Ihan ekaksi; kiitos kaunis kommenteistanne pariin edelliseen postaukseen. Mua oikein hävettää, että helteiden myötä niihin vastaaminen laahaa. Mutta lupaan palata niihin asap. Päivät kuluu aamusta iltaan ulkosalla. Eilen illalla tultiin kotiin ja tänään illalla suunnataan taas mökille. Tulin vain varoittamaan teitä tuosta ihanasta auringosta, joka meitä hellii. 

Kymmenisen vuotta sitten olin vielä sitä mieltä, että kotimaassa mitään aurinkokertoimia tarvitse. Kunnes tuossa noin viisi vuotta sitten ihan lähipiiristä löytyi melanoomatapaus. ”Harmiton” luomi selässä, joka loppujen lopuksi oli jotain aivan muuta. Onneksi se tuli löydettyä tarpeeksi ajoissa. Nyt tuosta muistuttaa vielä lukuiset tikit selässä (ihoa poistettiin aikalailla) ja loppuelämän varovaisuus aurinkoa kohtaan. Itse marssin seuraavana päivänä diagnoosin kuultuamme ihotautilääkäriin tutkituttamaan luomeni. Joita oli siunaantunut aika monta. Yhden ihotautilääkäri suositteli poistamaan, mutta poistatin kuusi luomea. Nyt selässä on yhteensä yhdestätoista tikistä pikkuiset arvet, mutta pieni hinta tuo on siitä, että luomet ovat nyt pois. Omaan selkään on hirmuisen hankala nähdä, joten suosittelen että pyydätte miestä tai vaikka kaveria välillä tarkistamaan luomitilanteen!

Nykyään myös minä, entinen auringonpalvoja, käytän Suomessakin kesäkeleillä suojakerrointa 30. Ulkomaanreissuilla mennään samoilla aurinkorasvoilla lasten kanssa pääosin 🙂 Siellä suojakerroin 50 on ihan pakollinen ainakin ekojen päivien ajan. Näppyihin taipuvaiset kasvoni ei sulata mitä tahansa rasvoja. Ihan perusaurinkovoiteet saavat aikaan mannaryynirykelmän otsalle ja ohimoille. Aikapäiviä sitten ostamani Sothysin aurinkorasva ei tätä tee. Päinvastoin, tämän ansiosta ihoni voi auringossa paremmin. Tämän vuoden Thaimaan reissua varten ostin L’orealin aurinkovoiteen, johon olen ihan koukussa. Tuota laitan kaulalle, olkapäille ja dekolteelle. Siinä on mukana pikkuisen helmiäistä, joten saa ihon hehkumaan. Välillä sipaisen tuota kosteusvoiteenkin sekaan.

Silloin maksimekkopostauksessahan valittelin kiiltäviä kasvoja (kiitos hormonihäiriöiden) ja testasin paperilaput sun muut. Mutta nyt olen löytänyt tuotteen, joka ihollani toimii. Cliniquen pore refining solutions pitää ihoni pisimpään mattapintaisena. Saahan se iho näin kesällä vähän hehkuakin, mutta mulla se tuppaa hehkumaan ja kiiltämään vähän liikaakin ilman tätä voidetta. Kesällä ei tulisi mieleenikään taputella puuteria ihoon, joten laitan alle tuon Sothysin aurinkorasvan ja poskille, nenään, otsaan ja leukaan tuota Cliniquen voidetta. Yllättävän hyvin kyllä auttaa. Ihan tuossa ylimmässä kuvassa sen vaikutus näkyy; ylähuulen yläpuolelle sitä en laittanut, joten se helmeilee hikipalleroista 😀 Tuota voi toki myös lisätä meikin päälle päivittäin. 

Jos on jotain menoa tai haluan hieman säväyttää ihoa niin, kesäisin puuterin ja meikkivoiteen sijaan käytän Estee Lauderin Day Wearia. Sitä olen käyttänyt jo pian kymmenen vuotta. Siinä itsessäänkin on suojakerroin, mutta päivällä tuon alle lisään myös aurinkorasvaa. Iltaisin tuon alle laitan Cliniquen tuubista hieman mattavoidetta ja tuon päälle taas sipaisen vähän aurinkopuuteria. Joskus, kun kaipaan hieman peittävämpää lopputulosta, niin sekoitan tuohon Day Weariin hieman CC-voidetta (mä olen tykästynyt Lumeneen). 

Sitten kun on päivän d-vitamiinitankkaukset tehty ja illalla tuntuu iho vähän kiristelevältä, lutraan vähän lisää rasvojen kanssa 😀 Thaimaan tuliaisina tuli aikoinaan ostettua tuollainen Smooth E, jota sieltä palaneeseen ihoon apteekista haettiin. Nyt hamstrailen näitä E-vitamiinirasvatuubeja, sillä auringon ruskettaman ihon lisäksi tämä on ihan ässätuote talvella pakkasen kuivattamaan ihoon. Ja niitä harvoja tuotteita, joka sopii myös mun kasvoille ilman, että iho ottaa siitä nokkiinsa ja alkaa puskemaan epäpuhtauksia ulos. Toimii sata kertaa paremmin kuin mitkään after sunit ja on edullista. Muistaakseni tämä tuuli on jotain viiden euron luokkaa paikallisesta apteekista. Joten jos teillä on menoa Aasian suuntaan, niin kysykäähän tätä erittäin riittoisaa voidetta apteekista!

No nyt tuli niin paljon merkkejä ja mainosta, mutta belive you in me ihanat, tämä ei ollut maksettu mainospostaus vaan mun hyväntahtoinen ele auttaa teitä samojen asioiden kanssa painivia 🙂

Käytätkö sä aurinkorasvoja kotimaassa? Jos et niin suosittelen käyttämään. Tänäänkin toi UV-arvo on ollut ihan kamalan korkealla täällä meillä pohjolassa.

Loppuviikko mökillä ja ensi viikko kuluu vieraita kestiten (ihanaa!), joten voipi olla ruokapainotteisia postauksia tulossa. Lisäksi liikunnasta saaressa on juttu tekeillä. Sen loppuun saattamiseen vain tarvitaan eka se inspiraatio ja motivaatio liikkua. Se on viikon verran ollut kadoksissa. Ehkä näiden helteiden ansiosta. Mutta en jaksa stressata, liikutaan ja huhkitaan sitten syksyn sateilla senkin edestä!

toivottelee

PS. vaikka blogissa ei joka päivä tapahdukaan, niin muistakaa tuo Instagram (atmarias), johon tulee päivittäin kuvattua tunnelmia (ja sorry niistä lukuisista auringonlaskukuvista…auringonlaskut on vaan ehkä parasta, mitä mä kesäiltaisin tiedän :)!

Vaikka me illat kukutaankin ja aamut nukutaan, niin ollaan me ehditty sentäs poistua saarestakin. Tänä aamuna miehen kanssa kaksistaan mökkikaupunkiin täydentämään ruokavarastoja ja eilen lasten (+pari ystävää) kanssa parin kilometrin päähän Seitsemisen kansallispuistoon. Kameraa en jaksanut ottaa mukaan tuonne, mutta hyvin kännykkäkameralla näemmä pärjättiin 🙂

Suosittelen ihan jok’ikiselle metsäretkeilyä. Itse ainakin saan voimaa metsästä ihan tuhottomasti. Se tuoksu ja kaikki ne äänet. Akut latautuvat. Me etsittiin pari geokätköä tuolta Seitsemisen alueelta ja sitten päätettiin vielä lähteä pienelle patikkaretkelle. Lähdimme Koverosta (punaiset rakennukset ja lampaat) kohti Haukilampea, jonne oli noin 1,3 kilometrin patikkamatka. Välillä kuljimme pitkospuita pitkin ja välillä ihan metsäpolkua. Määränpäässä paistoimme makkarat ja ihastelimme Suomen suvea. Ja yllättävää kyllä, pikkujalat jaksoivat mukisematta vielä matkan takaisin autollekin 🙂 Joten teille, jotka pienten lasten kanssa täällä meidän mökkihuudseilla liikutte, niin suosittelen heittämään tuon Haukilammen reitin. Uskoisin, että kaikki yli 5-vuotiaat sen jaksavat tallustaa. Maasto vaihtelee hurjasti, joten näkemistä on koko ajan. Itselläni oli juoksuvaatteet päällä, joten vähän siinä lenkkeilin samalla. Joku päivä käyn heittämässä tuolla ihan kunnon lenkin!

Mulla piippas eilen puhelin sen merkiksi, että Adlibrikselta tilaamani kirjalähetys on saapunut postiin. Ei tarvinnut miestä kauaa houkutella tänään kavereidensa kanssa iltapäivägolfkiepille. Saanpahan ihan rauhassa ottaa aurinkoa sen ajan ja tuliaisina kaupungista vielä kesälukemista 😀 Tänä iltana meillä pidetään 4th of July bbq-bileet. En mä niinkään tästä päivästä perusta, mutta tuo rakas oppi juhlistamaan sitä kuuden jenkkivuotensa aikana. Budweiseria ei mökkikaupungista löytynyt, mutta hamppareita, maissia ja ranskalaisia kylläkin. Jälkkäriksi grillataan vaahtokarkkeja. Mikäli saan tuon meidän uuden takka/grillisysteemin koottua. Ostin Kodin1:sestä tunnelmatulisijan alennusmyynneistä (klik) tuohon terassille. Saas nähdä saako alle neljällä kympillä tunnelmaa…tai vaahtokarkkeja tehtyä 🙂

Meillä on muutenkin täällä keskitytty luonnon tarkkailuun; toissa päivänä esikoisen kanssa kikateltiin laiturilla, kun pääskysen poikaset tekivät haparoivia lentoharjoituksia. Varpunen, joka on tehnyt pesän meidän makuuhuoneen ikkunan ylläolevaan räystääseen kuikistelee aina ohi mennen. Neljä pientä munaa pesässä on ja innolla odotamme, koska sieltä alkaa kuulumaan pientä piipitystä. Aamulla miehen käydessä mökin takana lähti pöllö humisten kuusien keskeltä lentoon. Aurinko on näyttäytynyt nyt jo toista päivää peräkkäin ja kelit on varsin kesäiset. Kyllä nyt kelpaa! 

Aurinkoisin viikonlopputerkuin,

Morientes murut!

Toivottavasti juhannusjuhlinnat sujuivat hyvin ja ilman turhia kommelluksia. Jotenkin lämmitti mieltä, että kerrankin hukkumistilastot olivat maltilliset – vaikka se yksikin hukkunut on liikaa. Ehkä nämä Suomen juhannuskelit eivät tänä vuonna kannustaneet ihmisiä pulahtamaan uimaan. Mä en ainakaan uskaltanut mennä. Katsellaan taas sitten, kun järvivesi on 20 astetta tai yli 🙂 Nyt oli laskenut 13 asteeseen.

Kaiken kylmän, sateen ja tuulen keskellä mä nautin ihan suunnattomasti tästä juhannuksesta. Välillä aurinko paistoi niin, että ulkonakin tarkeni ilman takkia. Toisinaan taas satoi saavista kaatamalla. Kuten tänä aamuna. Mikään ei ole ihanampaa kuin herätä mökillä sateenropinaan. Juhannusaatto kului aika kauniissa säässä ja tuulikin oli suotuisa. Nautimme kesähuoneessa päiväkahvilla kuplivaa ja mansikkaraparperibritakakkua. Meidän äiti tekee ehkä maailman parhaimmat britakakut (mitenkään puoleettomasti sanottuna :D). Tässä tuo ohje, tosin muistelisin sen joskus täällä jakaneenikin:

125 gr voita

1 dl sokeria

2 keltuaista

1 1/2 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 dl maitoa

3 valkuaista

1 1/2 dl sokeria

1 tl vanilliinisokeria

2 dl kuohukermaa

raparperihilloa

3 rkl sokeria

3 dl mansikoita viipaloituna

1. Laita uuni kuumenemaan175 asteeseen.

2. Vaahdota voi ja sokeri

3. Lisää keltuaiset voimakkaasti sekoittaen ja viimeiseksi vuorotellen

jauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu, ja maito. Taikina jää hyvin löysäksi.

4. Valmista marenki.Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri ja vanilliinisokeri vähitellen.

5. Levitä taikina lastan avulla uuninpellille leivinpaperin päälle hieman pitkän malliseksi pohjaksi. Levitä marenki raa’an pohjataikinan päälle kokonaiseksi levyksi.

6. Paista uunin keskiosassa noin 20-25 minuuttia, kunnes pohja on kypsä ja marenkinkauniin ruskea. Pohjataikina jää hieman kostean tuntuiseksi. Jäähdytä hyvin.

7. Vatkaa kerma ja sokeri paksuksi vaahdoksi.

8. Leikkaa kakkupohja kahtia ja irrota veitsellä leivinpaperista.

9. Nosta toinen puolisko kakkuvadille pohjaksi ja levitä hillo, kermavaahto ja mansikat päälle. 

10. Nosta toinen pohjapuolisko täytteen päälle.

11. Koristele mansikoilla (ja orvokeilla).

****************************************

Eilen passitettiin isovanhemmat kotiin aamupalan jälkeen ja iltapäivästä vastaanotettiin ystäväpariskunta parin prinsessan kera. Ihan parhaita tuollaiset vieraat, joita varten ei tarvitse turhaa säätöä ja joiden kanssa juttu aina jatkuu siitä, mihin on jäänyt. Tämän ystäväpariskunnan ihana K on mun lapsuudenystäviä ja komea A on taas mun miehen armeijakaveri (ja paras kaveri)! Pieni maailma. Nyt he asuvat tuossa meidän äidin naapurissa ja ollaan ristiin kummeja. Ystävät ovat kyllä elämän suola.

Elämän suola on kyllä tämä kesälomakin, joka alkoi. Tänään kävin vielä pari tehokasta tuntia tekemässä töitä ja huomenna pikaisesti käydään esikoisen kanssa aamulla töissä viemässä lomallejäämismutakakku. Tämä viikko ollaan pääosin kaupungissa, sillä miehen loma alkaa vasta viikon päästä. Lisäksi pikkuisempi on joka päivä tulevalla viikolla neljä tuntia golfkurssilla…tiedä häntä kumpi on innokkaampi; tuo lapsi vai lapsen golfiin hurahtanut isä ;D Meillä on esikoisen kanssa suuret suunnitelmat joka päivälle. Kahden keskistä laatuaikaa vietetään siivoten. Esikoinen on ihan huipputyyppi jo senkin suhteen, että on parhaimmillaan, kun saa auttaa. Siivotaan molempien tyttöjen huoneet, ehkä maalaillaan takkahuonetta, kuvaillaan vaatteita huutikseen (104-116 tyttöjen iiiiso paketti tulossa) ja käydään pyörälenkeillä. Pidellään sadetta sisätiloissa ja toivotaan viikonlopuksi ja loppulomaksi aurinkoa. Perjantaina muutamme koko perhe kolmeksi viikoksi möksälle. Välillä teemme sieltä käsin päiväreissuja ja onhan tuossa parina viikonloppuna tiedossa aikuistenkin menoja. Kesä ♥ 

Hei, kiitos ihanaiset kommenteistanne tuohon meidän mökkiterassipostaukseen. Kiitän nyt tälleen suvereenisti kaikkia yhteisesti. Tosin niihin muutamaan kyssäriin palaan kyllä vastaamaan 🙂

Suloisin sunnuntaiterkuin,