Miten teillä hurisee? Perjantai ja kaikki hyvin? 🙂 Eilen olikin sitten niin haipakkaa aamusta iltaan, että ei ehtinyt blogiin lainkaan. Kommentteihinkin on vielä vastaamatta, mutta eiköhän nekin viikonlopun aikana hoidu kuntoon. Tänään päästään taas mökille. Kyllä, viikonloppu tulee tarpeeseen.

 

Olen saanut jonkin verran kyselyjä tähän bloggailuun liittyen sähköpostitse ja kommenteissa, joten vastataan niihin nyt ihan yhden blogipostauksen verran. Kysymykset ovat liipanneet blogitekstien aiheita, lempiblogejani ja resursseja (lähinnä aikaa) bloggailuun.

 

Aloitetaan syvällisesti: Mistä blogitekstit syntyvät? Niinpä, usein mietin sitä itsekin, että miten sitä voi päivä toisensa jälkeen löytää näin liki neljän vuoden jälkeen aiheita, joista blogata. Koska kotonakin on kaikki nurkat jo kuvattu ja ostoslakko tekee sen, että mitään uutuuksia vaatekaapin tai sisustuksen saralla täällä ei nyt nähdä, niin mistä ne sitten tulevat?  Koska tämä on mun julkinen puoli päiväkirjaani, niin osa jutuista  on ihan arkipäivän tekemisiä. Päiväkirjaplörinää. Muistoja itselleni tulevaisuutta varten. Hyvänä esimerkkinä esimerkiksi mökkijutut ja -kuvat.

 

Aika usein blogiteksti syntyy valokuvasta/kuvista. Kuvailen varsinkin kotosalla tiuhaan. Välillä tuntuu, että tarkastelen tätä maailmaa siltä kantilta, että ”Hei, tuosta saisi kivan kuvan.” Tai haastan itseni ottamaan kuvan, jossa esimerkiksi valo tulee tietyllä tavalla esiin. Blogipostauksien aiheina ovat siis usein myös esineet, jotka ovat joutuneet kuvauksen kohteeksi.

 

Kuten olette huomanneet niin viimeisen parin vuoden aikana blogi on muuttunut sisustusblogista enemmänkin lifestyleblogiksi. Intohimo leivontaan ja ruoanlaittoon saa näkyä myös täällä. Jos olen kaupassa niin googletan esim hakusanalla atmaria’s ja lampaankare, jos en muista mitä tuon herkullisen ruoan reseptiin tuli. Ja jos jostain kumman syystä on jäänyt kauppalista tekemättä. Mä teen muuten listan sen mukaan, mihin kauppaan olen menossa. Siinä järjestyksessä kuin ostettavat tuolla kaupassa ovat. Jos joku muu tekee listan, menen kaupassa ihan sekaisin ja takuuvarmasti unohdan jonkun ostettavan 🙂

 

Blogitekstit syntyvät siis pääasiassa mielenkiinnon kohteistani. Kuten liikunnasta. Mutta josta on postausta taas toivottu ja sellainen on tulossakin. On työn alla 🙂  Jotkut tekstit vaativat enemmän vaivaa. Itse en pysty tekemään postausta, jos tekstin tuottamisen kanssa on ongelmia. Sellaisiakin päiviä on. Silloin postausta ei tule tai sitten postailen valmiiksi tekemiäni postauksia. Väkisin ei kannata yrittää tehdä postausta. Siitä ei hyödy bloggaaja eikä lukija. Ja kieltämättä törmään itse päivittäin postauksiin, joista huokuu se, että tehdään nyt tämä, kun on pakko. Kun halutaan lukijoita, että saadaan mainostuloja. Ei, niin se ei mene omalla kohdallani. Työstähän tämä välillä käy, mutta sitä enemmän vielä rakkaasta harrastuksesta.

 

Harrastuksesta, johon on jäänyt koukkuun.

Lempiblogejani on monta, kauimmin aikaa olen seurannut ihanan Sallyn ja Hirsitalon Marjan touhuja. Silloin nelisen vuotta sitten ei ollut kyllä montaa blogia, jota seurasin. Nyt blogeja on pilvin pimein ja jokaiseen makuun. Mikä on mielestäni elämän rikkaus! Tykkään lukea yleensä blogeja, joissa kirjoittaja on samassa elämäntilanteessa kuin itse olen (heh, keski-iän kynnyksellä ruuhkavuosien keskellä työ-ja perhe-elämää yhteensovittava täydellisyyttä tavoitteleva kulinaristi ;), mutta myös blogeja, jotka eroavat omastani täysin. Vaikka en muotia niin orjallisesti seuraakaan, niin myös muotiblogit kiinnostavat. Samoin sisustusmaultaan omastani eroavien bloggareiden blogit kiehtovat; onneksi emme ole kaikki samasta puusta veistettyjä.

Sen olen huomannut, että blogeja tulee ja menee. Yhtäkkiä huomaakin, että blogi jota on seurannut, lopettaa tuosta vaan. Silloin sitä alkaa miettimään, että onkohan blogin kirjoittajalle tapahtunut jotain. Samalla toivoen, että kaikki on hyvin. Jotenkin tässä tietää lukiemiensa blogien kirjoittajien elämästä aika paljon. Osa bloggareista on tullut tutuksi, mutta myös osa teistä lukijoista on tullut tutuksi. Te ootte sellaisia ihania virtuaalikavereita, jotka täällä jaksavat ihanan usein käydä moikkaamassa ja kommentoimassa 🙂

 

tiedättekös, että nyt kävi niin hassusti, että unohdin eilen tappotiistain olemassaolon. Hihii, kai mä stressasin niin paljon tuota Arabia-postausta (tai sitä lähinnä, kun kuvien latauksen kanssa oli ongelmia), että en noteerannut tiistaita ollenkaan. Ja koska en antanut ajatustakaan tiistain kamaluudelle niin sekään ei näyttänyt kamaluuttaan mulle. Tästä lähtien ignooraan koko tiistain! 🙂

Me hommatiin Lintsin rannekkeet jo kesän kynnyksellä, kun miehellä oli Finnairin pisteitä tarpeeksi. Tarkoitus oli mennä hurvittelemaan kesälomalla, mutta eihän me raaskittu sieltä mökiltä minnekään lähteä. Joten otettiin riski ja säästettiin rannekkeet syksylle. Viime lauantaille onneksi sattui ihan mielettömän kiva ilma. Ja mikä parasta; laitteisiin pääsi ilman jonotusta. Pikkuisempi kävi 11 kertaa karusellissa. Testasi norsun, kirahvin, kamelin ja monta muuta eläintä. Suurimman osan sai ihan privaattikyytiä. Idän pikajunassa ja muissa ”hurjemmissakin” laitteissa pyörittiin useammin kuin kolme kertaa. Eikä muita hurvittelijoita ollut kuin nimeksi. Lintsi on auki lokakuun puoleen väliin ja ainakin lauantaisin klo 13-22. Illan hämyssä tuo paikka tuli ihan satumaiseksi. Jossain vaiheessa iltaa huomasin samankaltaisuutta Tivolin kanssa. 

Tiesittekö muuten, että nuo laitteet liikkuvat lujempaa pimeällä? 😀 No ei kai oikeasti näin ole, mutta vauhti tuntui kiihtyneen, kun pimeni! En voi vieläkään uskoa, että muu perhe ylipuhui mut maailmanpyörään. Se on viimeinen paikka korkeanpaikan kammoiselle. Miestä pyysin ylhäällä räpsimään kuvia – itse pidin silmiä kiinni ja odotin, että koska päästään alas. Sen kolme kertaa, sillä tuo meni kolme kierrosta. Huh!

Verrattuna Särkänniemeen tykkään Linnanmäestä ihan tosi paljon enemmän. Ensinnäkin sinne pääsee ilmaiseksi sisään ja monet laitteet ovat ihan perheen pienemmille ilmaisia. Pieni miinus tuli siitä, että ruokaravintoloista osa oli jo sulkenut ovensa kesän jäljiltä. Ja mä niin odotin sushia koko päivän. Mutta muuten meidän perhe siirtää tulevaisuudessa heinäkuisen Lintsin reissun jatkossakin syyskuulle!

Enää kaksi yötä – sitten pääsee taas sinne rakkaalle mökille! Vieroitusoireita on ollut, kun tuli kahden viikon tauko mökkeilyyn. Vaan mitenköhän me maltetaan pysyä talvella sieltä pois? 🙂

Nyt autonnokka kohti työpaikkaa; aikainen lintu madon nappaa. Meille iski syksyn eka kuumeflunssa ja pienempi jää tänään mummulaan hoitoon. Illalla taitaa olla edessä korvalääkärireissu; sen verran korviaan valittelee. Yllättävän pitkälle päästiinkin ilman korvatulehduksia!

toivottelee,

PS. mitä mieltä olette tämän postauksen suuremmista kuvista verrattuna edellisiin? Menikö liian leveiksi?

…sinne mis on lämmin ja

niin paljon elävämmin

loistaa tähdet ja kuu.”

Täällä Tampereella on ihanan syksyinen ilma, aamulenkki hapekkaassa syysilmassa juostu, aamupala syöty ja muu perhe odottelee liki jo autossa perheen bloggaajaa 🙂 Mutta sitä ennen lähdetään virtuaalimatkalle lämpimään. Ensi talven reissu on varattu ja sisältää muun muassa jälleen ylläolevia maisemia. 157 päivää aamukammassa ja se tietää kuulkaas armotonta ostoslakkoa (tästä lisää myöhemmin) ja armotonta kuntokuuria (tähänkin palaan ensi viikolla). 

Ruuhkavuosien keskellä sitä on valmis luopumaan omista vaatehankinnoistaan, sisustusostoksistaan ja perjantain herkkuhetkistä. Kaiken liikenevän rahan olen valmis sijoittamaan seuraavan viiden kuukauden aikana kahden viikon 100%:een läsnäoloon lasten kanssa, moniin Uno-turnauksiin rannalla, siihen että saan tarjota lapsille palan ulkomaailmaa ja muun maan tapojen ja kulttuurin oppimista. Näyttää heille, että Suomi ei ole se maailman ainoa paikka ja että elämä voi olla toisinaan erilaista maapallon toisella puolen. Itse olen saanut aikoinani lapsuudessa reissata ulkomailla ja saanut reissuista niin paljon tärkeitä asioista mukaani elämän varrelle. Sen saman haluan tarjota lapsilleni. Tärkeimpänä kuitenkin se, että  saan nähdä kahden viikon aikana, kun lapset ovat 24/7 hymy korvissa, kuulla sen kun lapset nauravat hersyvää lapsen naurua ja nauttivat siitä, että vanhemmat eivät ole stressipömpeleitä töiden takia. Ei ole kotitöitä, joita tehdä vaan saa pyhittää sen kaiken ajan omalle perheelle ღ

Joten tiedossa on kaurapuuropainotteisia fredagsmys-postauksia ja bloggaajan armotonta itsensä rääkkäämistä salilla ja juoksulenkeillä (vitsi ;). Ihanaa, että on taas jotain jota odottaa! Tiedossa on sitä ennen kuitenkin vielä monta menetettyä hermoa, pitkiä työpäiviä, armotonta pään seinään hakkaamista, turhautumista, mutta toivottavasti myös onnistumisiakin ja monta ilon hetkeä. Monia yhteisiä ihania hetkiä lasten kanssa arjenkin keskellä.

Me lähdetään nyt minilomalle Hälssinkkiin…eiköhän ne lasten suukut sielläkin hymyyn saada! 🙂

Voipi olla, että Instagramiin päivittyy kuva jos toinenkin meidän Helsingin reissusta, joten see you there?

Kuten todettu miljoona kertaa aiemmin: tiistait eivät ole mun lempparipäiviä. Kaukana lempparipäivistä. Mutta ei tämä päivä nyt ihan huonoimmasta päästä vielä ole ollut. Harmittava kylläkin. Mähän esittelin niitä viikonloppuna mökkireissulta ostamiani lankoja tuossa yksi päivä. No juu. Koukutuin taas ihan kertaheitolla kutomiseen ja jokainen ilta on kulunut sohvalla puikkoja kilistyttäen. Kaikki tai ei mitään -ihmisenä tuo aloittamani villatakki valmistuu tahdon voimalla. Puikoilla nro 12 ja niin nopeasti, että itsekin ihmettelen. Villatakki on hyvällä mallilla ja kutominen on vienyt ihan mennessään. Ainoa huono puoli on se, että ostin neljä kerää (=kaikki loput) lankaa paikallisesta halppiskaupasta, joka oli vissiin ostanut langat jo pari vuotta sitten. Tänään ajattelin tilata lankaa lisää netistä. Mutta nyt tuota lankaa ei ole enää mistään saatavilla. Kaputt. Loppu. Ei vissiin enää markkinoilla saatavilla. Joten mun ihanan pehmeästä ja lämpöisestä, pitkänmallisesta villatakista tulee joko a) ihan lyhyt malli tai b) villaliivi (ilman hihoja). 

Voi ei. Harmittaa vietävästi. Jos sinulla ihana lukijani on Novita Jamboa tuollaisena harmaana lojumassa nurkissa niin mieluusti ostaisin kolme tai neljä kerää. Postarit ja vaivanpalkkiot päälle. Laitahan mailia maria.nurmi@coloria.fi. Olishan se ihan kiva villatakkiin vähän pituutta saada. Ja ne hihatkin olis ihan kivat 😀

Mies on yön yli työreissussa, joten me linnottaudutaan myöhemmin tytsyjen kanssa sohvalle; mä kudon tuota mun villatakkialiiviä, Julia virkkaa mummulle patalappua ja Lilia sormivirkkaa pinkkiä matoa (on jo pian metrin mittainen :). Ihanaa, kun on yhteinen harrastus ja tykkään kyllä, että lasten on hyvä välillä rauhoittua tälläisten rauhallisten asioiden äärelle. Ja vielä ihan omasta halustaan tuota tekevät. Onnea on kuulkaas se!

Hei, huomista postausta ajatellen kysyn teiltä mielipidettä postauksen sisällöstä; 

sisustetaanko taljoilla koti syksyyn vai nautitaanko herrrrkullista vuohenjuustotomaattikeittoa?

Ja sitten olis vielä sitä liikuntapostaustakin tarjolla.

Niin että mitä laitetaan? 🙂

PS. niin ja tiistaiseen tapaan huomasin iltapäivällä etuhiuksissa kolikon kokoisen klöntsän hoitoainetta ja kukaan työkavereista ei ollut siitä mulle sanonut. 

Pesinpä sitten osan hiuksista kesken työpäivän. Pitäiskös aamulla alkaa katsomaan peiliin ennen töihin lähtöä? Onneksi huomenna on jo keskiviikko. Tää on niin tätä :)

PPS. Irma – toivoit kuvaa kanervasta ja tuosta harmaasta seinästä; tuossa niitä tuli muutama 🙂