torstai 23. maaliskuun 2017

Puhtia (kevät)siivoukseen!

HEIPPAHEI!

Kevät, pölyt armottomasti paljastava ikkunoista paistava kevätaurinko ja kuraiset tassun jäljet eteisen valkoisella lattialla. Paketti oli sitä myöten kasassa; tiesin tulleeni siihen pisteeseen, että kevätsiivous on ainoa vaihtoehto. Koen tämän saman tilanteen joka kevät. Vitkuttelen kevätsiivouksen aloittamisen kanssa, kunnes tulee se viimeinen niitti. Kun ei vain pysty ummistamaan silmiä pölyltä. Kun pelkkä imurointi ja pölyhuiskan heiluttaminen ei riitä. Paljastan teille nyt yhden salaisuuden; inhoan lattioiden pesemistä. Tai olen inhonnut tähän asti. Ajatus likaveden kierrättämisestä pitkin lattioita mopin kanssa ei ole houkutteleva ajatus. Senpä takia olen aivan innoissani, sillä sain kaupallisen yhteistyön myötä testikäyttöön Kärcher FC 5 Premium lattiapesurin.

Lattianpesu on yleensä kevät- ja viikkosiivouksessani viimeisin työvaihe. Mutta samalla se tärkein, sillä tuo eteisen, ruokatilan ja keittön kattava valkoinen iso laattalattia on tällaiselle siivousintoilijalle se pullonkaula. Miten saada pinttyneet ketsuppitahrat sun muut pois lattiasta? Ellei niitä siis ole saman tien vaivauduttu pyyhkimään (terkkuja lapsille ;). Liian usein löydän itseni konttaamasta keittiön lattialla juuriharjan ja ruokasoodan kanssa. Varsinkin tuon saarekkeen edessä, missä meidän perheen pienokaiset syövät välipalansa.

Ennen kuin kerron teille enemmän tuosta uudesta tehopakkauksesta, Kärcheristä, niin ajattelin listata kevätsiivoukseni työvaiheet. Ihan ensimmäiseksi otan lakanat pois ja vien petivaatteet tuulettumaan. Avaan ikkunat, jotta koti tuulettuu. Sitten siivoan rojut lattioilta ja tasoilta pois. Pölyjen pyyhkiminen ja imurointi kun ei onnistu, mikäli on esteitä tiellä. Eikä kyllä myöhempi työvaihekaan eli lattioiden pesu. Se iänikuinen kysymys kuuluu, pyyhittekö ensin pölyt vai imuroitteko? Meillä pyyhitään eka pölyt ja sitten imuroidaan. Miksi näin tehdään, niin siihen en osaa vastata. Se on selkärankaan pinttynyt tapa 🙂 Kun turhat esteet on raivattu pois lattioilta ja imuroitu, on aika ottaa Kärcher FC 5 Premium lattiapesuri apuun.

Itse olen aika laiteorientoitunut ja tykkään koota laitteita. Jopa lukea niitä ohjeita. En tiedä asuuko teilläkin sellainen mieshenkilö, joka piutpaut piittaa ohjekirjoista? 🙂 Meillä asuu, joten mietin, että hoidan lattiapesurin kokoamisen itse. Ettei sitten tarvitse kuunnella turhaa ärräpäitä ja katsoa kun toinen tuskastuu. Päätin kuitenkin hihkaista miehelle ihan ohimennen, että voisi kaiken kiireen keskellä avata tuon Kärcheriltä tulleen paketin ja katsoa onko lattiapesuri kuinka hankala koota. Ajatuksena, että itse kyllä kokoan sen. Kävin tässä välissä koiran kanssa pikaisella lenkillä ja kotiin tullessani löysin tuon Kärcherin uljaasti koottuna keskeltä eteisen lattiaa. Mistään ei kuulunut tuhahtelua ja ohjekirjakin oli nätisti auki keittiön pöydällä. Mies kiitteli sitä, että laite oli niin helposti koottavissa.  Laitteen varsi napsautettiin kiinni ja laitettiin pesutelat paikoilleen. Vaikka tykkään kootakin erilaisia laitteita, niin aika usein uusien laitteiden käyttöönotto on niin työläs projekti, että allekirjoittaneen mielenkiinto lopahtaa siihen vaiheeseen 🙂

Tässä tehopakkauksessa käyttöönottokin sujui alta aikayksikön ja hyvä niin, ettei kevätsiivousinspiraatio päässyt latistumaan kesken siivouksen. Tässä vielä ohjeet tiivistettynä.

1. vedä puhdasvesisäiliö kädensijasta pois ja täytä se haalealla vedellä (lisää tarvittaessa puoli korkillista Kärcher -puhdistusainetta)
2. aseta puhdasvesisäiliö takaisin laitteeseen
3. liitä virtapistoke seinään
4. täytä puhdistusasemaan (tuo musta telakka) 50 ml puhdasta vettä telojen kosteutusta varten
5. kytke laite päälle ja käytä sitä asemassa 5 sekunnin ajan
6. nosta laite kantokahvasta
7. paina virtanappia ja nauti lattianpesusta
8. kun siivous on valmis aseta laite telineeseen ja lisää lattiatelineeseen 200 ml puhdasta vettä
9. anna laitteen käydä, kunnes vesi on täysin imeytynyt puhdistusasemasta
10. tyhjennä likavesisäiliö (alla oleva kuva)

Täältä löydätte erittäin havainnollistavan videon laitteen toiminnasta! Yllätyin hieman siitä, millaisella draivilla kone puskee eteenpäin. Se tuntui heti ensituntumalta jämäkältä käteen ja eikä mennyt kauaakaan aikaa, kun rakastuin lattianpesemiseen. Siihen siivousvaiheeseen, josta aiemmin en pitänyt sitten lainkaan. Kärcher FC 5 Premium lattiapesuria  liikutetaan samalla tavalla kuin imuria; edestakaisin hitain liikkein. Mikä parasta on se, että lattia ei jää lilluvan märäksi. Niin kuin Marian ja mopin jäljiltä. Rakastuin tähän laitteeseen kyllä samantien.ID

Kuten kerroin, niin meillä on laattalattiaa eteisessä ja keittiössä. Tyttöjen makuuhuoneista löytyy lakattua korkkilattiaa, olohuoneesta ja meidän makuuhuoneesta laminaattia ja takkahuoneesta mattalaattaa. Valkoisen laattalattian lisäksi haaste lattianpesussa on ollut tuo takkahuoneen laattalattia, johon mopilla pestäessä jää helposti näkymään rantuja. Tiedättekö sellaisia likavesirantuja. Vaikka kuinka huuhtelisi. Ei kiva. Alla olevissa kuvissa ekassa lähtötilanne, keskellä virallinen valvoja ja viimeinen kuva lopputulema. Lähtötilanne ei ollut aivan niin paha kuin mitä se yleensä on.

Ajatus siitä, että lattiat tulee pestyä puhtaalla vedellä, tuntuu erittäin mieluisalta. Likavesisäiliö laitteen takaosassa kerää likaveden ja likavesisäiliö on varsin helppo tyhjentää. Itse hieman järkytyin, miltä tuo vesi näytti. Vaikka tiesin, että meillä on likaiset lattiat, niin en voinut kuvitellakaan, että vesi näyttäisi tältä 🙂 Onneksi teloissa kiertää koko ajan puhdas vesi, sillä en voi kuvitellakaan, miltä lattiat näyttäisivät, jos niitä tulisi pestyä likavedellä. Nimittäin tällä:

Olen aina ollut sitä mieltä, että lapsiperheessä ei tarvitse edes tavoitella täydellisen siistiä kotia. Nyt kun lapset ovat kasvaneet ja ovat siinä iässä, että melkein aina siivoavat jälkensä, niin oman osansa siivousrutiineihin tuo karvainen kaverimme. Varsinkin nyt kun lumet sulavat ja tiet ovat kuravelliä täynnä. Toki pyyhimme Tobyn tassut ulkoilun jälkeen ja tarvittaessa pesemmekin ne, mutta aina silloin tällöin eteisessä on kotiin tullessa vastassa tassuvana olohuoneeseen (ks. kuva alla…). Mysteeri sinänsä, sillä kukaan ei ole myöntänyt laiminlyövänsä tassujen pesua. Salapoliisityöni on nyt siinä vaiheessa, että minulla on enää kaksi potentiaalista epäiltyä. Molemmat alle 150 cm pitkiä. Kun perheessä on koiranpentu, sattuu sille myös pisuvahinkoja aina silloin tällöin. Urospentu ja kevät aiheuttaa myös merkkailua lattianrajoihin. Olemme kyllä aina nuo vahingot pesseet samantien pois, mutta en ole ollut ihan varma onko ne saatu kokonaisuudessaan pestyä pois. Me Kärcherin kanssa kiinnitimme erityistä huomiota pariin pisupaikkaan ja putsasimme ne huolella. Sen jälkeen ei ole merkkailuja tapahtunut.

Hieman aluksi sähläsin tuon 7 metrin johdon kanssa, mutta hyvin nopsaa opin tavan, jolla pystyin keskittymään täysin lattioiden pesemiseen ilman, että huolehdin johdosta liikaa. Näiden päivien aikana olen myös löytänyt optimaalisen tavan sille, missä järjestyksessä pesen huoneet ja mihin pistorasiaan kulloinkin laitteen laitan. Laitteen säilytys aiheuttaa hieman ongelmia nykyisessä kodissa, sillä siivouskomeromme on armottoman pieni. Niinpä tuo tehopakkaus Kärcher FC 5 Premium lattiapesuri on ollut viime päivät näkyvillä. Joka päivä sitä olen kyllä käyttänytkin ja niin kauan, kun vieraita ei ole tulossa, niin saa se näkyvillä ollakin.

Palatakseni vielä siihen kevätsiivoukseen; lattianpesun jälkeen vaihdan sänkyihin puhtaat lakanat ja asettelen tuoreet kukat maljakkoon. Otan kupin kahvia käteeni ja istahdan olohuoneen sohvalle ihastelemaan puhdasta kotia. Tekstaan miehelle, että enää on hänen osuutensa tekemättä. Ja se on kaikki nämä vuodet ollut ikkunanpesu. Nyt kun lattianpesu sujuu sutjakkaasti, niin seuraavaksi on pakko ostaa ikkunanpesua varten yhtä tehokas apuväline. Siivoaminen on ihanaa, kun on välineet kunnossa! Joko siellä ollaan tehty kodin kevätpuunaus?

KEVÄISIN TORSTAITERKUIN,

YHTEISTYÖSSÄ KÄRCHER


keskiviikko 22. maaliskuun 2017

Kylmästä lämpimään…


…kuvien välityksellä 🙂

MOIKKAMOI!

Vaikka reissussa olinkin valmis palaamaan kotiin jo ennen aikojaan, niin tänä aamuna totesin ääneen, että kunpa saisi vielä yhden allaspäivän. Päivän, jolloin aamulla pohdittaisiin, että kumpaan aamupalapaikkaan mennään; sinne, jossa on enemmän valikoimaa (ja ihmisiä) vai sinne, jossa saa tuijotella ihan rauhassa merta ja nauttia hiljaisuudesta. Päivän, jolloin hyppäisin lasten perässä uima-altaaseen ja yhdissä tuumin päätettäisiin uida uima-allasbaariin kylmälle limpparille. Päivän, jolloin saisi uppoutua tuohon ruotsalaiseen dekkariin täysillä. Päivän, jolloin aurinko alkaa laskea mailleen ja tulee kerättyä tavarat altaan viereltä. Päivän, jolloin hotellihuoneen ilmastointi tuntuu niin hyvältä. Päivän, jolloin päikkäreiden ajankohdan ei olisi niin väliä. Päivän, jonka ehtoopuolella istuttaisiin miehen kanssa parvekkeella ja juteltaisiin niitä näitä. Päivän, kun saisi olla ihan vain oman perheen kanssa. Olla 100% läsnä.

Se, missä kerroin panostavamme ulkomaanreissujen myötä koko perheen elämyksiin, tulee sitä panostettua vielä enemmän läsnäoloon. Kiireettömään ja aikatauluttomaan oloon. Se on hirmu tärkeää. Toki kotonakin sitä pyrkii olemaan läsnä niin paljon kuin mahdollista, mutta kyllähän me kaikki tiedämme, että arki nielaisee helposti mukaansa. Niin ihanaa kuin se arki onkin. Kalenteri täyttyy ja ihan luonnollisestikaan sitä ei voi viettää 24/7 niiden rakkaimpien kanssa. Huomaan, että aina kotiin reissusta tullessamme tulee tietynlainen haikeus. En haikaile niinkään sitä ympäristöä siellä reissussa (paitsi ehkä tänään, kun sade piiskaa peltikattoa ;)), vaan sitä tunnetta. Yhdessäoloa. Täällä nuo rakkauspakkaukset rientävät koulupäivien jälkeen kavereittensa kanssa ja sehän on ihan ok. Jotenkin sitä vain on ehkä tuo napanuora himpun verran liian tiukalla eikä ole valmis sitä löysäämään. Puhun siis itsestäni 🙂

Joten nyt otan jälleen kovat aseet käyttöön. Ihan ensinnä palaamme siihen kännykättömyyteen iltaisin. Loman jälkeen olen lipsunut tuosta klo 20.00 rajasta. Siihen asti se toimi hienosti. Klo 20.00 jälkeen arki-iltaisin meidän perheessä keskitytään taas lautapeleihin ja yhteisiin telkkariohjelmiin. Vietetään aikaa yhdessä ennen kuin lapset menevät nukkumaan. Ollaan 100% läsnä. Eilen sain pitkästä aikaa tytöt kanssani keittiöön ja valmistimme iltaruoan yhdessä. Se oli ihan äärettömän ihanaa. Äititytärlaatuaikaa.

Postauksen kuvat ovat tuolta happy placestamme. Sekä niemen toiselta puolelta Freedom beachilta. Vaikka silloin tuo ihmismassa paratiisirannalla ihisti, niin ei se enää tunnu niin pahalta. Kuvia käsitellessäni pystyin jopa katsomaan ruokakuvia. Kiitos sen, että tuo tuliaistauti on nyt talttunut. Päätettiin jo yhdessä tuumin, että ensi vuoden reissu tehdään toiseen suuntaan. Mutta mutta…näiden kuvien myötä aloin taas empimään. Varma aurinko, tuttu paikka, herkullinen ruoka ja hymyilevät ihmiset. Thaimaa on kyllä vienyt mun sydämen, vaikka se kuinka olisi so last season. Onhan se muuttunut sen vuoden 1997 jälkeen, kun siellä ekan kerran kävin, mutta aina löytyy sen tutun ja turvallisen lisäksi jotain uutta. Huomaan muuten, että matkailijana musta on viime vuosina tullut ehkä liian mukavuudenhaluinen. Taidan olla tulossa vanhaksi 😀

Tai sitten se on sukuvika. Muistan isäni käyneen varmasti ainakin sen 17 kertaa samassa hotellissa Puerto de la Cruzissa. Ajatuksella, mitä sitä nyt sikaa säkissä ostamaan 😉 Toivottavasti teitäkin nämä kuvat lämmitti! Nyt muutama työjuttu vielä pois alta ja sitten laattakaupoille. Jep, meillä aletaan loppuviikosta laatoittamaan yläkerran kylpyhuonetta. Kyllä se siitä, hitaasti mutta varmasti!

KESKIVIIKKOTERKUIN,


tiistai 21. maaliskuun 2017

Great minds think alike ♥

HEIPSULIHEI!

Whaat?! Takatalvi meinaa iskeä. Positiivisesti ajateltuna kannatan sanontaa ”uusi lumi on vanhan lumen surma” 🙂 Mä oon taas pohtinut. Elämää ja ystävyyttä. Ajattelun voimaa. Arvomaailmajuttuja ja sen sellaista. Se on jännä juttu, miten sitä hitsautuu niiden kaikkien lähimmäisten kanssa yhteen. Ajatuksenkin tasolla. Muistan aikoinaan tuon bestikseni Anun kanssa saatettiin yhtäkkiä pysähtyä molemmat keskellä Hämeenkatua ja sanoa tasan sama asia ääneen. Joku, joka tuli samaan aikaan molemmille mieleen. Niin, me aina pysähdyttiin, jos oli tärkeää sanottavaa. Sekin on jännä juttu, ei muiden kanssa tätä samaa tapahdu. Yleensä tuohon pysähtymiseen liittyi myös se, että sanottiin yhtäaikaa se joku asia, pyrskähdettiin nauruun ja käkätettiin liki pissat housussa 😀
Tuon maailman rakkaimman aviomiehenhän kanssa ollaan myös niin samalla aaltopituudella, että ihan ihmetyttää. Aina sanotaan, että vastakohdat vetävät puoleensa ja pitäisi olla jingit ja jangit kohdillaan. Meillä nyt ”valitettavasti” on niin, että ajatuksen ja arvomaailman puolesta olemme täysin samalla aaltopituudella. Ehkä ne vastakohdat sitten ilmenevät jossain muussa asiassa. Mediasta usein saa lukea, että hyvinvoiva parisuhde on sellainen, jossa on vähän särmää ja jännitettä. Jossa välillä tulistutaan ja sitten sovitaan. Liekö tuosta samasta ajatusmaailmasta johtuvaa, mutta meillä tällaista ei tapahdu. Kukaan ei huuda eikä paisko ovia. Ehkä joskus tuhahdetaan, mutta ei sen vakavampaa.

Onko siinä jotain väärää? Mun mielestä ei ole. Ei siinä ole mitään väärää, jos ollaan asioista niin samaa mieltä, että ei tule kinaa. Ei niitä riitoja tekemällä viitsi tehdä. Ihan hävettää myöntää, mutta jossain vaiheessa tässä vuosien varrella mietin, että pitäiskö meidän opetella riitelemään. Huutamaan ja paiskomaan niitä ovia. Mutta jos suhteessa ei ole mitään, mikä jää hampaankoloon, niin mistä me sitten riideltäisiin? 🙂 Sama ajatus- ja arvomaailma ainakin meillä takaa sen, että kinastelut jäävät minimiin.

No mutta, mistä meidän lapset sitten oppivat riitelyn jalon taidon? Tiedä häntä, mutta ainakin näkevät kotona sen, että mahdolliset konfliktit pystytään hoitamaan ääntä korottamatta ja rauhassa. Ilman mykkäkouluja. Meille miehen kanssa oli alusta asti selvää, että kun ja jos lapsia saamme, niin lasten tulee saada kasvaa perheessä, jossa on rakastava ilmapiiri. Hurjan onnellinen olen siitä, että olemme pystyneet tytöille tuollaisen tarjoamaan. Vaikka se heidän mielestään vähän ällöä onkin, että äiti ja isi halailee tai vaihtaa pusun ohimennen 😉

Ehkä tässä päästään myös jälleen siihen perimmäiseen asiaan eli ajatus- ja arvomaailman kuninkaaseen; toisen ihmisen kunnioittamiseen. Miksi teoillaan tai sanoillaan tahallaan loukkaisi toista? Onnea on tuo sama arvomaailma tässä kohtaa. En ole koskaan kuullut tuon rakkaani suusta lausetta tai kohdannut käytöstä, joka olisi epäkunnioittava joko minua tai käytöstäni kohtaan. Se on ihan suuren suuri siunaus, josta olen kovin kiitollinen. Enkä kyllä ihan heti muista itsekään sellaista lausetta päästäneeni tai muuten toimineeni epäkunnioittavasti.

Ajatuksen tasolla hengitämme siis täysin samaa ilmaa. Kuinka usein sitä ottaa puhelimen käteensä aikeissa soittaa toiselle ja sillä sekunnilla se toinen soittaakin juuri sinulle? Tätä tapahtuu ihan viikottain. (Itse asiassa tämä tapahtui jälleen juuri tuon lauseen kirjoitettuani) Kaikista parhain esimerkki samalla aallonharjalla ajatuksen suhteen olemisesta on se, että ihan yhtäkkiä tuosta vaan keskellä rantatietä aloimme molemmat laulamaan ”Popsi popsi porkkanaa” -biisiä. Miten voi molemmat ajatella ihan samaa biisiä samaan aikaan ja vielä alkaa laulamaan sitä samaan aikaan? Tämä tapahtui ennen lapsia siinä Ranta-Kesoilin kohdalla. Niin hyvin tuon mieheni tiedän, että luen hänen ajatuksensa tätä lukiessaan…”Voi ei, pitikö sun nyt toikin sinne kirjoittaa.” 😀 Sori kulta, havainnollistavat esimerkit ovat sisällöntuottamisessa tärkeitä 😉

Great minds think alike, fools seldom differ 

IHANAA TIISTAITA,

PS. EDIT: lahjakorttien voittajia  arvoin loman aikana ja voittajiin on oltu jo yhteydessä. Mutta unohtuipas ilmoittaa täällä voittajat, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan 🙂 Onnea kaikille voittajille ja kiitos runsaasta osallistumisestanne!

LIFE -LAHJAKORTTIVOITTAJAT: Riikka, Tuula & Elina 

KARINIEMEN TUOTELAHJAKORTTIVOITTAJAT: Pimassou, Ulla & Eija 


maanantai 20. maaliskuun 2017

Maanantai & maistuva mac ’n cheese

HELLUREI

ja erittäin hellät tunteet! Viikonloppu hujahti silmänräpäyksessä ja Camilla Läckbergistäkään en päässyt puusta pidemmälle. Taloyhtiön yhtiökokous ja kahdet synttärit lauantaina. Sunnuntaille oli kasattu hieman rästitöitä, jotka sitten jäivät tekemättä. Sanoisinko, että Sunday well spent. Mutta hei, kuroin kiinni 24 Legacyn (3,5 jaksoa :D) sillä aikaa, kun mies oli lätkimässä valkoista palloa simulaattorissa. Ja tein ruokaa. Eikös siinä ole jo sunnuntaille ihan tarpeeksi? Ai niin ja ajeltiinhan me mökkisaarta katsomaan. Siinä missä meillä täällä Tampereella ei ole enää juuri lainkaan lunta, on tuolla mökkipitäjässä lunta senkin edestä. Jää näytti olevan oikein paksu ja uljas. Noh, eiköhän se siitä sula auringossa nopsaa 🙂
IDmac cheese Jos pelattaisiin ”En ole koskaan…” -leikkiä ruoanlaiton suhteen, niin aloittaisin sanomalla, että en ole koskaan valmistanut kotona tuota periamerikkalaista lohturuokaa mac and cheesea. Syönyt olen sitä pari kertaa ja monta kertaa näiden vuosien aikana olen ääneen todennut, että voisi joskus kokeilla sellaista valmistaa. Mies, joka yleensä innostuu kaikista ruoista, on vähän murahdellut ehdottaessani tätä pikaruokaa. Ei mitenkään hyppinyt innosta eilenkään, kun sanoin, että tänään meillä on ruoaksi makaronijuustolaatikkoa. Ehkä sai yliannostuksen tuota opiskelija-aikoinaan, sillä on just passeli ruoka opiskelijabudjetille tämä ruoka. Kaloreita välttävälle taas ei. Juustoa 500 g ja pekonia paketti. Auts 😀 Lievensin tätä epäterveellisyysaspektia vaihtamalla makaronit täysjyvämakaroneihin.

Syy, miksi vasta nyt pääsin tekemään lähempää tuttavuutta mac and cheese -herkun kanssa on se, että bongasin aivan älyttömän hyvän reseptin täältäPikkuisen sitä viilasin, kuten tapanani on 🙂

MAC & CHEESE

1 pss (400g) tummaa sarvimakaronia
4 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
4 dl punaista maitoa
2 pkt Koskenlaskija-juustoa
suolaa, pippuria, paprikamaustetta, silputtua persiljaa
100 g Emmental-raastetta
1 pkt pekonia

-keitä makaronit pussin ohjeen mukaan
-sulata voi kattilassa ja lisää siihen vispaten vehnäjauhot sekä maito
-palastele Koskenlaskija-juusto ja lisää se vispaten maitoseokseen
-sekoita, kunnes juusto on sulanut
-lisää ripaus suolaa, pippuria, persiljaa ja paprikamaustetta
-valuta keitetyt makaronit ja kaada ne uunivuokaan
-lisää päälle juustomaitoseos ja sekoita
-ripsottele päälle vielä juustoraastetta
-paista uunin keskitasolla 200 asteessa 20 minuuttia
-levitä pekonit uunipellille ja paista uunin ylätasolla noin 20 minuuttia tai kunnes rapsakoituneet

mac cheese

Kylkeen vielä raikasta salaattia, niin avot! Hei, tämä helposti syntyvä herkku oli meillä sunnuntairuokaa, mutta kävisi myös oikein hyvin arkiruoasta. Tällä hetkellä, kun ei ole oikein ruokahalua, niin erilaisten ruokien keksiminen tökkii. Onneksi illalla tulee ruokakassilähetys suoraan kotiovelle. Eipä tarvitse pähkäillä tämän viikon ruokia sen enempää. Ajoitus kohdillaan, sanoisinko 🙂

Ihanaa alkanutta uutta viikkoa ♥ Nautitaan auringosta, lintujen laulusta, tippuvista ränneistä ja paukkuvista jäistä!

MAANANTAITERKUIN,


sunnuntai 19. maaliskuun 2017

Konttorisankarin kahvinmakuinen yllätys

HEI HUOMENTA IHANAT!

Olen tainnut aiemminkin kertoa teille, että mulla on maailman parhaimmat työkaverit. Meillä on pieni, mutta tiivis työyhteisö ja tunnemme toisemme jo vuosien takaa. Kaksi kertaa päivässä kokoonnumme kahvitauolle koko porukan kera. Nauru raikaa ja sisarellinen naljailu on sallittua. NESCAFÉ haastoi minut kaupallisen yhteistyön myötä yllättämään nuo maailman parhaimmat työkaverit makoisalla kahvihetkellä. Toimistolla olikin yllätyspäivänä paljon porukkaa ja yllätys sai hymyn kaikkien huulille. Tuotannon väkeä en mennyt häiritsemään, mutta hekin saivat herkullisen yllätyksen sitten iltapäiväkahvitauolla. ID

Aamusta soitin juuri Thaimaasta palanneelle veljen vaimolle, että eihän kahvihuone (toimii myös neuvotteluhuoneena) ole varattu. Jouduin hieman valottamaan suunnitelmiani, että miksi niin tarkkaan kyselen. Mutta hän lupasi olla hiiskumatta muille. Pakkasin NESCAFÈn kahvit edellispäivänä leipomieni tiramisubrowniesien kanssa mukaani ja kurvasin töihin kukkakaupan kautta. Pitäähän kahvipöydästä myös kukkasia löytyä 🙂 Työkaverit hieman ihmettelivät, kun rymistin kassialmana toisen kerroksen kahvihuoneeseen. Vaikka kuinka kehotin työkavereita jatkamaan töitänsä rauhassa, niin veikkaanpa, että mun ylläri paljastui hieman etuajassa. Meillä nimittäin tuo kahvihuone on sijoitettu koko toimiston aulatilaan ja se toimii muun muassa läpikulkupaikkana.

Siivosin kahvihuoneen pöydän ja aloin kattauspuuhiin. Löysin kuin löysinkin työpaikan kaappien kätköistä maljakon kukille. Katoin pöytään lasit, avasin NESCAFÉ Kulta ja Kulta Lempeä -kahvipaketit ja tuoksuttelin niitä. Kahvi tuoksuu niin hyvälle! Tuota perinteistä vuoristossa viljellyistä ja kullanruskeiksi paahdetuista arabica -pavuista valmistettua Kulta -kahvia on tullut vuosien saatossa juotua paljon. Itse asiassa yksi sellainen pussi meiltä löytyy toimiston keittiön kaapistakin 🙂 Tuo suomalaisten suosikki on saanut rinnalleen uuden NESCAFÉ Kulta Lempeä -kahvin, jonka maku on hiottu entistä enemmän suomalaiseen makuun sopivaksi. Ja täytyy kyllä käsi sydämellä todeta, että tästä uutuuskahvista tuli oma suosikkini. Niin täydellisen pehmeä ja tasapainoinen. Kahvi täynnä hienoja täyteläisiä makuvivahteita sekä vastapaahdettujen kahvipapujen eleganttia aromia. Itse asiassa, meillä myyntipäällikkö kysyi yllättyneenä, että mitä tämä kahvi oikein on. Kun näytin pussia pöydällä, ei voinut uskoa silmiään. Kiehautettua vettä ja 1,5 tl kahvimuruja. Simple as that!

Joku juo kahvia maidon kanssa, toinen mustana. Yksi saattaa lisätä kahviinsa keinotekoista makeutusainetta tai sokeria. Yhtä kaikki, rakkaus kahviin on se joka meitä suomalaisia yhdistää. Rakkaus hyvään kahviin. Suomalaiset ovat kahvinjanoista kansaa ja yltävätkin 4,6 juodulla kahvikupposella päivässä liki maailman huipulle kahvinjuontitilastoissa. NESCAFÈn teettämä tutkimus osoittaa, että suomalaiset jakaantuvat kahteen ryhmään kahvimieltymyksissään; 55 prosentille suomalaisista maistuu tasapainoisempi ja pehmeä kahvi, kun taas 45 prosenttia pitää intensiivisemmästä ja voimakkaammasta kahvista. Itse lukeudun tuohon 55 prosenttiin. Tästä lähtien tiedän, millainen pussi mulla matkaa ulkomaille mukaan. NESCAFÉ Kulta Lempeä menee pieneen tilaan ja siitä riittää monenkin viikon reissuun. Vaikka rakastankin matkustamista, niin jossain vaiheessa reissua tulee aina ikävä hyvää kahvia. Eipäs tule enää! Lisäksi aion vastedes kotitoimistolla ollessani valmistaa tuoretta kahvia nopeasti. Sen sijaan, että joisin sen pöydän kulmalle aamulla jäähtymään jääneen kahvin kylmänä.

Oli ihana istua työkavereiden kanssa alas ja jutella kuulumisia. Kyllä mulla on vähän ikävä tuota työyhteisöä ja meidän yhteisiä kahvihetkiä. Konttorin kahvisankari yllätti työkaverinsa myös leipomalla, sillä tiedän, että työkaverini ovat vallan persoja makealle 🙂 Yleensä kahvia tulee käytettyä mokkapalojen leivonnassa, mutta nyt päätin kokeilla jotain ihan erilaista. Nämä tiramisubrowniesit iskivät kyllä kahvin ja makean ystävän makuhermoon!

TIRAMISUBROWNIES

Brownies -pohja
400 g tummaa leivontasuklaata
2,5 dl sokeria
250 g voita
4 kananmunaa
4 valkuaista
1 dl NESCAFÉ Kulta Lempeä kahvia
2 rkl NESCAFÉ Kulta kahvimuruja
2 dl vehnäjauhoja

-palastele suklaa ja sulata se vesihauteessa
-lisää suklaan joukkoon sokeri ja huoneenlämpöinen voi
-lisä kananmunat ja valkuaiset yksitellen vatkaten
-lisää kahvi ja kahvimurut
-lisää varovasti sekoittaen vehnäjauho
-kaada leivinpaperilla vuoratun vuoan (käytin n.20 x 30 cm) pohjalle ja tee mascarponetäyte

Mascarponetäyte
500 g mascarpone -juustoa
2 kananmunaa
1 dl sokeria

-vatkaa huoneenlämpöinen juusto, kananmunat ja sokeri sekaisin
-nostele lusikalla brownies -pohjan päälle ja levitä varovasti
-paista tiramisubrownieseja 175 asteessa noin 50 minuuttia
-anna jäähtyä ja laita jääkaappiin tekeytymään yön yli
-leikkaa annospaloiksi ja nauti!

Toivottavasti sinullakin on maailman parhaimmat työkaverit! Eikö niin, että hekin ansaitsisivat upean kahvihetken? Jos haluat yllättää omat työkaverisi, niin kannattaa käydä NESCAFÉn Facebook -sivuilla kertomassa, miksi juuri sinun työkaverisi ansaitsisivat kahvintuoksuisen hemmotteluhetken! Palkintoja arvotaan joka toinen viikko, ja kukin voittaja voittaa omalle työporukalleen upean kahvihetken herkullisine leivonnaisineen.

Nyt kohti suloisen sunnuntaiaamun toista kahvikupillista!

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

YHTEISTYÖSSÄ NESCAFÉ