Mä en ole vielä tähän päivään mennessä oppinut mitoittamaan meidän klaanin banaanitarvetta oikein. Sillä joka ikinen viikko hedelmävadista löytyy yksi jos toinenkin mustunut banaani. Helpointahan on laittaa ne smoothieihin, mutta välillä pilkon reppanat myös pakkaseen. Jos oikein haluan antaa toisille luksuselämänkaaren, niin päästän banskut köllöttelemään banaanileivän päälle. Ne virkeimmät versiot. Ne jotka eivät ole enää köllöttelykelpoisia pääsevät makustamaan banaanileivän.
Tuomaan suloista ja jotenkin jopa lohtua tuovaa makua. Banaanileipä on yksi niistä leipomuksistani, jonka kohdalla sovellan joka ikinen kerta. Aika hyvin (välillä rankastakin) soveltamisesta huolimatta maku pysyy samana. Mä tykkään, että banaanileipä saa olla kosteaa ja mehevää.
Jaan teille nyt ohjeen tähän herkkuun. Tai lähinnä ohjenuoran, jota noudatan banaanileivän kanssa.
Banaanileipä
2-3 mustunutta banaania
2 kananmunaa
1-2 dl turkkilaista jugurttia / kermaviiliä
3-4 dl jauhoja
(mantelijauhoa, kaurajauhoa, vehnäjauhoja – joko yhtä näistä tai yhdistellen)
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
kardemummaa, kanelia, ripaus suolaa
nestettä (esim. kauramaitoa) niin paljon, että koostumuksesta tulee taikinaista
(loraus juoksevaa margariinia)
-sekoita kuivat aineet keskenään
-sekoita kaikki aineet blenderissä sekaisin
-kaada uunivuokaan
-paista uunin alatasolla 160 asteessa noin 55-60 minuuttia
Meillä tuollainen vuoka hupenee yleensä yhden illan aikana. On hyvää lämpimänä, mutta menee myös kylmänä. Mitä tummentuneemmat banaanit, sitä makeampaa banaanileivästä tulee. Itse en käytä siihen mitään muuta makeutusta kuin banaanit.
Näin Halloweenin aikaanhan sitä kuuluisi leipoa banaanikakun sijaan kurpitsakakkua. Tuo oli lempparini nro 1 Kanadan ajoilta. Pitkään aikaan ei ole tullut tehtyä perinteistä kurpitsakakkua, mutta paahdettua myskikurpitsakakkua voisi viikonloppuna harkita.
Nyt pienemmän kanssa lukemaan espanjan kokeisiin. Meitsin taannoisien Este Pais -opintojen taidoilla ei ihan nuo perfektit sun muut mene, mutta oppia ikä kaikki, eiks ni? 😉
Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä SoFine & Indieplace
KESKIVIIKKOILTAPÄIVÄÄ IHANAT!
Kuten taannoin kerroin, niin meillä on vietetty lihattomampaa lokakuuta. Ei täysin lihatonta lokakuuta, mutta huomattavasti lihattomampaa lokakuuta. Koska edelleen olen sitä mieltä, että pienet askeleet ratkaisevat eniten suuressa kuvassa. Näin perheen äitinä, jolle on langennut kunnia vastata perheen ruokahuollosta, pystyn vaikuttamaan muun perheen ruokailuihin. Ainakin niihin kotona tapahtuviin ruokailuihin.
Pikkuhiljaa olen vuosien varrella tarjonnut kasvisruokaa enenevässä määrin ja alun kangertelujen jälkeen se on alettu ottamaan vastaan hyvin. Pakottamalla ei saa hyvää aikaan, joten olen pyrkinyt kehittelemään reseptejä, jotka maistuvat koko perheelle. Joissa on tuttuja makuja. Maukkaita ja helposti valmistettavia ruokia, joilla saa vaivihkaa vähennettyä punaisen lihan osuutta keittiössä.
Tofu on vakiovieras keittiössämme. Itse olen tykästynyt helppoihin ja valmiiksi maustettuihin SoFine Luomu Tofu à la minute -kuutiohin, jotka saa nopsaa paistettua rapsakoiksi kuumalla pannulla. Mutta jotka kiireessä menevät ihan sellaisenaankin, ilman paistamista esimerkiksi salaateissa. Ennen tofukuutiota tein toki tofuruokia, mutta silloin tofun rapeaksi saattamiseen tuli nähdä hieman enemmän aikaa.
Ennen kuin jaan teille pari kehittelemääni reseptiä kysyn teiltä, että onko tofu tuttu raaka-aine teidän keittiössä? Mikäli teillä on ennakkoluuloja tofuun, niin suosittelen kuitenkin kokeilemaan. Aloittamaan vaikka noista valmiiksi maustetuista ja kuutioiduista tofuista. Mutta tofun maustaminen ja rapsakaksi saaminen ei ole mitään rakettitiedettä. Alla muutamia vinkkejäni:
♥ leikkaa tofu viipaleiksi ja kuivaa palat kahden talouspaperipalan välissä ♥ purista neste pois ja vaihda talouspaperit kuiviin niin kauan, kunnes tofun pinta tuntuu kuivalta ♥ mikäli haluat tofukuutioita, niin kuutio viipaleet tässä välissä ♥ paista tofu todella kuumalla pannulla öljyssä saadaksesi rapean lopputuloksen ♥ koska maustamaton tofu ei maistu miltään, on se syytä marinoida, jotta siihen saa makua
Tofun voi laittaa marinadiin ennen paistamista (vaikka pari tuntia ennen) tai sitten tofun voi maustaa vasta paistamisen jälkeen. Tofun valmistuksessa, kuten monessa muussakin asiassa, tekemisen kautta oppii!
Siinä missä tofu ja tofukuutiot ovat tulleet itselleni vuosien varrella tutuiksi sain tämän kampanjan myötä tutustua myös täysin uuteen tuotteeseen. Nimittäin SoFine SoFishStickseihin, jotka ovat ikään kuin kalattomia kalapuikkoja. Niitä en valmistanut perinteisesti perunamuusin kanssa, vaan tein helpot SoFishSticks -tortillat, jotka tarjoilin raikkaan vegemajoneesin kanssa.
Tofusalaattitortillat
1 pkt SoFine à la Minute Luomu Tofukuutiot Teriyaki
pieniä tortilloja
lehtikaalia
1 pieni parsakaali
1 pieni punasipuli
oliiviöljyä
valkoviinietikkaa
vettä
ripaus suolaa
ripaus sokeria
-aloita marinoimalla parsakaali ja punasipuli:
pienistele parsakaali, kuori ja viipaloi punasipuli. Sekoita oliiviöljystä, valkoviinietikasta, vedestä, ripauksesta suolaa ja sokeria sopivan hapokas kastike, joka sekoitetaan parsakaalien ja punasipulien kanssa. Laita tekeytymään jääkaappiin.
-paista tofukuutioita oliiviöljytyllä pannulla niin, että niistä tulee rapsakoita
-sekoita vegaanimajoneesista, sitruunamehusta ja chilirouheesta sopivan tömäkkä kastike
-asettele tortillan päälle öljyllä pehmitettyä lehtikaalia, marinoituja punasipuleita ja parsakaaleja sekä tofukuutioita
-tarjoile majoneesin ja tuoreen korianterin kanssa
Olen huomannut, että saan perheen mukaan uusiin ruokakokeiluihin parhaiten niin, että valmistan vegeruoan käyttämällä makumaailmaa, josta koko perhe tykkää. Kuten aasialaismakuja. SoFine Luomu Tofu à la minute -kuutiot thaimaussa ovat olleet yksi keittiömme kulmakivistä. Nyt testasin uutuusmakua eli teriyakia. Aluksi ajattelin tekeväni herkullisista tofukuutioista lounassalaatin, kunnes oivalsin, että tuon lounassalaatinhan voi laittaa tortillan väliin ja saada aikaan vielä ruokaisamman annoksen.
Kastike
0,5 dl vegaanimajoneesia
sriracha-kastiketta maun mukaan
-paista kasvispihvejä oliiviöljytyllä pannulla noin neljä minuuttia / puoli
-sekoita kastikkeen aineet keskenään (säätele srirachan määrällä kastikkeen tulisuutta)
-lado paahdetun ruisleivän pohjalle salaattia ja siivutettua kurkkua, asettele päälle pihvi, punasipuli, majoneesi ja idut
-nauti hyvässä seurassa ♥
SoFish Burgers -kasvispihvit yllättivät mut täysin; koostumus oli erittäin miellyttävä ja maku oli erinomainen. Jopa mieheni totesi ”Onpas hyviä.” Ja hei se on paljon sanottu ihmiseltä, jolla tuppaa olemaan jonkin verran ennakkoluuloja aina, kun uutta kasvisruokaa kokeilen. SoFish Burgersien lisäksi kaupan pakastealtaasta löytyy SoFine SoFish Sticksejä sekä SoSea Sticksejä. Näen sieluni silmin nuo sticksit esimerkiksi perjantai-illan dippilautasella kasvisten kaverina.
No miksi valita tofu tai muut vegaaniset kasvistuotteet? Saanko esittää vastakysymyksen ja kysyä, miksikäs ei? 😉 Kukaan meistä ei ole varmastikaan välttynyt uutisilta, joissa on korostettu kasvisruoan merkitystä terveydelle – niin meidän ihmisten kuin maapallonkin terveydelle. Tofu on nopea, edullinen ja ekologinen vaihtoehto. Maustamattoman tofun saa itse maustaa mieleiseksi, joten helposti makuja vaihtelemalla tofusta saa monipuolisen kaverin ruokaan kuin ruokaan. Kiireessä nuo laktoosittomat ja gluteenittomat tofukuutiot menevät sellaisenaankin salaattiin. Niitä ei todellakaan tarvitse aina paistaa rapsakaksi, vaan ovat heti valmiita käyttöön!
Aina silloin tällöin saan kyselyjä vilauttaa meidän jääkaapin sisältöä. Tänään, ruokakauppakassien purkamisen jälkeen päätin, että hei nythän olisi hyvä aika. Jääkaappi kun oli poikkeuksetta kerrankin siisti 😉 Jääkaapin siivoaminen tuo ihan älyttömän hyvän olon. Kokeilkaahan! Aina silloin tällöin kantsii tyhjentää hyllyt ja pestä ne sekä jääkaapin sisälmys huolella. Heittää vastaan kävelevät sipulit hevi-laatikosta pois ja tarkistaa ylähyllyn säilykepurkkien kuranttius.
Aika perusmeiningillä mennään meidän jääkaapinkin sisällön suhteen. On ne maidot, margariinit, jugurtit sun muut. Pyöritän viikosta toiseen sellaista perusostoslistaa, johon aina lisäilen tulevan viikon tarpeita. Tuolta peruslistalta löytyvät mm. seuraavia jääkaappituotteita:
maito kauramaito kauramaito kahviin (viime ajat olen suosinut Oddlygoodia, mutta nyt tuli iKaffea) islantilainen ja turkkilainen jugurtti MÖ:n mustikka-kardemumma kaurajogu raejuusto fetajuusto sokeroimaton kiisseli puuron sekaan pinaattia, salaattia, kurkkua, tomaattia, sitruunaa tofua, Mifua, kaurajauhista, ravioleja
Tänään kauppakassista uupui ne tärkeimmät. Eli MÖ:n kaurajogurtit. Mä voisin elää noilla ja itsetehdyllä myslillä. Ne on niin hyviä. Kunhan saan iltaruoan tehtyä, on pakko käydä täydentämässä jääkaappi vielä muutamilla MÖillä, muuten ei hyvä heilu 🙂 Myös tuo suosikkini eli Sevan hummus oli korvattu toisella, joten samalla kauppareissulla pitänee ostaa tuota luottohummustani.
Jääkaapin sisältöä sillä silmällä ratsatessani huomasin, että meillä on neljä vihreää pestopurkkia. Nel-jä. Selittynee sillä, että pestopasta on koko perheen suosikkia 😉 Lisäksi jääkaapista tulee löytyä aina tuota karkeampaa Dijon-sinappia. Sitä käytän liki kaikkeen.
Alimmalla hyllyllä on lasipurkeissa heikonlainen mealpreppaus-yritys, nimittäin pienemmästä löytyy paistettua tofua ja chilisitruunalla maustettua vegemajoa. Isommassa purkissa on marinoitua parsakaalia, punasipulia ja lehtikaalia. Nuo nappaisen huomenna mukaan töihin ja taidan kääräistä tortillan sisään lounaaksi. Joskus mulla oli tapana pitää marinoitua parsakaalia ja punasipulia jääkaapissa. Siitä sai kätevästi salaatin sekaan laitettua. Pitäisi ottaa taas tuo tavaksi!
Maitoa meillä ei juo kuin lapset, mutta punainen maito menee tämän illan riisipuuroon. Kuten tuo luumukiisselikin. Marli Vital -shotit ovessa olen saanut blogin kautta. Jääkaapista tulee löytyä aina myös parmesanjuustoa ja balsamicoa. Niilläkin pärjää jo pitkälle!
Hedelmiä en säilytä jääkaapissa, paitsi omenoita. Ne tykkään syödä jääkaappikylmänä! Jääkaapin alaosassamme on ensin pakastelokero, mutta sen alla kylmälokero. Sieltä löytyy kattavasti tofua, Mifua, Murua ja Ravioleja. Mutta myös perunagnoccheja, muutama peruna, broilerin fileitä sekä savustettua lohta.
Näillä me pärjätään viikko. Toki sieltä kauppakassista tuli muitakin kuin jääkaappitavaroita. Leipää ja Muttia esimerkiksi. Ja viikon varrella käymme hakemassa kaupasta pikkupuutteita. Mutta tykkään, että ruokaostokset tulevat kerran viikossa kotiin. Ollakin, että aina ei voi olla varma kaikkien tuotteiden saatavuudesta, kuten tänään. Joten nyt iltaruoka (kanapitaleivät) tulille ja sitten hakemaan muutamia puutteita lähikaupasta.
Miltä teidän jääkaapit näyttää? Löytyykö samoja tuotteita?
Kuinkahan monta postaustani olen otsikoinut ”helppo ja herkullinen” -alkuliitteellä? No monta, mutta se nyt vain johtuu siitä, että nämä helpot ja herkulliset arkiruoat ovat niitä, joista itse niin mahdottomasti pidän. Niitä arki-iltojen pelastajaruokia.
Siitä on aikaa, kun olen viimeksi tehnyt lohisoppaa. Ihan tuoreesta lohesta tai savustetusta lohesta. Molemmista saa nopeasti herkullisen syysiltoina lämmittävän sopan aikaiseksi, mutta tällä kertaa jääkaapista löytyi valmiiksi savulohta, joten sillä mentiin.
Ei ole mikään häpeä kiireessä käyttää pakasteita. Sitä paitsi, ainakin tällaiselle, ken inhoaa perunoiden kuorimista on nuo valmiit pakasteesta löytyvät keittokasvispussit ihan tarpeen. Tein isomman satsin soppaa sillä ajatuksella, että sitä syötäisiin pari päivää. No ei ihan riittänyt. Missä vaiheessa nuo meidän lapsetkin ovat alkaneet syömään aikuisten kokoisia annoksia? 🙂
Savulohisoppa
2 peruna-kasvispakastepussia
1 l punaista maitoa (mä käytin Kiehua)
vettä
puolikas Koskenlaskijajuustopaketti
savulohta
suolaa
sitruunapippuria
tilliä
-lisää maito ja kasvikset kattilaan, lisää vettä niin paljon, että kasvikset liki peittyvät
-anna kiehua pikkuhiljaa, kunnes kasvikset ovat kypsiä
-lisää pienistelty juusto, mausta suolalla ja sitruunapippurilla
-lämmitä, kunnes juusto on sulanut
-lisää pienistelty lohi ja reilusti tuoretta tilliä (ja lämmitä jos haluat lohen lämpimänä)
Tässä kaappeja yksi päivä kolutessani bongasin tuon äiskän vanhan Arabian soppakulhon (äiti nimitti tuota pilkkumiksi…). Muistin, että jossain kaapin kätköissä on siihen sopivia lautasiakin. Ei kuitenkaan ihan samaa sarjaa, mutta samansävyisiä. Pitäisi ottaa nuo vanhat lautaset arkikäyttöön. Lohisoppa ja sinivalkoiset astiat. Tuikitavallinen tiistai-ilta muuttui jotenkin kertaheitolla astetta juhlavammaksi ♥
Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin ja Indieplacen kanssa.
PERJANTAI-ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!
Viimeksi kaupallisen yhteistyön myötä K-Supermarketin kanssa kerroinkin teille niitä muistoja, joita ruoka ja ruoanlaitto minussa herättää. Siitä, kuinka pikkutyttönä Oriveden mummulassa näin, mistä ruoka tulee. Kuinka hurmasin mieheni hirmuisen tulisella makaronilaatikolla aikoinaan ja kuinka tuo ei edes sitä pelästynyt. Vaan on ollut rinnallani kaikki nämä 17 vuotta. On ollut suunnaton onni ja kunnia toimia perheen pääkokkina kaikki nämä vuodet, sillä tyhjät lautaset ovat suurin kiitos, mitä kokki voi saada. Ruoanlaittotaito taas on taidoistani rakkain. Niin paljon se on minulle antanut. Niin elämän iloisissa hetkissä kuin niissä surullisimmissakin.
Tänään jatketaan muisteloilla ja ajattelin kertoa teille hieman omasta ruoanlaittofilosofiastani. Vastata K-Supermarketin ”Mikä on sinulle tärkeää?” -kysymykseen vielä laajemmin ruoan kautta. Kuten kerroin, niin kävimme Oriveden mummun kanssa kauppa-autolla, mutta ensimmäiset varsinaiset ruokakauppamuistoni liittyvät vahvasti meidän lähimpään K-Supermarket Länsitoriin. Joka sittemmin muuttui Länsiportiksi ja toimii nyt K-Supermarket Westerin nimellä.
”Parkkeeramme auton ja äiti ottaa takaluukusta kauppakassinsa. Sen mustan kankaisen, jota raahaa ihan joka paikkaan. Kirjastoon, kauppaan ja kaupungille. Minua vähän hävettää, sillä tuossa kassissa on äitin työpaikan logo kyljessä. Eikö meillä ole varaa muovikasseihin? Nousemme rappuset ylös ja astumme kauppaan sisään. Länskäri on meidän kotikauppa. Rakastan käydä maitokaupassa äitin kanssa. Varsinkin Länskärillä. Länskäri on nimittäin siitä metka ruokakauppa, että siellä myydään lelujakin. Äiti antaa minun punnita kurkut, satsumat ja perunat. Lihatiskillä saan ottaa vuoronumeron automaatista. Jaahas, meillä on taas mustamakkarapäivä. Se kuuluu kuulemma meidän tamperelaisten yleissivistykseen.
Jos ei äiti pian lopeta tuota juttelua lihatiskin yli, niin makkarat jäähtyy, ajattelen. Äiti jää Länskärillä aina suustaan kiinni. Kauppias Simo on tuttu näky käytävillä ja lihatiskin sedälläkin on aina paljon asiaa. Yritän hoputtaa äitiä, mutta äidin kilometrin mittainen kauppalista on vielä puolessa välissä. Saan luvan mennä leluosastolle jo etukäteen katselemaan. Ikuisuuksien päästä äiti tulee täysien ostoskärryjen kanssa hakemaan minut kohti kassoja. Se sama iloinen täti juttelee kassalla ne samat jutut kuin viimeksi. Eikö noiden aikuisten jutut koskaan muutu? Huikataan heipat kassalle ja kysyn äidiltä, että mistä sä oikein tunnet tuon tädin? Äiti vastaa, että ei mistään, mutta kassatäti on tullut vuosien varrella tutuksi kauppakäynneiltä.”
Edelleen rakastan käydä ruokakaupassa. Ruokakaupassa käynti ei ole minulle mikään pakko, vaan elämys. Se, että tilaamme liki joka viikko ruoat kotiin saa minut välillä kaipaamaan ruokakaupassa asiointia. Vaikka en osta kuin tarpeeseen, niin välillä tykkään työmatkan varrella poikkasta Tesomalla tieltä ja ajaa Westerin etuparkkiin. Joka on juurikin siinä kohtaa kuin missä Länskärin yläparkki aikoinaan sijaitsi. Nousta autosta. Käydä ostamassa uunituoretta leipää ja ihastella vegehyllyjen runsautta. Vastata henkilökunnan hymyileviin tervehdyksiin ja jutella muutaman sanan kassalla. Aivan kuten meidän äitikin aikoinaan teki.
”Ihanaa, viikonloppu edessä. Kuljen ruokakaupan leipäosaston läpi vihanneshyllylle ja mietin, että mitäköhän ihanaa sitä tekisi tänä iltana ruoaksi. Perjantai-iltojen ruoanlaitolla kun on itselleni ruokaakin syvempi merkitys. Sitä ei sovi ottaa kepeästi, vaan tykkään uhrata hieman ajatusta ja tehdä muutakin kuin sitä perinteistä perjantaipizzaa. Huomaan kotimaisia suppilovahveroita ja nostan ne koriini. Ajatus vähän erilaisemmasta perjantaipizzasta tulee mieleeni. Sienisalaattipizza onkin itselleni aivan uusi juttu. En malta odottaa, että pääsen kotiin kokkailemaan. Kierrän vielä sushikärryn ohi ja mietin, että olisiko sittenkin ollut helpoin napata tuoretta sushia mukaan. Päätän kuitenkin pitäytyä perusperjantaisissa, sillä ruoanlaitto perjantai-iltana kruunaa alkavan viikonlopun.
Suljen kotioven takanani, otan kengät pois, huikkaan moikat perheelle ja rapsutan selälleen kellahtaneen koiran masua. Käyn vaihtamassa kotivaatteet, puran kauppakassin ja laitan musiikkia soimaan. Uppoudun tekemiseeni täysillä. Huomaan, kuinka raskaan työviikon jännittämät lihakseni alkavat rentoutua. Maistelen sienisalaattia ja päätän lisätä siihen vielä vähän lipstikkaa. Liinan alla ollut pizzataikinakin kohoaa mukavasti lampun alla lämmössä. Laitan sienisalaatin jääkaappiin ja oikaisen hetkeksi sohvalle. Siinä kynttilän lepattavaa liekkiä tuijotellessani mietin, että kuinka paljon ruoanlaitto on minulle vuosien saatossa antanut.”
Silloin, kun elämässä on ollut raskaita aikoja, ruoanlaitto on toiminut itselleni ikään kuin meditaationa. Sellaisena hetkenä, jolloin saan olla aivan rauhassa. Omien ajatusten kanssa ja keskittyä täysin tekemiseeni. Lasten ollessa pieniä huomasin perjantaisin töiden jälkeen suuntaavani keittiöön pikkukakkosen aikoihin. Tästä alkoi blogissa perinteiseksi muodostuneet perjantaimyyssipostaukset. Kun sai hetken hengähtää työviikon jälkeen keittiöpuuhissa, pystyin olemaan loppuviikonlopun se läsnäoleva äiti.
Sen jälkeenkin olen huomannut, että kun elämässä on haastavia aikoja uppoudun ruoanlaittoon tai leipomiseen. Taikinaterapia on itselleni se paras terapiamuoto. En välttääkseni kohtamasta haastavien aikojen tuomaa surua tai murhetta, vaan saadakseni hetken omaa aikaa. Jotta voin taas prosessoida vaikeita aikoja uusin silmin. Nähdä sen valon, joka tunnelin päässä on. Keittiössä koen usein sitä tärkeää flowta, jota ihminen tarvitsee aina välillä. Itse kehittelemäni reseptit ja maukas lopputulos myös palkitsevat.
Ruoka ja ruoanlaitto kuuluvat myös iloisiin tapahtumiin. Niihin kesäpäiviin, kun kokkaamme koko perheen kanssa mökillä. Lapset ovat vastuussa salaateista, mies grillaamisesta ja itse toimin jokapaikan höylänä. Arvostan ruokaa ja ruokailua sen verran paljon, että kunnioitan niitä usein myös kattamalla kauniisti. Niin kuin sanonta kuuluu, niin kaunis kattaus on jo puoli ruokaa.
Vaikka rakastan perhettäni ylikaiken, niin myös itseään pitää osata rakastaa. Ruoanlaitto on minulle sitä itseni rakastamista parhaimmillaan ♥
”Havahdun sohvalla siihen, kun koira painautuu ihan kiinni kylkeeni. En ollutkaan ajatellut nukahtavani, mutta niin vain kävi. Toiselta sohvalta tavoitan miehen katseen. Huomenta, oliko hyvät unet? Onneksi en ollut nukkunut onneni ohi, vaan juurikin sopivan aikaa; pizzataikina on valmis työstettäväksi. Muotoilen siitä kuusi palloa ja kaulin ne pikkupizzoiksi. Levitän niihin ennen uuniin menoa öljyä ja tunnen pullasudin liikkuvan pehmeän taikinan pinnalla.
Pizzojen ollessa uunissa katan ruokahuoneen pöydän. Lapset ovat ystäviensä kanssa, joten saamme nauttia perjantai-illan herkuista miehen kanssa kaksin. Sekoitan nopeasti salaattisekoituksesta, oliiviöljystä ja pellavansiemenistä vihersalaatin. Täytän hieman jäähtyneet pizzat sienisalaatilla ja lorautan päälle balsamicoa. Istahdan alas ja mietin, kuinka ihanaa onkaan syödä ihan rauhassa. Keskustella menneen viikon tapahtumat ja rentoutua ruoan äärellä. Maailman parhaimmassa seurassa.”
Sienisalaattipizzat olivat niin hyviä, että niitä pitää tehdä uudemman kerran. Meillä lapset ovat melko kaikkiruokaisia, mutta sieniä eivät ole vielä tottuneet syömään. Pitänee aloittaa totutus miedommista sienistä. Itse rakastan suppilovahveroiden makua, mutta ymmärrän kyllä, että lapsille ne eivät välttämättä maistu. Ruoanlaitossa olen tottunut luovimaan. Toteuttamaan arjessa sellaisia ruokia, jotka maistuvat koko perheelle.
-sekoita kuivat aineet
-lisää kädenlämpöistä vettä niin, että taikinasta tulee helposti käsiteltävä
-vaivaa taikinaa ja lisää vaivauksen loppuosassa öljyä loraus
-laita taikina kohoamaan liinan alle noin puoleksi tunniksi
-pyörittele kuusi palloa ja kaulitse ne pizzoiksi
-voitele pizzat halutessasi öljyllä
-paista 200 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes pizzat ovat nätin ruskeitä
-täytä sienisalaatilla
sienisalaatti
1 litra suppilovahveroita
100 g kanttarellituorejuustoa
1/2 desiä majoneesia
puoli punttia lipstikkaa
suolaa, mustapippuria, balsamicoa
-puhdista sienet ja kuullota niitä pannulla, kunnes neste haihtuu
-notkista tuorejuusto ja majoneesi, lisää sienet ja pienistelty lipstikka
-mausta suolalla ja mustapippurilla
-laita pizzan päälle ja lorauta vielä päälle balsamicoa
Mikä on Sinulle tärkeää? Minulle tärkeintä on perhe ja terveys. Rakastaminen ja rakkaus. Tunne, että on rakastettu. Ruoanlaitto hyvällä fiiliksellä ja syöminen. Ruoasta ja elämästä nauttiminen. Hymyileminen ja ystävällisyys. Koskettaminen ja lähellä oleminen. Musiikki ja luonto. Suomalaisuus ja sen myötä tekemäni ruokavalinnat tuossa lähi K-Supermarketissani.
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
