tiistai 15. lokakuun 2013

Valokuvausjuttuja

17

Moiksis,

multa kysellään usein valokuvauksesta ja päätinkin yhdistää nyt ihanalta Friiduskalta saamani valokuvaushaasteen ja vastaukseni teitä askarruttaviin valokuvakseen liittyviin kysymyksiin, joita olette kyselleet. Kiitos Fridalle haasteesta; olen todellakin otettu, sillä itse en pidä näitä kuviani mitenkään erikoisena 🙂 Mähän kuvailenkin tuolla mun ihan perusjärkkärillä eli Canonin EOS D1100:sella. Ja vielä useimmiten sillä perusobjektiivilla, joka tuli kameran mukana. Nyt tuota kameraa näytti olevan tarjouksessa jo vähän päälle 200,00 euroon. Suosittelen, mikäli haaveilette peruskamerasta, jolla on helppo ottaa kuvia. Mä käytän pääasiassa vain kameran Av- ja M-toimintoja, mutta esim nuo Fredagsmys-postauksen kuvat otan automaatilla ilman salamaa. Salamalla en kuvaa koskaan. Ja jalustaa en vieläkään omista. Mutta talven pimeille sellaisesta haaveilen.
Useimmiten käsittelen kuvistani kirkkautta ja terävyyttä. Kuvankäsittelyssä käytän ilmaisohjelmia kuten Photoscapea, Picasaa ja PicMonkeyta. Tosin PicMonkeysta mulla on ostettuna myös se upgradettu versio, mutta harvoin niitä ominaisuuksia tulee käytettyä. Yritän ottaa kuvat niin, että katson rajaukset ja kirkkauden jo valmiiksi kuvausvaiheessa. Säästää aikaa huomattavasti. Kuvakulmia zoomailen jatkuvasti ilman kameraakin. Elän ikäänkuin Kodak moment- elämää ja usein päivässä tulee tunne, että ”Oih, tuosta saisi ihanan kuvan”. Onneksi on kännykkä aina mukana niin kuvia tulee räpsittyä pitkin päivää.
Valokuvaushaasteen säännöt menevät näin:
LATAA POSTAUKSEEN OMA, PARAS VALOKUVASI
VASTAA VIITEEN KYSYMYKSEEN
JA LAITA HAASTE ETEENPÄIN

Pitkään pohdin tuota parasta kuvaani. Ja päädyin ylläolevaan. Se on otettu 30.7. auringonlaskun aikaan. Päätimme lähteä mökillä ex tempore iltakalaan, lapset jo yökkäreissä ja ihan puolinukuksissa. Taivas oli uskomaton. Kuvia ei tarvinnut edes käsitellä; niin kiitollinen tuo punainen taivas ja peilityyni järvi olivat. Tässä kyseisessä kuvassa lisäsin tosin syvyyttä yhdellä asteella. En tiedä onko kuva niin taidokkaasti otettu, koska tosiaan mitään vippaskonsteja siihen ei tarvinnut. Mutta ainakin sillä on tunnearvoa. Muita tuona iltana otettuja kuvia löytyy täältä. 

1. Kumpi sinulle on tärkeämpää blogeissa: kuvat vai teksti?

No juu, saako vastata molemmat? 🙂 Rakastan kuvien katselua, mutta toisaalta mikään ei ole ihanampaa kuin lukea taidolla kirjoitettua soljuvaa tekstiä. Joten ehkä näiden yhdistelmä.
2. Nimeä viisi kotimaista blogia, joiden kuvamaailma puhuttelee sinua.
Olen tylsä enkä nimeä ketään, sillä tähän tulisi tuo koko lista tuosta oikeasta palkista; 
kaikkien lukemieni blogien bloggaajien kuvissa on sitä jotain omalaatuista ja kaunista.
Kaikki onnistuvat omalla tavallaan aina.
3. Voiko yhdessä postauksessa olla mielestäsi liikaa kuvia?
Heh, tästä olen saanut joskus kritiikkiä. Mutta kun niitä kuvia on niin vaikea rajata tiettyyn määrään.
Mun mielestä ei voi olla liikaa kuvia, sillä katselen niitä mielelläni 🙂
4. Millä kikka-kolmosella ajattelin pärjätä pimeän talven yli?
No sillä jalustalla, joka on vielä kaupassa. Sekä sillä, että etsin ne oikeat asetukset kamerasta.
Manuaalin lukeminenkin ehkä auttaisi 😉 
Keltaisia kuvia ehkäisemään ajattelin muutella kuvien valkotasapainoa.
5. Millä sinä kuvaat?
Ks. vastaus tuolta ihan postauksen alusta, ekasta kappaleesta 🙂 Ja toki sitten kuvaan iPhone4:sellani tuonne Instagramin puolelle.
Koska mä oon tämän(kin) haasteen kanssa taas vartti kärjestä niin en laita sitä kenellekään; olehan hyvä ystäväni ja nappaa se mukaasi! Kiitos vielä ihana Frida haasteeta ღ

****************************************
Taking photos is my passion. I got a photo shoot challenge from my dear blog friend Frida. In this challenge I was to show you my best photo. Well, there it is. But not sure if it’s the best one, but I can guarantee you that it is the photo with strongest emotional bond. It was taken on 30th July at 11:00 p.m.:ish, just when sun was setting at our cottage. Sky was amazingly pink and we decided to go fishing with kids . They were already dressed in nightgowns, but it was so warm evening that it didn’t matter. You can find more photos from our beautiful fishing trip in here. For my blog I take photos with my old Canon EOS D1100, but during the day I use my iPhone4. Have a  good Tuesday, will you! 🙂 

Palailen viimeistään illalla oliivipuun tolumyrkytysohjeisiin yms. edellisen postauksen kommentteihin. 
Kiitos niistä jälleen ihanat! ღ

Tiistaiterkuin,


maanantai 07. lokakuun 2013

Le petit mercato

14

 

 

 

Hellurei ja hellät tunteet!

Maanantai ja ihan ylilevännyt olo. Can’t be true 🙂 Jos teillä on asiaa tänne Tampereelle päin niin suosittelen piipahtamaan Hämeenpuistossa Eurooppalaisella ruokatorilla. Eilen aamusta sinne suuntasimme syksyisen auringonpaisteen saattelemina ja poistuimme patongien, oliivien ja salamien kanssa lounaalle kotiin. Hetken aikaa tuli mieleen Pariisin reissut Seinen rantoineen ja ajatus Tammerkosken rantapicnicistä kävi mielessä. Mutta sen verran kylmä oli, että sisätilat kutsuivat.
 
Myynnissä oli myös muutakin kuin ruokaa; käsitöitä ja saippuoita. Kokemuksesta tiesimme, että varsinkin oliivit olivat vertaansa vailla. Ostimme kolmea eri laatua ja syvimmät pahoitteluni työkavereille, mutta ne valkosipulitäytteiset oliivit maistuivat eilen illalla liki pussillisen verran. Niiin hyviä! Pikkuisille baskeripäille upposi lounaaksi kokonainen patonki. Noh, kerrankos sitä 🙂
 
Löysin muuten eilen uuden suosikkivärini sisustukseen syksyn saralle. Siitä lisää huomenna! Voin sanoa, että meikätyttö tallaa taas vähän omia raiteitaan näiden sisustusjuttujen kanssa. Taidan olla sellaiset pari…öööö… viisi vuotta jälkijunassa 😀
 
Photos from yesterdays trip to European food market. We bought home some olives (loooots of olives), baguettes and salami. For a moment we dreamt about our trips to Paris and lunch at the banks of Seine. But no can do. It’s too cold for picnics here in Finland.  Have a happy Monday!
 
 
Niin, nuo markkinat ovat 12.10. asti, joten hyvin ehtii! Mä ajattelin mennä hakemaan vielä juustoja. Tarjouksessa oli neljä juustoa kympillä. Sellaisia ihania aitoja ranskalaisia,
joille ei meidän perushomejuustot pärjää laisinkaan!
 
Mutta nyt töiden kimppuun, palaan illalla ihaniin kommentteihinne ed.postauksiin.
 
Puspus ja heippa 🙂


lauantai 05. lokakuun 2013

Casual Saturday

18

Moiksis!
On tapahtunut varkaus?! Joku oikeesti varastaa mun kellosta minuutteja. Tai oikeastaan tunteja! Röyhkeää, eikö! 🙂 Aamulla vielä ajattelin, että ihanaa kun on niin paljon ”omaa aikaa” tänään; ehtii maalata, kuvailla, siivota, bloggailla sun muuta. Ennen kuin mies kotiutuu golfkisoista. Ja kattia kanssa. Mun kellon viisarit menee tuplavauhtia eteenpäin. Aamulla ulkoiltiin pari tuntia lasten kanssa ja sitten väsynyt äippä ulkoisti lounaan Heseen. Pyykit odottaa edelleen viikkaajaansa, pölypallerot siivoojaa (=mä) ja teidän ihanat blogit lukemista. Mihin tämä aika menee?
Kasuaalilauantain asu kuvina. Päivän asu kuvia olette jälleen toivoneet, joten täältä pesee 😀 Ylisuuret (siis sais olla vieläkin pidempi  kuin tämänpäiväinen) villapaidat kuuluvat syksyyn. Siitä ei pääse mihinkään. Lisäksi päälle pääsi  H&M:n revityt farkut ja itse kudottu blingbling-tuubihuivi. Yliolanlaukkunikin kaivoin taas esille. Ja tennarit varastosta. Mä kun olen ottanut jo syys/talvikenkulit tuohon eteiseen 🙂

Mies palautuu pian sieltä golfaamasta (voiskohan jo pian sataa lunta? 😉 ja sitten me lähdetään koko perhe kaupungille. Tytsyt tarvitsevat syyskengät ja mä maisemanvaihdosta. Ihmisten ilmoille pääsyä, you know. Ja sitten repäistään ja ulkoistetaan vielä ulkoruokailutkin. Huisia! 🙂

Casual Saturday’s casual outfit. Waiting for my hubby to come home from the golf course (please Mr. Snowman could you send us some snow? 😉 and then we will head downtown for some shopping and dining. Have a wonderful Saturday!!

Ja kääk, nyt se mies on tulossa kotiin 10 minuutin sisään. Ei haittaa vaikkei kämppä ole putsplanko; blogikommentteihin on nyt vastattu ja blogipostaus saatu eetteriin. Tärkeysjärjestys ennen kaikkea 🙂
Ihanaista lauantaita murut  ღ

sunnuntai 29. syyskuun 2013

Sunday shots

16

…sunnuntai-illan luontoillasta hyvää päivää…eiku

Ihanaa iltaa ystävät,

ehdinpäs sittenkin laittamaan lupaamiani mökkikuvia! Toivottavasti teidän viikonloppu meni mukavasti 🙂 Meillä meni, jälleen kerran, viikonloppu erittäin rauhallisissa merkeissä ylläolevissa maisemissa. On se vaan niin rakas paikka tuo mökki. Ja se rauha, joka siellä vallitsee. Aivan käsittämätön. Kaupungissa en ikinä pääse siihen samaan mielentilaan kuin tuolla. Siellä pystyn ihan helposti istumaan kahvikupin kanssa ruokapöydän ääressä ja tuijottelemaan pohjoisesta tuulevia aaltoja. Katsomaan, kun lehdet lähtevät puista ja rentoutumaan niin täydellisesti. Onni on paikka, jossa osaa vain olla. Näin ruuhkavuosien keskellä sellaista osaa arvostaa ihan eritavalla kuin parikymppisenä opiskelijana, joka haalarit päällä viiletti keskiviikosta lauantaihin parin tunnin yöunilla. Ei silloin ollut tarvetta rauhoittua.

Mä jaoin tämän mökkikuvatulvan kahtia. Huomenna tulee sitten kuvia pinkistä auringonlaskusta ja taas vaihteeksi kattauskuvia. Hoppas att ni kyllästy inte 🙂 Kuinkas moni teistä seuraa mua Instagramissa? Teille monelle nämä kuvat taitavat tulla kertauksena. Mä olen jälleen kerran niin koukuttunut koko Instagramiin. Joten jos mua ei täällä blogissa kuulu/näy, niin käykäähän täällä . Kaikista kivointa tuossa IG:ssä on se, että oikeesti näkee huikeita kuvia ympäri maapalloa. Tänään olen esim surffaillut kuvamatkalla Intiassa. Olen myös löytänyt tuttuja maisemia Kanadan vuoden ajoilta. Suosittelen rekisteröitymään tuonne, jos ette sitä vielä ole tehneet!

Nyt on jotenkin kaikkensa antanut olo, ehkä hieman haikeakin. Kurjaa, että kesäkausi loppui, mutta pitäisi osata taas nauttia täällä kotonaolostakin. Ja saada se sama rauhallisuus tänne kotiin. Ilman, että koko ajan avaa puhelinta tai konetta. Kotitöidenkin osalta voisi vähän relata, kyllä ne hoituu. Eikä koko ajan tarvitsisi olla menossakaan. Tätä ajattelin tänä syksynä työstää…sen läsnäolon lisäksi. Ajattelin opetella myös sohvaperunoimaan hiukkasen. Onneks näin syksyllä alkaa monta telkkariohjelmaa, joihin koukuttua 🙂
Suonette anteeksi, että edellisen postauksen kommentit on vielä vastauksia vailla. Kävin ne aiemmat vastaamattomat läpi, mutta nyt on niin tröttistä trött, että palaan edellisiin kommentteihin sitten huomenna. Ajan kanssa. 
Se alkais kuulkaas sitten lokakuu ensi viikolla, time just flies!
Instagramin puolella jo vilauttelinkin niitä viime viikolla leipomiani joulutorttuja.
Lähti vähän mopo käsistä 🙂
Suloista sunnuntaita ja
tsemppiä tulevaan viikkoon!

perjantai 27. syyskuun 2013

Blogimaailmani

22

Moiks,

 
Miten teillä hurisee? Perjantai ja kaikki hyvin? 🙂 Eilen olikin sitten niin haipakkaa aamusta iltaan, että ei ehtinyt blogiin lainkaan. Kommentteihinkin on vielä vastaamatta, mutta eiköhän nekin viikonlopun aikana hoidu kuntoon. Tänään päästään taas mökille. Kyllä, viikonloppu tulee tarpeeseen.
 
Olen saanut jonkin verran kyselyjä tähän bloggailuun liittyen sähköpostitse ja kommenteissa, joten vastataan niihin nyt ihan yhden blogipostauksen verran. Kysymykset ovat liipanneet blogitekstien aiheita, lempiblogejani ja resursseja (lähinnä aikaa) bloggailuun.
 
Aloitetaan syvällisesti: Mistä blogitekstit syntyvät? Niinpä, usein mietin sitä itsekin, että miten sitä voi päivä toisensa jälkeen löytää näin liki neljän vuoden jälkeen aiheita, joista blogata. Koska kotonakin on kaikki nurkat jo kuvattu ja ostoslakko tekee sen, että mitään uutuuksia vaatekaapin tai sisustuksen saralla täällä ei nyt nähdä, niin mistä ne sitten tulevat?  Koska tämä on mun julkinen puoli päiväkirjaani, niin osa jutuista  on ihan arkipäivän tekemisiä. Päiväkirjaplörinää. Muistoja itselleni tulevaisuutta varten. Hyvänä esimerkkinä esimerkiksi mökkijutut ja -kuvat.

 

Aika usein blogiteksti syntyy valokuvasta/kuvista. Kuvailen varsinkin kotosalla tiuhaan. Välillä tuntuu, että tarkastelen tätä maailmaa siltä kantilta, että ”Hei, tuosta saisi kivan kuvan.” Tai haastan itseni ottamaan kuvan, jossa esimerkiksi valo tulee tietyllä tavalla esiin. Blogipostauksien aiheina ovat siis usein myös esineet, jotka ovat joutuneet kuvauksen kohteeksi.
 
Kuten olette huomanneet niin viimeisen parin vuoden aikana blogi on muuttunut sisustusblogista enemmänkin lifestyleblogiksi. Intohimo leivontaan ja ruoanlaittoon saa näkyä myös täällä. Jos olen kaupassa niin googletan esim hakusanalla atmaria’s ja lampaankare, jos en muista mitä tuon herkullisen ruoan reseptiin tuli. Ja jos jostain kumman syystä on jäänyt kauppalista tekemättä. Mä teen muuten listan sen mukaan, mihin kauppaan olen menossa. Siinä järjestyksessä kuin ostettavat tuolla kaupassa ovat. Jos joku muu tekee listan, menen kaupassa ihan sekaisin ja takuuvarmasti unohdan jonkun ostettavan 🙂
 
Blogitekstit syntyvät siis pääasiassa mielenkiinnon kohteistani. Kuten liikunnasta. Mutta josta on postausta taas toivottu ja sellainen on tulossakin. On työn alla 🙂  Jotkut tekstit vaativat enemmän vaivaa. Itse en pysty tekemään postausta, jos tekstin tuottamisen kanssa on ongelmia. Sellaisiakin päiviä on. Silloin postausta ei tule tai sitten postailen valmiiksi tekemiäni postauksia. Väkisin ei kannata yrittää tehdä postausta. Siitä ei hyödy bloggaaja eikä lukija. Ja kieltämättä törmään itse päivittäin postauksiin, joista huokuu se, että tehdään nyt tämä, kun on pakko. Kun halutaan lukijoita, että saadaan mainostuloja. Ei, niin se ei mene omalla kohdallani. Työstähän tämä välillä käy, mutta sitä enemmän vielä rakkaasta harrastuksesta.
 
Harrastuksesta, johon on jäänyt koukkuun.

Lempiblogejani on monta, kauimmin aikaa olen seurannut ihanan Sallyn ja Hirsitalon Marjan touhuja. Silloin nelisen vuotta sitten ei ollut kyllä montaa blogia, jota seurasin. Nyt blogeja on pilvin pimein ja jokaiseen makuun. Mikä on mielestäni elämän rikkaus! Tykkään lukea yleensä blogeja, joissa kirjoittaja on samassa elämäntilanteessa kuin itse olen (heh, keski-iän kynnyksellä ruuhkavuosien keskellä työ-ja perhe-elämää yhteensovittava täydellisyyttä tavoitteleva kulinaristi ;), mutta myös blogeja, jotka eroavat omastani täysin. Vaikka en muotia niin orjallisesti seuraakaan, niin myös muotiblogit kiinnostavat. Samoin sisustusmaultaan omastani eroavien bloggareiden blogit kiehtovat; onneksi emme ole kaikki samasta puusta veistettyjä.

Sen olen huomannut, että blogeja tulee ja menee. Yhtäkkiä huomaakin, että blogi jota on seurannut, lopettaa tuosta vaan. Silloin sitä alkaa miettimään, että onkohan blogin kirjoittajalle tapahtunut jotain. Samalla toivoen, että kaikki on hyvin. Jotenkin tässä tietää lukiemiensa blogien kirjoittajien elämästä aika paljon. Osa bloggareista on tullut tutuksi, mutta myös osa teistä lukijoista on tullut tutuksi. Te ootte sellaisia ihania virtuaalikavereita, jotka täällä jaksavat ihanan usein käydä moikkaamassa ja kommentoimassa 🙂

Nyt toivottelen teille ihanille,
leppoisaa viikonloppua
ja jatkan työntekoa vielä muutaman tunnin!
 
Sunnuntaina lienee sitten viimeisen mökkipostauksen vuoro tältä syksyltä. Ihana
nähdä onko ruska edennyt saaressa kahden viikon aikana ღ

 

 


« Vanhemmat
Uudemmat »