lifestyle Archives - Sivu 30 97:stä - Marian Bistro & Lifestyle

sunnuntai 19. maaliskuun 2017

Konttorisankarin kahvinmakuinen yllätys

HEI HUOMENTA IHANAT!

Olen tainnut aiemminkin kertoa teille, että mulla on maailman parhaimmat työkaverit. Meillä on pieni, mutta tiivis työyhteisö ja tunnemme toisemme jo vuosien takaa. Kaksi kertaa päivässä kokoonnumme kahvitauolle koko porukan kera. Nauru raikaa ja sisarellinen naljailu on sallittua. NESCAFÉ haastoi minut kaupallisen yhteistyön myötä yllättämään nuo maailman parhaimmat työkaverit makoisalla kahvihetkellä. Toimistolla olikin yllätyspäivänä paljon porukkaa ja yllätys sai hymyn kaikkien huulille. Tuotannon väkeä en mennyt häiritsemään, mutta hekin saivat herkullisen yllätyksen sitten iltapäiväkahvitauolla.

Aamusta soitin juuri Thaimaasta palanneelle veljen vaimolle, että eihän kahvihuone (toimii myös neuvotteluhuoneena) ole varattu. Jouduin hieman valottamaan suunnitelmiani, että miksi niin tarkkaan kyselen. Mutta hän lupasi olla hiiskumatta muille. Pakkasin NESCAFÈn kahvit edellispäivänä leipomieni tiramisubrowniesien kanssa mukaani ja kurvasin töihin kukkakaupan kautta. Pitäähän kahvipöydästä myös kukkasia löytyä 🙂 Työkaverit hieman ihmettelivät, kun rymistin kassialmana toisen kerroksen kahvihuoneeseen. Vaikka kuinka kehotin työkavereita jatkamaan töitänsä rauhassa, niin veikkaanpa, että mun ylläri paljastui hieman etuajassa. Meillä nimittäin tuo kahvihuone on sijoitettu koko toimiston aulatilaan ja se toimii muun muassa läpikulkupaikkana.

Siivosin kahvihuoneen pöydän ja aloin kattauspuuhiin. Löysin kuin löysinkin työpaikan kaappien kätköistä maljakon kukille. Katoin pöytään lasit, avasin NESCAFÉ Kulta ja Kulta Lempeä -kahvipaketit ja tuoksuttelin niitä. Kahvi tuoksuu niin hyvälle! Tuota perinteistä vuoristossa viljellyistä ja kullanruskeiksi paahdetuista arabica -pavuista valmistettua Kulta -kahvia on tullut vuosien saatossa juotua paljon. Itse asiassa yksi sellainen pussi meiltä löytyy toimiston keittiön kaapistakin 🙂 Tuo suomalaisten suosikki on saanut rinnalleen uuden NESCAFÉ Kulta Lempeä -kahvin, jonka maku on hiottu entistä enemmän suomalaiseen makuun sopivaksi. Ja täytyy kyllä käsi sydämellä todeta, että tästä uutuuskahvista tuli oma suosikkini. Niin täydellisen pehmeä ja tasapainoinen. Kahvi täynnä hienoja täyteläisiä makuvivahteita sekä vastapaahdettujen kahvipapujen eleganttia aromia. Itse asiassa, meillä myyntipäällikkö kysyi yllättyneenä, että mitä tämä kahvi oikein on. Kun näytin pussia pöydällä, ei voinut uskoa silmiään. Kiehautettua vettä ja 1,5 tl kahvimuruja. Simple as that!

Joku juo kahvia maidon kanssa, toinen mustana. Yksi saattaa lisätä kahviinsa keinotekoista makeutusainetta tai sokeria. Yhtä kaikki, rakkaus kahviin on se joka meitä suomalaisia yhdistää. Rakkaus hyvään kahviin. Suomalaiset ovat kahvinjanoista kansaa ja yltävätkin 4,6 juodulla kahvikupposella päivässä liki maailman huipulle kahvinjuontitilastoissa. NESCAFÈn teettämä tutkimus osoittaa, että suomalaiset jakaantuvat kahteen ryhmään kahvimieltymyksissään; 55 prosentille suomalaisista maistuu tasapainoisempi ja pehmeä kahvi, kun taas 45 prosenttia pitää intensiivisemmästä ja voimakkaammasta kahvista. Itse lukeudun tuohon 55 prosenttiin. Tästä lähtien tiedän, millainen pussi mulla matkaa ulkomaille mukaan. NESCAFÉ Kulta Lempeä menee pieneen tilaan ja siitä riittää monenkin viikon reissuun. Vaikka rakastankin matkustamista, niin jossain vaiheessa reissua tulee aina ikävä hyvää kahvia. Eipäs tule enää! Lisäksi aion vastedes kotitoimistolla ollessani valmistaa tuoretta kahvia nopeasti. Sen sijaan, että joisin sen pöydän kulmalle aamulla jäähtymään jääneen kahvin kylmänä.

Oli ihana istua työkavereiden kanssa alas ja jutella kuulumisia. Kyllä mulla on vähän ikävä tuota työyhteisöä ja meidän yhteisiä kahvihetkiä. Konttorin kahvisankari yllätti työkaverinsa myös leipomalla, sillä tiedän, että työkaverini ovat vallan persoja makealle 🙂 Yleensä kahvia tulee käytettyä mokkapalojen leivonnassa, mutta nyt päätin kokeilla jotain ihan erilaista. Nämä tiramisubrowniesit iskivät kyllä kahvin ja makean ystävän makuhermoon!

TIRAMISUBROWNIES

Brownies -pohja
400 g tummaa leivontasuklaata
2,5 dl sokeria
250 g voita
4 kananmunaa
4 valkuaista
1 dl NESCAFÉ Kulta Lempeä kahvia
2 rkl NESCAFÉ Kulta kahvimuruja
2 dl vehnäjauhoja

-palastele suklaa ja sulata se vesihauteessa
-lisää suklaan joukkoon sokeri ja huoneenlämpöinen voi
-lisä kananmunat ja valkuaiset yksitellen vatkaten
-lisää kahvi ja kahvimurut
-lisää varovasti sekoittaen vehnäjauho
-kaada leivinpaperilla vuoratun vuoan (käytin n.20 x 30 cm) pohjalle ja tee mascarponetäyte

Mascarponetäyte
500 g mascarpone -juustoa
2 kananmunaa
1 dl sokeria

-vatkaa huoneenlämpöinen juusto, kananmunat ja sokeri sekaisin
-nostele lusikalla brownies -pohjan päälle ja levitä varovasti
-paista tiramisubrownieseja 175 asteessa noin 50 minuuttia
-anna jäähtyä ja laita jääkaappiin tekeytymään yön yli
-leikkaa annospaloiksi ja nauti!

Toivottavasti sinullakin on maailman parhaimmat työkaverit! Eikö niin, että hekin ansaitsisivat upean kahvihetken? Jos haluat yllättää omat työkaverisi, niin kannattaa käydä NESCAFÉn Facebook -sivuilla kertomassa, miksi juuri sinun työkaverisi ansaitsisivat kahvintuoksuisen hemmotteluhetken! Palkintoja arvotaan joka toinen viikko, ja kukin voittaja voittaa omalle työporukalleen upean kahvihetken herkullisine leivonnaisineen.

Nyt kohti suloisen sunnuntaiaamun toista kahvikupillista!

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

YHTEISTYÖSSÄ NESCAFÉ

perjantai 17. maaliskuun 2017

Top 10

MOIMOI!

Perjis perjantai, viikonlopun ehdoton kohokohta on täällä. Eilen illalla ja tänä aamuna tuntui jo hieman, että ei hyvä heilu tämän Thaimaan tuliaistaudin kanssa. Yöllä alkanut järjetön hedari ei helpottanut edes lääkkeillä ja aamulla ei juuri pystyssä pysynyt. Onneksi varasin sen lääkäriajan eilen (kiitos teidän ♥). Näytteet on nyt otettu. En palaa niihin sen kummemmin, mutta sanotaanko näin, että kakkamainen juttu tuo näytteiden anto. Kirjaimellisesti 😀 Tulokset tulevat alkuviikosta. Lääkäri uumoili, että pääkipu johtuu nestevajauksesta. Nestevajauksen syynä lienee se, että suolat ja sokerit ovat olleet vähän minimissä tuon loman jälkeen ja pelkkä vesi ei nyt tähän tautiin tepsi. Joten lääkärin neuvojen mukaan tänään on herkuteltu. Ja kas, heti on parempi olo. Tämän päivän top 10, kaikessa yksinkertaisuudessaan:

Hearts -sipsit
Kyllä, pitkästä aikaa söin puoli pussia sipsejä. On pysynyt sisällä. Toistaiseksi.

Itsekeitetty janojuoma
Litra vettä, 1 rkl sokeria, 1 tl suolaa. Lääkärin ohjeiden mukaan. Kuulostaa pahemmalta kuin miltä oikeasti maistuu 😉

Kirjastosta löytyneet Läckbergit
Mä luin elämäni ekan Camilla Läckebergin kirjan reissussa ja jopa minä, kyltymätön rakkausromaanien rakastaja, olen koukuttunut nyt dekkareihin. Näillä kahdella kirjastosta lainaamallani kirjalla pärjään kyllä viikonlopun.

Takkatuli
Eikä vain itseni lämpimänä pitämiseksi, mutta myös tuon karvaturrin, jota saa joka ulkoilun jälkeen olla pesemässä.

Kynttilät
En olekaan vähään aikaan poltellut kynttilöitä, mutta ne sopivat tällaiseen syksyiseen kevätperjantaihin.

Kahvitteluvieraat
Maailman paras anoppi ja appiukko tulevat pian kylään. Tarjolla tiramisubrownieseja (stay tuned!)

Reissun ajalta katsomatta jääneet telkkarisarjat
Rouva Ministeri, Isänmaan puolesta, 24 Legacy, Gåsmamman…aika hyvä setti tämän illan sohvaperunointiin

Huikee työteho
Hieman shaissesta olosta huolimatta, olen saanut tänään paljon töitä aikaan. Eikä edes jäänyt viime hetkeen 🙂

Unisen koiran tuoksu
Voiko olla ihanampaa? Tuossa se on köllötellyt univelkojaan pois (tais olla rankka reissu hoitopaikassa, kun pääsi temmeltämään kavereiden kanssa 😉 takkahuoneen sohvalla ja olen aina välillä käynyt toista nuuskuttelemassa ♥

Little Mix ja paluu allasbaariin
Se, missä aiemmin korvamatona Aasian reissujen jälkeen on soinut spa-musiikki on nyt vaihtunut brittipoppiin. Aluksi ajattelin, että kamalaa jumputusta, mutta hei – nyt mulla on yksi Spotify-lista täynnä Little Mixiä. Kun kuuntelee sitä silmät kiinni takkatulen äärellä voi hetken kuvitella olevansa allasbaarissa pina colada lasi edessä. Kunnes ottaa ison huikan siitä lasista ja huomaa, että se onkin tuota keittämäni seosta 😀

Eli pienistä asioista muodostuu tämän perjantain tähtihetket. Ihana olla kotona. Suomessa. Hengittää raikasta ulkoilmaa ja antaa sateen ropista poskille. Tosin enpä anna tämän taudin jättää mitään reissukammoa. Sattuuhan niitä ja tämä nyt on vielä pientä. Ensi kerralla kyllä otan miehen neuvoista vaarin ja nautin vastedes reissussa joka ilta konjakkihömpsyt 😀 Meillä muuten paljastui makkarin yhdestä seinästä (muuri) tuollainen rouhee tiiliseinä. Sekunnin ajan mietimme, että jätetäänkö se, mutta ei taideta jättää… Hei nyt toivottelen ihanaa viikonloppua! Muistakaa herkutella ja levätä. Nukkua päikkäreitä ja ulkoilla. Siinä ainakin mun plääni viikonlopulle 🙂

PERJANTAITERKUIN,

torstai 16. maaliskuun 2017

5 x sisustusperiaatteeni

MOIKKAMOI!

Ei vitsit, enpäs ihan heti muista että aiempina vuosina maaliskuussa aurinko on lämmittänyt näin paljon kuin se nyt tekee. Voin toki olla väärässäkin 😉 Jos mulla olisi ollut eilen illalla kännykkä mukana, niin olisin ottanut teille kuvan meidän tulevasta makkarista. Siellä on seinät jo paklattu ja näyttää muutenkin oikein hyvältä. Ainoa mikä vielä puuttuu on yläkerran eli makuuhuonekerroksen lattiavalinta. Keskikerroksessahan on se lämmin öljyvahattu parketti. Joka on mielestäni edelleen ehkä vähän liian lämmin omaan sisustusmakuuni, mutta antaa ajan kulua ja katsotaan miten käy 😉 Yläkertaan haluan jotain vaaleaa. Jos teillä on vinkata hyväksi koettua valkolakattua tammiparkettia niin saa hihkaista kommenttiboksin puolella! Eipä olla juuri edes ehditty liikkeisiin kiertelemään parketin suhteen.
Kuulen usein kysymyksen, että millaisen sisustuksen ajattelin uuteen kotiimme laittaa. Aina vähän häkellyn, sillä en ole suunnitellut muuttavani sisustustyyliäni mitenkään. Kaikki kalusteetkin matkaavat mukana. Vaikka tyylillisesti muutammekin aivan erilaiseen taloon, niin silti olen sitä mieltä, että kyllä nämä meidän mööbelit sinne ihan hienosti sopivat. Ehkä se on osa sitä turvallisuudenhakuisuuttani, että en halua ympärillä olevien tekijöiden muuttuvan liikaa. Jotain pitää olla ja pysyä. Vaikka seinät ja huonejärjestys muuttuu, niin silti ajatus siitä, että on ne omat rakkaat huonekalut ja sisustusesineet silmien edessä tuntuu varsin hyvältä.

Joskus muinoin, vuosia sitten, tunsin jopa pikkuisen paineita siitä, että pitäisi satsata design-valaisimiin ja -huonekaluihin. Pitäisi pitäytyä pelkästään mustavalkoisessa sisustuksessa ja selkiyttää omaa sisustusmakua. Pitäisi sitä ja tätä. Mutta miksi ihmeessä? Noista vuosista on tultu aimo harppaus eteenpäin ja oma luottamus omaan sisustustyyliin on vain vuosien saatossa kasvanut. Ei meidän kodin täydy olla sellainen kuin muilla. Valitettavasti aina silloin tällöin törmää koteihin, jotka ovat kuin kopioita toisistaan. Eikä siinäkään mitään vikaa ole, sillä kaikki sisustaa tyylillään. Itse vain tykkään, että ei kaikkien kotien täydy olla samasta puusta veistetty. Se on yksi sisustusblogienkin rikkaus; löytää massasta poikkeavia ja persoonallisia koteja.

Millainen on minun sisustustyylini ja mitkä ovat ne sisustusperiaatteeni, joiden mukaan sisustan kotiani?

Koti ei ole museokappale vaan se on tarkoitettu rentoutumiseen ja yhdessäoloon. Elämiseen isolla eellä. Olisi kamala, jos omistaisi sohvat, joilla ei saisi istua. Joille ei saisi nostaa jalkoja. En pystyisi asumaan kodissa, jossa pitäisi koko ajan olla silmät selässä vahtimassa ettei vain mikään mene rikki. Liiemmin kotini ei ole näyttelykappale. Toki sitä saa arvostella ja mielelläni otan vastaan vinkkejä, mutta silti olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen meistä osaa itse sisustaa kotinsa juuri omanlaisekseen.

Meidän koti saa kertoa jotain meistä asujista. Siellä saa näkyä henkilökohtaisia esineitä ja valokuvia. Siellä saa olla pieniä omantyylisiäni harmittomia ”sisustusmokia”, koska ei se sisustaminen niin vaarallista ole. Huoneiden välillä voi olla eri sisustustyylejä, jos näin haluamme.

Pyrin sisustamaan kotia niin, että sisustusratkaisut kestävät aikaa. Kuten tiedätte, niin meillä harvoin ostetaan uusia huonekaluja. Viime aikoina oikeastaan nuo pari julistetta ovat olleet ne suurimmat hankinnat. Muuten sisustusesinehankinnatkin ovat olleet jäissä. Oikeastaan se, että olen löytänyt sisustustyylini on onni. Niin ekologisessa kuin taloudellisessakin mielessä 🙂 Toki välillä voi käydä niin, että hullaannun jostain uudesta trendistä ja klikkailen jo ostoskoriin sen. Esimerkiksi marmorikansinen sohvapöytä. Mutta ennen kassan kautta ulosmenoa pohdin, että onko tämä sellainen, josta tykkään vielä vuodenkin päästä. Useimmiten tässä vaiheessa klikkaan ostoksen pois ostoskorista.

En ole yhtään sen tyylinen sisustaja, joka hioisi keittiön tasoja ja öljyäsi niitä pari kertaa vuodessa. Tykkään lisäksi, että pinnat saa olla sellaisia, että niitä pystyy huoletta puhdistamaan jopa jytkyimmilläkin siivousaineilla. Sisustusratkaisuni tulee siis olla erittäin helppohoitoisia 🙂

Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että koska rakastan rymsteerata, niin tykkään että huonekalut ovat sellaisia, että niitä pystyy pyörittelemään ympäriinsä ja testailemaan uusia ratkaisuja. Myös se on tärkeää, että pienillä jutuilla esimerkiksi sisustusesineillä saa helposti aikaan uutta ilmettä. Perusväritys seinissä ja huonekaluissa on hyvä olla harmoninen, jotta pystyy revittelemään. Mm. värikkäillä kukilla 😀

Onko teillä samanlaisia sisustusperiaatteita? Vai olenko mä ainut, joka on jämähtänyt 2012 vuoden sisustustyyliinsä? Hei, nyt niihin kommentteihin, joihin piti palata jo eilen. Ette varmaan halua kuulla, mutta kerron kuitenkin; sain Thaimaassa jonkin pöpön (ekaa kertaa ikinä) ja vessassa saa juosta tämän tästä. Vetää olon vähän heikoksi näin reilun viikon sairastamisen jälkeen. Biksukunto tuli hitusen myöhässä 😉 Huomiselle voisi varata työterveyslääkäriaikaa. Nimimerkillä. vasta pää kainalossa lääkäriin!

ILOISIN TORSTAITERKUIN,

keskiviikko 15. maaliskuun 2017

Täällä taas ♥

HEISSULIVEI IHANAT,

eilinen päivä meni matkustamiseen ja nyt ollaan kotona! Yllättävän jouheasti meni kotimatkan 11 tunnin lento; näin vanhemmiten nuo päivälennot ovat luksusta. Ehtii katsomaan vaikka kuinka monta leffaa ja lukemaan kirjaa. Ei ole painetta sille, että pitäisi yrittää nukkua niin kuin yölentojen aikana. Lentokentältä kurvattiin suoraan hakemaan Tobya kasvattajalta hoidosta ja enpäs osaa sanoa, kumpi oli enemmän innoissaan jälleennäkemisestä; koira vai me 🙂 Eilisen illan ja tämän päivän perässäni on kulkenut pieni valkoinen varjo. Herkeämättä. Nyt on parkkeerannut päiväunille tuulikaappiin, etten vaan poistu ovesta ilman että hän on tietoinen asiasta.

Kuten kerroin, niin reissu oli erittäin onnistunut. Puoliakaan siitä ei tehty, mitä suunniteltiin, mutta ihan ne pelkät löffäilypäivätkin tulivat tarpeeseen. Reissu oli niin onnistunut, että oli tosi kiva palata kotiinkin. Harvemmin näin. Yleensä se reissuhaikeus iskee viimeistään vikana lomapäivänä. Juujuu, vaikkei haikeutta olekaan, niin kyllä täällä ollaan jo alettu ensi talvilomasuunnittelut 😉 Ai että, kun olisi vielä vanhan ajan matkatoimistoja ja pääsisi sinne töihin suunnittelemaan ihmisten reissuja. Nyt täytyy vaan laittaa se säästöpossu taas lihotuskuurille. Paljosta olen valmis luopumaan, jotta pääsen kerran vuodessa hyvinvointireissulle perheen kanssa. Laskin tuossa, että säästän vuodessa parin perheenjäsenen lentolippujen hinnat sillä, että en käy ripsi- tai kynsihuollossa kuukausittain. Se on paljon se! Tai osta merkkivaatteita juuri nimeksikään. Niin ne prioriteetit muuttuvat iän myötä. Jotenkin sitä haluaa satsata koko perheen elämyksiin enemmän kuin materiaan. Sydäntä lämmittää se, että ollaan pystytty tarjoamaan tytöillekin mahdollisuus nähdä maailmaa. Puhua paikallisten kielellä edes muutama sana. Ihana oli huomata, että esikoinen pärjää hienosti englannilla. Pikkuisempi ei ihan tuolla Thaimaassa espanjalla pärjännyt, mutta opetteli sitten tilaamaan laskun thaiksi. Erittäin ylpeä oli tuosta hälle suodusta tehtävästä, laskun tilaamisesta nimittäin 🙂

Kyllä tänä aamuna klo 03.30 herätessäni mietin, että seuraavan kerran voisi reissata saman aikavyöhykkeen sisällä. Mikälie tuota koiruliakin herätellyt, mutta alkoi suurinpiirtein noihin aikoihin vinkumaan ja oli sitä mieltä, että nyt olisi leikin aika. Puuh. Joten aivot lyövät tällä hetkellä hiukan tyhjää ja tekstin tuottaminen takkuaa. Palaan reissupostausten vastaamattomiin kommentteihin heti, kun tilanne helpottaa. Nyt on parempi sulkea kone ja ummistaa silmät hetkeksi. Illalla pitäisi väkisin pysyä hereillä, sillä en ajatellut ottaa tavaksi herätä samaan aikaan, kun Aamulehti kolahtaa postilaatikkoon…

Ihana olla taas kotona ja päästä arkeen kiinni ♥

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. täällä on oikeasti kevät tullut! Eilen nähtiin pari joutsenta matkalla ja lunta ei ole enää juuri lainkaan. Mies yritti houkutella illalla hiihtolenkille, mutta saas nyt kattoo. Vesihiihdoksi taitaa mennä 😉

sunnuntai 12. maaliskuun 2017

Sunnuntain syvälliset

HELLUREI IHANAT!

Pysähtyminen. Ajatteleminen. Elämän jatkuminen. Se, missä tämä irtiotto tuli hyvään saumaan töiden kannalta, tuli tämä myös hyvään saumaan elämässä muutenkin. Kuten tiedätte, niin meidän elämä on aika tapahtumarikasta. On remonttia, muuttoa, sitä sun tätä, ruuhkavuosia ja vaikka mitä. Viimeiseen kolmeen vuoteen olemme menettäneet kolme rakasta. On surtu ja itketty. Jatkettu eteenpäin. Mutta kertaakaan ei ole tullut pysähdyttyä. Kunnolla pysähdettyä. Prosessoitua asioita. Kunnolla mietittyä sitä, että ei sitä voi aavistaakaan menettävänsä isänsä ensin 65-vuotiaana, sen jälkeen mummunsa ja vajaata vuotta myöhemmin äitinsä 67-vuotiaana. Ei se elämän käsikirjoitus näin pitänyt mennä…

Kun kaikki ylimääräinen riisutaan ympäriltä ja kuulee vain oman hengityksensä, sirkkojen sirityksen ja pauhaavat aallot taustalla. Silloin sitä tietää, että nyt on se hetki. Täydellinen hetki pysähtyä, prosessoida ja jatkaa eteenpäin. Niin hurjan paljon kiitollisempana jälleen. Kiitollisena niistä asioista ja ihmisistä, jotka ovat ymärillä. Ilman tätä suunnatoman suurta positiivisuutta ja myönteistä elämänasennettani asia ei olisi näin. Ilman hirmuista elämän nälkää se jokin veisi mukanaan. Syvä ja pimeä kuilu, johon voisi helposti upota. Tavallaan ymmärrän heitä, jotka tuonne kuiluun syöksyvät aika ajoin. Uskon, että vaikka kuinka pyristelee vastaan, niin se imu vie mukanaan.

Jos ei mulla olisi tuota maailman rakkainta aviomiestä, maailman rakkaimpia lapsia ja maailman rakkaimpia ystäviä, niin se kuilu olisi jo kutsunut. Oli elämän nälkää tai ei. Törmäsin tuossa taannoin sanontaan, jota jäin miettimään:

”When asked if my cup is half-empty or half-full, my only response is that I am thankful I have a cup.”

Tähän astihan olen aina toitottanut sitä, että lasi on puoliksi täynnä. Mutta en ole tajunnut olla kiitollinen siitä, että mulla on edes se lasi. Kaikilla ei näin valitettavasti ole. Tuntuu, tämä reissu on avannut silmäni sen suhteen, että ”Hei, mulla on oikeasti vahva ote elämään.” Lasi kuvaa tässä mielestäni sitä elämän nälkää ja asennetta elämään. Se, miten lasin täyttää on pitkälti itsestään kiinni. Elämän varrelle heitellään esteitä ja epämieluisia asioita. Jäädäkö vatvomaan niitä vai jatkaako elämää? Elämässä tulee tilanteita, joissa ei tunne oloansa välttämättä hyväksi tai mieluisaksi, mutta nähdäkö noissa hetkissä kuitenkin jotain hyvää? Pienet kimaltavat pilkahdukset, jotka kielivät siitä, että kaikki kääntyy vielä hyväksi.

Monet pitää kiitollisuuspäiväkirjaa. Vaikka itse en joka päivä asioita kirjaakaan alas, niin nukkumaan mennessä mietin niitä pieniä asioita, joista olla kiitollinen. Olkoon se vaikka sitten älyttömän hyvin maustettu bolognesekastike tai miehen punertava parransänki. Ei sen tarvitse olla mitään isoa. Pääasia, että osaa olla kiitollinen ♥ Vaikkei se elämän käsikirjoitus aina menekään niin kuin sen toivoisi menevän, niin silti koen saaneeni elämässäni paljon. Asiat olisivat voineet olla huonomminkin. Elämän pelikortit ovat siitä jännä juttu, ettei ikinä tiedä, minkä käden saa. Pitää vain osata sopeutua ja pelata korttinsa parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Kiitollinen olen siitäkin, että pieni kuvausassari otti tuon kuvan. Vaikka vähän jaloista puuttuu ja tärähtäneisyyttä korjasin kuvankäsittelyllä 😉 Kiitollinen siitä, että loma on tehnyt tehtävänsä ja se on tuntunut pit-käl-tä. Innolla odotan, mitä keksitään, kun palaan kotiin. Monta postausideaa on jo päässä ja suurin osa niistä liittyy mummulan remppaan. Hei, kuinka kiitollinen olenkaan myös siitä, että meillä on mahdollisuus muuttaa tuonne lapsuudenkotiini ja tehdä siitä omannäköisemme! Päällimmäisenä tällä hetkellä on ajatus I’m alive ja se tuntuu ihan älyttömän hyvälle 🙂

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,