MOIKKULIMOI!
Lupasin palata Tallinnan ravintolasuositusten kanssa, joten tässä sitä ollaan 🙂 Hei, täytyy sanoa vielä erityiskiitokset mun Tallinnan matkakamuille; kiitos kaunis ♥ Voi kunpa asuttaisiin lähempänä toisiamme! Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on uusiakin lukijoita, joten jos haluatte tietää, miten meidän ystävyys sai alkunsa, niin käykäähän klikkaamassa tämä aiempi postaukseni auki ja lukaisemassa se. Te, ketkä mietitte, että mistä niitä ystäviä saa, niin teille haluan sanoa, että kun pitää silmät ja korvat auki, niin kyllä niitä ystäviä löytyy.
Nyt olimme kolmatta kertaa tällä kokoonpanolla Tallinnassa ja jokunen ravintola on tullut koettua. Monta ravintolaa on vielä kokematta. Muun muassa Rataskaevu 16 ja Pegasus, jotka vaativat pöytävarauksen paljon etukäteen. Ainakin lauantai-illalle. Tällä kertaa lounaspaikoiksi valikoitui tutut Clayhills ja ah niin über-ihana Manna la Roosa. Ekan illan iltaruoka nautittiin Tai Boh:ssa ja toisena päivänä perutiin illan varaus Mixiin ja suunnattiinkin hotellin viereiselle kadulle Controventoon.
Perjantain lounaspaikkamme. Jälleen kerran uskaltauduimme istumaan terassille lämpölamppujen alle. Kuhiseva vanha kaupunki ympärillämme. Karahviin hieman lämmittävää punaviiniä ja lautaselle erittäin tulisia täytettyjä jalapenoja. Niiden lisäksi otin rieskan, jossa oli fetarucolatäyte. Suussasulavaa. Ystäväni taisivat molemmat ottaa club sandwichit, jotka nekin näyttivät tajuttoman hyviltä. Ekaa kertaa ikinä kävin gastropubin sisällä ja vähän harmittaa, että emme sisätiloissa istuneet. Tosi viihtyisän näköinen sisältäkin. Vaikka olen vähän sitä mieltä, että Tallinnan palvelukulttuuri ei ihan joka paikassa ole kohdillaan, niin täällä se oli. Iso suositus!
Katsokaa tuota sisustusta! Psykedeelisen ihana. Aivan kuin isoveljensä Tai Boh saman rakennuksen yläkerrassa. Tänne suuntasimme jalkahoidosta (Sinine Salong) lounaalle. Aperol Spritzit ja minulle taivaallisen raikas ja hedelmäinen vuohenjuustosalaatti. Kamut jakoivat juusto/makkaratarjottimen, joka sekin näytti ihan älyttömän hyvältä. Viime kerralla ihastelimme Manna la Roosaa illalla yksien drinkkien verran. Porukkaa oli silloin ihan älyttömän paljon. Lounasaikaan löytyi hyvin pöytä. Palvelu top class!
Viime kerralla kun kävimme Tai Bohissa se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Saimme pöydän hieman syrjemmästä, nyt olimme keskellä kaikkea. Ihana oli nähdä vähän muutakin ravintolaa. Joka alakertansa Manna La Roosan mukaisesti on aika ”jännittävä” 🙂 Tällä kertaa sininen valo ei vain suosinut kuvia lainkaan! Valitsimme kolmeen pekkaan ensiksi kuusi annosta alkupaloista. Iso plussa gyozalle ja wasabiravunpyrstöille, mutta hieman miinusta sataykanalle, jossa oli kanan seassa muutama luun pala (tehän tiedätte suhtautumiseni kruntsulihaan :D). Sitten otimme vielä pari alkupalaa lisää, koska jäi nälkä.
Muutamat coctailit, jälkkäriksi mutakakkua ja avot. Suosituksena cocktaileista yuzy-basil -cocktail. Aivan älyhyvä. Kuten tuo punainen megavegankin. Johannan keltaista juoman nimeä en muistakaan, mutta kyllä sekin hyvältä maistui! Paikka on siitä ihana, että se soveltuu myös illan istumiseen. Saimme kulumaan ruokailuun kolme tuntia. DJ soitti musiikkia ja iloisten ihmisten äänet kuuluivat taustalla. 
Vikan illan ”heräteostos”. Jonne kävimme päivällä varaamassa pöydän. Katriina Käikillä (vaikka netissä osoite Vene 12, mutta siitä kohtaa sukelletaan Katriina Käikille), ihan hotellimme vieressä. Kotoisa italialainen, jonka grillatut artisokat veivät kielen mennessään. Puhtaammalta maistuvaa ja konstailemattomampaa bruschettaa saa etsiä ja tomaatti-mozzarellasalaatin tomaatit maistuivat auringolle. Pääruokapizza oli ehkä yksi parhaimmista, mitä olen ikinä maistanut. Hintataso oli kohdillaan. Kuten myös palvelu. Söimme tokan kerroksen salissa, jossa alkujaan tuntui olevan liian paljon melua. Kunnes korva siihen tottui 🙂 Hurmaavasta julkisivusta ekstrapojot!
Hups, tulipas aika paljon kuvia – pahoitteluni! Siinä teille psykedeelistä, tyylikästä, herkullista ja kodikasta. Sulassa sovussa keskenään. Aiemmilla reissuilla olemme hyväksi todenneet myös legendaarisen F-Hooneen sekä tajuttoman hyvän intialaisen Chakran. Suuret suosittelut myös niille! Mikäli etsitte hyvällä paikalla olevaa edullista hotellia, niin pakko suositella myös tuota meidän Three Crowns hotellia, joka oli muutaman kukonaskeleen päässä raatihuoneen torilta. Ei mitään luksusta, mutta ihanat sängyt, tyynyt ja peitot. Aamupalapuuro oli niin mahdottoman lempeää, että sitä on ikävä. Kadulta kuului yöllä vähän melua ja wifi ei huoneessa toiminut muuta kuin ulko-ovella. Hintaansa nähden kuitenkin ihan ässä (30 euroa/yö/hlö sisältäen aamupalan).
Kuten aiemmiltakin Tallinnan reissuilta, niin myös nytkin sain jonkun ihme pöpön. Ok, olihan tämä jo viime viikollakin, mutta Tallinnassa pöpöt yhtäkkiä kaikkosivat. Tänään aamupäivällä kurkkuun muutti taas kaktus ja nyt on lämpöä. Ekalla kerralla Tallinnan pöpöä häädettiin lukuisine antibiootteineen ja se kulminoitui alkavaan keuhkokuumeeseen ja kuulon menetykseen toisesta korvasta. Viime vuonna Tallinnan pöpö lähti hyväksi toteamillani keinoilla. Nyt vaan vitskut kehiin (unohtuivat reissun ajaksi kotiin) ja peitto korviin, niin eiköhän tämä tästä 🙂
TIISTAITERKUIN,
Viikko alkoi siis juoksulenkillä ja sitä myöden taas terveellisemmällä otteella elämään. Täysin en ole gluteenia onnistunut pitämään pois ruokavaliosta. Koska mitään oireita selässä ei ole. Sehän on ihan hölmöä, että ajattelen näin. Niitä oireita pitäisi ennalta ehkäistä eikä vasta sitten alkaa tekemään asialle jotain, kun selkä oireilee. Vinkkasitte viimeksi ihania gluteenittomia tuotteita. Nyt mä tulin vinkkaamaan teille uusimman löytöni. Kikhernepastan. Aivan tajuttoman hyvää. En tiedä onko olemassa erimerkkisiä kikhernepastoja, mutta meidän kaapista löytyi kaksi Palmuston kikhernepastapussia, jotka olin aiemmin ostanut. Siinä pastaa keitellessäni tutkailin pussia tarkemmin. Made in Nokia. Ihan tuossa vieressä. Lähellä sitä rakasta elämäntyötäni, perheyritystämme.
Yleensä ollaan syöty rapuja ensimmäisen kerran jo heinäkuulla, mutta nyt muuttohäslingit ajoivat rapujuhlien edelle. Lauantaina päästiin vihdosta viimein rapurallaiden makuun ja maistuivat kyllä hyvälle. Mitenkään suureellisesti meillä ei venetsialaisia vietetty. Pöydässä kun oli pikkuisia prinsessoja, niin snapsilasit täyttyivät tillistä ja vissystä. Juomalasiin riitti valkoviiniä yhden lasillisen verran ja hyvä niin. Silti kuitenkin suunniteltiin jälleen ensi vuodelle rapujuhlia ystävien kanssa. Viimeisistä sellaisista kun on aikaa jo luvattoman paljon.
