sunnuntai 13. maaliskuun 2016

Isi hoitaa & lukijakilpailu

*yhteistyössä Indiedays & McDonald’s

HEIPPAHEI!

Arki, sehän on tällä hetkellä ihan inasen hektistä. Noin niin kuin lievästi sanottuna 🙂 Viimeisten kuukausien aikana olen oppinut arvostamaan ihan niitä pienimpiäkin hetkiä, jolloin saan omaa aikaa. Kummasti sitä ihan vartissa ehtii sohvannurkassa rentoutumaan sisustuslehden kanssa. Indiedaysin ja McDonald’sin kampanjan myötä sain kuin tarjottimella yhden tälläisen rentoutumishetken. Tarkoituksena kampanjassa on, että isi hoitaa lapsia ja äiti pääsee sillä välin rentoutumaan. Todettakoon nyt heti alkuun se, että meidän tytöt ovat jo niin isoja, että kyllä niitä rentoutumishetkiä ilman isin hoitovuorojakin jo ennättää ottaa. Vaikka parhaiten rentoudun silloin, kun ollaan koko perhe kotosalla, niin kieltämättä joskus on kiva viettää hetki ihan yksistäänkin.

Rakastan seurata sivusta miehen ja lasten yhteisiä touhuja. Paljon kikatusta, hassuttelua, pelejä pelien perään, uimahallireissuja. Välillä tuntuu, että kun nuo kolme lyövät viisaat päänsä yhteen, niin ihan mitä tahansa voi tapahtua. Sillä kuuluisalla ex tempore-meiningillä, mitä meidän perheessä harrastetaan 🙂 Meillä on alusta asti mies ollut tiiviisti mukana lasten hoidossa ja kertaakaan ei ole täytynyt epäillä reissussa ollessani, että mitenköhän siellä kotona pärjätään. Hassuttelun lisäksi isi on se tuki ja turva, johon tytöt nojaavat.

Makkari3McDonalds3Makkari2

Yhtenä arki-iltana viime viikolla sain kauan kaivattua omaa aikaa ja mies otti vetovastuun lasten hoitamisesta ruokailuineen päivineen. Yleensä tekevät kotona ruokaa, mutta nyt pikkuinen oli ollut neljän seinän sisällä kipuisena ja mieli teki vähän herkutella helpon kaavan mukana. Lapset halusivat hieman kertoa teille illan kulusta ja siitä, mitä he yleensä tekevät iskän kanssa kolmistaan. Alla lasten itsensä kirjoittamat tekstit. Muokkaamattomina 🙂

L 8 v:

”Moi mä oon L****. Isi hoiti meitä 1 illan viikossa. Oon 8 vuotta ja pian 9 vuotta. Me pelattiin ja syötiin mc donalssia. Kun mulla oli korva käytävän tulehdus niin mc donalssi helpotti heti. Yleensä me käydään uimassa ja ollaan myös pihalla ja juodaan lämmintä kaakaoa. Äiti käy yleensä juoksemassa kun me isin ja J****n kanssa ollaan kolmistaan. Mutta nyt se oli mummunkin kanssa.”
McDonalds5Makkari5

J 10 v:

”Moi! Mä oon J**** ja olen 10 vuotta ja täytän ensi kuussa 11. vuotta.Isin kanssa on kivaa olla kolmistaan. Me yleensä pelaamme erilaisia pelejä. Ja käymme joskus myös uimassa. Kävimme mc donald:sissa hakemassa ruokaa kotiin. Olemme pihalla myös paljon, ja leikimme erilaisia leikkejä. Joskus leikimme olohuoneessa tavaranpiilotusta, siinä mä ja L**** otetaan molemmat kolme tavaraa ja sitten isi piilottaa ne ja me etsimme ne. Me myös teemme nakkikastiketta, tai mä teen isin kanssa kaksistaan. Kivointa on se että teemme yleensä erilaisia juttuja. Usein geokätköillään kolmistaan, jos äiti ei ehdi lähteä mukaan.”

McDonalds1Makkari1 McDonalds2 Makkari4

Totta tosiaan, tuo oma aikani meni kyseisenä iltana kokolailla äidin asioita hoidellessa sekä pikaisella juoksulenkillä. Mutta olihan se silti sellaista arvokasta omaa aikaa. Kauaa en raaskinut olla pois kotoota, joten kesken lautapelisessioiden avasin ulko-oven hymyssäsuin; kikatus kuului jo eteiseen asti. Ilokseni huomasin, että olin saanut kotiin tuotuna salaatin Mäkkäristä.

Onko teillä arki välillä kiireistä? Jep, niinhän se tuppaa olemaan vähän kaikilla. Mutta onneksi siitä kiireestäkin on oppinut nauttimaan. Oppinut sen, että kaaoksenkin keskellä voi elää hetkessä ja tietää, että taas tulee sellainen rauhallisempi vaihe, kun voi hengähtää hetken. Hih, mä kyllä nautin arkikiireistäkin ihan täysillä. Välillä tuntuu, että jos on liian suvantovaihetta, niin keksimällä kehitän siitä tekemistä ja näin ollen luon niin sanottua kiirettä 🙂

Nyt siihen lukijakilpailuun! Vastaamalla alla olevaan kysymykseen kommenttiboksissa voi voittaa 25 euron arvoisen lahjakortin McDonald’siin. Säännöt löytyvät täältä.

Onko teillä koko perheen yhteisiä harrastuksia tai mitä yleensä puuhailette lasten kanssa?

Arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu 16.3.2016. Oikein kovasti onnea arvontaan!

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle


perjantai 11. maaliskuun 2016

Aihetta juhlaan -fredagsmys

Fredagsmys14Fredagsmys12Fredagsmys13 Fredagsmys11 Fredagsmys08 Fredagsmys09 Fredagsmys10 Fredagsmys06 Fredagsmys07 Fredagsmys01 Fredagsmys02 Fredagsmys03

ILTAA IHANAISET!

Meillä on täällä parhaillaan Emma-gaalastudio tyttöjen kanssa, mutta perinteisten perjantaimyyssiruokien äärelle kokoonnuttiin vähän isommalla porukalla. Tyttöporukalla (+ yks hurmurikummipoika). Lapsille tein kinkkuananaspizzaa ja meille aikuisille kahta erilaista pizzaa. Toiseen päälle tuli tomaattipyreen lisäksi fetaa murusteltuna, parman kinkkua ja sitten uunista tulon jälkeen rucolaa ja balsamicoa. Toiseen tuli mozzarellaa, kirsikkatomaattia, pestoa ja uunista tulon jälkeen basilikaa ja balsamicoa. Instan puolella seuraavat tietävätkin, että mä vaivasin pizzataikinan aamulla ennen töihin menoa jääkaappiin tekeytyyn. Koska siitä on jo reilu pari vuotta, kun olen tämän täällä viimeksi jakanut, niin jaetaan uudelleen. Eli maailman parhaimman pizzapohjan resepti, olkaahan hyvä 🙂

PIZZAN POHJATAIKINA
1 kg vehnäjauhoja
5 dl kädenlämpöistä vettä
5-8 gr hiivaa (juu, eli sellainen pikkuinen nirhama kulmasta 🙂
0,250 dl oliiviöljyä
10 gr suolaa

Sekoita pienessä kupissa suolasta, öljystä, hiivasta ja parista ruokalusikallisesta lämpimää vettä juokseva seos. Kaada seos ja loput vedet venhäjauhojen sekaan ja sekoita ensin puuhaarukalla ja sitten käsin, kunnes taikina ei enää tartu sormiin. Kaada taikina sitten leivinpöydälle ja vaivaa siitä joustava.

Anna taikinan kehkeytyä jääkaapissa 8-9 tuntia (tai huoneenlämmössä pari tuntia). Tee taikinasta viisi palleroa ja anna kohota vartin verran. Kaulitse pallerot ohuiksi ympyröiksija (tässä välissä niitä voi heitellä ilmaan niin kuin elokuvissa…onnistui hyvin tällä reseptillä) laita mieleisesi täytteet. Paista uunin keskitasolla 250 asteessa noin 8-10 minuuttia.

*****************************

Meillä on tänään aihetta juhlaan. Äiskän reilun kuuden viikon sädehoidot on nyt loppu! 33 kertaa eli joka arkipäivä ja käsittääkseni maksimitehoilla. Huh, veikkaan että raskainta tämä oli äiskälle itselleen, mutta kyllä iso hatunnosto myös veljen vaimolle, joka on pitänyt lääkityksen suhteen minuuttiaikataulua. Tuo sädehoidon yhteydessä aloitettu sytostaattihoito on ollut sellainen aikataulutettava juttu; tunti ennen sädehoitoa, mutta kaksi tuntia ruokailun jälkeen ja puolitoista tuntia ennen seuraavaa ruokailua. Lisäksi tunti ennen sytoa on pitänyt ottaa pahoinvointilääke. Meillä on ollut käytössä excel-taulukko joka päivälle aina sädehoidon mukaan tehtynä, että lääkkeet on ajoitettu oikein 😀 Ihan kiva itsellenikin, että tästä lähtien on täysiä työpäiviä. Vaikkei tuo itse sädehoito tapahtumana olekaan kestänyt kuin pari minuuttia, niin kaikki ajomatkat sun muut ovat sitten vieneet aikaa. Ollaan hoidettu äidin kuljetukset lähipiirin voimin ja loppujen lopuksi saatiin lutviutumaan ne oikein mukavasti. Nyt huilataan kuukauden verran, sitten jatketaan sytostaatteja ainakin puolen vuoden verran.

Aihetta iloon on myös sen tiimoilta, että lääkäri oli tänään ihan yllättynyt äidin voinnista ja varsin toiveikas tulevaisuuden suhteen. Tässä ajan saatossa on oppinut tuntemaan lääkäreitä sen verran, että yksikään lääkäri ei turhaa anna toivoa. Täytyy sanoa, että tuossa sädehoidon aloittamisen jälkeen itse olin jo valmis ehkä heittämään pyyhkeen kehään…sen verran huonossa kunnossa äiti reilun viikon verran makoili sairaalassa. Mutta näkisitte äiskän nyt; on alkanut olemaan päivisin omassa kodissaan yksin. Osaa keittää kahvia, lämmittää ruokaa, kävellä puuskuttamatta vaikka kuinka pitkän lenkin, vastata puhelimeen, soittaa sillä, jaksaa katsoa telkkaria, tietää taas kaiken urheilusta (kiitos Eurosportin ;)), on läsnä, hössöttää lasten kanssa ja mitä vielä. Ai niin ja osaa puhua. Asioita, jotka ehkä me ollaan otettu aiemmin itsestäänselvyytenä. Asioita, joiden tekemisen voi unohtaa ihan yhdessä yössä. Ei sitä tajuakaan, kuinka syvältä tää tauti on, ennen kuin se osuu kohdalle. Oltiin yhtä mieltä lääkärin kanssa siitä, että se huikea peruskunto siellä taustalla on auttanut. Se, että ei ole ylipainoa ja se, että ei ole muita sairauksia. Lisäksi se tahtotila ja suunnaton motivaatio kuntoutua edesauttaa ihan huikean paljon. Näillä kasvaimilla on suuri uusiutumisriski, mutta sellaisia me ei suostuta edes vielä murehtimaan. Nautitaan jokaisesta hyvin menneestä päivästä ja mennään hiljalleen eteenpäin ♥ 

Sellaisia täällä meillä tänään! Odotetaan miestä yöllä kotiin ja päästään nauttimaan sitten viikonlopusta koko perheen voimin. Huomenna juhlitaan taas, sillä suuntaamme naapuriin 15-vuotiaan prinsessan synttäreille. Tietää taas ähkypuhkumeininkiä ruokien kanssa, joten päivällä on pakko ehtiä juoksemaan 😉

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA,
muistetaan nauttia joka hetkestä 

alle


keskiviikko 09. maaliskuun 2016

Hirmuisen hyvä lämmin lounassalaatti

salaatti2salaatti1
salaatti3 salaatti4

…aka yhden supernälkäisen naisen lounas 🙂

HEISSULIVEISSULI!

Pikaisesti ennen kuin hilpaisen kuluttamaan (piiiitkästä aikaa) juoksukengän pohjaa, tulin jakamaan teille eilisen lounaani. Potilas söi eilen pari päivää sitten tekemääni nakkikastiketta ja perunoita, joista ei sitten riittänyt mulle. Ja hyvä niin, en ole ihan nakkikastikeihmisiä, vaikka se lasten lemppariruokaa onkin. Kaivelin kaappeja sillä ajatuksella, että lounaassa saisi maistua hieman idän eksotiikka. Ja slurpsis, niin se tekikin!

ITÄMAINEN PARSAKAALISALAATTI
yhdelle nälkäiselle

2 valkosipulin kynttä
tuoretta chiliä maun mukaan
1 pieni sipuli
2 cm pätkä inkivääriä
– kuori sipulit ja inkivääri, pienistele ne ja chili
– kuullota öljyssä noin pari minuuttia

1 broilerin maustamaton filepihvi
– pienistele ja lisää pannulle
– paista, kunnes melkein kypsä

125 g tofua
1 rkl Urtekramin maapähkinävoita
1 parsakaalin kukinnot
– siivuta tofu ja kuivaa esim. keittiöpyyhkeeseen
– levitä maapähkinävoi tofun päälle ja leikkaa tofu palasiksi
– lisää tofu ja pienistelty parsakaali pannulle
– paista pari minuuttia, parsakaali saa jäädä al denteksi

kastike
2 rkl ketjap manis -soijakastiketta
1 tl sambal oelek -chilitahnaa
puolikkaan limen mehu
2 tl kookossokeria
– sekoita keskenään ja lisää pannulle
– anna salaatin porista hetken

koristeluun
kevätsipulia
cashew-pähkinää
limenlohkoja

*****************************

Tästähän saa helposti vegeversion jättämällä kanan pois. Tofun määrää voi tällöin lisätä. Mä tulin tästä annoksesta niin ähkyyn, ettei ihan heti illalla ollut nälkä.  Chilin määrä tuli vähän ylimitoitettua myös ja suuta poltteli melkoisesti. Live and learn 🙂 Täksi illaksi mulla olisi mie goreng -aineet, mutta lapset olivat sitä mieltä, että ei jaksaisi nyt indonesialaista ruokaa. Joten taidan tehdä sitä perusvarmaa arki-illan pelastajasoppaa eli kananuudelikeittoa!

Nyt sinne lenkille – ennen kuin tämä lenkkeilymotivaatio tästä katoaa! Täällä Tampereella on ainakin suurin osa jalkakäytävistä ihan asfaltilla ja muutenkin jotenkin tosi keväistä. Tykkään 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle

PS. kiitos ihanat kommenteistanne eiliseen postaukseen; palaan niihin illalla! Ja kiitos teidän paranemistoivotusten, pikkuinen potilas oli jo tänään koulukunnossa 🙂


sunnuntai 06. maaliskuun 2016

Superterveellinen sunnuntaiaamu

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

SULOISTA SUNNUNTAIAAMUA!

Rise & shine – jos menee nukkumaan ennen kasia illalla ja herää puoli kuudelta aamulla, saa aikasta paljon aikaan jo heti anivarhain 😀 Huh, mutta onneksi saatiin nukuttua noinkin pitkään. Viime vuonna meillä heräiltiin kolmen neljän maissa uuteen päivään ennen kuin rytmi tasoittui. Tänä aamuna rentouduttiin miehen kanssa keittiöhommissa. Vaikkei reissussa niin epäterveellisesti syötykään, niin silti kroppa huutaa kaikkea terveellistä. Pitkästä aikaa banaanipannareita ja niiden kanssa avokadosmoothieta ja vastamehustettua mehua. Avot, sanon mä! Yleensä olen nuo pannarit tehnyt ihan vain banaanista ja kanamunasta, mutta nyt viskaisin joukkoon myös mantelijauhoja. Rakenne oli huomattavasti parempi! Smoothie jäljitteli meidän lounassmoothieta, mutta ilman sitä tummaa suklaata. Ei näin aamutuimaan oikein uppoa suklaiset jutut 🙂

SULOISEN SUNNUNTAIAAMUN BANAANIPANNARIT
(15 pientä)

1,5 banaania
2 dl mantelijauhetta
3 kananmunaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
ripaus suolaa

-survaise kaikki sekaisin sauvasekoittimella
-paista pieniä pannareita

SULOISEN SUNNUNTAIAAMUN AVOKADOSMOOTHIE
(2:lle)

1 avokado
1 kirpeä omena, kota poistettuna
2 dl mantelimaitoa
loraus hunajaa

-surauta pehmeäksi sauvasekoittimella tai blenderissä

SULOISEN SUNNUNTAIAAMUN TERVEYSMEHU

4 appelsiiniä
2 omenaa
1 lime
2 porkkanaa

-mehusta mehustimella

Tuli ihan ähkypuhkuun! Terveellisen aamupalan siivittämänä täällä on yksi pirttihirmu (not me ;)) heilunut imurin kanssa. Mä olen viikkaillut pyykkiä ja valmistellut lounasta. Iso lohifilee uuniin ja kuskus valmiiksi. Niistä ajattelin sitten pyöräyttää lounaan. Jahka tullaan pikkuisemman kanssa korvalääkäristä. Uh ja puh. Tervetuloa arki. Meillä pienempi alkoi jo Singaporen kentällä vähän valittamaan korvaansa ja pohdittiin, että mitäköhän tuosta lennosta tulee. Onneksi paineenvaihtelut eivät vaikuttaneet. Nyt on itkeskellyt korvansa kanssa aamun, joten parempi käydä tsekkaamassa.

Hei, mä olen tyystin unohtanut, että mun piti viilettää menemään se eilen esittelemäni sunnuntaiaamun kaftaani päällä ja kahvikuppi kädessä. Se ehkä vaatisi astetta rauhallisemman sunnuntaiaamun…tuleehan näitä vielä 🙂

IHANAA SUNNUNTAITA,

alle


perjantai 04. maaliskuun 2016

Teppanyaki

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MOIMOI IHANAISET,

me ollaan tuota pikaa tsekkaamassa itseämme ulos hotellista, joten laitan nopsaa teille kuvia meidän ehkä elämyksellisimmästä ruokakokemuksesta tällä reissulla. Koska kyseessä oli aikaistettu 10 vuotishääpäiväreissu, niin haluttiin yhtenä iltana syödä vähän paremmin. Ravintolaksi valikoitui kovasti Tripadvisorissakin kehuja saanut hotellimme japanilainen Nampu-ravintola. Eikä muuten ole saanut kehuja turhaan. Uuh ja aah. Mikähän siinä on, että mun viime vuosien parhaimmat ruokakokemukset liippaavat kovin Japani-Korea akselille? 🙂

En ollutkaan aiemmin syönyt teppanyakia, mutta koska mies sitä on niin kovin kehunut, niin pakkohan mun oli kokeilla. Sosiaalinen ruokatapahtuma, jossa kokki kokkaa kuumalla levyllä silmien edessä ruoan. Meillä sattui pöytään ihania pariskuntia Australiasta. Siinä vaihdettiin kengurukuulumiset Putinin kuulumisiin (miksiköhän yhdisti Vladimirin Suomeen…). Lapset ottivat kanaa ja riisiä, jonka kanat tuo meidän masterchef paistoi levyllä ennen kuin alkoi tekemään meidän ruokia. Hyvin onnistuu pikkuisiltakin jo puikoilla syöminen. Eipä ainakaan hotki ruokia 😉 Viihdyttävä ruokakokemus, se taitaa kuvata teppanyakia myös. Lisäksi mä kyllä pidin tuosta, että istuttiin ison uun muotoisen pöydän ääressä vieraiden ihmisten kanssa. Small talkia pääsi treenaan pitkästä aikaa.

Tofusalaattia alkuun, vihanneksia, ankan maksaa, päärynää, sisäfilettä, paistettua riisiä, misokeittoa ja mitä vielä. Neljää eri kastiketta, jälkkäri joka vei kielen mennessään. Tahtoo lisää! Jos jollakulla on vinkata, mistä Suomesta saa teppanyakia tällä tavalla tehtynä, niin saa kertoa tuolla kommenttiboksin puolella. Hintaahan tällä oli paikalliseen hintatasoon verrattuna suhteellisen paljon. Nampussa oli neljä menua mistä valita ja me valitsimme sellaisen, joka sisälsi yhdeksän eri ruokalajia. Siihen nähden hinta (noin 40 euroa) ei ollut lainkaan paha!

Jep, nyt teppanyakit taakse ja kohti nakkikastiketta ja keitettyjä perunamuusia 😉

IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA,

alle