maanantai 23. joulukuun 2024

Tunnelmallista joulua!

Hei sinä!

Monelle meistä joulunaika on aikaa läheisten kanssa. Kenties jopa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kiireisen vuoden jälkeen. Joulu on oivaa aikaa pysähtyä miettimään, mitä tuot mukanasi, kun astut huoneeseen?

Oma energiamme ja vireystilamme ei vaikuta vain meihin itseemme, vaan myös ihmisiin ympärillämme. Rauhallinen ja tasapainoinen vireystilamme voi olla kuin lämmin peitto niille, jotka vielä kamppailevat kiireen tai ylikierrosten keskellä.

Kun sinä olet rauhassa, levität rauhaa ympärillesi. Kun sinä olet läsnä, kutsut muita läsnäoloon.

✨ Joulunaika on täydellinen hetki pysähtyä ja kysyä itseltäsi: Mitä minä tuon huoneeseen, kun astun sisään?

Kiireettömyys, rauha ja hermoston tasapaino eivät ole vain lahjoja itseltäsi itsellesi – ne ovat lahjoja myös ihmisille ympärilläsi. Pienillä valinnoilla voit luoda ilmapiirin, joka kutsuu rauhaan ja iloon heitäkin, ketkä vielä elävät mielen päällä kiireistä arkea.

Ota hetki itsellesi, sulje silmäsi pehmeästi, hengitä muutaman kerran syvään alavatsaan asti lämpöistä kultaista valoa ja anna itsesi laskeutua joulurauhaan. Siitä rauhasta käsin sinun on mahdollisuus jakaa sitä myös muille.

Ihanaa ja tunnelmallista joulua just sinulle täynnä lämpöä, iloa ja läsnäoloa ❤️

Toivotellen, Maria


torstai 21. marraskuun 2024

Ravitseva lounassalaatti – näin kokoat sen!

Hei vaan tännekin!

Josko vielä väliin jotain muutakin kuin jouluisia juttuja?🎄

Integratiivisena ja Master-tason Health Coachina keski-ikäsiä naisia heidän hyvinvointi- ja terveyshaasteissaan valmentaessani on yksi asia, jota käsittelemme aina. Oli valmennettavan tavoite sitten mikä tahansa. Ja tämä asia on ravitsemus. Omaa kehoa ja kokonaishyvinvointia tukeva ruokavalio että ne muut keinot, joilla voimme ravita itseämme. Tuntea itsemme elinvoimaisemmaksi, nauttia keski-iästä kaikkine hormonivaihteluineen ja ruuhkavuosineen. Ilman sitä kuuluisaa keski-iän kriisiä.

Tässä merkittävää osaa näyttelee verensokerin tasaisena pitäminen. Verensokeriin voidaan toki vaikuttaa monilla eri tavoilla, mutta ruokavalio on yksi näistä. Keski-iän kiireessä ravintoköyhä ruokavalio voi lisätä kehon ja mielen stressitilaa entisestään aiheuttaen muun muassa voimakkaampia (esi)vaihdevuosioireita tai haasteita painonhallinnan suhteen. Sen takia ajattelin tulla tänään jakamaan teille vinkkini, miten koota ravitseva lounassalaatti. Tokihan tätä voi syödä muutenkin kuin lounaalla.

Ravitseva lounassalaatti on aamiaisen lisäksi tärkein ateria itselleni mitä tulee työpäivänaikaiseen jaksamiseen ja siihen, että myös työpäivien jälkeenkin jaksan harrastaa ja nauttia elämästä.

Ravintorikkaasti ja terveyttä tukevasti syöminen ei ole rakettitiedettä. Varsinkin, kun malttaa tutustua itseensä ja oman kehon tarpeisiin. Kysyä itseltään, millainen on se ruokavalio, jolla mä voin hyvin? Mitkä ovat niitä ruokia, jotka antavat mulle energiaa ja jaksamista? Ravinnon merkitys mielialoihimmekin on kiistaton. Sen takia yksi mottoni on Love the food, that loves you back. Sallivasti ja nautinto edellä ❤️

ravitseva lounassalaatti

Jo sillä, että pitää huolen, että lounassalaatista (tai mistä tahansa ateriasta) löytyy 1) kuituja 2) proteiinia ja 3) hyvää, pehmeää rasvaa pääsee pitkälle.

Ravintorikkaan lounassalaatin resepti

Salaattipohja
Sen usein käyttämäni Ruustinnan salaatin korvasin kuvissa näkyvään, melko perinteiseen lounassalaattiini lehtikaalilla, pinaatilla ja parsakaalilla. Revin lehtikaalista pieniä palasia, pilkoin myös parsakaalin. Lorautin päälle extraneitsyt oliiviöljyä ja puristelin lehtikaalit sormien välissä. Joskus lisään salaattipohjaan öljyn lisäksi balsamiviinietikkaa/balsamicoa.

Salaattipohjaa valmistan yleensä jääkaappiin parin päivän tarpeiksi. Kuten myös pidän huolen, että salaattiin löytyy valmiina proteiinia kaapeista niin, että salaatti valmistuu käden käänteessä.

Proteiinia
Kuvissa näkyvään salaattiin proteiiniksi valikoitui (hieman ehkä liian löysäksi) keitetty kananmuna. Lisäksi proteiinia tuli hummuksesta ja kvinoasta (kvinoan sekoitin salaattipohjaan). Muita proteiininlähteitä, joita salaateissa käytän ovat linssit, kikherneet, paistettu lohi tai tofu.

Hyvää rasvaa
Olen extraneitsyt oliiviöljyn suurkuluttaja, joten sitä lorautin salaattipohjan lisäksi vielä koko komeuden päälle. Puolikkaasta avokadosta ja kuorimattomista manteleista tuli lisää pehmeitä, hyviä rasvoja ja hei onpas kvinoassakin terveellisiä rasvahappoja.

Kuituja
Ei mene päivääkään, etten söisi parsakaalia. Olen syönyt sitä jo monia vuosia. Raakana. Parsakaali sisältää runsaasti kuitua, samoin lehtikaali. Myös hummus ja avokado tuovat salaattiin kuitua.

Mielestäni ruoan tulee maistua herkulliselle, näyttää houkuttelevalle, sisältää rakennetta ja tuoda mulle hyvää oloa sisältäpäin. Sisältää myös tarpeeksi happoa, makeutta ja suolaa. Makeutta kuvan salaattiin toi persimon ja tasapainoa sille murusteltu feta.

Arvostan jaksamista ja hyvää oloa enemmän kuin iltapäivien plääh-oloa (ruokakoomaa), joten pyrin nauttimaan lounaaksi ruokia, jotka pitävät verensokerin tasaisena ja minut kuitenkin kylläisenä.

Iloa ja valoa loppuviikkoon toivotellen, Maria

PS. Mikäli kaipaat tukea elinvoimaisuutesi kanssa, niin löydät tietoa valmennuksistani täältä.


keskiviikko 13. marraskuun 2024

Joulumieli kaipaa kiireettömyyttä

 

Tyhjää tilaa.
Tilaa hengittää ja kuulostella.

Kiireen katkaisemista.
Niin mielen tasolla, mutta varsinkin kehollisesti.

Läsnäoloa ja hetkeen pysähtymistä.
Inpsiroitumista.
Luovuutta.

En osaa sanoin ehkä kuvailla sitä tunnetta, johon reseptin kerroin yllä.
Siinä on ripaus lapsuusaikojen taikuutta. Joulun satua.
Yhdistettynä aikuisena luotuihin muistoihin.

Tunne ei tule pakottamalla.
Lohdullista on se, että kun olemme joskus sen kokeneet, niin saamme yhteyden tuohon tunteeseen.

Siihen, joka kertoo, että nyt on aika.

Itselläni se tuli oikeastaan vasta ekaa kertaa tänä vuonna maanantai-iltana. Pysähtyessäni viettämään ihanaa iltaa silmiä hivelevän kauniissa ystäväni kodissa. Juttelemaan kiireettömästi rakkaiden ystävien kanssa.

Se löytyi glögiteen tuoksusta.
Yhtäkkiä ja yllättäen.

Annoin tunteelle tilaa. Se viipyili ja vahvistui. Jopa työpäivän keskellä.
Pieni tauko kesken asiakastapaamisten salli hetken luovuudelle.

Lähestyvä joulu alkoi vihdosta viimein näkymään meilläkin.

Joulumieli kaipaa kiireettömyyttä.

Tunnelmallisia hetkiä sinnekin ja hei jos se tunne ei ole vielä tullut, niin ei hätää. Se tulee sieltä vielä. Mikä olisi yksi pieni asia, jonka voisit itsellesi jo tänään antaa, joka kenties antaisi tuolle tunteellekin mahdollisuuden tulla esiin? Mikäli tuota suloista tunnetta jo tähän hetkeen kaipaat.

Iloa ja valoa toivotellen, Maria

*********************
Lue myös:
Mikä tekee joulun?
Joulumieli kateissa? Ei huolta ❤️
Kaikki jouluaiheiset postaukset vuosien varrelta
 


maanantai 11. marraskuun 2024

I’m back & sushibowl

”Kuka enää lukee blogeja?”
”Blogi….mikä – äiti, susta on tullut niin vanha!”
”Blogit oli, tuli ja meni!”

…ja siitäkin huolimatta se tunne. SE tunne tuolla rinnassa ei ole hävinnyt minnekään. Blogi on jäänyt vailla huomiota. Te olette jääneet siellä ruudun takana vailla huomiota.

Olen suunnattoman pahoillani tästä.

Pahoillani olen myös itselleni siitä, että vaikka tätä nykyä kuuntelen sydämeni ääntä ja teen asioita, joita sisimpäni janoaa, niin silti olen laiminlyönyt sitä osaa minussa, joka on kaivannut blogin pariin.

Tietäen, että rakkaus tekemiseen on ollut läsnä kuitenkin muilla elämän osa-alueilla.

Joten tänään, marraskuisena maanantaina lounastauolla sen päätin. Annan blogille vielä kerran mahdollisuuden. Olen nauttinut suunnattomasti kirjoittaa asiapitoisia tekstejä coaching-yritykseni blogiin. Vastapainoksi kaipaan myös vähän sitä hömppää ja pömppää. Siirappia ja hunajaa (tietäjät tietää).

Hapuillen avaan kannettavaani tyhjän välilehden.
Etsin kirjanmerkkipalkista tuttua logoa. Mistä himpurasta pääsen kirjoittamaan blogipostausta.

Kunnes osoite, käyttäjätunnus ja salasana tulevat selkärangasta.
Siinä vaiheessa, kun klikkaan kohtaa ”Lisää uusi artikkeli” huomaan kyynelten valuvan poskilleni.

Onnesta, häpeästä, ilosta ja surusta.

Blogi on ollut mukanani niin pitkään..loppuvuodesta 2009. Se on ollut päiväkirjani, joka on nähnyt paljon. Jonka kautta olen saanut elämääni upeita ihmisiä. Joista osan kanssa olen saanut jatkaa myös valmennuspuuhien parissa.

Se on ollut henkireikä silloin, kun elämässä on ollut haasteita.
Kanava, josta välittää iloa ja ehkä lohtuakin teille, jotka sitä kaipaatte.

Hapuillen kirjoitan tätä postausta, sen kummempia lupauksia tekemättä. Itselleni tai teille.
Täällä olen. Olen aina ollut, vaikken fyysisesti välttämättä läsnä.

Kamera on ladattu. Ensimmäiset kuvat yli vuoteen sillä otettu. Käsitelty. Tunnettu sitä jäätävän ihanaa flowta, kun kuva muotoutuu tietokoneen ruudulla.

Olen kaivannut tätä niin paljon.

Tänään lounaana (ja esikoiselle iltaruokana) toimii aina yhtä herkullinen ja helposti muunneltavissa oleva sushibowl. Keitän yleensä riisiä extrasatsin ja valmistan kalaa tarpeeksi. Niin, että mikäli niitä jäisi jääkaappiin tuleville päiville, niin lounaskulhon kokoaminen olisi helppoa.

Sushibowl

Sushiriisiä
Riisiviinietikkaa
Suolaa
Sokeria

1. Keitä sushiriisi pakkauksen ohjeen mukaan, haluamasi määrä

Lohta

2. Valmista lohi haluamallasi tavalla. Meillä tehtiin tänään lohi airfryerissa ja ennen airfryeriin menoa palaset saivat kosketusta teriyaki-kastikkeesta ja seesaminsiemenistä

Kurkkua siivutettuna
Porkkanaa siivutettuna
Retiisia siivutettuna
Ituja tms.
Avokadoa siivutettuna

3. Kasaa lohikulho aloittaen riisistä, lisää päälle lohet (tai muu proteiini) sekä kasvikset.

Tarjolle:

Chilimajoneesia (Hellmann’s, riisiviinietikka, chilirouhe)
Soijakastiketta

Ja sitten kuulkaa ääntä kohden!

Suloista alkanutta viikkoa ❤️


perjantai 06. lokakuun 2023

Syksy on luopumisen aikaa

HEI VAAN

ja kas näinhän se meneekin jälleen; vaikka olen kuvannut kaksi ruokareseptiä teille valmiiksi, niin huomaan tekeväni ja kirjoittavani jälleen sen hetkisen fiiliksen mukaan. Tänään olin ajatellut jakaa teille helpon ja herkullisen suppilovahveropastaohjeen, mutta mökkikuulumiset tässä hetkessä ajoivat sen ohi. Suppilovahveropastan ohjetta luvassa myöhemmin.

Saavuttiin eilen illalla mökille aivan mielettömän ihanan persikkaisen kuun puolikkaan valossa. Meillähän ei mökki ole lainkaan talviasuttava ja sen kyllä näin pakkasyön jälkeen huomaa. Miehen lähtiessä aamutuimaan töihin, oli pakkasta kolme astetta. Pitkospuut ovat vieläkin jäisen liukkaat ja tuplavillasukista huolimatta huiku käy jalkoihin. Onneksi päämökin ja saunan vesipumput eivät ottaneet nokkiinsa yön pakkaslukemista. Muutaman kerran on käynyt niin, että pumppu on rikkoutunut pienessä pakkasessa.

Syksy on mökkihöperölle hiljaisen luopumisen aikaa. Se, että meillä mökki on vain kesäasuttava sopii meille. Talvisin on ihana viettää aikaa kotona ja nauttia pimeästä kaudesta. Elämä kesämökillä on melko yksinkertaista ja jollain kierolla tavalla ollaan koukututtu ajatukseen siitä, että nauttiakseen täällä se saa sellaista ollakin. Ei turhia krumeluureja. Ei lämmintä tai saatikka juoksevaa vettä itsestäänselvyytenä. Saaressa ollessamme olemme myös usein säiden armolla. Onneksi moottorivene on sen verran vakaa ja vahva, että oli millainen myrsky tahansa, niin moottorilla pääsee ylittämään lahden. Ollakin, että moottorikin yskii jo sen merkiksi, että kaipaa talvisäilöön laittamista.

Samalla tavalla kuin luonto luopuu kaikesta ylimääräisestä syksyllä, on syksy tänäkin vuonna itselleni mökistä luopumisen lisäksi muunkinlaisen luopumisen aikaa. Luovun kaikesta turhasta elämässä ja yksinkertaistan elämää. Vaivun hiljalleen kohti talvea ja nautin siitä, että elämä tietyllä tapaa rauhoittuu. Että marraskuun pimeys saa hidastamaan tahtia ja pitämään itsestään vielä paremmin huolta. Jaksaakseen taas keväällä herätä henkiin. Yksi elinvoimaisuuteni kivijaloista on se, että hidastan tahtia. Kuulostelen ja lillun siinä hetkessä, jossa tylsyys maksimoituu.

Mites muilla kesämökkihöperöillä, joko on mökki laitettu talviteloille? Meillä tuo on edessä myöhemmin lokakuussa, mutta toisaalta sitä on varaududuttu myös nopeisiin liikkeisiin, mikäli pakkaset jatkuu 🙂

IHANAISTA ALKAVAA VIIKONLOPPUA SAARESTA TOIVOTELLEN,