantai! Eilen illalla esikoinen alkoi valittamaan kurkkuaan ja käsivarsiaan. Ajattelin, että lihaskivut johtuivat jumppatunneista ja kurkkukipu allergioista. Kahden maissa yöllä huuteli äitiä ja totesin kuumeen olevan pilvissä. Alkoi valittamaan huonoa oloa ja olinkin varma, että Mr. George on saapunut taloon. Mutta onneksi tuo huonovointisuus johtui vain kuumeen nousemisesta. Pari tuntia valvottiin yöllä ja aamulla heräsin pikkuisen silmät sikkurassa. Miten sitä olikin jo unohtanut, kuinka nuo yövalvomiset ottaa voimille? Kuume oli onneksi laskenut (kiitos yöllisen lääkityksen), sillä mun oli pakko mennä töihin.

Yöllä aloin harmistella en vain pikkuisen voinnin puolesta, mutta myös semisti alkoi harmittamaan lauantainen Helsingin keikka. Enhän mä nyt kipuista lasta voi hoitoon viedä. Mutta tiedättekö mitä? Tämä meidän tukiverkosto on kyllä ihan huikea. Veljen perhe oli valmis ottamaan potilaan siskonsa kera hoitoon lauantaiksi. Toki, jos kuume huitelee pilvissä, niin enhän mä nyt raaski toista hoitoon viedä. Siitä lähetään, että jos esikoinen on sitä mieltä, että äiti jää kotiin, niin äitihän jää kotiin. Tällä hetkellä on intoa piukalla menossa hoitoon ja kuumekaan ei ole iltaa kohden noussut.

Eikä siinä kuulkaas kaikki; veljen vaimo ilmoitti ennen puolta päivää, että koulusta opettaja oli soittanut. Siellä veljen perheessä on myös yksi potilas. Ei ihan mennyt putkeen huominen päivä 😀 Alunperin oli tarkoitus, että tuo tyttönelikko kera hurmurikummipojan pitää yllätyspäivää. Meidän tytöt saivat veljen perheeltä synttärilahjaksi yllätyspäivän kera kivan tekemisen ja ovat odottaneet tuota päivää kuin kuuta nousevaa. Noh, yllätyksiä tässä on viimeisen vuorokauden aikana ollut vaikka muille jakaa. Ja kuka tietää, ehkä siellä on huomenna neljä virkkua prinsessaa valmiina seikkailuihin ♥ Toivotaan vain ettei tauti tavoita meitä aikuisia…

Jos jotain positiivista, niin unohdin vallan ikävöidä siellä ulkomailla reissaavaa miestä kaiken tämän kiireen keskellä. Pianhan me nähdäänkin! Ehdin tuossa selaamaan postilaatikkoon kolahtaneen Glorian Ruoka & Viini -lehden ja mun on kyllä ihan pakko heti sunnuntaina leipoa tuollaista mansikkalakukakkua miehen kotiinpaluun kunniaksi. Namskis! Mutta sitä ennen yritän ehtiä laittaa teille huomiselle ajastettuna vähän terveellisemmän mansikkakakun ohjeen!

Nyt on huomiset vaatteet katsottu valmiiksi, kameran akut ladattu ja runsaasti iloista mieltä pakattu mukaan. Enää ei tarvitse kuin saada yhdet pitkät yöunet alle, niin eiköhän siitä hyvä tule. Ihanaa nähdä taas kaikkia blogikollegoita, työkavereita ja yhteistyökumppaneita! Nykäiskäähän hihasta, jos allekirjoittanut kulkee laput silmillä 😉

SUPERIHANAA VIIKONLOPPUA,

alle

PS. huomisen tunnelmia voi seurata Instagramissa (atmarias) ja Snapchatissa (atmarias)!