MOIKKAMOI!
Ehdottomasti kesän kaunein viikonloppu takana. No doubt about that. Sen kunniaksi kuvatulvaa 😀 Kuvia kerrakseen pimeiden talvi-iltojen varalle. Silloin näihin tulee palattua. Muisteltua kesää. Sellaista kesää, johon tämä kesä päättyi. Helteineen, pitkine iltoineen, veneretkineen, savustettuine kaloineen ja ah, kaikkine ihanine kesäjuttuineen! Olinkin jo kokonaan unohtanut millaista kesällä on. Tyytynyt jo kertaalleen siihen, että lomasäät olivat mitä olivat. Nauttinut silloin sateista ja kylmyydestä. Muistamatta, mitä olisi voinut olla. Mutta voi jumpe, kyllä kesä on just tätä. Peilityyntä järveä ja sitä, kun elämä muuttaa koko päiväksi laiturille.
Lapset ovat polskineet vedessä siinä mittakaavassa, että iltaisin on kaaduttu suorin jaloin sänkyyn. Pyysivät uida vastarannalle pelastusliivit päällä. Matkaa on vajaa 300 metriä ja mies meni veneellä vieressä. Hienosti jaksoivat uida vielä takaisinkin. Tänä aamuna mun puuhastellessa blogijuttujen parissa, mies ja tytöt päättivät kokeilla kumirenkaalla vetoa. Huisia, kuulemma! Hui kamalaa, tykkään mä 😉 Pitää hommata oikein kunnon rengas. Eihän tuon leikkirenkaan kanssa menty kuin hissunkissun. Ihanaa, että lapset ovat tuollaisia vesipetoja. Mä kun olen ollut pienestä pitäen ihan arkajalka veden suhteen!
Kyllä kuulkaas jaksaa taas tulevan viikon! Työkaverini on ansaitusti lomalla, joten allekirjoittanut pääsee taas maistamaan klo 8-16 arkea. Ja hei, tiedättekös mitä? Ensi viikonloppuna ei mennä mökille, vaan nautitaan pitkästä aikaa fredagsmysistä kotosalla. Ruokineen päivineen. Monta ideaa on jo hautumassa ruoan suhteen, saas nähdä mihin päädytään! Nyt kommenttien pariin ja sitten lenkille. Kyllä tarkenee 😀
SULOISTA SUNNUNTAITA,
PS. ja ei, tuo kala, joka tuossa yhdessä kuvassa möllöttää ei ole kuha. Se on siika, suoraan kauppahallin tiskistä 😀 Siitä juttua myöhemmin…
