perjantai 02. kesäkuun 2017

Perjantaina meillä kotona

0

”It takes hands to build a house,
but only hearts can build a home.”

ILTAA IHANAT!

Se olis viikonloppu jälleen kerran edessä ja näin perjantai-iltana kotikoneella istuessani sydän tuntuu olevan siellä mökillä, saaressa. Viikonloppuun mahtuu koulua, todistusten jakoa, kaveriyökyläsynttäreitä (ei meillä, onneksi ;), valmistujaiset, synttärit  ja sen sellaista mukavaa, että mökkeily jää tältä viikonlopulta väliin. Lasten loma kun alkaa, niin itse ajattelin muuttaa lasten kanssa mökille. Tosin tänä kesänä on ensimmäinen kerta, että lapset ääneen protestoivat mökille menoa. Koska Särkänniemi ja kaverit.

Tänään ehdin pitkästä aikaa siivoilla kotonakin, täällä onkin ollut hävityksen kauhistus viimeiset pari viikkoa. Tuskin enää muuten olisin ennen muuttoa sen kummemmin siivonnut, mutta saimme vieraita. Tai vieraan eikä nyt ihan niin vieraan kuitenkaan. Jännä juttu, miten elämä vie. Miehen uuden työpaikan myötä treffasin ala-asteen ekalta lähtien tuntemani ihmisen, jota en kuitenkaan ole nähnyt viimeiseen reiluun 20 vuoteen. Paljon on vettä virrannut Tammerkoskessa, mutta kokolailla jutut jatkuivat siitä mihin ne aikoinaan jäivät. Eikä muuten oltu vanhennuttu yhtään, jännä juttu 😉

Siivoamisen ohessa koin jälleen hieman haikeutta. Tykkään tästä meidän kodista niin paljon. Täällä on vietetty viimeiset reilut 11 vuotta. Toiselle pikkuisista tämä on ollut ainoa koti. Molemmat ovat ottaneet ensiaskeleensa täällä ja sotanneet syömisharjoituksillaan ruokahuoneen lattian. Keittiön katossa muistuttaa vieläkin huikean hauskoista tupareista tacokastiketahra (älkää kysykö…) ja takapihalla nököttää päärynäpuu. Se, jonka mies ja esikoinen kiikutti kotiin, kun lähetin omenapuuta ostamaan.

Elämä on aikamoisessa turbulenssissa, kuten olen kertonutkin. Monta muutosta lyhyen ajan sisään. Uskon uusiin alkuihin ja uskon muutoksen voimaan. Vaikka kaikki on hyvin tässä ja nyt eikä tarvetta muutokselle olisi, niin se pieni muutosagentti minussa rakastaa tunnetta, jossa vierivä kivi ei ehdi sammaloitumaan. Ehkä se osaltaan juontaa juurensa siihen, että haluan elää jokaisen päivän kuin se olisi viimeinen. Nähdä ja kokea. Onneksi muu perhe jakaa saman ajatusmaailman ♥

“And suddenly you know:
It’s time to start something new and trust the magic of beginnings.”

AURINKOISTA PERJANTAI-ILTAA,


lauantai 06. toukokuun 2017

Kesän ekat mökkiterkut (kuvatulvavaroitus)

6

HEIHEI HELLUREI!

Liekö silmiini asennettu lo-fi -kuvankäsittelyfiltteri vai mikä, mutta tänä aamuna järvi näytti sinisemmältä kuin ikinä. Luonto vehreämmältä, vaikkei vielä ole edes lehti puissa. Tai sitten se on vain se mökin taika, joka saa aistit ääritilaan. Yhtä kaikki, ihan älyttömän ihana eka yö mökillä. Was about time! Tosin eipä ne jäät olleet vielä ihan täysin sulaneet; meidän ja naapurin vene oli laskettavissa, muut venerannan veneet ovat veden äärellä vasta tänään.

Mies laittoi eilen vesipumppuja kuntoon ja itse tein mökin suursiivouksen tyttöjen kanssa. Karvainen kaveri kirmasi vapaana sydämensä kyllyydestä. Söi käpyjä ja tikkuja minkä ehti. Kunnes yhtäkkiä alkoi vinkumaan. Tärisi ja jännittyi täysin. Ei suostunut liikkumaan. Pelkäsin jo, että sai halvaantumiskohtauksen, mutta onneksi siitä lähti liikkeelle. Mentiin sisälle ja sängylle pötköttämään. Reppana läähätti ja kuolasi. Alkoi tiputtelemaan pissaa sänkyyn ja silloin tiesin hajusta, että taitaa olla parempi käyttää lääkärissä.

Meidän kotieläinlääkäri oli lähin ja sinne soittaessani kaikki ajat olivat täynnä. Mutta täytyy kehua kyllä tuota Eläinystäväsi-lääkäriasemaa, sillä lupasivat ottaa meidät kaikesta huolimatta vastaan. Äkkiä moottori kiinni veneeseen ja mies tiputti esikoisen, Tobyn ja mut vastarannalle. Kerittiin kuin kerittiinkin lääkäriin ennen sulkeutumisaikaa ja moninaisten kokeiden ja ultran jälkeen epäilykseni pisutulehduksesta vahvistui. Toki vielä viljelyn tulokset vahvistavat sen lähipäivinä. Lisäksi löytyi struviittivirtsakiteitä, joiden tilannetta nyt myös seurataan. Pikkuinen sai tipalla nesteytystä ja suoneen ekan antibiootin ja kipuannoksen. En voinut muuta kuin nöyrästi kiitellä lähtiessämme, sillä ell ja hoitaja tekivät meidän takia liki tunnin ylitöitä. Suuri kunnioitus heille!

Olin varannut eiliselle illalle Cinco de Mayon kunniaksi tex mex -henkiset myyssiruokatarpeet, mutta ysin jälkeen illalla, kun rantauduimme takaisin saareen, mentiin sieltä mistä aita on matalin. Miehen synttärin kunniaksi piti kippistellä kuplivalla, mutta yksi jääkylmä siideri sai riittää. Mökkisauna ja mökkisänky. En muista, koska tuo meidän karvainen kaverikaan olisi aamulla nukkunut niin pitkään kuin tänään. Ties kuinka kauan tuo vti on vaivannut.

Tänään on jo aivan eri poitsu, virtaa riittää kuin pienessä kylässä 🙂 Hidas aamupala ja vähän paikkojen kuntoon laittoa. Laitettiin vierasmökki kuosiin, sillä saamme kesän ekan yövieraan. Tällä hetkellä huristelemme taas kohti Tamperetta ja tyttöjen tanssinäytöstä. Sen jälkeen haetaan esikoisen ystävä mukaan ja suunnataan takaisin saareen. Josko sitä tänä iltana juhistaisi sitten mökkikauden avajaisia ja miehen eilisiä synttäreitä. Mökkihöperöiden elämä on taas astetta ihanampaa, kun mökkikausi alkoi ♥

LEPPOISAA LAUANTAITA IHANAT,


keskiviikko 12. huhtikuun 2017

Maailman kaunein koti ♥

17

(sis. kuvatulvan eli kuvatulvavaroitus 🙂

MOIKKAMOI!

Eilen pitkin kaunista Suomea ajellessani en vielä tiennyt, mikä määränpäässä odottaa. Tai tiesin, että siellä odottaa ihana ystävä ja kollega Emilia ja heidän ihana kotinsa. Mutta en tiennyt, että siellä odottaa valehtelematta maailman kaunein koti. Se kokonaisuus, joka seinien sisälle kätkeytyi. Ihmiset, jotka tuota kotia asuvat ja ne puitteet. Se oli jotain ihan käsittämättömän kaunista ja harmonista. Harvoin menen sanattomaksi, mutta nyt ei auttanut kuin huokailla ja katsella ympärilleen. Toki olen Emilian blogissa kuvia ihastellut aiemminkin, mutta en voinut edes kuvitella, että tuo kaunis koti voisi siitä enää enempää kaunistua. Mutta näin vain kävi. Meni heti kerrasta Marian Maailman kaunein koti -äänestyksen ykkössijalle 🙂
Kauniin kodin lisäksi vastassa oli tuo kaunis sielunsiskoni. Vain toinen bloggaaja voi ymmärtää toista bloggaajaa. Meillä on molemmilla ollut melko tiivis kevät ja teki hyvää istua alas ja nauraa meikit poskilla. Emilia oli valmistanut älyttömän hyvää lohisalaattia lounaaksi ja jälkkäriksi vein rahkapullat meidän lähileipomosta. Kolmisen tuntia vierähti maailmaa parantaen ja musta kuulkaa tuntuu, että me molemmat saatiin tuon kolmen tunnin aikana sellainen minilomafiilis. Hetkeksi unohtui kaikki työt ja arkiset askareet. Kotiin päin lähdin ajelemaan posket nauramisesta krampissa ja itsekseni typerästi hihitellen. Onnellisena.
Heitinkin Emilialle, että saitte musta nyt vakivieraan, sillä eihän tuo matka nyt mikään pitkä ole. Tunnissa sinne ja tunnissa takaisin. Ylipäätään olen sitä mieltä, että olen edellisessä elämässäni ollut maalaistyttö. Jotenkin kaupungista pois pääseminen rauhoittaa. Nyt ymmärrän Emiliaakin paremmin, kun aina silloin tällöin viittaa siihen, että ei viihdy kaupungissa pitkiä aikoja. En minäkään viihtyisi, jos mulla olisi tuollainen rauhan tyyssija kotina. Maatalokuumeen lisäksi muhun iski järjetön kissakuume. Tuli jopa vähän ikävä meidän edesmenneitä kissoja Elliä, Eppua, Essiä ja Ossia. Mutta eiköhän tuo koiruus nyt riitä täyttämään perheen karvainen kaveri -kiintiön 🙂

Vaikka bloggaaminen on melko yksinäistä touhua, niin onneksi on tukiverkosto puhelimen päässä. Välillä sitä ei tarvi lähettää kun havainnollistavat emojit ja toinen on jo ihan kärryillä ja osaa antaa tukea. Aivan loistavaa. Olen siunattu ihanilla ihmisillä ympärillä ♥

ILOISTA KESKIVIIKKOA!


perjantai 07. huhtikuun 2017

Pienesti jo pääsiäistä & perjantaiset

17

HEISSULIVEI,

ja jippii, perjantai on täällä! Aamu alkoi keittiösuunnittelijan käynnillä ja nyt on keittiö mitattu ammattilaisen toimesta. Kalusteet on tilattu ja toimitus sovittu alustavasti viikolle 20. Kodinkoneethan ostimme taannoin jo Asta-messuilta. Viime tipassa eli eilen teimme vielä muutoksen ja vaihdoimme alunperin rosterisen värisen Festivon valkoiseen. Koska sydän sanoi niin. Päädyimme ostamaan keittiön ensimmäisestä paikasta, mistä kysyimme tarjouksen. Tiedän, että pitäisi kilpailuttaa, mutta jos keittiö menee kertalaakista ihan omannäköisekseen ja budjetin rajojen sisäpuolelle, niin mitä sitä turhaa. Ostimme keittiön kalusteet Keittiömaailmasta (kyseessä ei ole kaupallinen yhteistyö :). Sain luvan esitellä keittiösuunnitelmat teille täällä blogissa, jahka piirrustukset sähköisenä saan. ID

Tänäkin vuonna vietämme pääsiäisen pohjoisessa, joten laittelin tänään jo pienesti pääsiäistä esille kotiin. Tytsyt serkkuineen koristelevat vitsoja keittiössä, joista tuleekin mukavasti väriä. Väliaikaisesti ja rajatulle alueelle 😀 Muuten olohuoneen sisustuksessa pääsiäinen näyttäytyy luonnonläheisissä sävyissä. Vuodesta toiseen. Tämä on ensimmäinen vuosi pitkään aikaan, kun laitan oikeita pajunoksia sisälle. Aiemminhan niistä on alkanut nenät vuotamaan ja pärskityttämään. Teiltä lukijoilta sain taannoin vinkin, että jos ei maljakkoon laita vettä, niin sitten allergisia oireita ei pitäisi tulla. Koklataan tätä siis tänä vuonna!

Ihan huikeaa ajatella, että viikon päästä ollaan Pyhällä hiihtämässä ja siitä viikon päästä kesämökillä aloittelemassa mökkikautta. Mikäli nuo jäät nyt ovat siihen mennessä sulaneet. Tänä vuonna mökki-ikävä on kyllä iskenyt pirskatin kovalla voimalla. Sielu huutaa hiljaisuutta ja sitä, että saa istua kalliorannalla auringon lämmittäessä kasvoja. Liplutella varpaita vedessä ja vaan olla möllöttää. Eilen tuossa karvaturria puunatessani (liki neljän tunnin ajan…) aloin miettimään, että pitäiskö sittenkin leikata sille ”kesätukka”. Kuitenkin mökillä on sen verran tuota varvikkoa, että jää koko ajan inhottavia risuja mahakarvoihin ja tassuihin kiinni. Lisäksi uidessa turkki painaa tsiljoonan. Turkin trimmaus vaan sotii vastaan sitä ajatusta, että haluan pitää turkin rodulle ominaisesti pitkänä. Mutta kukas sitä tietää, mikä koirulille on parasta. Kesähelteillä varmastikin lyhyempi karva. Voisin ainakin näin kuvitella 🙂

Illan perinteinen myyssipostaus jää tänään väliin. Mennään ei niin kuvauksellisella ruoalla. Perjantaimyyssiruokana meillä on tänä iltana kuulkaas grillimakkaraa ja perunasalaattia. Lasten toiveesta. Toivoa sopii, että saan tuon meidän grillin päälle. Mies kun palaa reissusta vasta sunnuntaina. Onneksi on olemassa uunin grillivastus varasuunnitelmana, eiköhän nuo makkarat sielläkin tekeydy 😉

IHANAA PERJANTAITA &
ALKAVAA VIIKONLOPPUA ♥


tiistai 04. huhtikuun 2017

Kotitoimisto – hot or not?

9

HEIPPAHEI IHANAT

ja aurinkoista tiistaita! Tulihan se aurinko sieltä esiin, vaikka vielä aamusella hieman huonolta näytti. Ihan pakko tähän alkuun kertoa, mitä tapahtui eilen illalla. Olimme jo sängyssä ja mies selasi kännykkäänsä. Tuhahti ja totesi ”Hmph, olipa tylsä postauksen aihe. En edes lukenut. Voisitko kirjoittaa vaikka golfista?” 😀 Se siitä kannustavasta ja rohkaisevasta otteesta. Jep, herjallahan tuo ja ymmärrän, ettei mun kauneusrutiinit nyt hirveästi miehiä kiinnosta. Mutta hassu juttu, että ekaa kertaa kommentoi näin päin. En ajatellut kuitenkaan ottaa itseeni tätä rakentavaa palautetta 😉

Syyskuun alussa tulee vuosi täyteen kotitoimistolla työskentelyä. Välillä on jaksoja, että olen kaivannut töihin. Kaivannut lähinnä sitä verkostoa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sitä, että on ihmisiä kenen kanssa jutella päivän työjutuista. Toisaalta taas kaipaan ihan äärettömän paljon hiljaisuutta ympärilleni, kun teen töitä. Oikein tiukan paikan tullen ja keskittymistä vaativan työn äärellä joudun jopa heivaamaan tikittävän rannekellonkin pois ranteesta. Hiljaisuuden on oltava niin äänetöntä. Tähän ei toimistolla pysty, kun taas kotitoimistolla hiljaisuus on taattu. Ainakin siihen asti, kun lapset tulevat koulusta. Listasin muutamia kotitoimiston plussia ja miinuksia:

– olisi helppo ajautua ns. pyjamamoodiin työpäiviksi
– jääkaappi on liian lähellä
– vertaistuki ja sosiaalinen verkosto puuttuvat (onneksi on internet)
– työajat venyvät, ellei itse pidä huolen siitä, että saa myös vapaa-aikaa
– lasten tultua koulusta työpäivä sekoittuu äitien hommiin 😉
– itsekuria täytyy löytyä riittävästi, jotta työt tulee tehtyä

+ toimistokoira (joka tutkimusten mukaan nostaa työn tuottavuuden sfääreihin)
+ hiljaisuus
+ tarvittaessa ei tarvitse tälläytyä aamuisin, koska ainoa jota varten sen tekisin olisi oma peilikuvani
+ tietynlainen joustavuus (pystyn hakemaan esimerkiksi lapset koulusta, kun huono keli)
+ pystyy työskentelemään myös ”virka-aikojen” ulkopuolella
+ kotitoimistovähennys verotuksessa

Tuo suhde eli saman verran molempia kertoo vain mielestäni siitä, että ei ole oikotietä onneen. Molempi parempi. Kummassakin työtavassa on ne puolensa, mutta jos täytyisi kallistua jompaan kumpaan, niin kyllä tämä kotitoimisto voittaa. Se, tulenko jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa vuokraamaan toimistotilan blogitöitä varten on vielä auki. Uuteen kotiinhan meille tulee oikein työhuone, jonka oven saa säppiin. Tässä olohuoneen nurkkatoimistossa kun on se huono puoli, että iltaisin tai viikonloppuisin ei saa hiljaisuutta. Toisaalta, ne ovatkin niitä hetkiä, kun pitäisi ehkä olla itsekin vapaalla 🙂

Alunperin mietin, että otan tämän nykyisen pöytäni uuteen kotitoimistooni, mutta mummulassa olisi liki käyttämätön Boknäs (tai Billnäs…en ikinä muista kumpi :D) -kirjoituspöytä. Toisaalta sekin houkuttelisi lämmöllään. Siihen vielä sellainen vanhan ajan vihreäkupuinen työvalaisin niin avot. Sikarituoli viereen sekä kirjahyllyyn vaarin Päätalo-kokoelma. Hei, meillä tulee muuten uudesta kodista aika puuvoittoinen. Lämpimän puun väriä kun löytyy keskikerroksen lattiasta, niin sitä tulee löytymään myös osasta huonekaluja. Enpäs olisi vielä vähän aikaa sitten uskonut, että rakastun lämpimän ruskeaan puuhun. Kai se pyökki-innostuskin palaa vielä jostain takavasemmalta 😉 Or maybe not.

Käytiin muuten tänään keittiöasioilla ja saatiin heti ekalla kerralla niin älyttömän kiva keittiösuunnitelma, että sormet syyhyää päästä tekemään ruokaa sinne! Meillähän on remppa aikataulusta jonkin verran myöhässä, mutta eipä tämä nyt enää viikon parin päälle ole 😉 Keittiön suhteen on postauksia luvassa ja varsinkin valaistuksen suhteen kaipailisin teidän arvokkaita neuvoja. Meille kun ei tule yläkaappeja, niin työvalot on sitten jotkut muut kuin kaappien alle laitettavat. Mutta pähkäillään tätä tuonnempana 🙂

ILOISIN TIISTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »