maanantai 12. lokakuun 2015

Toivepostaus: Lapset ja ruoanlaitto

IMG_6172IMG_6130 IMG_6133 IMG_6144 IMG_6149 IMG_6152 IMG_6158 IMG_6169IMG_6173

HEISSULIVEI VAAN!

Arvatkaas, mikä mulla oli maanantaiaamun eka ajatus? No mehupaasto. Viikonloppuna kun ei päässyt flunssaisena liikkumaan ja ruokailutkin oli vähän niin ja näin, niin tuntuu, että kroppa kaipaisi kunnon puhdistautumista. Sitten bongasin Jannin blogista vielä aamusella mehupaastoaatokset ja päätin sellaiselle ryhtyä. Enää ei puutu kuin mehulinko. Aika olennainen osa mehupaastoa 😀 Joten mehupaasto alkaa heti, kun saan nettailtua vähän noita mehulinkoja ja sellaisen ostettua. Jos on suosituksia hyvästä ja edullisesta mehulingosta, niin saa vinkata. Yksi syy tähän tukkeutuneeseen oloon on se, että viikonloppuna tuli syötyä riisiä ja perunaa. Vähän ehkä liikaakin. Just niitä aineksia, joita viikolla välttelen. Sen takia välttelen, että ne tekevät olon jotenkin turvonneeksi.

Aasinsiltana riisistä lasten kanssa kokkailuun. Meillä on tuo rakas esikoinen ollut mun ruoanlaittokamuna aina siitä lähtien, kun täytti 6 kk ja sai istuttaa syöttötuoliin. Siitä lähtien syöttötuoli on ollut keittiötason vieressä ja toinen tapittanut suurilla silmillään, kun äiti käristelee kastikkeita. Kapustat käteen ja Titi-nallemusaa taustalle. Sadepäivien pelastus tämä puuha. Siitä lähtien, kun on osannut seisoa tukevasti, on seissyt essu päällä jakkaralla ja tiskannut muoviastioita. Joo, kyllähän siitä sotkua tulee, kun lapset päästää valloilleen keittiössä, mutta ei se maailmaa kaada. Joten ottakaahan nuo pikkuiset pilttiposket mukaan askareihin.

Esikoinen on myös saanut tuon pikkuisemman innostumaan ruoanlaittamisesta ja kattamisesta. Mökillä usein saammekin istua valmiiseen aamiaispöytään. Sen verran meillä on luotu sääntöjä lasten ruoanlaitolle ja leivonnalle, että ilman jommankumman vanhemman kotonaoloa eivät saa käyttää hellaa tai uunia. Ettei vain satu mitään. Helposti kun innokkailta pikkukokeilta saattaa jäädä esim. levy päälle…

Ajattelin esitellä teille nyt ensimmäisen esikoisen kolmesta bravuurista; Keltaisen kanakastikkeen ja riisin. Keltaisen siksi, koska mummunkin kastike on keltaista. Lauantaina J linnottautui keittiöön ystävänsä kanssa laittamaan ruokaa. Ensin tekivät lounaaksi kanaa ja riisiä ja jälkkäriksi leipoivat kuppikakkuja. Jossain vaiheessa yritin heille painottaa, kuinka yhtä tärkeää kuin ruoanlaitto on se siisti keittiö. Että olisi koko ajan hyvä siivota siinä sivussa. Ei mennyt jakeluun ja keittiö oli kuin pomminjäljiltä. Elämä on 😉

Keltainen kanakastike
400-500 g broilerin fileepihvejä
1 prk (2,5 dl) ruokakermaa
2/3 Koskenlaskija-juustoa
kurkumaa
kanamaustetta
ripaus suolaa

-leikkaa saksilla fileepihvit pienemmiksi
-paista öljytetyllä pannulla, kunnes melkein kypsiä
-lisää kerma ja mausteet
(tuo kanamauste sisältää kurkuman, mutta jotta kastikkeeseen saadaan sitä keltaisuutta,
niin esikoinen lisää vielä kurkumaa)
-anna porista miedolla lämmölllä n.10 minuuttia
-lisää pilkottu sulatejuusto ja anna sulaa kastikkeeseen

*********************************************

Tarjoile riisin kanssa. Huomaan muuten, että meillä on tuo lapsi tullut ruoanlaitossa äitiinsä; me ei juuri kuulkaas määriä mittailla, vaan riisitkin kaadetaan kattilaan mututuntumalla. Välillä onnistuu, välillä ei. Sehän se ruoanlaitossa kivointa onkin, soveltaminen ja uusien juttujen kokeileminen. Kynttilänvalon, hyvän fiiliksen ja taustamusiikin lisäksi. Näillä eväillä ruoanlaitto ei voi mennä pieleen!

MAINIOTA MAANANTAITA IHANAISET,

alle


maanantai 14. syyskuun 2015

Harrastusjuttuja

ILTAA IHANAT!

Viime aikoina multa on kyselty aika paljon meidän lasten harrastusjutuista. Ja lähinnä siitä, että miten iltaisin aika riittää kaikkeen. Arkirumba, siihenhän nuo harrastukset vaikuttavat merkittävästi. Merkittävän positiivisesti 😉 Joskus muistaakseni aiheesta teinkin oman postauksensa, mutta päivitetään tilanne. Siinä missä esikoinen vielä viime vuonna harrasti tanssillista voimistelua, on hän valinnut itse olla harrastamatta tänä syksynä yhtään mitään. Tuntuu, että ihan ok näin, sillä koulutyö vaatii veronsa. Pienempi harrastaa tanssia ja partiota. Partio tuli nyt uutena harrastuksena ja voi juku, miten innoissaan nuo pikkuiset serkukset siitä ovat. Haaveilevat jo yön yli leireistä ja vaeltamisesta. Telttailusta sun muusta 🙂 Tänään noita merkkejä ommellessani en ollut itse ihan kovin innoissani. Voitteko kuvitella, että harsin vahingossa toisen hihan umpeen?! 😀

Eli meillä harrastetaan kahtena arki-iltana viikossa. Kunhan yleisöluistelut alkavat (ai niin, se himskatin jäähalli on remontissa), niin sunnuntaiaamuisin mies alkaa käymään lasten kanssa tuolla. Täytyykin muuten ottaa selvää, onko ne jo alkaneet. Ilman aikataulua olevia harrastuksia on uinti ja laskettelu. Joista ensimmäinen on sellainen iskän ja tyttöjen yhteinen juttu. Mä en ole koskaan uintiin hurahtanut. Laskettelu on valitettavasti vähän ollut viime vuosina pohjoisen reissujen varassa. OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Multa joku myös joskus kysyi, mitä mieltä olen lasten harrastamisesta. Mä olen sitä mieltä, että ihanaa, kun lapset harrastavat. Jos se tapahtuu lasten omasta halusta. En tiedä tuntuuko musta vain tältä, mutta nykyään se on jotenkin kilpailtu juttu tämä harrastusjuttukin. Me aikuiset helposti haalimme lapsille harrastuksia joka illalle, koska on jotenkin niin kovin siistiä, että lapsi harrastaa. Mun mielestä voisivat ihan hyvin olla harrastamattakin, sillä ei se ole mikään paremmuuden mittari. Josko ylipäätään mitään tai koskaan pitäisi paremmuusjärjestyksiin laittaa. Meillä kävi golfin suhteen niin, että tytöt kävivät kurssit toissa kesänä, mutta ei vain golfkärpänen purrut. Se on täysin ymmärrettävää, vaikea lajihan tuo. Yritetään joskus myöhemmin uudelleen!

Toki olen vahvasti sitä mieltä, että esimerkiksi joukkueurheilussa tai muussa joukkueessa tapahtuvassa harrastuksessa lapset oppivat niitä niin tärkeitä sosiaalisia taitoja. Muiden huomioonottamista. Lähtee muuten taas vähän sivuraiteille, mutta olen huomannut että nykyajan lapset ovat keskimäärin aika minäminäminä-tyyppejä? 😀 Oletteko huomanneet saman? En kyllä ymmärrä, missä on menty kasvatuksessa vikaan, kun nuo pikkuiset pilttiposketkin välillä päästävät sellaisia itsekeskeisiä kommentteja suustaan, että huhhuh 😉 Eli palatakseni asiaan, soisin myös omille lapsilleni jonkun joukkueurheiluharrastuksen. Mutta eihän ketään voi pakottaa.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itse en harrastanut aikoinani mitään joukkueurheilua ja silti minustakin on tullut suht’ sosiaalinen tyyppi. Enkä kyllä myönnä olevani kovin itsekäskään. Harrastuksina ala-asteella olivat ainoastaan ratsastus (asuin talleilla…) sekä pianonsoitto. Josta jälkimmäinen oli muistaakseni vähän pakkopullaa ja pelkäsin pianotunteja. Meillä tuo pikkuisempi haluaisi vielä ratsastuksen alkeiskurssille sekä pianotunneille. Mutta katsotaan tässä nyt rauhassa syksyn mittaan. Mieli kun vaihtelee ihan hirmuisesti. Vielä viikko takaperin halusi laulutunneille, koska aikoo isona poptähdeksi 😉

Millaisia harrastuksia teidän alakouluikäisillä on ja kuinka usein teillä harrastetaan? Mä olen ihan tyytyväinen tähän kaksi iltaa viikossa rytmiin. Jotenkin sitä vanhempana on valmis tosin luopumaan vielä enemmän omista harrastuksistaan lasten harrastusten edessä.  Mistä tulikin muuten mieleen, että mies ehdotti mulle yhteistä salia? Näinköhän toimisi? 🙂 No varmastikin toimisi ihan ok, sillä käytiinhän me siellä yhteisellä salilla pari vuotta ennen lapsiakin. Ja nyt kun lapset ovat sen verran isoja, että pystytään olemaan se tunti pari pois kotoa samaan aikaan. Täytyykin harkita! Hei kuulkaas, se olis pian viikon epämiellyttävin päivä takana 🙂

MAANANTAI-ILTATERKUIN,

alle


sunnuntai 13. syyskuun 2015

Mummolameininkiä & makkaranpaistoruuhkaa

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
…sekä eine kleine kuvatulvavaroitus näin jälkikäteen 😉

HEISSULIVEISSULI!

Puuh, täällä on kuulkaas yksi kokkikolmonen hyörinyt koko päivän keittiössä. Taas on Marian kokeileva keittiö laitettu tositoimiin. Lopputulemaa huomen aamupäivällä täällä blogissa. Eilen lähdettiin mökiltä parin kilometrin päähän Seitsemiseen. Mikä siinä on, että tuolla metsän keskellä sielu rauhoittuu? Äänet, tuoksut, tuntu lenkkarin alla. Ihan kaikki ruuhkavuosien kiireet kaikkoaa yhtäkkiä kankkulan kaivoon. Lähdimme taas patikoimaan samasta kohdasta kuin vuosi takaperinkin Koverosta. Ensin fiilistelimme mummolameininkiä. Tuli ihan kuulkaas ikävä lapsuuden kesiä Orivedellä mummulassa. Lypsyaikoja ja kanalan kotkottavia kanoja. Leivontapäiviä ja peltotöistä palaavien miesten tuoksua ♥ Onneksi meillä on säilytetty tällaisia paikkoja, joissa voi näyttää lapsille, millaista maalla ennen vanhaan on ollut.

Tuosta Koverosta lähdimme Haukilammelle. Ikinä kuuna päivänä emme ole nähneet niin paljon ulkoilijoita tuolla kuin nyt. Kaunis syyssää houkutteli ihmiset luontoon. Makkaranpaistopisteellä oli siinä määrin ruuhkaa, että jouduimme puolisen tuntia odottelemaan vuoroamme. Hetken aikaa teki mieli jatkaa vielä pidemmälle, rauhallisemmille paikoille, mutta hävisin taistelun 1-3 😉 Ruska on saaressa varsinkin varvikossa kaunis, tuolla metsässä maaruskaa ei juuri vielä näkynyt. Puissa sitäkin enemmän.

Eilen illalla lepuuttelimme jäseniä lämpimässä paljussa tähtitaivaan alla. Mulla on kamerassa palttiarallaa 50 kuvaa tähdistä. Tai kuvankaltaisia kuvia 😀 Yhtään tähteä niissä ei näy. Pitääkin ottaa selvää, millä asetuksilla tähtiä kuvataan. Päivä oli varsin opettavainen lasten kannalta; ensin sitä mummolameininkiä ja sitten metsän kasvillisuuden arvuuttelua. Illalla laiturilla ihastelimme otavaa. Luonto saa kyllä välillä tällaisen suupaltinkin hiljentymään. Sitä tuntee itsensä kovin pieneltä tähtitaivaan alla pilkkopimeässä…

Nyt esikoisen kanssa vähän enkunkokeeseen lukua, sitten saunaa ja valmistautumista tulevaan viikkoon. Palaan illemmalla edellisen postauksen kommentteihinne. Kiitos kaunis jälleen niistä ihanat, olette supereita!! 🙂

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,

alle


maanantai 31. elokuun 2015

Onks vähän noloo hei…

…jos kuuntelee tällä iällä Spotifysta repeatilla Madafakin darraa ihan vain sen takia, että siinä on niin voimaannuttava rytmi?

…laulaa suihkussa Johanna Kurkelaa korkealta ja kovaa tietäen, että ei kuitenkaan kuulosta kovin autenttiselta?

…jos saa kesken kauppareissun ihan sikamaisen kikatuskohtauksen, kun kuulee nuorten tyttöjen ihmettelevän suippopaprika kädessään isoksi kasvanutta chiliä?

…jos sanoo ääneen kesken kikatuskohtauksen, että mulla tulee kohta pissat housuun?

…mennä avaamaan ovi niissä kulahtaneissa collegehousuissaan, hiukset harjaamatta ja hammastahnaa finnin päällä ja huomata oven takana ”nuoren” lähettipojan tuomassa pakettia?

…kysellä tytöiltä mahdollisista poikaystävistä heidän kavereittensa kuullen, pilke silmäkulmassa toki?OLYMPUS DIGITAL CAMERA

…huomata kassalla, että kermaviilistä on menossa päiväys tänään umpeen ja sanoa vielä se ääneen kassan takana istuvalle pojalle?

…laittaa Toby Keithin fanipaita lenkille…ollakin että siinä on kainalossa reikä?

…nousta autosta ja huutaa lapsille hyvää koulupäivää (ja heittää perään parit lentosuukot), kun jättää heidät kyydistä koulun parkkipaikalla?

…kävellä miehen kanssa kaupungilla käsi kädessä?

…ja suikkauttaa suukko suoraan suulle, jos siltä tuntuu? (mitäs jos joku näkee?!?)

…käyttää revittyjä farkkuja, koska kuulemma vain nuoret tekee niin, ei äidit (toim. huom. nuoretkin voivat olla äitejä :D)?

…muikistella ohi kulkiessaan peilin edessä?OLYMPUS DIGITAL CAMERA

…imuroida kasvonaamio kasvoillaan?

…vastata lapsen whatsupp viestiin LOL tai OMG?

…piipahtaa tien toisella puolella pari lämpörullaa päässä?

…viedä roskat aamutakissa?

…käyttää paitaa, jossa on paljeteilla kirjailtu ”Take a chance on love”? (rakkausjutut on jotenkin nyt niin noloja…)

…mennä suukottelemaan lapset aamuisin hereille?

Niinpä, oppia ikä kaikki. Mun mielestä ei ole lainkaan noloa, mutta joidenkin mielestä on. Just niiden, kenen mielestä oli ihan mahdottoman noloa tänäkin aamuna, kun äiti lauloi autossa ”Korpikuusen kannon alla on Mörrimöykyn kolo” -biisiä…silleen oopperavivahteella. Ja miettikääs, että meillä oli vielä serkkutyttökin kyydissä. OMG! 😀

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA &
ELOKUUN VIIMEISTÄ!

alle


sunnuntai 30. elokuun 2015

Hurjapäiden joukossa

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

MOIKKA TAAS!

Mä olen kyllä just tällainen; siinä missä moni muu säästelisi postauksia viikon varrelle, niin jotkut jutut on vaan pakko saada ulos silloin kuin ne on ”uunituoreita” 😀 Kuten eilisen illan kuvat Linnanmäeltä. Kivan päiväohjelman jälkeen ehdin kuitenkin olemaan pari tuntia hurvittelemassa. Hurjapäiden joukossa. En missään laitteissa pyörimässä, mutta todistamassa lasten iloa. Ollakin, että päivän jäljiltä kasvot kiilsivät ja puuteri oli kotona, housuissa oli chiliöljytahra ja varpaat olivat jäässä. Silti nautin suunnattomasti huvipuistoelämästä. Sivusta katsojana. Kunnon vanhanajan karuselleissä kiteytyy mun mielestä se tunnelma, joka tuo nostalgisia muistoja lapsuudesta.

Siinä missä vielä pari vuotta sitten kävimme pikkuisemman kanssa 11 kertaa putkeen karusellissa, miehen ja esikoisen käydessä seitsemän kertaa peräkkäin sillä välin vuoristoradassa, on kuin kaukainen muisto. Nyt tuo pienempikin pitää karusellia ihan pliidenä ja vuoristorata sun muut on se juttu. Hui! Onkohan sitä tullut vanhemmiten vähän arkajalaksi? 😉

Illan tullen tuli hirmuisen kylmä, onneksi oli takit mukana! Auringonlasku värjäsi taivaan ja jotensakin nuo huvipuiston silhuetit olivat kovin kuvauksellisia. Viimeiseen tappiin asti lapset jaksoivat pyöriä laitteissa, sillä aikaa kun allekirjoittanut kuvasi maisemia. Kotiin lähdettiin hervottoman Dumlepakkauksen kera. Eipä tarvitse ostaa namia pitkään aikaan.

Hei, nyt koko päivän kestänyt ukkonen raekuuroinen näyttäisi olevan mennyttä, joten josko sitä uskaltautuisi lenkille? Blogi hiljenee tältä päivältä, huomenna taas jatketaan. Moikka! 🙂

SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,

alle

PS. olen aivan täydellisesti unohtanut sen Tivoli-postauksen…syystä että kuvia on se tsiljoona ja niiden läpikäymiseen tarvitsee puoli päivää. Mutta sellainen on siis vielä tulossa!