perjantai 05. kesäkuun 2020

Rippijuhlat update

27

HEISSUNHEI!

Rippijuhlat lähestyvät ja ovat kolmen viikon päästä – jaiks! Ensi viikolla tuo pieni muru suuntaa riparille. Ei olla koskaan oltu viikkoa erossa, mutta en epäile hetkeäkään etteikö toinen pärjäisi. Itsestäni en olisi niin varma 😉 Onneksi tähän mennessä aikataulu konfirmaatiopäivältä on selkiintynyt sitten viime postauksen. Konfirmaatio on meillä heti klo 10.00. Konfirmoivat nuo nuoret kolmessa eri erässä ja neljä läheistä / konfirmoitava pääsee kirkkoon. Tämä on kyllä tosi valitettavaa esimerkiksi kummien takia. Meillä ensimmäiset vieraat on kutsuttu klo 13 ja seuraavat klo 15.30. Edelleen juhlat on tarkoitus järjestää ulkona. Suomen suven yllättäessä suojaudumme teltoilla + autokatoksella.

Koska pitopalvelu ei voi järjestää buffet-tarjontaa poikkeusaikana, niin me menemme esikoisen toiveen mukaan. Meille tulee tuolta pitopalvelun puolesta hodarikärry. Hodarit tarjoillaan ranskisten, bataattiranskisten ja coleslawn kanssa. Rippilapsen toiveena oli myös ceasarsalaatti, joten eiköhän sellainenkin järjesty. Koska hodareitten syömisessä on vaara, että osa ruoasta päätyy rinnuksille (puhun lähinnä omasta puolestani) niin pukeutumiskoodi on rennon kesäinen.

Poikkeusaika sallinee poikkeukselliset, perinteitä rikkovat juhlajärjestelyt.

Kutsut suunnittelin viime viikolla ja laitoin ne tilaukseen kuorineen samantien. Tänään olisi tarkoitus saada ne postiin. Kutsujen lisäksi kirjekuoreen sujahtaa saatekirje, josta selviää juhla-aika. Kahdet erilliset kutsut erillisine aikoineen olisivat tulleet sen verran kalliimmaksi, että päätimme laittaa kutsuun tekstin ”tarkistattehan juhla-ajan oheisesta saatekirjeestä”. Lisäksi saatekirjeeseen tulee juhlien varalle muun muassa seuraavia toimintaohjeita vieraille:

🌸 ettehän saavu juhliin flunssaisena
🌸 onnitteluhalaukset ja -kättelyt korvataan maljan nostamisella
🌸 pukeuduttehan säähän sopivasti, kyseessä on ulkojuhlat
🌸 suosittelemme käsidesien ahkeraa käyttöä – niitä löytyy juhlapaikalta useita pulloja
🌸 ruoka-aineallergioista pyydämme ilmoittamaan 18.6. mennessä
🌸 asettelemme ruokapöydät ulos väljästi, mutta silti toivomme että turvavälejä noudatetaan

Mekon kävimme ostamassa pari viikkoa sitten ja se oli itse asiassa ensimmäinen mekko, jonka esikoinen rekistä otti ulos ja jota sovitti. Sopii hänelle niin täydellisesti. Sopi myös budjettiin täydellisesti, kunnes kuulin paljonko olkaimien sisäänottaminen maksaa. Koska olkaimissa on reilusti paljetteja, niin en olisi itse osannut sitä tehdä. Mutta sitten ajattelin asian niin, että rippijuhlat ovat vain kerran eikä ne neljään kymmeneen euroon saa kaatua.

Meillä piti olla alunperin myös kolmas kattaus esikoisen kavereille, mutta päättivätkin bestiksensä kanssa kutsua nuo yhteiset kaverinsa illalla bestiksen juhlapaikalle. Joten kymmenen henkilöä tippui vieraslistalta. Edelleen olen ihan varma, etteivät kaikki kutsutut pääse tulemaan ja sen ymmärtää tässä tilanteessa. Toivotaan vain, että tautitilanne pysyy yhtä maltillisena kuin mitä se on nyt tällä viikolla ollut.

Ensi viikolla olen lomalla ja silloin ajattelin omistaa päivän juhlien suunnittelulle sekä hankinnoille. Neljään ulkopöytään meillä lienee varastossa äiskän vanhoja mankeloituja pöytäliinoja. Ne on kunnia ottaa käyttöön. Osa niistä oli käytössä samalla pihalla viisitoista vuotta sitten tänään, kun vietimme täällä esikoisen ristiäisiä. Ikeaan täytyy tehdä reissu maljakoita varten. Haluaisin pöytiin yhtenevät maljakot pioneille/luonnonkukille. Myös pieniä tuikkukippoja tai lyhtyjä haaveilin ostavani. Ehkä myös kylmän sään yllättäessä muutamia fleecehuopia.

Servietit pääruoalle sekä jälkkärikahville on myös ostoslistalla. Jotenkin musta tuntuu, että olen nyt unohtanut jotain vai kuuluuko rippijuhlien suunnitelujen mennä näin helposti? 😀 Mitenkähän muuten on tuon kakun ottamisen kanssa? Eikös se ole verrattavissa buffettiin. Pitänee pyytää pitopalvelun henkilöä kakun leikkauspuuhiin.

Mitä mieltä te olette…kyseessä on nuoren alaikäisen juhlat; onko soveliasta tarjota alkumaljana kuohuviiniä? Rippijuhlissa, joissa minä olen ollut on muistaakseni kaikissa ollut kuohuviinimalja. Toki sekin voi olla alkoholiton sellainen.

Siellä on muuten monella muullakin tänä kesänä edessä rippijuhlien järjestäminen. Miten teillä sujuu juhlajärjestelyt?

Ihanaa, pian päästää juhlimaan tuota tärkeää päivää ♥ Mutta sitä ennen vielä muutaman kerran möksälle! Tälle illalle ja huomiselle on luvattu melkoisia sateita. Tekee luonnolle (ja siitepölytilanteelle) niin hyvää. Sadekeli vietetään sisällä sarjoja katsellen ja takkaa poltellen. Saunoen ja nukkuen. Sit mun tekee mieli tehdä yhdessä miehen kanssa jotain oikein hyvää ruokaa. Kokkailla sielun kyllyydestä. Jos johonkin väliin sade taukoaa, niin klapikone laitetaan laulamaan. Ja hei, punaviinihammasta on  kolottanut jo tovin. Lasillinen täyteläistä, muutama salmiakkipääkallo ja jalat rahille. Aika täykky viikonloppu edessä, toivottavasti sielläkin!

 

PERJANTAITERKUIN,

PS. EDIT 8.6. buffet-tarjoilu onnistuu, kun juhlissa on nimetty osallistujamäärä. Eli vielä kerran muutettiin tarjoiluja ja päädyttiin siihen alkuperäiseen buffet-ideaan 🙂


perjantai 29. toukokuun 2020

Haikeutta ja jännitystä ilmassa

8

HEIPPAHEI!

Milläs mielin siellä suunnataan kohti koululaisten kesälomia? Meillä on ollut koko viikon haikeutta ilmassa. Vanha on aika jättää taakse ja siirtyä uuteen. Huomisen päivän jälkeen meillä ei ole enää alakoululaisia, vaan molemmat ovat yläkoulussa. Onhan se nyt aika hurjaa. Justiinsa vasta valmistauduttiin ekaan koulupäivään.

Alakoulu on ollut ihana vanha puukoulu. Tutut oppilaat ja tuttuakin tutummat opettajat. Iso suojaisa piha ja oma pulpetti, jossa säilyttää tavaroitaan. Yläkoulu on iso rakennus ja opettajakin vaihtuu liki joka tunti. Oppilaita on moninkertaisesti ja koulutavarat säilytetään lukollisissa kaapeissa.

Siinä missä ymmärrän toisen haikeuden täysin (ja salaa pyyhkinyt itsekin silmäkulmaani), olen yrittänyt rohkaista. Yläkoulu on kokonaan uusi maailma, mutta onneksi isosisko on ollut tsemppaamisessa mukana ja hehkuttanut pikkusiskolleen sitä, kuinka paljon kivempaa yläkoulussa on olla.

Alakoulusta yläkouluun siirtyminen näyttäytyi esikoisella tietynlaisena vedenjakajana; tytöstä tuli nuori nainen kesäloman aikana. Henkinen kasvu oli huikea. Sen lisäksi, että ympäristö muuttuu, liittyy ajankohtaan myös monta muuta uutta ja kenties hieman pelottavaakin kehitysvaihetta.

Joten en yhtään ihmettele, miksi toinen tuntee haikeutta ja tietynlaista eroahdistusta vanhaan ♥

Itse haikailen vähän kevätjuhlan perään. Suvivirsi on siivittänyt kesälomalle niin monena vuonna. Ja jotenkin varsinkin tänä vuonna tuo tuttu ja turvallinen perinne olisi tullut tarpeeseen. Toki ymmärrän poikkeustilanteen rajoitukset ja niiden mukaan eletään. Ehkä veisaamme suvivirren huomenna todistusten jaon jälkeen autossa koko porukka 😉 Ollaan yleensä käyty kevätjuhlapäivänä syömässä, mutta nyt ravintolat eivät ole auki. Esikoisen toiveesta menemme myöhäiselle aamupalalle torille.

Haikeuden lisäksi meillä on jännitetty koko viikko. Olen yrittänyt kysyä, että mikä siinä todistuksessa jännittää. No jos numerot laskevat. Kotoa käsin painetta ei ole tullut, vaan olemme yrittäneet sanoa, että kun parhaansa yrittää, niin numeroilla ei ole väliä. Jotenkin olen aistivinani, että näillä nykynuorilla on numeroista suurempi paine kuin meillä aikoinaan. Muistaakseni itselläni keikkui keskiarvo kasin pintaan ala-asteelta yläasteelle siirryttäessä. Nuo meidän tytöt päihittävät minut mennen tullen. Aina koitan sanoa, että hei – ottakaa mallia, elämä voi olla ihan tosi ihanaa ilman paineita kympeistä todistuksessa 🙂

Kesäloman kaikille koululaisille suo ilomielin. Pitkään valvottuja öitä ja pitkään nukuttuja aamuja. Uimista, mansikoita ja kavereiden kanssa kikattelua. Ensi kesänä tilanne on kenties jo toinen ja osa kesästä kuluu ainakin esikoisella kesätöissä. Nauttikoon nyt pitkästä kesälomasta vielä kun voi ♥

KIVAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,

PS. postauksen kuvat ovat jokusia vuosia sitten otettu, sillä nykyään nuo nuoret eivät enää juuri ehdi ”kiireiltään” kameran edessä poseeraamaan 😉

 


sunnuntai 24. toukokuun 2020

Kyllähän se vähän koville ottaa ♥

4

HEIPPAHEI SUNNUNTAIHIN IHANAT!

Toivottavasti siellä on ollut rentouttava viikonloppu! Niin kuin monen seuraajan kanssa olemme jutelleet – kesä on vihdoin tullut ja voi pojat, miten hyvältä se tuntuukin. Kyllä se kesä on täällä, vaikka tänään ei ainakaan täällä Tampereen suunnalla ihan samoihin lämpölukemiin päästy kuin eilen. Eihän se kesäkään koko ajan voi yhtä nousukiitoa olla. Siihen kuuluu myös niitä päiviä, kun pilvet peittävät auringon. Eikä se silti tarkoita sitä, että kesä olisi kadonnut minnekään.

Meillä oli ihana viikonloppu mökillä. Hieman erilainen sellainen. Nimittäin vietimme viikonlopun kaksistamme mökillä miehen kanssa. Siitä taitaa olla jo reilu viisi vuotta, kun ollaan viimeksi oltu kaksin jossain ilman lapsia enemmän kuin yksi yö. Onni on se, että viihdymme toistemme seurassa. Että olemme pitäneet meidän välisestä suhteesta huolta, samalla kun lapset ovat kasvaneet kohti itsenäisempiä aikoja. Jos ei näin olisi ollut, voisimme olla nyt aika hukassa. Saunan lauteilta ei kenteis kuuluisi puheensorinaa ja kikatusta. Aamupalapöydässä ei luettaisi samaa lehteä.

Vaikka rakastin viettää aikaa kaksin mökillä tuon mun parhaan ystävän kanssa, niin kyllähän se välillä vähän koville otti. En ole koskaan ollut hyvä lapsista erossa olemisessa. Karuimmalla tavalla se tuntuu siltä, kun toinen jalka tai käsi olisi katkaistu irti. Tiedättekö, ikään kuin joku suuri osa minua puuttuisi. Monesti olen miettinyt, että onko mussa jotain vikaa ajatellessani näin. Vuosien saatossa olen kuitenkin tullut tulokseen, että ehkä on parempi tuntea syvästi äitiydessäkin kuin olla tuntematta mitään. Se on normaalia olla lapsissaan kiinni. Mutta yhtä normaalia on myös antaa luonnollisesti napanuoran venyä, kun on sen aika.

Perjantai-iltana olimme vähän molemmat miehen kanssa hukassa. Purin kauppakassit ja mies lämmitti saunaa sekä paljua. Mitä meidän kuuluu tehdä? Voikohan scrabblea pelata kaksin? Pitäisikö mennä jo nukkumaan? Lauantaina tunne tasoittui ja ai hitsi vie, että tuntui kivalta köllötellä auringossa ja höpötellä aikuisten juttuja. Tehdä ruokaa ja ylipäätään just niitä asioita, mitä haluttiin. Vaikka meidän tytöt aika itsenäisiä ovatkin, niin aika usein kuulen ”Äiiitiiii, viittisitkö…?” Nyt ei äitiä huudeltu paikan päällä tekemään voikkuleipää ja kaakaota. Valkaisemaan lenkkareitten nauhoja tai ihan muuten vaan. Puhelin kyllä soi sitäkin tiuhempaan ja se tuntui hyvälle.

Väistämättä tämän tästä mieleeni tuli Maarit Hurmerinnan kauniin kappaleen sanat, jossa todetaan pienokaisten olevan lainaa vain. Niinhän ne ovat. Halusimme tai emme ♥

Mutta nyt ollaan kotona, lenkkarin nauhat on kloritessa valkaistumassa ja äiti on läsnä voitelemaan voikkuleipää ja tekemään kaakaota. Ainut vain, että nuo lainakappaleet katosivat molemmat omille teilleen 😀 Ehkä mäkin sitten hilpaisen tästä hyvillä mielin iltapilatekseen. Haikeaa, mutta silti jollain tavalla kutkuttavaa. Ikään kuin toinen jalka olisi jo tuon uuden elämänvaiheen tuolla puolen vilkuilemassa, mitä siellä onkaan odotettavissa. Kyllähän lasten kasvaminen tietynlaista vapautta elämään tuo. Toki aika ajoin varmastikin paljon huolta ja luottamuksen punnitsemista. Mutta niin kauan kuin ne soittavat mulle muutaman kerran tunnissa kysyäkseen, missä vesi-ilmapallot ovat tai voivatko tehdä nutellaquesadilloja, niin en olisi huolissani ♥

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

 

 


maanantai 18. toukokuun 2020

(poikkeusajan) Rippijuhlasuunnitelmia

21

HIPSHEIPPARALLAA!

Instagramin puolella olenkin päivitellyt kuulumisia tuon meidän pienen rippilapsen kesän kohokohdasta. Alunperin rippileirille piti lähteä Espanjaan, mikä luonnollisesti vaihtui kotimaan rippileiriin ja hyvä niin. Konfirmaatio juhannussunnuntailta siirtyi viikolla myöhemmäksi. Aluksi jossain sisimmässäni taistelin tätä ajatusta vastaan, sillä ehdottomasti haluamme pitää rippijuhlat konfirmaatiopäivänä. Mutta kovin arastelin juhlien järjestämistä reilun kuukauden päästä…

Niin kuin kaikkien asioiden kanssa, niin myös tämän asian kanssa vaihtoehtojen pohtiminen ja realiteettien kartoittaminen auttoi asiaa. Konfirmaatio suoritetaan pienellä porukalla (tästä saamme ohjeet myöhemmin) ja rippijuhlatkin tulevat olemaan poikkeukselliset. Syvästi kiitollinen olen siitä, että rippileiri ylipäätään järjestetään ja että nuo nuoret saavat arvoisensa juhlat. Itse muistan rippikouluajan yhtenä elämäni parhaimmista. Tuntuu, että se on osaltaan ollut nuoruusiän vedenjakaja. On aika ennen rippileiriä ja aika jälkeen rippileirin. Sitä jotenkin kasvoi tuon viikon aikana yhtäkkiä aikuisemmaksi. Parasta antia rippileiriltä oli ystävyyssuhteiden syventyminen ja uusien ystävien saaminen.

Meillä ei ole vielä tiedossa konfirmaatioaikaa, aikaisintaan se on klo 10 ja viimeistään klo 14. Mutta kunhan saadaan selville konfirmaatioaika, niin lähetetään kutsut sukulaisille ja ystäville. Vieraslistaa hahmottelimme eilen ja kutsuvieraita on tulossa reilu 60. Mitä kaikkea poikkeusajan rippijuhlissa tulee ottaa huomioon? Itselleni tuli mieleen alla olevia kohtia:

💕 vieraat kutsutaan porrastetusti, kolmessa eri erässä parin tunnin välein
💕 ei kättelyitä, ei halauksia
💕 juhlat pidetään ulkona, satoi tai paistoi
💕 jokaiselle vieraalle pieni käsidesipullo tai vaihtoehtoisesti käsidesipisteitä sinne sun tänne
💕 pöytäryhmiä pihalle laitamme kuusi-seitsemän, jotta saamme tarpeeksi väljyyttä
💕 tarjoilut…pystyyköhän buffett-tyyppistä tarjoilua järjestämään vai pitääkö ruoka olla valmiiksi annosteltuna?

Meillä tulee rippijuhliin pitopalvelu. Haluamme tukea paikallista ja lisäksi haluan ostaa minulle ja miehelle rauhan jutustella vieraiden kanssa ja nauttia päivästä rippikoululaisen kanssa. Omissa rippijuhlissani äiskä vietti aikaa keittiössä. Sen jälkeen meillä oli joka juhlassa ainakin ylimääräisiä käsiä auttamassa 🙂

Suomen suvi on arvaamaton, joten osan pöydistä laitamme autokatokseen ja loput terassille/nurmikolle. Meillä on yksi kontakti telttoja toimittavaan yritykseen, joten pitää kysyä hintaa, josko varmuuden varalta varautuisi myös teltalla terassin/nurmikon päällä.

Haaveissa olisi koristella pöydät valkoisin pöytäliinoin ja luonnonkukkasilla. Vielä en ole perehtynyt siihen, mitä kukkia tuolloin kukkii, mutta aika näyttää. Esikoisen toiveena värimaailmasta oli valkoinen-pinkki. Niillä mennään. Pöydille pieniä tuikkukippoja tuomaan lepattavan kynttilän myötä tunnelmaa. Lippukin kelpaa laittaa salkoon nyt, kun saimme ruostuneen lipputangonkin uusittua.

Kollaasien kuvat linkkeineen löytyvät Pinterest -kansiostani. ”Äiti, meillä ei vieraat sitten istu tyynyillä maassa!” parahti esikoinen kuvia esitellessäni 😀  Teillekin tiedoksi, että nämä ovat vain inspiraatiokuvia.  Nyt kuuden kauppakassilaatikon purkuproggikseen…ihanaa, uusi viikko on täällä!

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,


tiistai 12. toukokuun 2020

Onko ikuista rakkautta olemassakaan?

4

HEIPPA TIISTAIHIN!

Mä kuulkaa mietin näitä rakkausjuttuja aika usein, romantikko kun olen. Viikonloppuna meinasin pakahtua rakkauden tunteesta. Jälleen kerran. Siinä klapikoneen vierellä, hikisen moottorisahaa heilutelleen miehen rinnalla mietin, että aika paljon saisi tapahtua, että rakkaus tuosta vain loppuisi. Pohdin myös, että kuinka sitä ei ole edes kyseenalaistanut ikuisen rakkauden ”myyttiä” näiden 18 vuoden aikana. Siis sen jälkeen, kun ne alun särmät oli hiottu pois.

Onko ikuista rakkautta olemassakaan? Mä muistan nuorempana divareissa roskaromaaneja ostaessani aina ensin katsoneeni kirjan loppuun. Jos siinä mentiin naimisiin, niin se pääsi kassan kautta mukaani 😀 Uskoin ikuiseen rakkauteen sinisilmäisesti. Hyvin nopeasti illuusioni ikuisesta rakkaudesta kuitenkin romuttui. Tuli pari ”ei-niin-ikuista” rakkautta. Ja hei tiedättekö – hyvä niin! Sillä nuo ei-niin-ikuiset rakkaudet eivät edes jälkikäteen tuntuneet ikuisilta rakkauksilta.

Mistä ikuisen rakkauden tunnistaa? Me treffaattiin tuon porkkanaparran kanssa muistaakseni toista kertaa, kun ajattelin siinä sohvalla häntä katsoessani, että vitsit tuossa olisi hyvä isä mun lapsille 😉 En tiedä oliko se juuri se ensimmäinen merkki mahdollisuudesta ikuiseen rakkauteen. Eihän me oikein edes tuossa vaiheessa tunnettu toisiamme. Mulle ikuinen rakkaus ilmenee kaikin puolin hyvänä olona. Turvallisuuden tunteena. Sellaisena, josta turhat kikkailut on karsittu pois. Ja sellaisena, joka osin menee omalla painollaan eteenpäin, sillä molemmat osapuolet tuntevat toistensa mieltymykset ja halut.

Ikuisessa rakkaudessa arvot kohtaavat ja kemiat klikkaavat. Sukat pyörivät jalassa ilman, että sen eteen joutuu hirmuisesti tekemään töitä. Aina sanotaan, että parisuhdetta pitää hoitaa. Totta tuokin, mutta parasta parisuhteessa on se, kun tavallisessa arjessa tekee asiat niin, että rakkaus kukoistaa ilman romanttisia viikonloppureissuja Pariisiin. Kyllä mun täytyy kaikkien näiden vuosien jälkeen todeta, että vaikka se alun ensirakkaus oli ihan jäätävän kivaa, niin kyllä se rakkaus on näin 18 vuoden jälkeen vielä kivempaa.

Äitienpäivänä muisteltiin, että 18 vuotta sitten äitienpäivänä oli superlämmin. Käytiin ensin miehen puolen suvun kanssa äitienpäivälounaalla ja sitten pyöräiltiin meidän porukoille. Kikatettiin siinä pyöräillessämme, että taidetaan olla vähän hulluja. Kuka vie poika/tyttöystävänsä näytille reilun viikon tapailun jälkeen ja vielä äitienpäivänä. Hulluja, mutta onnellisia. Yhdessä. Se on sitä ikuista rakkautta ♥ 

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »