Tai aamupäivää, pikemminkin 🙂 Onhan tässä jo oltu tovi hereillä! Kesäpukeutumisessa luotan mekkoihin. Olen aina luottanut. Paitsi parina viime kesänä on kuljettu enemmänkin farkuissa. Tänä kesänä aion pukeutua mekkoihin ainakin viitenä päivänä viikossa. Satoi tai paistoi. Niille kahdelle jäljelle jäävälle päivälle pitäisi kaapista löytyä kesähousut. Mutta millaisia kesähousuja teiltä löytyy?
Oli aikoja, että kuljin koko kesän pellavahousuissa. Nehän oli maailman ihanimmat päällä, mutta ah niin kamalan rypistyvää materiaalia. Muistatteko te pellavahousuaikoja? Sellaisia leveälahkeisia pellavahousuja oli kaapit täynnä. Valkoisia, beigejä ja sinisiä. Minnelie vuosien varrella hävinneet. Sitten aloin miettimään, että minkälaiset housut ovat kesähousuja. Joinain kesinä kuljettiin caprihousuissa. Niissä sellaisissa strechmateriaalia olevissa. Sellaisia kesähousuja en enää kaipaa.
Tuossa kuukausi takaperin ostin kuvissa vilahtelevat kesähousut. Ihanan pehmeää materiaalia. Joustovyötärö ja niin mahdottoman mukavat päällä. Tuollaisia jos löytäisi monissa eri väreissä, niin kesä olisi pelastettu. Tosin…perin mummun vanhan ompelukoneen ja eiväthän tuollaiset itse tehtynäkään vissiin vaikeammasta päästä olisi. Varsinkin kun jättäisi taskut pois 😀 Minä ja ompelukone ei kyllä oikein synkata keskenämme, joten ehkä kuitenkin halvemmalla pääsisi, kun kaupasta mieluisia housuja löytäisi.
Ja mitä tulee näihin unelmahousuihini niin olin pitkään sitä mieltä, että löysän alaosan kanssa olisi pakko olla tiukempi yläosa. Höpöhöpö, sanon minä. Hienosti tuollainen liehulaihupaitakin liehulaihulahkeiden kanssa menee. Ainakin kotosalla ja ainakin omasta mielestäni. Se on jännä juttu, että mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä arvostaa vaatteiden mukavuutta. Ei saisi yhtään kiristää tai puristaa. Siinä missä vielä muutama vuosi sitten tykkäsin pitää tyköistuvia vaatteita, on enää mustat strech-housut sellaiset piukat vaatekappaleet, jossa viihdyn.
Illemmalla esittelyssä sitten tämän kesän kaksi suosikkimekkoani, joten pysykäähän kuulolla! 🙂
PIRTSAKKAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,
PS. tuo ihana vaasi (puuta) ja kynttilä on muuten ostettu Jossulta MoodFactorysta; pakko vinkata vielä tähän väliin, että loppuunmyynnit jatkuvat vielä. Käykäähän moikkaamassa Jossua ♥
Kaunis lauantai-iltapäivä saaressa. Tuulenvirekään ei käy. Ihmiset hakeutuvat varjon alle. Ilmassa leijuu raukea toimettomuus. Olotila, johon itse usein kaipaan loppuviimein jotain toimintaa. Tiedättekin, että rentoudun tekemällä ja touhottamalla. Kuin varkain lähden käymään keittiössä ja saavun ulos tarjotin täynnä herkkuja. Eikä aikaakaan, kun tuon helteisen iltapäivän kunniaksi saaren täyttää puheensorina, iloiset ihmiset ja varsin tyytyväisen oloiset ilmeet. Just tätä hain takaa lähtiessäni käymään sinne keittöön. Tsillailua pikkuhiljaa iltaan kääntyvässä kesäisessä iltapäivässä sillisten merkeissä. Sillisten? Jep, Sillikset on termi sille tsillailu-hetkelle, josta arjen askareet on jätetty taka-alalle ja jossa sillit näyttelevät pääosaa. Hetkelle, jossa rentous ja hassuttelu kuuluvat asiaan. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Abban kanssa.
Itse rakastan sillejä yli kaiken. Tiesin, että vieraaksi saareen saamamme maailman parhain anoppi ei juurikaan silleistä välitä. Otin riskin ja samalla myös missionikseni saada anoppi edes maistamaan silliä. Miten tässä onnistuin, sen kerron myöhemmin postauksessa. Ensin haluan kertoa teille, kuinka sillirakkauteni nousi uusiin sfääreihin. Tähän asti olen rakastanut valkosipuli- ja sinappisillejä. Niitä perinteisiä, jotka maistuvat niin hyviltä varhaisperunoiden kanssa. Kesällä on ajanjakso, kun voisin elää pelkällä sillillä ja perunalla.
Sillisten myötä tajusin, että eihän ne sillit aina tarvitse kyytipojakseen perunaa. Kuulun siihen sakkiin, joka tykkää syödä ja napostella ruokaa suoraan purkista. Haarukalla tai lusikalla. Silliksillä en ihan niin tohtinut tehdä, mutta ihan varmasti kotona tulee tästä lähtien syötyä sillejä myös suoraan purkista. Ensimmäistä kertaa tajusin, että sillit ensinnäkin maistuvat hyville pelkältään ja toiseksi, että sillien suutuntuma on miellyttävä.
Mökki-Silliksillä maistelimme Abban kolmea eri sillimakua, jotka ainakin meille olivat ihan uusia tuttavuuksia Koska ne perinteiset valkosipuli- ja sinappisillit olivat vieneet mennessään, niin ei ollut aiemmin tullut mieleenkään kokeilla uusia makuja 🙂 Silliherkku Rapumarinoitu Silli, Inkivääri-Limesilli (kausimaku, saatavilla 31.8. asti) sekä uutuus Ginsilli(rajoitettu saatavuus, kausimaku, saatavilla 31.8. asti) maistuivat myös pelkältään, että ruisleivän päällä. Ruisleipä ei tarvinnut edes voita päälleen. Pelkkä silli riitti. Vaikkei sillisten tarkoitus ollutkaan arvostella tuotteita, niin silti muutamia lausahduksia jäi mieleen!
”Ihanan raikas ja tässä maistuu gini. Sopivassa suhteessa. Kesäinen ja hei olikos tätä lisää?” / Abba Ginsilli
”Oijoi, kun sulkee silmät niin voi kuvitella olevansa makumaailman puolesta Aasiassa. Erittäin raikas eikä yhtään keinotekoinen. Nami, tästä tuli mun suosikki!” / Abba Inkivääri-Limesilli
”Voi miten pehmeä maku ja hei onko nämä sillinpalat pienempiä kuin yleensä? Jos sillit maistuvat kaikki näin hyville, niin varmasti syön silliä jatkossakin.” / Abba Silliherkku Rapumarinoitu Silli
Yllä olevista kommenteista voinette päätellä, että niin vain saimme tuon anoppi armaan maistamaan silliä. Eikä vain kerran vaan monta kertaa! Tuo Silliherkku Rapumarinoitu Silli oli anopin suosikki ja se olikin ensimmäinen purkki, jonka pohja pilkotti. Sitten kun olimme syöneet sillit purkeista, käytimme loppukastikkeen ruisleipien dippinä. Itse tykästyin eniten tuohon Inkivääri-Limesilliin ja maistajaraadin miesväki oli sitä mieltä, että Ginsilli vei voiton. Hei, jokaiselle jotakin!
Ihana ja rento Sillishetki jätti hyvät muistot mökkikauden avajaisista. Mökkikauden avajaisten kunniaksi Silliksillä kippisteltiin kultaisella kuplivalla.
KULTAINEN KUPLIVA
loraus kultahippulikööriä rutikuivaa kuohuviiniä (huom! kuohuviinin tilalla voit käyttää myös tonic-vettä)
-annostele lasien pohjalle loraus kultahippulikööriä
-kaada päälle jääkylmää kuohuviiniä
-skoolaa ja kippistele, nauti kylmänä
*************************
Viettäisitkö sinä Silliksiä brunssin merkeissä, illanistujaisissa vai juhlistaisitko kenties ystävien kanssa kesää piknikillä?
Kertomalla omat Sillisvinkkisi tämän postauksen kommenttiosissa olet mukana Abba Sillikset -tuotekassin sekä K-kaupan lahjakortin (20 euroa) arvonnassa mukana. Eli pääset järkkäämään ystävillesi tämän kesän hittijuhlat eli Sillikset! Arvonta-aikaa on viikko eli arvonta päättyy 23.5. klo 23.59. Arvonnan säännöt löydätte täältä.
Mä jotenkin hurahdin niin näihin Silliksiin, että pitäisköhän kesän tuparitkin järkätä Sillis-teemalla? Murtaa vähän niitä myyttejä, joita sillien ympärille on rakennettu. Sillithän on meinaan oikeasti helpoimpia ja rennoimpia ruokia mitä tiedän. Kansi auki ja nauttimaan. Seisova pöytä, johon sillien lisäksi salaatteja ja erilaisia leipiä. Kesäruokaa parhaimmillaan!
ja aurinkoista tiistaita ihanaiset, nauravaiset! Tuli yksi päivä puheeksi kahvitunnilla taidot. Ne sellaiset taidot, jotka itse kukin kokee hyödylliseksi. Joita ilman ei tulisi toimeen. Itse koen, että on ainakin kolme taitoa, joita ilman en tulisi toimeen. Tai sanotaanko, että elämä olisi himpun verran hankalampaa, jos olisin vailla näitä taitoja:
Autolla ajotaito
Tämä taito on sellainen, jonka myöntämisestä tunnen pienen piston sydämessäni. Koska luonto & rakas maapallo. Edelleen haikeudella muistelen sitä sähköautoa, jota sain kuukauden päivät testata. Mutta rehellisesti voin sanoa, että en tulisi toimeen ilman autoa. Ilman, että osaisin itse ajaa. Se on osaltaan se riippumattomuus muista, joka saa tämän taidon nousemaan arvoon arvaamattomaan. Vapaus mennä ja tulla silloin kun haluaa. Vaikkemme nyt ihan perähikiällä asukaan ja busseja kulkee pari tunnissa, niin silti on menoja, joihin auto on välttämätön.
Koen myös, että autoilu säästää aikaa tässä hektisessä arjessa. Bussilla kulkiessani mulla tulisi töihin tunti. Kotiin toinen tunti. Autolla kulkiessa tuo työmatka tulee noin yhdeksään minuuttiin, ruuhkasta riippuen. Lisäksi ollaan niin kovia suhailemaan tyttöjen kanssa sinne tänne, että oltaisiin ilman autoa ja mun autolla ajotaitoa miehen työreissujen ajan ihan avuttomia.
Kielitaito
Tämä! Ehkä vielä tärkeämpi kuin tuo autolla ajotaito. Kiitollinen saan olla, että vanhemmat maksoivat aikonaan mun vaihtarivuoden. Tuon vuoden aikana opin englannin niin, että pärjään sillä. Opin rohkeutta avata suuni, vaikkei se kielioppi aina oikein menekään. Onnellinen olen myös niistä ranskan, ruotsin, saksan ja venäjän opinnoista englannin lisäksi, joiden avulla voin sanoa, että pärjään aika monessa maassa. Enkä tarkoita, että sujuvasti kaikkia opiskelemiani kieliä puhusin menemään, mutta ainakin luetun ymmärtäminen onnistuu jotenkuten 😉 Matkustamista rakastavalle aika hyödyllinen taito. Vaikka kyllä sitä ilman yhteistä kieltäkin toimeen tulee.
Ruoanlaittotaito
Joku voisi ajatella, että ei ole tärkeä taito hänelle, mutta mulle on tärkeä taito. Syöminen kun on yksi elämän isoista nautinnoista, niin onnellinen olen että olen opetellut (välillä kantapään kautta) laittamaan ruokaa. Tekemään erilaisia ruokia ja kokkailemaan joskus jopa sellaisia ruokia, jotka oikealla hetkellä oikean ihmisen niitä syödessä ovat olleet tie miehen sydämeen.
Suurimpana ja elämään eniten vaikuttavana taitona pidän kuitenkin sosiaalisia taitoja. Niihin onneksi panostetaan nykyään koulussakin. Se, että tulee kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen. Osaa sopeutua ja vastaavasti osaa pitää myös omia puoliaan. On kohtelias ja ystävällinen. Kohtelee muita niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Taito iloita pienistä asioista on myös yksi niistä taidoista, jotka ovat itselleni avainasemassa. Kun elämä heittelee ja näyttää niitä nurjia puolia, niin silloin taito iloita pienistä, arkipäiväisistä jutuista korostuu ♥
Onko elämä taitolaji? Kyllä se mun mielestä näiden ja monien muiden taitojen puitteissa on 🙂 Elämänkoulu on suurin opettaja, pitää vain itse osata suodattaa, mitkä taidot niistä elämänkoulun opettamista taidoista on tärkeitä. Onko teillä taitoja, joita ilman ette tulisi toimeen tai joista haaveilette? Toivon, että tämän kesän jälkeen puutarhanhoito on sellainen taitolaji, jonka osaan. Lisäksi niistä elämän ihanista ”turhamaisista” taidoista haaveilen siitä, että osaisin kävellä oikein korkeilla korkokenkillä 😀 Ihminen on onneksi kehityskelpoinen olento, joten uskon, että tuskin mikään taito siitä oppimisesta jää kiinni. Lähinnä oppimisessa on kyse omasta sinnikkyydestä ja halusta.
ja hei, saako vielä kerran hehkuttaa näitä kesäisiä kelejä? 😀 Jotenkin sitä ajattelee, että eihän nämä voi jatkua pitkään. Varautuu sisimmissään taas niihin perisuomalaisiin kesäkeleihin. Niihin, joidenlaisia meillä on nyt viime kesinä ollut. Vaikka loppukesä sataisi kissoja taivaalta, niin musta kuulkaa jotenkin tuntuu, että ihan jo tämä tähän astikin nautittu aurinko/helletankkaus siinä tapauksessa riittäisi. Älkäähän käsittäkö väärin, kesän lapsena rakastan lämpöä ja aurinkoa. Mutta jotenkin sitä osaa vaan olla jo näistäkin saaduista kesäpäivistä niin kamalan kiitollinen. Palataan vielä hetkeksi eiliseen äitienpäivään ja mökkitunnelmiin. Kyllähän sitä äitienpäivänä kesän ensimmäinen mansikkakakku pitää leipoa eikö? Mä teen täytekakun pohjan aina tuolla samalla ohjeella. Sillä samalla, jolla mun maailman parhain äiti aikoinaan kakun teki. Kolme ainesosaa pohjaan eikä mitään kikkailuja, kaikkia sama määrä. Eilen käytin mökillä sellaista kahvikuppia, johon meni viisi kananmunaa. Joskus jos olen tehnyt tämän isompaan vuokaan olen käyttänyt lasia, johon menee kahdeksan kananmunaa.
Yleensä kakkupohjien väliin laitan makeista mansikoista survottua mansikkasurvosta, banaania muussattuna sekä vähän kermavaahtoa. Tällä kertaa väliin pääsi kaupan mansikkahilloa ja vaniljarahkalla höystettyä kermavaahtoa. Päälle (varsin mauttomia) mansikoita sekä pensasmustikoita. Ei täytteet tällä kertaa huonoja olleet, mutta ei ole banaanin ja makeiden mansikoiden yhdistelmän voittanutta 🙂
-vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi
-lisää nostellen vehnäjauho
-kaada voideltuun irtopohjavuokaan ja paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 30 minuuttia
-anna jäähtyä ja leikkaa pohja kolmeen osaan
-kostuta kerrokset sitruunamehu-vesi-sokeriseoksella ja lisää täyte
Kuplia, äitejä ja mansikkakakkua. Lämpöä, lasten kikatusta ja yksi hellettä varjon suojissa pitelevä koira. Eilen illalla, kun saari tyhjeni tuli tilaa omille ajatuksille. Päällimmäiseksi jäi ajatus siitä, kuinka onnellinen olen. Vaikka elämä ei ole aina ollut helppoa, niin silti kaikki on niin kovin hyvin ♥
Vaikka otsikosta voisi ehkä tehdä sellaisen johtopäätöksen, että olemme lähdössä matkalle, niin se ei pidä paikkansa 🙂 Vaan Lifen brändilähettilään ominaisuuksissa tulin kertomaan teille meidän matkavalmisteluista ja niistä ehdottoman tärkeistä matkalle mukaan otettavista tuotteista. Sekä myös siitä, miten nauttia auringosta turvallisemmin ja luonnonmukaisemmin. Nyt kun olemme saaneet nauttia auringosta koko äitienpäiväviikonlopun, niin aihe on mielestäni erittäin ajankohtainen. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa.
Tuossa ennen talvilomareissuamme kävin Lielahden Life-myymälässä juttelemassa alan ammattilaisen Maaritin kanssa siitä, miten meidän koko perheen kannattaa valmistautua ulkomaanmatkaan. Miten tukea terveellistä auringonottoa luonnollisemmin ja miten helpottaa oman vatsansa sopeutumista ulkomaan bakteerikantaan.
Kuten tiedämme, niin Suomessa aurinko armas ei paista niin anteliaasti, että siitä riittäisi turvaamaan d-vitamiinin saantiamme koko vuodeksi. Tuntuu, että välillä se ei paista turvaamaan edes sitä jaksamista arjessa. Sen takia olen suunnattoman kiitollinen, että meillä on silloin tällöin keskellä Suomen pimeintä vuoden aikaa mahdollisuus käydä tankkaamassa aurinkoenergiaa ja d-vitamiinia ulkomailla. Rakastan tunnetta, kun aurinko hellii hipiääni. Rakastan sitä lämpöä ja leppoisuutta, joka aurinkoisilla ilmoilla vallitsee. Varsinkin täällä Suomessa. Kun saan tuntea puhtaan luonnon tuoksun ja kuulla lokkien kirkuvan. Mutta paukkupakkasten aikaan rakastan myös sitä samaa aurinkoa, joka meillä paistaa, mutta lämpimämpänä versiona 🙂
Aurinkoloman alla sitä on muodostunut tiettyjä rutiineja, joiden myötä valmistautua tulevaan reissuun. Kroppaa tulee hoidettua myös reissussa erityisesti, mutta olen huomannut, että aurinkoloman alla tehdyt toimenpiteet valmistavat ihon vastaanottamaan auringon helliä säteitä. Aikalailla kauneudenhoidon rutiineissa tulee tätä nykyä käytettyä öljyjä, lähinnä arganöljyä. Lifen Arganöljyyn olen aivan koukuttunut. Se sopii hoitamaan niin hiuksia, ihoa kuin kynsiäkin.
☀ vartalon ihon kuorinta; kookosöljy + käytetyt kahvinpurut ovat tässä avainasemassa. Sekaisin kipossa ja käsin levitys koko kroppaan. Siinä saa samalla pienimuotoisen vartalohieronnankin.
☀ vartalon ihon kosteutus; varsinkin kuivat kohdat eli kyynerpäät, kantapäät ja polvet, mutta myös koko kropan käyn läpi huolella kuorimisen jälkeen. Rasvaukseenkin käytän varsinkin talviaikaan luomukookosöljyä tai arganöljyä.
☀ hiusnaamio talven kuivattamille hiuksille arganöljyn ja hoitoaineen sekoituksesta. Pyyhe päähän turbaaniksi ja saunan lauteille vartiksi odottelemaan. Öljyn sisältämät omega-6-rasvahappot hoitavat ja suojaavat hiuksia. Toisin kuin silikonia sisältävät tuotteet, jotka tekevät vain kalvon pintaan, Life Arganöljy läpäisee pinnan ja vaikuttaa syvällä hiuksissa. Ja vaikutus on silminnähtävissä heti hoidon jälkeen.
☀ noin viikko ennen aurinkolomaa alan syömään Life Aurinko Plus -beetakaroteniinivalmistetta tabletin päivässä ja jo kahdella ulkomaanreissulla olen saanut nauttia auringosta ilman ilkeää aurinkoihottumaa. Beetakaroteeni on A-vitamiinin esiaste. A-vitamiini, sinkki ja C-vitamiini edistävät ihon kunnon pysymistä normaalina. Uskon, että se on osaltaan tuon beetakaroteenin ansiota, mutta myös luonnonmukaisimpien aurinkosuojavoiteiden ansiota, että kurjaakin kurjempi aurinkoihottuma on jättänyt minut rauhaan.
☀ ennen reissua tulee myös tarkistettua, että matkakapsakeista löytyy tarvittavat vitamiinit ja tarvittavat lääkkeet. Aika usein pakkaan vitamiinit pikkuiseen pussukaan mukaan ja jätän niiden tilaa vievät pakkaukset kotiin. Vaikken ihan koko repertuaaria vitamiineista usein mukana reissuilla kannakaan, niin maitohappobakteerit ovat vakioreissukavereita. Se on ihan sama minnepäin suuntaa, lähelle tai kauas, niin bakteerikanta on erilainen. Life Probiootin maitohappobakteerikannat ovat tutkitusti mahahappoja ja sappisuoloja kestäviä kantoja, jotka pystyvät kulkeutumaan suolistoon ja elämään siellä. Näin jälkikäteen hävettää hieman myöntää, mutta oli aika, että luulin että probiooteille on tarvetta vain antibioottikuurin tai ulkomaanreissun aikana. Nykyään syön maitohappobakteereja päivittäin eikä vatsani juuri enää vaivaa.
Oli kyse sitten kaupunki- tai rantalomasta niin melkein aina ne meillä ovat sijoittuneet sellaisiin aikoihin tai sellaisiin kohteisiin, joissa aurinkosuojakertoimelle on käyttöä. Nykyään pyrin käyttämään Suomessakin päivävoidetta, joka sisältää aurinkosuojakertoimen. Iän myötä musta on tullut erittäin varovainen auringon suhteen. Harmittaa ihan vietävästi näin jälkikäteen ne ihon grillaukset Rodoksen kuuman auringon alla teini-ikäisenä, kun tärkeintä koko aurinkolomassa oli se, kenellä on näkyvimmät rusketusrajat. Tuntuu, että silloin ainakaan meidän perheessä sana ihosyöpä ei kuulunut valikoimiin.
Tuo sana tuli valitettavaksi tutuksi joulun alla 2011. Kuin salama kirkkaalta taivaalta äidin selkään ilmestynyt luomi osoittautui melanoomaksi. Seuraavana päivänä löysin itseni ihotautilääkärin vastaanotolta kartoittamassa omien luomieni tilaa. Selkääni sain tikkejä 11, kun kaikki vähänkin epäilyttävät luomet poistettiin. Suhteeni auringonottoon muuttui yhdessä päivässä. Suhteeni omien lapsieni auringonottoon muuttui myös samalla hetkellä. Uskonpa, ettei auringonoton kanssakaan voi olla liian varovainen. Ainakin niissä kohteissa, joissa uv-indeksi hipoo maksimia.
Hieman ristiriitaista on siis se, että rakastan auringon tuomaa lämpöä ihollani, vaikka samalla tunnen pientä pelkoa ja kunnioitustakin tuota keltaista möllykkää kohtaan. Onneksi on olemassa tuotteita, joilla suojautua auringossa. Onneksi on olemassa järkeä päässä, joka kertoo olemaan varjossa ne päivän kuumimmat tunnit.
Nyt kun olen siirtynyt ihonhoitotuotteissani luonnonkosmetiikkaan olen kuin vaivihkaa siirtynyt myös auringonsuojatuotteissa luonnonmukaisempiin tuotteisiin. Tätä nykyä tulee käytettyä liki ainoastaan suojakerrointa 50 enkä voi näin jälkikäteen käsittää, kuinka joskus olen voinut makoilla päiväntasaajan tuntumassa suojakertoimen kanssa, jonka numerot näyttävät yksinumeroisia lukuja!
Sen lisäksi, että olen saanut helposti auringosta aurinkoihottumaa on kasvojeni iho poikkeuksetta aina reagoinut aurinkorasvoihin pienen mannaryyninäpyn kera. Luonnonmukaisten auringonsuojavoiteiden kanssa tätä ilmiötä ei ole enää tapahtunut! Algamariksen Aurinkovoide on turvallinen valinta koko perheelle; se on 100 % luonnollisten mineraaliaurinkosuoja-aineiden, 100 % luomutuotettujen kasviöljyjen ja patentoidun Alga-gorria yhdisteen ansiosta luonnollinen ja laadukas vaihtoehto kemiallisille aurinkosuojatuotteille. Käy myös hienosti tuoksuyliherkille kasvojen ja dekolteen alueelle! Itse olen huomannut, että vaikka käyttämäni tuotteet ovat vedenkestäviä, niin silti niitä tulee lisättyä mieluummin liian usein kuin liian harvoin.
Suihkutettava Aloedermal Solar -auringonsuojavoide on hypoallergeeninen, joten se sopii loistavasti myös tuolle meidän atoopikolle. Tykkäsin tuotteessa myös siitä, että ollakseen luonnonmukainen auringonsuojatuote se levittyi helposti jättämättä kalkkilaivan kapteeni näkyä. Joissain käyttämässäni luonnonmukaisissa aurikosuojatuotteissa on ollut vähän hankaluuksia levitettävyyden kanssa sekä sen, että iho on jäänyt aivan valkoiseksi. Aloedermal Solar tai Algamariksen -auringonsuojatuotteissa tykkään nimenomaan niiden käytettävyydestä!
Vaikkei ihoni tätä nykyä juuri ala auringossa punoittamaankaan, niin silti rakastan helliä ihoa auringossa oleilun jälkeen ihanan viilentävällä Life Aloe Vera -geeliä. Aloe Veraa olen nauttinut sisäisesti, mutta havaittuani geelin loistotuotteeksi, tutkin sen ominaisuuksia hieman tarkemmin:
”Aloe Vera sisältää noin 200 aktiivista ainesosaa, 18 aminohappoa ja mm. polysakkarideista koostuvia lima-aineita, jotka suojaavat ihoa. Noin 3 % geelistä on saponiineja, joilla on lievä puhdistava vaikutus. Osa kasvisaineista vaikuttaa supistavasti.
Life Aloe Vera -geeliin käytettävät kasvit viljellään Meksikossa luomuvalvonnan alaisuudessa (Aloecorp ja ÖKO). Aloe-kasviryhmä käsittää satoja lajeja ja monet niistä ovat villeinä uhanalaisia. Ympäristösyistä tuore aloemehu kuivataan Meksikossa hellävaraisesti ja jauhe kuljetetaan Eurooppaan tehtaalle, missä siihen lisätään kuivatessa poistunut vesimäärä. Geeli ei sisällä parabeenejä eikä mineraaliöljyjä.” / Lifen kotisivut
Aloe Vera -geeli kuulostaa liki liian täydelliseltä ollakseen todellinen, mutta voin reilun vuoden käyttökokemuksella sanoa, että tämä on yksi monikäyttöisimistä tuotteista. Se ei toimi vain rauhoittavasti rantapäivien jälkeen, vaan myös esimerksi sheivauksen jälkeen kutiaviin sääriin se tuo helpotusta samantien. Hyttysten pistojen kutina rauhoittuu myös huomattavasti geelin levittämisen jälkeen.
Aurinkorasvojen lisäksi auringossa selviytymisvinkkini (ei ollut tarkoitukseni kuulostaa siltä, kuin se auringossa oleminen olisi taistelua, jossa pitää henkensä pitimiksi selvityä ;)) ovat hyvinkin maanläheisiä:
☀ muista tankata nesteitä pitkin päivää! Itse tykkään hörppiä jääkylmää vettä, mutta myös vihermehuja, joista saa kivasti energiaakin. Kuvissa vilahtavalla Dubain lomallamme saatoimme kuitata lounaan vihermehuilla, sillä harvoin runsaan aamiaisen jälkeen oli lounasaikaan vielä nälkä.
☀muista suojata pää! Itse pidin aiemmin lippistä tai hattua auringossa. Nykyään, jos makoilen rannalla tai uima-altailla makoilen pääosin aurinkovarjon alla. Uimaan mennessäni heitän usein lippiksen päähän.
☀ muista myös suojata silmät uv-valolta! Itse olen älyttömän huono pitämään aurinkolaseja, tai olin. Nyt olen tsempannut tässäkin asiassa.
☀ jäätelö silloin tällöin auringossa nautittuna ei ole pahitteeksi 🙂 Vaikka arjessa sitä tulee noudatettua terveellistä ruokavaliota, niin lomalla saa antaa itsensä myös herkutella, mikäli herkkuhammasta kolottaa!
Niin auringonotossa kuin elämässä yleensä noudatan sitä hyväksi todettua sääntöä eli kohtuudella kaikkea. Enää en saa tehtyjä asioita tekemättömiksi ja nuoruudessa auringon kärventämää ihoani palautumaan täysin, mutta uskon ja toivon, että vielä ei ole liian myöhäistä. Iho on suurin elimemme, joten sen hyvinvointi on yksi kauneudenhoitoni tärkeimmistä kulmakivistä. Loppuun vielä pari muistutusta:
Life haluaa tarjota myös teille ihanille lukijoille mahdollisuuden hyvinvointiin. Sen kunniaksi saatte tämän vuoden ajan alennusta 20%koodilla atmarias Lifen verkkokaupassa tai kivijalkaliikkeissä tehdyistä normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteista!
Lifen liikkeissä ja verkossa alkaa huomenna maanantaina Hintadieetti –tarjouskampanja, joka on voimassa perjantaihin 20.5. asti. Tarjouksia löytyy laidasta laitaan ja muun muassa Aloe Verat ja Arganöljy ovat koko viikon tarjouksessa ja Life Aurinko Plus torstaista perjantaihin alennushinnalla!
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Autolla ajotaito
Palataan vielä hetkeksi eiliseen äitienpäivään ja mökkitunnelmiin. Kyllähän sitä äitienpäivänä kesän ensimmäinen mansikkakakku pitää leipoa eikö? Mä teen täytekakun pohjan aina tuolla samalla ohjeella. Sillä samalla, jolla mun maailman parhain äiti aikoinaan kakun teki. Kolme ainesosaa pohjaan eikä mitään kikkailuja, kaikkia sama määrä. Eilen käytin mökillä sellaista kahvikuppia, johon meni viisi kananmunaa. Joskus jos olen tehnyt tämän isompaan vuokaan olen käyttänyt lasia, johon menee kahdeksan kananmunaa.
