tiistai 07. huhtikuun 2020

Jokaiselle jotain katsottavaa; 38 leffa- ja sarjavinkkiäni


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn ja Indieplacen kanssa.


 

…iltapäiväkahvin seuralaisena, leppoisana lauantai-iltana, sateisena sunnuntaiaamuna, automatkalla repsikan paikalla, ruokatunnilla töissä, arki-iltana töiden jälkeen, aamulla ennen muun perheen heräämistä, olkkarin sohvalla, makkarissa, ruokapöydän äärellä, vessassa meikatessani, vedet silmistä valuen, huutonauraen, hiljaa hihitelle. En oikeastaan keksi juuri yhtään tilannetta tai paikkaa tähän hätään, missä en katsoisi leffoja tai sarjoja. Siinä, missä aiemmin tarvitsin vähintään tunnin aikaa sarjan katsomiselle, riittää nyt ihan sellainen pieni hetkikin. Pääsen jo lyhyessä ajassa uppoutumaan sarjojen tai leffojen maailmaan eikä minua enää haittaa katsoa leffaa monessa eri erässä. Parhaimmillaan Viaplay on kuitenkin katsottuna niin kuin se viime aikoina meidän perheessä on tullut katsottua; nimittäin ahmittuna.

Menneiden viikkojen aikana me, kuten monet muutkin, ollaan vietetty paljon aikaa perheen kanssa. Meillä on tehty porkalla ruokaa, pelailtu ja väijytti sarjoja ja leffoja. Yksin, kaksistaan tai koko perheen voimin. Välillä ollaan roudattu kaikkien peitot ja tyynyt olkkariin, siirretty sohvapöytä syrjään ja tehty majat lattialle. Katsottu koko perheen suosikkileffoja. Poikkeuksetta piirrettyjä. Syöty aivan liian tulisia jalapenosipsejä, poppareita ja suklaata. Otettu sille karvaisellekin kaverille pikkuisen omia herkkuja mukaan leffakatsomoon. Hänen suosikkejaan ovat varsinkin sellaiset elokuvat, joissa koirat juttelevat haukahduksin. Tämän kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa tehdyn postauksen tiimoilta tulin jakamaan teille mun suosikkilistojani leffojen ja sarjojen maailmaan.

Olen aina ollut sitä mieltä, että leffoihin ja sarjoihin uppoutuminen rentouttaa, mutta varsinkin näinä aikoina sen merkitys on korostunut. Mikään ei tee niin hyvää kuin oiken kunnon räkätyskomedia. Ja vaikken muuten Mr. Beanin tähdittämistä leffoista olekaan juuri perustanut, niin voi kuulkaa – nyt nekin menee. Nauru tekee niin hyvää.

Kun me miehen kanssa pidämme leffailtaa, katsomme usein jotain toimintaleffoja. Tai sitten juurikin tuon Mr. Beanin hölmöhköjä seikkailuita, joihin mies on saanut mut ylipuhuttua. Suosittelen katsomaan Mr. Beaneja hieman väsyneenä, siten niistä saa eniten irti 😉

Treffi-illan tärpit
The Poison Rose
The Girl with a Dragon Tattoo
Once upon a Time in Mexico
Jason Bourne -leffat
Mr Bean -leffat

Kun mulla on omaa aikaa hetki, tykkään katsoa sellaisia suosikkielokuviani, joita olen katsonut jo monta kertaa. Mutta jotka eivät katsomisesta kulu, vaan paranevat. Rakastan rakkautta. Rakastan katsoa onnellisia loppuja. Yhtä paljon tykkään katsoa myös Tom Cruisea ja Bradley Cooperia. Ja sekään ei haittaa, vaikka leffan vuorosanat osaa ulkoa. Se vain parantaa leffakokemusta.

#guiltypleasure -suosikkini
Notting Hill
A Star is born
Top Gun
Pretty Woman
Sinulle on postia
Kerro minulle jotain hyvää

Meillä on miehen kanssa aina meneillään jonkun sarjan katsominen. Sarjojen katsominen on meille laatuaikaa kahdestaan. Pidempään blogiani lukeneet tietävätkin meidän suosikkisarjan olevan Blacklist. Sen lisäksi on tullut katsottua vino pino rikossarjoja Viaplayn valikoimista. Rikossarjat ovat niitä meidän juttuja. Jos huomataan, että Viaplaysta löytyy useampi jakso/kausi jotain sarjaa, niin ei ole lainkaan tavatonta, että katsotaan neljä tai viisi jaksoa putkeen. Välillä silläkin uhalla, että seuraavana aamuna on vähän silmät ristissä 🙂

Rikossarjatärpit
Blacklist
Absentia
Blindspot
Bosch
The Enemy Within

Amerikkalaisten rikossarjojen lisäksi ollaan hurahdettu Nordic Noir -sarjoihin. Niiden karuun maisemaan ja henkilökuviin pystyy näin suomalaisena samaistumaan hyvin. Alla meidän suosikkimme Nordic Noir -genrestä. Tuosta Dictestä pitää sanoa vielä sen verran, että siinä lepää silmä myös tanskalaissisustuksissa!

Nordic Noir -suosikkimme
Wisting
Advokaten
Dicte
Kylmäveriset tappajat
Rig 45

Meillä on aina katsottu koko perheen kanssa paljon leffoja. Lasten myötä olen löytänyt piirretyt ja animaatiot uudelleen. Koko perheen ehdottomia suosikkeja ovat Madagscar-leffat. Niistä löytyy aina välillä myös meihin aikuisiin uppoavia piilovitsejä, joita lapset eivät välillä ymmärrä. Disneyn klassikot Leijonakuningas ja Aladdin tulee katsottua aina uudelleen ja uudelleen. Itse Ilkimykset ovat myös meidän aikuisten mieleen!

Koko perheen leffasuosikit
Madagascar
Leijonakuningas
Itse Ilkimys -leffat
Toy Story -leffat
Aladdin

Emme ole rajoittaneet ruutuaikaa meidän 13- ja 15-vuotiailta, sillä tarvetta moiseen ei ole ollut. Meillä on molemmilla tytöillä omat profiilit luotuna Viaplayhin, jonne tallentelevat suosikkejaan. Kävin katsomassa profiileista, mitä olivat sinne tallentaneet suosikeikseen ja kokosin niistä alla olevan listan:

Teini-ikäisten suosikit
Vampyyripäiväkirjat
Wolfblood
Victorius
Vihdoin kotona

Näin pääsiäisen ja pitkien pyhien alla, on syytä vinkata leffoja ja sarjoja, joissa riittää ahmittavaa. Me miehen kanssa ollaan monesti mietitty, että pitäisi katsoa Bondit uudelleen. Ehkä pääsiäisenä otetaan ne työn alle. Tai sitten tuo meille vielä uusi sarja, mutta sarja, joka kuulostaa ihan meidän sarjalta eli Vettä Sakeampaa. Legendaariset Bridget Jonesit taidan säästää siihen aikaan, kun elämä taas normalisoituu ja reissumies palaa reissun päälle. Silloin ahmin niitä sellaisia leffoja iltaisin, joita mies ei halua kanssani katsoa. Niitä sellaisia rakkaushömppiä, jotka tihkuvat siirappia ja joissa välillä käsi käy nessupaketilla.

#ViaplayBinge -maratonvinkit
Bond-leffat (25 leffaa)
Greyn Anatomia (15 kautta)
Unforgettable (4 kautta)
Blacklist (7. kautta)
Bridget Jones -leffat
The Walking Dead (9 kautta)
Lost (6 kautta)
Vettä Sakeampaa (3 kautta)

Meillä ei enää ole niitä sellaisia ihan pikkuisia perheessä, mutta Viaplayn kautta löytyy myös opettavaista sisältöä lapsille; Little Baby Bum: Learn ABC & numbers, Fixi Playlandissa ja Mian maaginen maailma esimerkiksi.

Mä tykkään hemmotella itseäni ja itse asiassa koko perhettä. Nyt jos koskaan koen, että hemmottelulle pitäisi löytää aikaa. Luontoretkiä ja leffoja, sopivassa suhteessa. Leffat ja sarjat piristää, siitä ei pääse mihinkään!

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,

 


torstai 26. maaliskuun 2020

Haave pullantuoksuisesta äidistä kävi toteen

HEIPPA IHANAT!

Kuinka voitte? Täällä voidaan hyvin. Mieli vaeltaa välillä sinne syviin vesiin, mutta olen sallinut sen siellä käydä dippaamassa silleen hätsyn pikaisesti. Sitten taas muistuttanut, että ei ole mitään hätää. Hengittänyt syvään ja antanut kivojen juttujen vallata mielen. Kivoja juttuja kun löytyy joka päivä yllinkyllin.

Toivottavasti sielläkin on osattu nauttia perheen yhteisestä ajasta. Te, keillä siihen on mahdollisuus. Itse huomaan, että tämä poikkeustilanne, jossa ollaan kotona koko porukka, on lähentänyt meitä entisestään. Kotitoimistopäivinä olen saanut ottaa menetettyä aikaa kiinni. Olla vihdosta viimein se pullantuoksuinen äiti. Ehkä vartti kärjestä, mutta pääasia että olen. Pullantuoksuisuus ei ole mulle mikään äitiyden kriteeri, mutta silloin kun lapset olivat pieniä lähdin aika nopeasti perheyritykseemme töihin ja pienten lasten hoitaminen jäi isovanhempien harteille. Silloin muistan aika ajoin miettineeni, että ollapa se pullantuoksuinen äiti. Mutta toisaalta velvollisuudet perheyrityksessä kutsuivat ja se on se yrittämisen toinen puoli.

En kuitenkaan usko, että meidän lapset olisivat sitä pullantuoksuista äitiä jääneet kaipaamaan. Ne ajat, kun olin kotona olin sitä täysillä. Käytiin muskareissa ja kerhoissa. Leivottiin ja kokattiin.

Viimeinen reilu puoli vuotta on ollut kahden työn ja opiskeluiden tiimoilta kiirettä. Aika usein lapset ovat iltaisin nähneet äitiä, joka istuu tietokoneella. En kiellä, etteikö se olisi käynyt välillä sydämen päälle. Lapset ovat pieniä vain kerran.

Niinä kotitoimistopäivinä, kun voin kesken päivän pyöräyttää toisille sämpylät tai korvapuustit välipalaksi, ovat nousseet kultaakin kalliimmiksi. Ilman tätä poikkeavaa tilannetta tällaisia päiviä tuskin olisi ihan heti tullut. Nyt kun on harrastukset jäissä ja tytöt kotona päivän, tuntuu että olen saanut päiviin lisää tunteja. Ne iltapäivän hetket, kun istutaan koko perhe tauolla tuossa ruokapöydän ääressä ovat timantteja elämän helminauhassa.

Joten vaikka tilanne on haastava, niin mä koen, että se on vapauttanut aikaa tehdä sellaisia juttuja, joita ei ole normaali arjessa ehtinyt tekemään. Tai ainakin se on radikaalisti muuttanut mun ajattelutapaani; jos mulla on mahdollisuus viettää aikaa lasten kanssa kesken työpäivän niin sen teen. Jos on sellainen työtehtävä, joka voi odottaa vartin tai puoli tuntia, niin ihan varmasti annan sen odottaa. Huomisesta ei tiedä ja loppupeleissä se on nuo rakkaimmat, jotka painavat vaakakupissa eniten.

Huomaan, että arvot ovat muuttuneet iän myötä. Silloin lasten ollessa pieniä sitä jotenkin oli enemmän urakeskeisempi. Tänä päivänä olisin ehkä mieluummin se pullantuoksuinen äiti. Jos vain nuo kaksi olisivat niitä vaippapöksyjä vielä lelujensa keskellä olohuoneen lattialla. Niitä, jotka kiukuttelevat puhkeavia hampaita, uhmaavat minkä kerkiävät  ja jotka iltaisin painavat pehmeän posken poskeani vasten ennen unille menoa. Kieputtaisivat unta hakiessaan kuolaisilla sormillaan hiukseni solmuun

TORSTAITERKUIN,

 


tiistai 10. maaliskuun 2020

Kiitollisuus parisuhteessa & muutama harjoitus

HEI HELLUREI!

Meillepäin on kuulkaa muuttanut joku trooppinen lintulajike. Se ujeltaa joka aamu niin kauniisti, että Tobyn kanssa tekee mieli kiertää pidempikin reitti. Voipi olla, että tuo trooppinen lintu on Keskustorilta karannut pulu, mutta väliäkö tuon, kun kauniisti laulaa 😉

Olen saanut tsiljoona kyselyä tuosta lopputyöstäni, kiitos kaikille teille ihanille  Lopputyössäni tutkin, miten kiitollisuuden tietoinen harjoittaminen parisuhteessa vaikuttaa parisuhde- ja elämäntyytyväisyyteen. Lupasin pientä briiffiä laittaa tänne blogiin, joten seuraavassa ensin pikkuisen teoriaa referoituna (sorry, referaatti taas vähän venähti) ja sitten pari interventiota/harjoitetta, joiden avulla lisätä tietoista kiitollisuutta parisuhteessa.

Mitä on kiitollisuus? Usein kiitollisuus käsittää arvostamisen, kiitollisuuden ja tietynlaisen todellisuuden tajunnan ja siitä haltioitumisen näkökulmat (engl. sense of wonder) (Emmons & Sheldon, 2002). Emmonsin ja Sheldonin määritelmä kiitollisuudesta on laaja ja kätkee sisäänsä myös haltioitumisen tunteen, joka itselläni liittyy vahvasti kiitollisuuteen.

Positiiviset tunteet, kuten kiitollisuus, saavat ihmiset tekemään suotuisampia arviointeja elämäntyytyväisyydestään ja yleisestä hyvinvoinnistaan (Diener, 2000) ja näiden tunteiden kokemisen on todettu lisäävän hyvinvointia ja onnellisuutta (Fredrickson & Joiner, 2002). Pohdin lopputyössäni myös sitä, kumpi on syy ja kumpi seuraus. Monet tieteelliset tutkimukset ovat kuitenkin sitä mieltä, että kiitollisuus on pikemminkin avain elämäntyytyväisyyteen ja hyvinvointiin eikä toisinpäin. Kiitollisuuden kasvun on todettu johtavan elämäntyytyväisyyden kasvuun (Wood et al, 2010). Itse näkisin kuitenkin myös siltä kantilta, että hyvinvoiva, elämäänsä tyytyväinen ihminen on varmastikin myös alttiimpi olemaan kiitollinen asioista. Asiat eivät ole yksiselitteisiä, tässäkään tapauksessa.

Yksi syy, miksi kiitollisuus lisää elämäntyytyväisyyttä johtuu sen kyvystä vahvistaa menneisyyden hyviä muistoja (Seligman, 2017). Kun peilaan tätä väittämää parisuhteeseen, olen täysin samoilla linjoilla. Elämä on prosessi, jonka varrella kiitollisuus ikään kuin kulminoituu. Koen, että kiitollisuus ruokkii kiitollisuutta ja sitä myötä tyytyväisyyttä elämään. Huonoina hetkinä sitä muistaa helpommin nuo parisuhteenkin kultareunat, jos on osannut olla niistä kiitollinen.

On tutkittu (Kubacka et al, 2011), että kiitollisuus parisuhteessa kasvaa, kun puoliso havaitsee vastapuolensa vastaavan hänen tarpeisiinsa. Tuo kiitollisuuden tunne motivoi vastavuoroisesti vastaamaan myös vastapuolen tarpeisiin. Kun vastapuoli havaitsee puolison vastavuoroisen toiminnan aiheuttaa tämä kiitollisuuden tunteen kasvua. Tämä johtaa positiivisen syklin kehittymiseen, joka puolestaan lisää kiitollisuutta molempien osapuolien välillä.

Myös Algoe kumppaneineen on tutkinut kiitollisuutta parisuhteessa. He ovat todenneet kiitollisuuden olevan eräänlainen moraalinen motivaattori, joka auttaa ihmisiä muodostamaan läheisiä ihmissuhteita (Algoe et al, 2008). Uskon, että kiitollisuus on koko elämän kantava voima. Se asia, joka tekee elämästä mielekästä. Parisuhteessa kiitollisuuden merkitys mielestäni korostuu, sillä sitä tahtoo puolisolleen hyvää. Meillä kiitollisuutta ei niinkään lisää lahjojen antaminen, vaan ajan ja vaivannäön antaminen. Läheisyys ja yhdessä tekeminen.

Myöhemmässä, replikoivassa tutkimuksessaan Algoe ja kumppanit ovat todenneet jokapäiväisen kiitollisuuden olevan eräänlainen piristysruiske parisuhteissa. Kiitollisuus lisäsi yhteydentunnetta ja tyytyväisyyttä parisuhteissa. Kiitollisuuden todettiin toimivan myös hetkellisenä muistutuksena puolison hyvistä puolista vaikeina aikoina ja lähentävän parisuhteen osapuolia toisiinsa (Algoe et al, 2010).

Tämän lyhyehkön teoreettisen osuuden jälkeen haluaisin esitellä teille kaksi interventiota, joilla lisätä kiitollisuutta parisuhteessa. Kiitollisuusinterventioita on melko paljon saatavilla ja näitä kahta päädyin käyttämään lopputyössäni.

1) kiitollisuuskirje puolisolle (Seligman et al, 2005)
2) merkitykselliset valokuvat (Steger et al, 2013)

Kiitollisuuskirjeinterventioita löytyy monesta eri tutkimuksesta. Muun muassa Lyubomirskyn ja Toepferin tutkimuksista. Koska tutkimukseen käytettävä aikani oli rajallinen, valitsin Seligmanin tutkimukseen pohjautuvan intervention.  Valitsemaani Seligmanin kiitollisuuskirjeinterventiota kutsutaan usein myös kiitollisuusvierailuksi, sillä siinä kirjeen kirjoittamiseen annetaan aikaa viikko ja sitten se toimitetaan henkilökohtaisesti kirjeen vastaanottajalle. Kirje tulisi kirjoittaa sellaiselle henkilölle, jota ei ole syystä tai toisesta muistanut kunnolla kiittää (Seligman et al, 2005).  Mikäli haluatte kuulla noista muista kiitollisuuskirjeinterventioista enemmän, niin hihkaiskaa 🙂

Toisena interventiona toimi merkityksellisiin valokuviin perustuva interventio. Pohdin intervention aikana, että mikä tekee asioista merkityksellisiä. Yksinkertaisuudessaan tulin tulokseen, että kaikki sellaiset asiat, joista osaan olla kiitollinen ovat minulle merkityksellisiä. Steger et al suorittivat pilottitutkimuksen, jossa tutkittiin mistä tutkimukseen osallistuneet henkilöt saivat merkitystä elämäänsä. Merkitystä etsittiin merkityksellisten valokuvien kautta. Tutkimukseen osallistui oppilaita 86 yliopistosta ja heitä ohjeisettiin ottamaan 9-12 valokuvaa asioista, jotka merkitsevät heille paljon. Viikkoa myöhemmin tutkimukseen osallistujat palauttivat kuvat ja kertoivat merkityksen kuvan takana (Steger et al 2013). Lopputyössäni nämä valokuvat lähetettiin viikon aikana puolisolle kännykkään ja viikon jälkeen käytiin yhdessä läpi kuvakohtaisesti, miksi se on toiselle niin merkityksellinen ja miksi olla siitä kiitollinen.

Hei jos päätätte lähteä kokeilemaan näitä puolisonne kanssa, niin hieno homma. Mikäli haluatte vielä hifistellä, niin tehkää ennen interventioihin lähtemistä elämäntyytyväisyystesti ja parisuhdetyytyväisyystesti. Toistakaa näiden tekeminen interventioajanjakson jälkeen ja katsokaa, muuttuivatko tulokset 🙂 Viikko on hurjan lyhyt aika intervention tekemiseen tai tyytyväisyyden muuttumiseen. Varsinkin silloin, kun parisuhdetyytyväisyys on jo ennestään hyvällä tasolla. Mä innostuin näistä interventioista sen verran paljon, että niitä tulen tekemään jatkossakin. Ei siitä ainakaan haittaa ole, jos kiitollisuutta puolisolle ilmaisisi vähän useammin

Nyt kiitollisena kohti iltaruokahommeleita ja illan mattopilatesta!

IHANAA TIISTAI-ILTAA,

PS. nämä interventiothan toimisivat aivan yhtä hyvin myös ystävyyssuhteissa tai miksei vaikka työyhteisöissä.
Mun mielestä on ihan hyvä välillä tietoisesti kiittää niitä ihmisiä, keiden kanssa näitä elämän polkuja tallaa.

PPS. postauksen kuvat viime kesän San Gimignanon reissulta. Mulle tuli ihan hirrrmuinen Italia-kuume. Jotenkin paradoksaalista just nyt, kun maailman tilanne on mikä on…

 


torstai 20. helmikuun 2020

Lapset kasvaa, lomailu muuttuu

HYVÄÄ TORSTAIHUOMENTA IHANAT!

Vielä painetaan menemään puoli päivää töitä ja sitten alkaa virallisesti loma. Tällä kertaa en tunnista olevani loman tarpeessa, mutta tokihan pieni ripaus aurinkoa, suolavettä hiuksissa ja hiekkaa varpaiden välissä hyvää tulevat tekemään 🙂

Reissuun lähtee mukaan 11-, 12-, 13- ja 14-vuotiaat äärimmäisen hienot nuoret naiset, joten seuraavan reilun viikon ajan luvassa on paljon manikyyrejä, pedikyyrejä, TikTokkeja ja jätskiannoksia. Kikatusta, uimahyppyjä, snorklausta, päikkäreitä ja äänikirjoja. Aikaisia aamuja trooppisia ääniä parvekkeella kuunnellen. Ylämäkivetoja hikisissä oloissa. Itsestään huolehtimista ja itsensä kuulostelemista.

Luvassa on myös laatuaikaa miehen kanssa kaksin, sillä serkukset yöpyvät samassa huoneessa ja me omassamme. Matkailu on todellakin muuttunut. Ei siitä tunnu olevan kuin silmänräpäys, kun hotellilta varattiin pinnasänky huoneeseen. Kun aamulla ekana puettiin uv-uikkari, rasvattiin päästä varpaisiin, laitettiin hellehattu päähän ja kellukkeet käsiin. Ja nyt toiset pärjäävät jo viereisessä huoneessa ilman meitä vanhempia.

Napanuora venyy ja se on hyväksyttävä. Kuulunee asiaan. Jo viime vuonna tuo tyttönelikko yöpyi samassa huoneessa, hoitelivat aamulla aurinkorasvaukset omatoimisesti ja kävivät aamupalalla keskenään. Tekivät lounastilaukset ja small talkkasivat pyyhepojan kanssa. Yksi matkailun ehdottomista plussapuolista konkretioisoituu monien reissujen jälkeen; se, että lapset saavat suunsa auki vieraassa maassa vieraalla kielellä kertoo siitä, että jotain näiden reissujen myötä on tullut opittua.

No mutta hei, vielä muutama työjuttu ja sitten pitäisi vissiin pakata. Olen mä vaatteet jo valmiiksi katsonut, mutta matkalaukkuun asti ne eivät ole päässeet. Meillä tulee ensimmäistä kertaa anoppi ja appiukko koiravahdeiksi. Tobylle siis myös tiedossa pikkuisen luksuslomaa. Nuo mummut kun on yleensä aina kovia hemmottelemaan ei vain lapsia, vaan myös koiria 🙂

LOMATUNNELMISSA,

PS. kamera jää kotiin, mutta kannettava tulee mukaan. Katsotaan millä tahdilla blogi päivittyy. Insta ja IG Story (atmarias) päivittynevät useammin kuin blogi, joten jos reissukuulumiset kuulostaa, niin tervetuloa sinne.

 


maanantai 17. helmikuun 2020

Miten saada lapset innostumaan ruoanlaitosta?

HEIPATSU!

Tänä iltana töistä kotiin tullessani tuoksutin nakkikastikkeen jo pihaan asti. Kuopus kyllä soitti mulle viisi minuuttia aiemmin ja kysyi voitaisko heti tehdä ruokaa, kun tuun. Näemmä oli vain tiedustelusoitto, että missäpäin olen ajelemassa kotiin 🙂 Pöytä oli valmiiksi katettu salaatteineen päivineen ja perunatkin olivat just kiehuneet. Nakkikastike oli parempaa kuin mitä itse osaan tehdä.

Aina silloin tällöin saan postaustoiveen siitä, miten meidän tytöt ovat keittiöhommiin oppineet, mitkä ovat heidän ruokabravuureitansa ja miten kannustan laittamaan ruokaa. Viitisen vuotta sitten tein aiheesta toivepostauksen, mutta ajat ovat muuttuneet ja lapset kasvaneet. Siinä missä vielä viisi vuotta sitten eivät saaneet käyttää uunia tai hellaa ilman vanhempien kotona olemista, on hellan käytön rajoitusten poistuminen saanut ruoanlaiton ja sitä mukaa arjessa auttamisen nousemaan uusiin sfääreihin.

Meillä molemmat lapset ovat ihan puolivuotiaasta asti (kun ovat saaneet istua syöttötuolissa), istuneet keittiötason vierellä ja katsoneet, kun mä teen ruokaa. Mummulassa oli sama homma; meidän äiti otti lapset mukaan keittiöpuuhiin aina, kun lapset täällä olivat. Puhkeaviin hampaisiin annettiin kapustoja laatikosta ja kuola valui. Mutta ei haitannut, hyvin viihtyivät. Pari-kolme vuotiaina saivat ekat omat essut (muoviset pinkit Muumi-essut) ja pääsivät tiskauspuuhiin jakkaralla seisoen.

Heti, kun veitsi pysyi kädessä turvallisesti saivat alkaa pilkkomaan ja tekemään avustavia töitä keittiössä. Esikoinen taisi olla viisi tai kuusivuotias, kun meidän äiti opetti hänelle, miten tehdään ruskea kastike. Nakkikastike on ollut molempien lasten ensimmäinen ruoka, mitä ovat itse tehneet. Toisena kestosuosikkina on ollut keltainen kanakastike ja keitetty riisi. Kolmantena se ihanan arjen perusruoka eli makaronilaatikko.

Nykyään keittiö on ruoanlaittotouhujen jälkeen siisti, mutta eihän se aina näin ole ollut. Välillä keittiö oli kuin pommin jäljiltä, mutta mä koin, että silläkin uhalla on hyvä lasten opetella laittamaan ruokaa. Muistan, että joskus teki mieli kieltäytyä toisten kysyessä lupaa ruoanlaitto- tai leivontatsembaoihin. Onneksi en kieltäytynyt, on nimittäin pieni vaiva siivota keittiö. Pääasia, että ovat oppineet laittamaan ruokaa. Ja nyt ovat oppineet sen, että keittiön siivous on jo puoli ruokaa.

Meillä lapset ovat siis kasvaneet pääosin keittiössä 😀 Toki välillä olivat olkkarinkin lattialla ryömimispuuhissa, mutta päivittäin olivat keittiöpuuhissa mukana. Ovat sitä nykyäänkin. Mun mielestä ruoan laittaminen yhdessä tavallisena arki-iltana on aivan luksusta. Siinä samalla saadaan vaihtaa kuulumiset ja jutella niitä näitä. Ehkä se on luonnekysymyskin ja osaltaan geeneissä, mutta meidän lapset ovat innostuneet ruoanlaitosta tekemällä ruokaa. Seuraamalla sivusta ruoanlaittoa jo ihan pienestä saakka.

Tänä iltana ruoanlaitossa oli tosin taka-ajatus. Pyysivät kyytiä sellaiseen yhteen tanskalaiseen kauppaan, jonka nimi viittaa lentäviin tiikereihin. Enköhän mä sen verran myönny, niin isosti pääsivät raskaan työpäivän jälkeen yllättämään – heti kun hetken olen sulatellut iltaruokaa tässä sohvalla ♥ 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. neljäntenä lasten bravuurina voisin mainita erilaiset pastasalaatit, kuten kuvissa näkyvä makaronisalaatti.