HEISSULIVEI
ja hyvää alkanutta viikkoa! 🙂 Täällä körötellään kohti Helsinkiä. Mies kuskina, joten itse pystyn hyötykäyttämään menomatkan työasioihin. Paluumatka tullaankin eri kyydeillä. Harvinaista herkkua, mutta saatiin järkättyä molemmille työkeikka pääkaupunkiseudulle samalle päivälle. 
Eilen tyhjättiin jälleen mummulaa ja saatiin paljon aikaan. Ei se vaadi kuin oikean hetken, kun tulosta syntyy. Sekä sen, että jokaista laatikkoa ei ala käymään läpi samantien. Aarteita nimittäin löytyy tämän tästä. Äiti on säästänyt muun muassa kaikki tyttöjen tekemät piirrustukset, onnittelukortit ja askartelut. Eihän noita raaski heittää menemään tuosta vaan. Kaikki neljä pikkuprinsessaa saavat mummun jäämistöstä kaulakorun. Kolmelle ollaan korut jo annettu ja eilen illalla katsoin vielä tuolle meidän pikkuiselle korurasiasta korun. 
Korun lisäksi löysin kellon. Olen tässä muutamia vuosia haaveillut uudesta kellosta. Se monia vuosia hienosti palvellut Michael Kors on tämän hetkiseen makuuni ehkä liian koristeellinen timangeineen päivineen. Olen etsinyt jotain yksinkertaisempaa. Korulippaasta kurkisti musta pelkistetty kellotaulu. Nostin kellon käteeni ja hämmästyin; se oli ajassa. Kesäajassa. Viisarit tikittivät ja muutenkin kello oli priimakunnossa. Muistan kellon hämärästi lapsuudestani. Muistan tuon rannekkeen isäni kädessä.
Kellon takapuolelta löysin kaiverrettuna iskän nimikirjaimet ja päivämäärän 1.6.70. Hetken aikaa mietin, että mitä tuolloin on tapahtunut. Ei ollut syntymäpäivää eikä liiemmin vielä hääpäivääkään. Tuolloin on täytynyt olla valmistumispäivä. En tiedä, minkä arvoisia Omegan kellot ovat vuonna 1970-luvulla olleet, mutta sen tiedän, että tuo on ollut iso juttu vastavalmistuneelle ekonomille.
Maatalon pojalle, joka ei ollut tottunut siihen, että rahaa on tuhlattavaksi. Kelloon asti ainakaan. Ehkä tuo on annettu sijoituksena. Tiedetty, että joku päivä kello nousee arvoon mittaamattomaan. Ainakin tunnepuolella. Se, että kello on tasan tarkkaan omaan ranteeseeni sopiva on mysteeri myös. Iskällä kun ranne oli ainakin tuplasti paksumpi kuin minulla. 
Mitä mieltä olette; hitti vai huti? Voipi olla, että olen hieman puolueellinen sanoessani, että ehdottomasti hitti. Siitä jääkö tämä ranteeseeni en vielä tiedä. Meillä on kelloon veljen kanssa yhteishuoltajuus. Ehkä mennään vuorovuosisysteemillä. Tosin eipä tämä veikankaan ranteeseen sovi eikä ranneketta pysty oikein nätisti isontamaankaan (aawink, aawink :D)!
Tämä viikko tulee olemaan ihan killeri. Kivalla tavalla killeri, sillä mähän tykkään kiireestä. On blogitöitä, myyntikokousta, saunailtaa, uutta ohjelmiston asentamista töihin, parin reseptin kehittelyä, ruokakuvaukset, hallituksen & yhtiökokouksen kokouskutsujen vääntämistä ja vaikka sun mitä. Varoittelen teitä jo etukäteen, että voipi postaustahti olla hieman totuttua harvempi. Muutama postaus tuossa on työn alla ja haaveilen saavani ne ainakin alkuun tämän automatkan aikana. Mikäli siis blogin puolella on hiljaisempaa, niin kantsii tsekata Instagram, sinne nyt ainakin ehdin laittamaan viuhahtelun lomassa kuvia. Hoppas det!
Nyt siis kohti keväistä Helsinkiä. Huomasin juuri, että mulla on perjantaisesta ”spa-vierailusta” vielä pikkuisemman tekemät persikanväriset kynsilakatkin kynsissä. Ainakin osittain 😀 Elämä on…
ILOISTA MAANANTAITA &
KIVAA ALKANUTTA VIIKKOA!
Tästä lähtien ajattelin pestä mustat vaatteemme sekä denimit tuolla Bio Luvil Black pyykinpesuaineella. Josko pääsisin sen myötä siitä turhautumisen tunteesta, kun mustat vaatteet haalistuvat. Sen lisäksi, että tämä kampanja avasi silmäni vaatteidenhoidon suhteen on se antanut tuon kampanjasivun 
