HEISSULIVEI VAAN!
Arvatkaas, mikä mulla oli maanantaiaamun eka ajatus? No mehupaasto. Viikonloppuna kun ei päässyt flunssaisena liikkumaan ja ruokailutkin oli vähän niin ja näin, niin tuntuu, että kroppa kaipaisi kunnon puhdistautumista. Sitten bongasin Jannin blogista vielä aamusella mehupaastoaatokset ja päätin sellaiselle ryhtyä. Enää ei puutu kuin mehulinko. Aika olennainen osa mehupaastoa 😀 Joten mehupaasto alkaa heti, kun saan nettailtua vähän noita mehulinkoja ja sellaisen ostettua. Jos on suosituksia hyvästä ja edullisesta mehulingosta, niin saa vinkata. Yksi syy tähän tukkeutuneeseen oloon on se, että viikonloppuna tuli syötyä riisiä ja perunaa. Vähän ehkä liikaakin. Just niitä aineksia, joita viikolla välttelen. Sen takia välttelen, että ne tekevät olon jotenkin turvonneeksi.
Aasinsiltana riisistä lasten kanssa kokkailuun. Meillä on tuo rakas esikoinen ollut mun ruoanlaittokamuna aina siitä lähtien, kun täytti 6 kk ja sai istuttaa syöttötuoliin. Siitä lähtien syöttötuoli on ollut keittiötason vieressä ja toinen tapittanut suurilla silmillään, kun äiti käristelee kastikkeita. Kapustat käteen ja Titi-nallemusaa taustalle. Sadepäivien pelastus tämä puuha. Siitä lähtien, kun on osannut seisoa tukevasti, on seissyt essu päällä jakkaralla ja tiskannut muoviastioita. Joo, kyllähän siitä sotkua tulee, kun lapset päästää valloilleen keittiössä, mutta ei se maailmaa kaada. Joten ottakaahan nuo pikkuiset pilttiposket mukaan askareihin.
Esikoinen on myös saanut tuon pikkuisemman innostumaan ruoanlaittamisesta ja kattamisesta. Mökillä usein saammekin istua valmiiseen aamiaispöytään. Sen verran meillä on luotu sääntöjä lasten ruoanlaitolle ja leivonnalle, että ilman jommankumman vanhemman kotonaoloa eivät saa käyttää hellaa tai uunia. Ettei vain satu mitään. Helposti kun innokkailta pikkukokeilta saattaa jäädä esim. levy päälle…
Ajattelin esitellä teille nyt ensimmäisen esikoisen kolmesta bravuurista; Keltaisen kanakastikkeen ja riisin. Keltaisen siksi, koska mummunkin kastike on keltaista. Lauantaina J linnottautui keittiöön ystävänsä kanssa laittamaan ruokaa. Ensin tekivät lounaaksi kanaa ja riisiä ja jälkkäriksi leipoivat kuppikakkuja. Jossain vaiheessa yritin heille painottaa, kuinka yhtä tärkeää kuin ruoanlaitto on se siisti keittiö. Että olisi koko ajan hyvä siivota siinä sivussa. Ei mennyt jakeluun ja keittiö oli kuin pomminjäljiltä. Elämä on 😉
Keltainen kanakastike
400-500 g broilerin fileepihvejä
1 prk (2,5 dl) ruokakermaa
2/3 Koskenlaskija-juustoa
kurkumaa
kanamaustetta
ripaus suolaa
-leikkaa saksilla fileepihvit pienemmiksi
-paista öljytetyllä pannulla, kunnes melkein kypsiä
-lisää kerma ja mausteet
(tuo kanamauste sisältää kurkuman, mutta jotta kastikkeeseen saadaan sitä keltaisuutta,
niin esikoinen lisää vielä kurkumaa)
-anna porista miedolla lämmölllä n.10 minuuttia
-lisää pilkottu sulatejuusto ja anna sulaa kastikkeeseen
*********************************************
Tarjoile riisin kanssa. Huomaan muuten, että meillä on tuo lapsi tullut ruoanlaitossa äitiinsä; me ei juuri kuulkaas määriä mittailla, vaan riisitkin kaadetaan kattilaan mututuntumalla. Välillä onnistuu, välillä ei. Sehän se ruoanlaitossa kivointa onkin, soveltaminen ja uusien juttujen kokeileminen. Kynttilänvalon, hyvän fiiliksen ja taustamusiikin lisäksi. Näillä eväillä ruoanlaitto ei voi mennä pieleen!
MAINIOTA MAANANTAITA IHANAISET,