Miten voikaan olla näin syyllinen olo olla kotona keskellä maanantaiaamupäivää? Lapset koulussa ja esikoulussa sekä kaikki muut maailman ihmiset töissä 🙂 Huh, onneksi on vain kaksi päivää kesälomaa! Suunnittelin heti yhdeksän jälkeen lähteväni 1,5 tunnin reippaalle sauvakävelylenkille (juosta ei nyt uskalla, jokasyksyinen orastava flunssa taitaa tehdä tuloaan), mutta nyt täytyy odotella hetki kuivarin pyörimistä. Just ne vaatteet on siellä, jotka haluan lenkille päälle (excuses, excuses ;).

Sain ihanalta blogiystävältäni Marjalta haasteen. Kiitos ihana ♥ Kiperiä kysymyksiä. Kymmenen kovaa. Kuvitettuna epäselvillä me, myself & i-kuvilla 🙂 Tästä se lähtee:

1. Vaate, josta et haluaisi koskaan luopua? Voi ei. Tähän olisi ihana vastata esimerkiksi, että Chanelin jakku tai Burberryn tikkitakki, mutta mun on pakko vastata että H&M:n tuollaiset ”satiini”pyjamahousut. *noloa* Mulla on niitä varmastikin seitsemät kappaleet erivärisinä, mutta kun ne on vaan niin parhaimmat. Menee kotihousuina ja lisäksi mä nukun niillä kesät talvet. Ja jos saa vastata vielä toisen vaatteen niin se on kuulkaas villasukat. Jos ne vaatteeksi luetaan. Glamour on kaukana mun pukeutumisesta  näin maanantaiaamun kunniaksi. Jos taas pitäisi valita vaate, joka on pisimpään roikkunut mukana, niin se on ehkä tuo Sisleyn farkkutakki, jonka ostin kesätyörahoilla vuonna 1997. Se on mukana vieläkin, vaikkei sitä juuri enää tule pidettyä.

2. Elokuvat, teatteri vai telkkari? Voi voi, aina silloin tällöin käymme teatterissa ja joka kerta päätämme käydä siellä vähän useammin. Elokuvissakaan ei juuri tule enää käytyä. Muuta kuin lasten kanssa. Joten vastaan telkkari. AppleTv:ltä tulee katsottua jonkun verran elokuvia, joten takkahuoneen sohva ja elokuvat/telkkari on juuri sopiva combo tähän elämäntilanteeseemme. 

3. Unelmiesi matkakohde? Onpas vaikeita kysymyksiä! Näitä on monta. Mutta yksi ylitse muiden on Singapore. Rantalomailu yhdistettynä trendikkääseen (ja siistiin!) kaupunkilomailuun. Hyvää ruokaa, ihania ihmisiä. Kulttuurien sulatusuuni. Lyhyt matka paratiisisaarille. Aasia on aina kiehtonut mua, senpä takia lukuiset lomareissumme nyt lasten kanssa ovat suuntautuneet Thaimaaseen. Mutta kun lapset kasvavat, niin pääsemme taas tallaamaan Orchard Roadia edes takaisin ja nauttimaan Boat Quayn ja Clarke Quayn maisemista tuonne Singaporeen. Mutta tällä hetkellä voisin myös matkustaa Kanadaan. Sinne keskelle preeriaa, jossa isäntäperheeni asustaa. Olisi ihana nähdä heitä ja vanhoja luokkakavereita. Myös Portland, OR houkuttelee eikä vähiten ihanan ystäväni A:n takia, joka siellä on jo monet vuodet asunut ja jota en ole moneen vuoteen nähnyt. Terkkuja ♥

4. Yllättävin taito, joka sinulla on? Voi kääk! Laulaa epävireessä? ;D En minä tiedä, ehkä taito nähdä kaikessa ja joka hetkessä jotakin positiivista. Tai tuskinpa tuokaan ketään yllättää…mietitään tätä vielä! 

5. Noloin tapasi? Komppaan niin Marjaa. Hammastahnaa kun töpsöttää yöksi näpyn päälle niin se on aika noloa kulkea täällä välillä hammastahnaa siellä sun täällä (välillä niitä näppyjä nääs pitää kuivatella molemmista poskista :)! 

6. Bloggaamisessa parasta? No just se sama kuin muillakin tähän vastanneilla: uudet ihanat ystävät ja niin mielenkiintoiset dialogit kommentoijien kanssa. Samanhenkisten ihmiseten kanssa keskustelu ja kaikki se inspiraatio, jota tästä rakkaasta harrastuksesta pystyy ammentamaan.

7. Seuraava suuri tavoitteesi? Ai sen jälkeen, kun olen kotiutunut tuolta puolentoista tunnin lenkiltä? No saada koti siihen kuntoon, että täällä viihtyy. Mökkiviikonloput ja arki ovat saaneet aikaan sen, että joku tulee aina poissaollessamme tänne pölyttämään pinnat ja roskaamaan lattiat. Lasten lelutkin tuntuvat olevan ihan hujan hajan. Joten lähitulevaisuuden suuriin tavoitteisiin lukeutuu tuo siivoaminen. Pidemmän ajanvälin tavoitteitahan meillä aina pitää olla, eiks niin?! Uskaltaakohan tätä sanoa ääneen, mutta yksi suuri tavoite, joka on jo vähän aikaan kytenyt pinnan alla on jatkaa opintoja eMBA:lla. Tuntuu, että KTM:n tutkinto oli vain välietappi. Silloin sitä pänttäsi teoriaa, josta ei välttämättä ymmärtänyt mitään. Opetteli ulkoa. Nyt käytännön kautta nekin asiat tulevat läheisimmiksi ja konkreettisimmiksi. Mutta silti sormet syyhyävät opiskelemaan vielä vähän enemmän. Tiedonjanoni on valtava! Aikoinaan graduni ohjasi symppis ja niin pätevä Kari Neilimo, joka vetäisi täällä Tampereella ensi vuoden alussa alkavaa eMBA- ryhmääkin. Uh. Enää ei puutu kuin ne rahat tuohon koulutukseen. Lahjoituksia otetaan vastaan 😉

8. Paras tapa viettää perjantai-ilta? Kotona (siivotussa kodissa), hyvää ruokaa tehden ja perheen seurasta nauttien. Katsoa leffa ja mennä aikaisin nukkumaan. Elämän pieniä nautintoja ♥

9. Jos joutuisit pukeutumaan koko loppuikäsi vain yhden merkin/suunnittelijan vaatteisiin, minkä valitsisit? Vaikeaa… Mustahan on nyt lasten myötä tullut antimerkki-ihminen. Josko koskaan kovin merkkiuskollinen edes olen ollutkaan. Kaikki liikenevä raha menee lapsiin ja reissuihin. Yhdessäoloon. Kodin viihtyisyyteen. Mökkiin. Vaatteet on pääsääntöisesti HM:n, Lindexin, Kappahlin tai Zaran. Hyviä toimivia perusvaatteita. Tykkään myös Gantista ja Gantin vaatteita jonkun verran kaapista löytyykin. Tommy H on myös perusluotettava ja mun makuuni sopiva merkki. Peak menee varsinkin ulkoiluvaatteissa top 3:een. Joten en osaa vastata vain yhtä merkkiä. Sorry kaverit 🙂

10. Mitä kuvittelit pienenä, että sinusta tulee isona? Hih, no sihteeri. Muistan ala-asteen naamiaisissa pukeutuneeni äidin jakkupukuun (äiskä tais käyttää silloin kokoa 34) ja korkkareihin. Silmälasitkin roikkuivat nauhassa tuossa rinnalla. Eipä tuo ihan hirmuisen kauaksi ole mennyt toteutuneesta. Kauppakorkeassa opiskellessani (olinko silloin pieni?) luin Talouselämä -lehtiä ja päätin, että nimeni on joku päivä top 500 naisjohtajaa Suomessa -listalla. Tästä haaveesta olen sittemmin luopunut. Perhe ja pehmeät arvot ennen kaikkea 🙂 Mutta tuo eMBA-koulutushan auttaisi kyllä pääsyä tähänkin haaveeseen…

Ihana haaste, kiitos vielä Marja  ♥

Annan haasteen eteenpäin blogin kautta löytyneelle ihanalle ystävälleni Sallylle.

Nyt tuo kuivari vetelee viimeisiään, joten lenkille ja sitten eilisten kommenttien pariin!

Kiitos niistä ihanat!

toivotellen,

PS. tästä viikosta tulee muuten haasteviikko; vielä pariin haasteeseen on vastaamatta. Yritän ujuttaa välipäiviin myös sisustusta ja ruokajuttujakin 🙂

Lomarytmi on päällänsä kertakaikkiaan; myöhäiset illat ja sitä myötä myöhäiset aamut. Kerrankos sitä. Eilen illalla luonto oli tänä kesänä kauneimmillaan. Tuollaista auringonlaskua en muista vähään aikaan nähneeni. Koko ilma oli värjääntynyt taivaan myötä punaisen eri sävyihin. Niin vain oli tytötkin innoissaan, kun ehdotimme myöhäisillan kalastusretkeä ihan meidän mökkirantaan. Juuri ennen kuin aurinko laski lopullisesti maihinsa virvelin päässä tuntui liikettä; haukifileitä on pakkasessa nyt jo pahan päivän varallekin 😉

Eilen ihasteltiin auringonlaskua vielä mökillä, tänään päätettiin ex tempore lähteä kotiin yhdeksi yöksi. Laittamaan kotia kuntoon. Sillä oltuamme nyt pois kotoa kolmisen viikkoa voin kyllä täydestä sydämestä todeta, että sitä on tullut jonninverran vieraannuttua kodista. Tuntui kun olisi kotona kylässä. Mutta heti ensimmäisenä laitoin mustikkahillot porisemaan, pöyhin tyynyjä, siirtelin valaisimia ja peittoja. Siistin paikkoja ja pyyhin pölyjä. Kyllä se koti viimeistään pimeän tullen kynttilöiden myötä jälleen tuntui kodilta ♥

Huomenna matkaamme viikonlopuksi mökille ja sitten antaudumme arjen pyöritykseen muutamaksi päiväksi. Tuleehan niitä mökkipäiviä vielä tällekin kesälle vaikka kuinka. Salaa nautin jo pimenevistä illoista, kutimien kilkatuksesta ja takkatulesta. Mökillä, mutta myös kotona. Molempi paikka parempi.

Nyt unten maille ja huomen aamulla herätyskello soittamaan aikaisin (onhan klo 08.00 aikaisin? 😉 ja itseään niskasta kiinni. Ajattelin juosta tuollaisen pitkän peruskuntolenkin. Tosin epähuomiossa olin ottanut vain toisen juoksukenkäni mökiltä mukaan. Joten saas nähdä, miten nuo vanhat lenkkitossuni jalkaan sopeutuvat 🙂

oman kullan kuvia ♥

PS. kiitos kaunis kommenteistanne ed.postauksiin. Hoitelen ne viimeistään huomenna lenkin jälkeen.  🙂

palasimme juuri pikavisiitille kaupunkiin ja nyt kuulkaas tuntuu siltä, että voisi saman tien ottaa suunnan takaisin mökille. Oma maa (mökki) mansikka, muu maa (koti) mustikka. Tietyn aikaa, kun on pois kotoota, niin tänne tulee sellainen asumaton fiilis. Joten ei auta muuta kuin laittaa pyykkikone rullaamaan ja hieman siivoilla. Ehkä se siitä taas alkaa luonnistumaan 🙂

Mutta kyllä täytyy sanoa, että jo on ollut paikka paikoin mökillä arktiset olosuhteen; Myrskyluodon Maija on pauhannut Spotifyssa, takassa on poltettu taukoamatta puita ja villasukkien pohjia kulutettu oikein urakalla. Hassua kyllä  – mä nautin siitäkin. Iltaisin kun on saanut istua mökin ruokatilan sohvalla ja katsoa vaahtopäitä järvenselällä. Selailla niitä uusimpia kokkikirjoja ja kuunnella tuulen huminaa. Aikas rentouttavaa!

Ollaan tehty lämpimiksemme vähän puusavottaa mustikan poimimisen ohella. Eilen saimme ruokavieraita ja siinä vierähtikin päivä mukavasti. Lapset ovat olleet kilttejä (easy-going) ja muutenkin loma on mennyt jotensakin ihanan leppoisasti. En oikein ymmärrä niitä kesiä, kun kierrettiin Euro-Disneyt, Kööpenhaminan tivolit, Tukholmat sun muut. Ollaanko me silloin ehditty ollenkaan rentoutumaan? Nyt ollaan tehty joka päivä ainakin pariin otteeseen 200 palan palapeli, kuunneltu lasten rentoutunutta kikatusta, ongittu kaloja, haaveiltu haukisopasta (vielä on haaveen tasolla…), nukuttu päikkäreitä, nautittu myöhäisistä aamuheräämisistä ja saunottu enemmän kuin laki sallii. 

Rentouduttu on jopa niin paljon, että olen unohtanut arpoa Iittala-arvonnan voittajan! Mutta random number generaattori kävi tuossa juuri ja arpaonni suosi Tiiaa, kommentilla

Kiitos kaunis myös kommenteistanne, ajattelin pitää tänä iltana vastaamistalkoot 🙂 Vaan sitä ennen pitkälle juoksulenkille; se on muuten jotain, jota saaressa ei pysty tekemään. Onneksi on muuta puhdetta esim. hyötyliikuntaa.

To be near you, to be free.

I am flying, passing high clouds,

To be with you, to be free.

I am dying, forever trying,

To be with you, who can say.

We are sailing stormy waters,

postauksen kuvasaldo viime perjantailta, kun vietimme huisin hauskan päivän Turun saaristossa purjehtien…tai no purjeita ei kyllä koko reissulla nostettu, mutta hauskaa oli! Vietimme sympaattisen, pienen yrityksemme 10-vuotisjuhlaa maailman parhaalla työporukalla risteillen Airistolle ja takaisin. Ilma oli mitä suotuisin ja päätin, että saaristoon pitää päästä toistekin. Maisemat ovat purjeveneestä ihan eri luokkaa kuin Silja Europen kannelta 😉

Kuvissa vilahtelee allekirjoittaneen lisäksi veljen vaimo ja veli. Muista en uskaltanut kuvia tänne laittaa…mutta koska veli vaimoineen tuskin näitä laittaa pahakseen, niin otin riskin! Purjevene, jolla purjehdimme oli aivan mieletön; pituutta oli liki 17 metriä ja sieltä löytyi ihan kaikki mukavuudet. Veneen kapteenilla on yritys, joka liippaa meidän businesta eli on asiakkaamme. 

Hetken aikaa innostuin purjehtimisesta (lue: auringon ottamisesta purjeveneen kannella) niin paljon, että jopa Atlantin ylitys 19 päivässä ei tuntunut pahalta. Seuraavan kerran tämä paatti lähtee Atlantin ylitykseen parin vuoden päästä. Mutta miettikääs olla tuo 19 vuorokautta ilman minkäänlaista havaintoa mantereesta tai muista laivoista/veneistä. Kyllä siinä jonkun verran pääkopalta vaaditaan. 

Airistolle voisin lähteä toisenkin kerran, mutta ainakin ravintola sisältä oli pienen ”upgreidauksen” tarpeessa. Ruoka tosin maistui taivaalliselle, liekö meri-ilman syy 🙂 Minigolfkisassa mulla oli putti parhaiten hallussa. Aina silloin tällöin tulee ihan hirmuinen himo golfkentälle; aikoinaan tuli pelattua paljonkin, mutta esimerkiksi viime vuonna ei tullut yhtään kierrosta. Tänä vuonna en enää maksanut jäsenmaksua. Ehkä, jos tytsytkin innostuisivat niin sitten olisi toinen asia. Siihen asti tuo meidän perheen mies saa hoitaa draivit ja putit.

Nyt (kommentteihin vastaamisen jälkeen that is) valmistautumaan huomiseen viimoiseen 

työpäivään ennen lomaa. Wuhuu 🙂 

Huomenissa luvassa tonnikalawrappeja, niiden taannoisten kanaceasarwrappien sukulaisia!