maanantai 11. marraskuun 2019

Lauantai-iltana lautasella

0

HEISSULI MAANANTAIHIN!

Toivottavasti siellä vietettiin rentouttava ja rakkauden täyttämä isänpäivä ♥ Meillä viikonloppu kului pääosin ruoan merkeissä. Eli ei lainkaan kuulkaas huono viikonloppu 😉 Eilen käytiin perinteitä kunnioittaen syömässä Näsinneulassa ja onhan se hyvä. Vuodesta toiseen. Lauantai-iltana istuttiin pitkään katetun pöydän äärellä ystävien kanssa. Tyttöviisikko sujahti jossain välissä alakertaan kikattelemaan ja me aikuiset jatkoimme juttua. Siitä, mihin se oli jäänyt. Välillä naposteltiin syötäviä ja taas juteltiin. Niin paljon juttua riitti, että kun tuli aika erota, niin teki mieli kääntää kelloja pari tuntia taaksepäin.

Sain kyselyitä Instan puolella, että voisinko laittaa reseptejä lauantain tarjoiluihin. Aluksi mietin, että mitäs nyt noita laittamaan, sillä nämähän ovat niin peruskauraa. Mutta hei, kuten ollaan juteltu, niin se peruskaura on elämässä parasta.

Meitä oli yhdeksän ruokailijaa pöydän ympärillä. Viisi lasta ja neljä aikuista. Toiveissa oli myös tehdä niin simppeliä tarjottavaa, että ne saa vaan nostettua pöytään vieraiden tultua. Mä en ole yleensä sellainen ”emäntä”, joka tykkää häärätä keittiössä kun meillä on vieraita. Ellei sitten häärätä siellä vieraiden kesken. Sen takia olen yleensä näiden helppojen ja ennalta valmistettavien tarjoilujen kannalla. Tarjolla oli savulohisalaattia, ceasarsalaattia, kinkkupaprikapiirakkaa, pekoniavokadoja ja patonkeja. Jälkkäriksi herkkutarjotin joulutortuista, kekseistä, viinirypäleistä, juustoista, suklaasta ja pähkinöistä.

Alla reseptejä salaatteihin ja piirakkaan. Mututuntumalla kun teen, niin määrät ovat itse mukaeltavissa. Maistelkaa, haistelkaa, tutkikaa. Olkaa luovia ja tehkää ruokaa rennolla otteella. Silloin tulee paras lopputulos.

Savulohisalaatti

kartanosalaattia
salaattisekoituspussi
tuoretta tilliä
kurkkua
tomaattia
savulohta
keitettyjä kananmunia
-revi salaatit, pilko kurkku ja tomaatti, sekoita mukaan myös pienistelty tilli
-lisää pienistelty savulohi ja sekoita varovasti
-kaada päälle kastike ja sekoita
-tarjoile keitettyjen kananmunien kanssa

Kastike
oliiviöljyä
vaaleaa balsamicoa
mustapippuria

Kana-ceasarsalaatti

romainesalaattia
broileria (kaupan grillibroilerista)
krutonkeja
parmesania
-revi salaatti kulhoon, lisää pienistelty broileri
-lisää kastike ja sekoita kunnolla
-tarjoile kruntonkien ja raastetun parmesanin kanssa

Kastike
n. 2 dl oliiviöljyä
1 muna (joskus laitan vain keltuaisen)
1 valkosipulin kynsi
1-2 tl dijon-sinappia
puolikkaan sitruunanmehu
pari tl kapriksia
pippuria
-surauta sauvasekoittimella sekaisin ja laita vähäksi aikaa tekeytymään jääkaappiin

Kinkkupiirakka

Pohja
150 g voita
vehnäjauhoja (noin 3-4 dl)
-nypi muruiksi
2-3 rkl jääkylmää vettä
-sekoita taikinana ja vaivaa
-laita taikina jääkaappiin hetkeksi

Täyte
palvikinkkua
punaista suippopaprikaa
persiljaa
2 kananmunaa
3 dl kermaa
juustoraastetta pieni pussillinen (käytin Emmentalia)
pippuria, suolaa

-painele taikina voidellun vuoan pohjalle ja reunoille
-lisää pienistelty palvikinkku, paprika ja persilja
-sekoita keskenään kananmunat, kerma, juustoraaste ja mausteet
-kaada vuokaan ja paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 35-40 mins (tarkkaile, ettei ruskistu liikaa)ID

Koska yksi vieraamme on ollut on/off -ketodieetillä, niin tein vielä grillattuja pekoniavokadoja (grillivastuksen alla uunissa, kunnes pekoni on rapsakkaa). Usein olen korvannut pekonin myös serranon kinkulla ja sekin toimii hyvin! Pöydässä oli tarjolla myös fetakuutioita, pähkinöitä ja lisäkrutonkeja.

Niin ihana ilta ja jälleen kerran vierailun jälkihehkuissa miehen kanssa juttelimme, että mikä siinä onkaan, että nykyään tulee kutsuttua ystäviä kylään aivan liian harvoin. Täytyy ottaa itseään niskasta kiinni! Tosin nämä loppuvuoden viikonloput on jo myyty, mutta josko sitten tammikuulle sopia jo treffejä 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

PS. patonkeja jäi ihan hirmuisesti. Ajattelin tänään koklata, miten noista (vähän jo kovettuneistakin) patongin käppyröistä saa tehtyä suolaisia köyhiä ritareita!

 


keskiviikko 16. lokakuun 2019

Viva Las Vegas!

6

MOIKKAMOI IHANAT!

Niin se vain vaihtui Redondo Beachin letkeä biitsielämä valoihin, ääniin ja ihmispaljouteen; terkkuja Las Vegasista! Ei ollut ihan itsestäänselvyys, että pääsimme tänne, sillä navi sanoi itsensä aamulla irti. Onneksi navin kautta oli mahkut saada wifi, joten Google mapsin avulla taitettiin tuo 4,5 tuntia. Oli muuten huikeat maisemat matkalla…karua, mutta kaunista.

Jos jollain sanalla pitäisi paikkaa kuvailla, niin tää on aivan ”insane”. Nelisen tuntia pörrättiin The Stripiä pitkin ja siinä oli kuulkaa yksi jos toinenkin Tampereen tyttö ihmeissään 🙂

Ei sitä vain tajua, millainen tämä paikka on ennen kuin astuu hotellihuoneen ovesta ulos. Käytävät, aulat ja kasinot tuntuvat kuin jääkaapeilta; viileetä happirikasta ilmaa tuutataan tulemaan huolella, jotta ihmiset saavat virtaa pelata. Lisäksi olen varma, että tuo ilma saa ihmiset janoiseksi, sillä ainakin itselläni silmät ja kurkku kuivuivat nanosekunnissa.

Me majoitutaan legendaarisessa Flamingo-hotellissa. Nyt tätä postausta 28. kerroksen huoneen sängyllä kirjoittaessani näen ikkunoista valoja ja vilskettä. Pieni basson jytke kantaa tänne ylös asti.

Vegas ei kuulemma nuku koskaan, mutta me ajateltiin nukkua. Tytsyt ovat yhtä herkkiä äänille ja valoille kuin äitinsäkin. Eivät koskaan ole oikein liiasta hulinasta tykänneet. Toinen nukahti jo suorilta jaloilta, pikkuinen. Vaikka katukuvassa lapsia nyt illalla näkyikin, niin ei tuo pääkatu silti välttämättä ihan lapsiystävällinen iltaisin ole. Sen takia jatkamme kaupunkiin tutustumista huomen aamulla.

Mies vie meidät Venetsia -tunnelmiin aamupalan jälkeen ja sitten jatkamme tekemään loput ostokset; lapset ovat säästäneet reissua varten ja kovin tuskastelevat, kun on vielä rahaa tuhlattavana 😉 Yllättävästi on muuten hillinnyt shoppailua, kun joutuvat ostamaan omilla rahoilla!

Nyt aamupalapaikkoja nettailemaan; mieleni tekisi neljän viljan puuroa voisilmällä 😀 Mutta myös smoothie tai acai bowl kelpaa. Nimimerkillä bagels ja philly -sektori kaipaa vaihtelua!

Ihanaa keskiviikkoa sinne ❤️

PS. Törmättiin Elvikseen heti ekassa kadun kulmassa 🙂


tiistai 15. lokakuun 2019

Surf cityä ja viimeisen päivän tunnelmia!

2


Hyvää tiistaita ihanat

täältä Kalifornian maanantai-iltapäivästä. Tänään on viimeinen päivä täällä ja se vietetään kokonaisuudessaan Universal Studioseilla. Ne kun jäivät viime kerralla käymättä.

Maanantaipäivä ja silti parhaimmillaan jonotettiin laitteisiin 70 minuuttia. Niin kuin nytkin; kirjoitan tätä Simpson -riden jonosta. Huh, mutta hei nautitaan täysillä. Nämä ovat niitä sellaisia paikkoja, joissa me aikuisetkin taannumme hetkeksi lapsen tasolle 🙂

Härveleiden lisäksi kävimme katsomassa Universal Studioden lavasteita. Huikeeta ajatella, että siellä silmien edessä oli lavasteet, joiden avulla filmeihin saa New Yorkin kadut. Myös Täykkäreiden kotikatu ajettiin läpi.

Olen saanut paljon kyselyitä, että missä yövytään. Viime reissulla totesimme LA:n eteläpuolella sijaitsevat rannat parhaimmiksi meille. Silloin yövyttiin Hermosa Beach House -hotellissa ja Redondo Beachillä Portofino -hotellissa. Nyt otettiin edullinen Redondo Beach Hotel viideksi yöksi.

Autolla on kätsy kruisata tuolta sinne sun tänne. Jälleen kerran ollaan käyty shoppailemassa paikallisten alueilla ja sen lisäksi Citadel Outlet -myymälöissä. Edelleen suosikkejamme ovat liikkeistä Ross, TJ Maxx ja Marshalls, joista tekee superedullisia merkkivaatelöytöjä.

Jahka saadaan Universal Studios -päivä pulkkaan, ajetaan viellä Hollywood -kyltille. Tähtikatua pitkin Santa Monicaan ja sieltä rantaa pitkin hotellille.

Pakkauspuuhien jälkeen iltaruokaa (toivottavasti herkullista seafoodua) ja unta palloon. Kalifornia on ollut ihana. Suosittelen west coastia myös teille east coastiin ihastuneille!

Huomenna kohti Vegasia! ❤️

Ihanaa alkanutta viikkoa,

Maria

PS. Kuvatulva iki-ihanalta Hermosa Beachilta, joka myös surf cityksi itseään tituleeraa!


sunnuntai 14. huhtikuun 2019

Miksi jättäisin äänestämättä?

8

SULOISTA SUNNUNTAIAAMUA IHANAT!

Täällä on täysi tohina päällä iltapäivän synttärikemuja varten ja pieni jännitys vatsanpohjassa ei suinkaan johdu tyttöjen sukulaissynttäreistä, vaan siitä, että tänään on äänestyspäivä. Arvokas päivä, jota kenenkään ei tulisi aliarvioida. Kenenkään ei myöskään tulisi aliarvioida oman äänensä merkitystä.

Tiedän, mä olen ehkä vähän turhankin jyrkkä mielipiteessäni, mutta olen sitä mieltä, että olisi silkkaa hölmöyttä jättää äänestämättä. Joskus parikymppisenä sain puhelimen välityksellä satikutia siitä, että en dagen eftereissäni ollut jaksanut nousta sängystä äänestämään. Meidän äiti oli oikea ”käytä äänesi ja käytä se oikein” -natsi 😀 Silloin lompsin viime tingassa illan suussa pyjamahousuissa äänestämään. Äiskän ja iskän ehdokasta.

Muistan lapsuudestani äänestyspäivät. Ne olivat ikäänkuin juhlapäiviä. Jolloin mentiin koko perheen voimin alakoululleni äänestämään. Sen jälkeen mentiin usein Kissanmaan mummulaan vaalikahveille. Tarjolla oli mummun tekemiä ässäkeksejä. Enhän tuolloin ymmärtänyt itse äänestämisestä mitään. Puolueista tai arvoista. Mutta sen tajusin, että äänestäminen on tärkeää. Ja ässäkeksit suussa sulavia.

En keksi yhtäkään syytä, miksi jättäisin äänestämättä. Estynyt menemästä paikan päälle äänestyspäivänä? Sitä varten on ennakkoäänestyspäivät. En löydä oikeaa ehdokasta? No valitse sellainen, jonka arvot vastaavat eniten omiasi. Ei kukaan ehdi mun elinaikanani mitään päätöksiä tehdä? Lakiehdotusten läpivieminen vie usein aikaa, mutta ajattele asia niin, että millaisen maapallon ja millaisen Suomen jätät jälkipolvillesi. Millaisen tulevaisuuden haluaisit?

Olen kolmella eri vaalikoneella saanut erilaisia tuloksia. Siinä, missä aiemmin oli yksi vahva puolue, on nyt rinnalle noussut toinen varteenotettava vaihtoehto. Vieläkään en tiedä ketä äänestän. Mutta sen tiedän, että äänestän. Vaikka sitten geishakakun täyte jäisi laittamatta tai ruisnapit täyttämättä.

Muistakaahan äänestää!

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


keskiviikko 27. maaliskuun 2019

Tärkein neuvoni (aloittelevalle) bloggaajalle – tärkein neuvoni kenelle tahansa ihmiselle

4

HEIPSUN!

Samalla kun kirjoitan tätä, katselen työpöydän ääreltä takapihalle ja näen kaistaleen nurmikkoa. Luntakin juu, mutta myös paljasta maata. Hortensian, jonka kukkaset ovat kuivuneet ruskeaksi. Vaikka en ole ikinä kummoinen multasormi ollutkaan, niin vain sitä olematonta multasormea on alkanut viime viikkojen aikana kutkuttamaan. Kaupoissa hypistelen siemenpusseja ja nettiselaimessa on aika usein auki erään puutarhan valikoima. Kevätistutuksia, niitä saadaan vielä tovi odottaa. Mutta hei, ei mene enää pitkään, kun saa upottaa sormet multaan tuolla takapihalla.

Olen viimeisen kuukauden aikana vastaillut neljään eri kyselyyn bloggaamisesta. Yksi on koskenut kaupallisia yhteistöitä, mutta kolme on koskenut bloggaamista ammattina yleensä. Kirjoittamista, valokuvaamista ja sitä, mikä on pitkään blogia pitäneen salaisuus. Neuvoja aloittelevalle bloggaajalle. Mikä on se kantava voima, mikä pitää blogin hengissä. Jep, intohimoa tottakai pitää olla, mutta mitä enemmän olen asiaa ajatellut, niin se kantava voima on sama kuin mikä elämässä yleensäkin. Ystävällisyys ja aitous.

En ehdi enää juuri paljoa lukemaan blogeja, mutta tarpeeksi, jotta olen huomannut blogien kommenttikentässä muutoksen. Ihan jo senkin muutoksen, että enää kommentteja ei tule niin paljon blogiin. Instagramin feediin ja dm:een sitäkin enemmän. Mutta se, toisaalta erittäin huolestuttavakin muutos, jonka olen huomannut on ensinnäkin kommentteihin vastaamattomuus. Tiedän, että itsellänikin saattaa hyvin mennä ohi varsinkin vanhempiin postauksiin tulleet kommentit, enkä todellakaan jätä tarkoituksella vastaamatta. Vaan vahingossa ja haluan uskoa, että ne vastaamattomat kommentit kommentibokseissa ovat osin vahingossa jääneet muillakin vastaamatta.

Itse ajattelen asian niin, että koska suurin ilo bloggaamisessa tulee juurikin vuorovaikutuksesta, niin totta kai vastaan hänelle, joka kommentin jättää. Nykyajan kiireisessä maailmassa, kun kommentin jättäminenkin vie aikaa. Jos kommentoija on ottanut omasta ajastaan sen, että vastaa minulle blogipostaukseen, niin mun mielestä vähintä mitä voin tehdä, on vastata hänen kommenttiinsa.

Toinen asia, jonka olen kommenttikentissä huomannut on tietynlainen hyökkäysmentaliteetti. Puolin ja toisin. Nykyaikana, kun somessa on aika helppo anonyyminä kirjoitella mitä tahansa, niin välillä huomaa, että kommentti on kirjoitettu suodattamatta. Itselläni näitä hyökkääviä kommentteja ei oikeastaan ole tullut ja jos niitä tulee, niin yleensä ne ovat aiheesta. Oli hyökkäävä kommentti sitten aiheesta tai ei, niin somemaailmassa työtä tekevien pitäisi silti muistaa se, että hyökkäykseen ei kannata vastata hyökkäämällä ja aggressiivisella puolustuskannalla. Suodattaa pahimmat mölyt pois ennen kuin vastaa.

On hyvä osata ottaa vastaan erilaisia näkökulmia asioihin ja mielestäni ammatimaisuuden yksi piirre on se, että oli se kommentti sitten millainen tahansa, niin muistaa ystävällisyyden ja kunnioituksen. Koskaan ei voi tietää, mitä vastapuoli käy läpi. Kun on ystävällinen, niin ei voi mennä vikaan. En tarkoita sitä, etteikö omaa näkökantaansa tai itseään voisi puolustaa, mutta senkin voi tehdä nätisti ja korrektisti. Ystävällisesti perustellen.

Sellaisia ajatuksia keskiviikkoon. Piti kirjoittelemani teille pääsiäisjuttuja, mutta jätetään se toiseen päivään sitten. Työpäivät kun vaihtelevat, niin seuraavaksi on työpäivän ohjelmistossa keittiön ja ruokatilan siivous. Illalla on yhdet kuvaukset kyseisellä alueella, joten olisi suotavaa, että viikon varrella kertyneet postit, tyhjät pullot ja mädäntyneet banaanit olisi poissa silmistä 🙂

KIVAA KESKIVIIKKOA YSTÄVÄLLISESTI TOIVOTELLEN,


« Vanhemmat
Uudemmat »