Miten teillä hurisee? Perjantai ja kaikki hyvin? 🙂 Eilen olikin sitten niin haipakkaa aamusta iltaan, että ei ehtinyt blogiin lainkaan. Kommentteihinkin on vielä vastaamatta, mutta eiköhän nekin viikonlopun aikana hoidu kuntoon. Tänään päästään taas mökille. Kyllä, viikonloppu tulee tarpeeseen.

 

Olen saanut jonkin verran kyselyjä tähän bloggailuun liittyen sähköpostitse ja kommenteissa, joten vastataan niihin nyt ihan yhden blogipostauksen verran. Kysymykset ovat liipanneet blogitekstien aiheita, lempiblogejani ja resursseja (lähinnä aikaa) bloggailuun.

 

Aloitetaan syvällisesti: Mistä blogitekstit syntyvät? Niinpä, usein mietin sitä itsekin, että miten sitä voi päivä toisensa jälkeen löytää näin liki neljän vuoden jälkeen aiheita, joista blogata. Koska kotonakin on kaikki nurkat jo kuvattu ja ostoslakko tekee sen, että mitään uutuuksia vaatekaapin tai sisustuksen saralla täällä ei nyt nähdä, niin mistä ne sitten tulevat?  Koska tämä on mun julkinen puoli päiväkirjaani, niin osa jutuista  on ihan arkipäivän tekemisiä. Päiväkirjaplörinää. Muistoja itselleni tulevaisuutta varten. Hyvänä esimerkkinä esimerkiksi mökkijutut ja -kuvat.

 

Aika usein blogiteksti syntyy valokuvasta/kuvista. Kuvailen varsinkin kotosalla tiuhaan. Välillä tuntuu, että tarkastelen tätä maailmaa siltä kantilta, että ”Hei, tuosta saisi kivan kuvan.” Tai haastan itseni ottamaan kuvan, jossa esimerkiksi valo tulee tietyllä tavalla esiin. Blogipostauksien aiheina ovat siis usein myös esineet, jotka ovat joutuneet kuvauksen kohteeksi.

 

Kuten olette huomanneet niin viimeisen parin vuoden aikana blogi on muuttunut sisustusblogista enemmänkin lifestyleblogiksi. Intohimo leivontaan ja ruoanlaittoon saa näkyä myös täällä. Jos olen kaupassa niin googletan esim hakusanalla atmaria’s ja lampaankare, jos en muista mitä tuon herkullisen ruoan reseptiin tuli. Ja jos jostain kumman syystä on jäänyt kauppalista tekemättä. Mä teen muuten listan sen mukaan, mihin kauppaan olen menossa. Siinä järjestyksessä kuin ostettavat tuolla kaupassa ovat. Jos joku muu tekee listan, menen kaupassa ihan sekaisin ja takuuvarmasti unohdan jonkun ostettavan 🙂

 

Blogitekstit syntyvät siis pääasiassa mielenkiinnon kohteistani. Kuten liikunnasta. Mutta josta on postausta taas toivottu ja sellainen on tulossakin. On työn alla 🙂  Jotkut tekstit vaativat enemmän vaivaa. Itse en pysty tekemään postausta, jos tekstin tuottamisen kanssa on ongelmia. Sellaisiakin päiviä on. Silloin postausta ei tule tai sitten postailen valmiiksi tekemiäni postauksia. Väkisin ei kannata yrittää tehdä postausta. Siitä ei hyödy bloggaaja eikä lukija. Ja kieltämättä törmään itse päivittäin postauksiin, joista huokuu se, että tehdään nyt tämä, kun on pakko. Kun halutaan lukijoita, että saadaan mainostuloja. Ei, niin se ei mene omalla kohdallani. Työstähän tämä välillä käy, mutta sitä enemmän vielä rakkaasta harrastuksesta.

 

Harrastuksesta, johon on jäänyt koukkuun.

Lempiblogejani on monta, kauimmin aikaa olen seurannut ihanan Sallyn ja Hirsitalon Marjan touhuja. Silloin nelisen vuotta sitten ei ollut kyllä montaa blogia, jota seurasin. Nyt blogeja on pilvin pimein ja jokaiseen makuun. Mikä on mielestäni elämän rikkaus! Tykkään lukea yleensä blogeja, joissa kirjoittaja on samassa elämäntilanteessa kuin itse olen (heh, keski-iän kynnyksellä ruuhkavuosien keskellä työ-ja perhe-elämää yhteensovittava täydellisyyttä tavoitteleva kulinaristi ;), mutta myös blogeja, jotka eroavat omastani täysin. Vaikka en muotia niin orjallisesti seuraakaan, niin myös muotiblogit kiinnostavat. Samoin sisustusmaultaan omastani eroavien bloggareiden blogit kiehtovat; onneksi emme ole kaikki samasta puusta veistettyjä.

Sen olen huomannut, että blogeja tulee ja menee. Yhtäkkiä huomaakin, että blogi jota on seurannut, lopettaa tuosta vaan. Silloin sitä alkaa miettimään, että onkohan blogin kirjoittajalle tapahtunut jotain. Samalla toivoen, että kaikki on hyvin. Jotenkin tässä tietää lukiemiensa blogien kirjoittajien elämästä aika paljon. Osa bloggareista on tullut tutuksi, mutta myös osa teistä lukijoista on tullut tutuksi. Te ootte sellaisia ihania virtuaalikavereita, jotka täällä jaksavat ihanan usein käydä moikkaamassa ja kommentoimassa 🙂