Tiedättekö mitä…sen lisäksi, että olen huomannut näin keski-iän kynnyksellä (no hemmetti, keski-iässä eikä missään kynnyksellä :D), että sitä ei ole ihan enää niin energinen kuin esimerkiksi kolmekymppisenä, olen huomannut itsessäni täysin uuden luonteenpiirteen. Musta tuntuu, että se piirre ei kyllä ole ikäsidonnainen, sillä olen havainnut samaa luonteenpiirrettä myös tuossa jälkikasvussani. Minusta on tullut kärsimätön. Aivan tajuttoman kärsimätön. Ja ai että inhoan sitä tunnetta. Aina olen kyllä ollut sellainen ”kaikki heti tänne nyt” -ihminen, mutta aiemmin odottelu ei ole häirinnyt. Se ei ole ollut sellainen asia, jolla vaivaisin päätäni.
Syytän osaltaan tätä nykymaailman menoa kärsimättömyydestäni. Tiedättekö, kun esimerkiksi telkkarisarjojen katsominen on nykyään niin helppoa. Pystyy katsomaan viisi kautta yhtä sarjaa Netflixistä. Silloin kun haluaa. Pahintahan on tämän jälkeen koukuttua Bacheloretteen tai Ensi treffit alttarilla -ohjelmiin. Koska niitä sä et näe koko kautta etukäteen netistä tai mistään. Mulla on nyt kuukauden ilmaiset jaksot Ruutu + ja Cmoresta, mutta ei, silti en näe koko kautta vaan aina seuraavan viikon jakson. Ja kun se ei kuulkaas enää riitäisi. Pitäisi nähdä heti ja nyt kenet tuo ihana Jenny valitsee tai miten käy Rosan ja Eetun. Samaistutteko tähän tuskaani? Onneksi kyse on näinkin pienestä tuskasta 🙂
Toista se oli siihen aikaan, kun joutui aina oikeasti viikon odottamaan perjantai-illan Dallasta eikä silloin nähnyt edes sitä yhtä jaksoa etukäteen mistään. Koska ainoa hifistelylaite mikä meillä kotona tuohon aikaan telkkarin lisäksi oli, oli sellainen kaksipesäinen ghettoblaster, jossa pystyi jopa nauhoittamaan kasetilta kasetille. Kelaamaan eteenpäin tai taaksepäin etsiessään sitä oikeaa kappaletta. Niin paljon, että nauha usein venyi ja vanui. Toista se on nykypäivänä. Spotifyssa ja Youtubessa sä saat kuunneltua just heti ne kappaleet, mitkä haluat. Ilman kelaamisia. Ilman venymisiä ja vanumisia.
Kärsimättömyyttä aiheuttaa myös se, että jos saan viestin enkä ennätä siihen heti vastaamaan. Jos esimerkiksi olen auton ratissa. Tämä on toisaalta sellaista käänteiskärsimättömyyttä, sillä ajattelen vastapuolen ihmettelevän, että miksi en vastaa heti, kun kuitenkin näkee, että olen viestin lukenut. Tuskastun tietäen, että se toinen odottaa siellä vastausta. Tai kuvitellen, enhän mä voi sitä tietää. Itse olen samanlainen. Huomatessani, että viestini on luettu, ihmettelen jos en saa vastausta samantien. Vaikka tiedän, että se vastapuoli varmasti vastaa, kun ehtii.
Viime aikoina kärsimättömyyteni on kohonnut sfääreihin myös hitaan kotinetin ansiosta. En tiedä, miksi tuo lagaa, mutta se tekee sen juurikin silloin, kun olen kirjoittanut pitkän pätkän ilman tallennuksia. Tietokoneruutu herjaa huonoa yhteyttä ja heittää näyttöön harmaan ruudun. Lasken sekunteja siihen kun yhteys palautuu. Tuskanhiki valtaa kärsimättömän. Yhteyden palautuessa usein osa tekstistä puuttuu.
Elämä on varsin helppoa nykyisin, kiitos osin tietoteknillisten oivallusten. Mutta kolikon kääntöpuoli on mielestäni se, että kun kaikki on heti saatavilla, niin sitten ei osata enää odottaa. Itse en ainakaan osaa. Yritin selittää itselleni tässä yksi päivä netistä erään yrityksen yhteystietoja etsiessäni ja jälleen nettiyhteyden pätkiessä, että olisinko valmis palaamaan puhelinluettelon keltaisiin sivuihin? Niinpä, ehkä en. Eli ei auta muuta kuin opetella kärsivällisyyttä ja olla onnellinen niistä elämää helpottavista välineistä 🙂
Palataan vielä kuvien muodossa talviunille laitettuun mökkisaareen. Eilisen postauksen kuvat olivat kännykkäkuvia, mutta pakko tallentaa tänne sähköiseen päiväkirjaani myös kameralla otettuja kuvia. Päivästä, jolloin ilma oli kaunis. Sumuinen ja harmaa, mutta silti jostain pilviverhon välistä pilkotti aurinko aika ajoin. Tuleva talvi tekee muuten tämän mökkihöperön kärsivällisyydelle mannaa. Ainakin opettaa kohti kärsivällisyyttä, jos ei muuta 🙂
ja heissulivei! Arki alkoi ja ainakin vielä sitä ollaan hyvinvointiloman jälkeen varsin pirteänä 😉 Selasin tuossa eilen yhtä suosikkikokkikirjaani, nimittäin Gwyneth Paltrow’n It’s All Good -keittokirjaa, kun jotenkin tuntui, että oma reseptipankki pään sisällä lyö tyhjää. Ja koska sitä kaipaa sellaista rehtiä ja rehellistä ruokaa, niin tuo kirja on hurjan hyväksi inspiraatioksi. Ollut sitä jo monen vuoden ajan! Varsinkin kikhernekukkakaalipaistos on sellainen, johon olen kehitellyt riippuvuussuhteen.
Tänä maanantaina meillä ei lounastreffeillä syöty Gwynnien herkkuja, vaan lounaan valmistin nopeasti niistä aineksista, mitä jääkaapissa oli. Itse karsastan liki kaikkea valmiiksi marinoitua lihaa. Se ei ole kuulunut meidän perheen ruokavalioon vuosiin. Nyt tosin olen pikkuhiljaa lämmennyt niille pintamaustetuille jutuille. Varsinkin pintamaustetuille broitsuille, jotka eivät lillu marinadissa, vaan joissa usein on sellainen kuivamauste pinnassa. Viikonloppuna kaupassa käydessämme esikoinen nappasi mukaan persilja-valkosipulibroilerfileitä ja ne pääsivätkin tämän päivän lounaaseen. Lisäksi kolme pientä luomubataattia ja herkullisia terttukirsikkatomaatteja. Lopputulos oli uskomattoman maukas. Uuniin tökkäsin myös muutaman rosmariinin oksan ja sivutuotteena saimme aivan älyttömän hyvän huonetuoksun!
Aika simppeleillä aineilla sitä saa aikaan maukasta. Tai oikeastaan pitäisi vissiin todeta, että mitä simppelimmät aineet sitä on, niin sitä parempaa ruokaa sitä saa. Eikö vain? 🙂
MAUKAS BROILERVUOKA 2:lle nälkäiselle tai 4:lle vähemmän nälkäiselle
2 pintamaustettua broilerin fileepihviä 3 pientä luomubataattia terttukirsikkatomaatteja
lisäksi oliiviöljyä paistamiseen suolaa pippuria
-laita uuni lämpenemään 200 asteeseen
-ruskista broitsuja molemmin puolin paistinpannulla
-kuori ja pilko bataatit
-lisää bataatit uunivuokaan, lorauta päälle pikkuisen öljyä, ripsota niille suolaa & pippuria
-lisää vuokaan broitsut sekä tomaatit
-paista puoli tuntia uunin keskitasolla
Meillä jäi perjantaista patonkia, joten söimme sen jämät itse tekemäni persiljavoin kanssa. Aika hyvä lounassetti, etten sanoisi! Hei, aamu valkeni varsin pimeänä ja kylmänä, mutta nyt aurinko paistaa. Taidan lähteä pikaiselle juoksulenkille tähän väliin. Iltapäivä kun kuluu kaunistautumisen parissa. Ei omani vaan noiden pikkuisten. ”Äiti, miksei me koskaan päästä kampaajalle?” No nyt pääsevät ♥ Tähän asti olen leikannut tyttöjen hiukset itse aina otsatukkia myöden, mutta parempi antaa kuontalot välillä ammattilaisen käsiin!
…blogini lukijat siellä ruutujen toisella puolella! Hei toivottavasti teillä on ollut kiva ja rentouttava viikonloppu ♥ Ja teillä, ketkä olitte viime viikolla syyslomalla, niin toivottavasti sekin oli onnistunut. Te, keillä mahdollinen syysloma on vielä edessä toivottelen ihanaa sellaista. Muistakaahan rentoutua ja levätä. Mikäli mahdollista!
Olen jo pitkään haaveillut hyvinvointilomasta. Joogaretriitistä Balilla tai meditaatiolomasta Santorinilla. Tietäen jossain mieleni sopukoissa, että en yksin sellaiselle kuitenkaan lähtisi. Tajuten, että mun ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Senpä takia otin viime viikon lomani yksi tavoite mielessäni; saada jälleen ruokailut, unet ja liikkumiset balanssiin. Voida vielä paremmin niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Hyvinvointiloma, sellainen tuosta syyslomaviikostani muodostui. Yöunia kellotin järjestäen reilusti yli yhdeksän tuntia, paitsi viimeisenä virallisena lomapäivänä, jolloin heräsin ”jo” kahdeksan tunnin yöunien jälkeen virkeänä uuteen päivään. Tiesin ennen lomaa, että mulla oli univelkaa, mutta en tajunnut sitä olevan ihan noin paljon. Tai sitten se on vain tuo yhtäkkinen pimeys, joka väsyttää. Kympin maissa kun menin lomalla sänkyyn ja laitoin napit korville, niin voin sanoa ettei ollut kerta tai kaksi, kun aamulla piti kelata äänikirjaa rutkasti taaksepäin. Muutamana yönä tuo äänikirja oli jopa lukenut itse itsensä loppuun ja heräsin puhelimen päältä korvanapit ilkeästi selkääni painaen 😀
Jätin heti Kööpenhaminan reissun jälkeen ylimääräiset herkut ja sokerit pois ruokavaliosta ja panostin kasvispitoiseen ruokaan. Aloitin aamuni inkiväärishotilla, msm:llä, macalla ja vitamiineilla. Join vettä joka välissä ja liikuin järkevästi. Päikkäritarvetta en tuntenut yhtenäkään päivänä, sillä yöunet olivat niin hyvät. Se ei toki poissulkenut sitä, ettenkö olisi viettänyt aikaa sohvalla. Todellakin vietin ja oikein ajan kanssa vietinkin. Mutta siinä missä yleensä sohvalla menee silmät väkisin kiinni, ei tällä lomalla vaaraa siitä ollut. Sain jopa luettua Köpiksen tuliaislehdet läpi (varsinkin ne tanskankieliset reseptit tuottivat alkuun vähän hankaluuksia, mutta yllättävästi sitä ruotsinkielen avulla osaa tanskaakin lukea :)).
Hyvinvointilomani yhtenä menestystekijänä oli se, että kerrankin olin vaatimatta itseltäni mitään. Kyllähän sitä aina olisi siivottavaa ja kaappien läpikäymistä, mutta en laittanut tikkua ristiin minkään uuden projektin eteen. Makuuhuoneen seiniin varaamani maalikin on vielä maalaamatta, mutta no stress. Silti sain jotain aikaiseksikin; nimittäin vein tuon olkkarin uuden lampun sähköliikkeeseen ja nyt siinä palaa valo. Kaunis kohdevalo tuli tarpeeseen syksyn pimeillä.
Jos jotain viime viikosta opin niin sen, että tarvitsen vähintään kahdeksan tuntia yössä unta. Mikään ei saisi mennä unen edelle. Ei edes se Netflix-sarja, johon ollaan koukututtu. Nyt täytyy taas palauttaa mieliin ne keinot, joiden avulla saan itseni sänkyyn arkipäivinä viimeistään kympiltä. Eikä silloin puolen yön maissa, kun unta tulee maksimissaan kuusi tuntia.
Hyvinvointilomalla tuli parannettua ystävien kanssa maailmaa. Kahdesti. Eilen pitkän kaavan mukaan Tampereen uudessa suosikkiravintolassani, nimittäin Kajossa. Iso suositus sille. Ruoka, juoma, palvelu ja miljöö olivat kymppiplus! Yöunet jäivät vähän vähäisiksi ja viinimenun viinit saivat tästä aamusta vähän tahmean, mutta hei – silti olo on mitä hyvinvoivin. Meillä on kuin varkain muodostunut sellainen ystäväporukka, jonka kanssa viihtyy missä vain. Miehet tuosta meidän 12 hengen porukasta olen tuntenut pisimpään, mutta ihanaa, että miesten mukana olen saanut niin monta uutta naisystävääkin. Tyttöenergiaa kun ei koskaan ole liikaa.
Nyt riisipuuro hautumaan ja siksi aikaa koiruuden ja miehen kanssa ulos. Ostettiin tänään kaupasta luumukiisseliäkin tuon riisipuuron kanssa. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa se hiipii sieltä lähemmäs…joulu ja sen myötä uusi hyvinvointiloma 🙂
SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA &
IHANAA ALKAVAA VIIKKOA ♥
Lonkeronvärinen torstai houkuttelee pitkälle kävelylenkille, mutta sitä ennen herkutellaan. Aamukahvin kanssa nappasin jälkkäriksi yhden raakasuklaasydämen, mutta ajattelin tarjota teillekin näitä eilen tyttöjen kanssa tekemiämme herkkuja. Terveellisempiä herkkuja. Älkäähän huoliko, kyllä tuolta jääkaapista löytyy tällä hetkellä myös mutakakun jämät sekä suussa sulavia kaurakeksejäkin. Joita kultaisen keskitien noudattamiseksi tytöt sitten vielä illalla keskenään leipoivat 🙂
Pidempään mukana olleet lukijat varmasti muistavatkin, että tuossa pari kolme vuotta sitten Marian keittiössä ei muita herkkuja leivottukaan kuin raakakakkuja ja muita raakaleivonnaisia. Niitä tuli tehtyä niin paljon, että tuli ähky. Pitkään aikaan en halunnut kuullakaan mistään cashewpähkinöiden liotuksesta tai taateleista (pois lukien lakritsitaatelit, jotka ovat olleet koko ajan ykkösherkkujani). Blenderikin surautti vain smoothieita pitkän aikaa, sen sijaan että olisi muodostanut kuohkean massan raakakakkua varten. Tänä syksynä pitkästä aikaa, olen taas innostunut raakaleivonnaisista ja sielu (kropasta puhumattakaan) kaipaa sokerien ja lisäaineiden kyllästyttämien salmiakkipääkallojen tilalle jotain muuta. Rehtiä ja rehellistä herkkua. Niitä tässä teille kolmin kappalein!
BLISS BALLS
Ah, oli aika, että meidän jääkaappi täyttyi jos jonkinlaisista ja värisistä herkkupalloista. Oli porkkanakakkua jäljittelevää, mansikanmakuista ja suloisen suklaanmakuista. Sieltä oli hyvä napsaista kahvin kanssa herkkupala tarpeen mukaan. Nyt meillä on aina ollut jääkaapissa lakritsitaateleitapahan päivän varalle. Kunnes taas tuli himo näihin palleroihin.
-sekoita blenderissä mantelit, taatelit (kivet poistettuna), proteiinijauhe, suola ja raakakaakaojauhe
-lisää sulatettua kookosöljyä niin, että massasta tulee helposti käsiteltävä
-pyörittele massasta palloja ja kierittele ne kookoshiutaleissa
-laita jääkaappiin tekeytymään hetkeksi
MYSLIPATUKAT
Olen yrittänyt tehdä myslipatukoita muutaman kerran aiemminkin. Mutta aina ne jotenkin lötsähtää ja patukka sanana ei ole oikea kuvaamaan tuota myslin ja muiden ainesten muodostamaan kasaa. Eli ne eivät ole pysyneet kasassa. Nyt niistä tuli sentäs patukan muotoisia ja mallisia. Ja hei, pysyvät kasassa. Niin rapeita eivät vielä ole, että ihan nämä kelpuuttaisin loppuelämän myslipatukoikseni, mutta jatkan harjoituksia. Ehkä paistoaikaa pitäisi lisätä?
-sekoita aineet keskenään ja passaa koostumus kookosöljyllä
-painele ”taikina” leivinpaperin päälle noin sentin kerrokseksi ja paista 175 asteessa 25 minuuttia
-leikkaa terävällä veitsellä patukoiksi ja anna jäähtyä kunnolla
-laita patukat pakastimeen pariksi tunniksi ja sen jälkeen säilytä niitä jääkaapissa
APPELSIINIRAAKASUKLAASYDÄMET
Tiedän, että raakasuklaa aiheuttaa joissain puistatuksia. On liian kirpsakkaa tai liian suklaista. Itselläni meni tovi aikoinaan tottua raakasuklaan makuun ja nyt se on yksi parhaimmista mauista, mitä tiedän. Yksi parhaimmista mauista mitä tiedän on appelsiinisuklaa ja kun sain viimeksi Maaritin luona Lifessä poiketessani mukaan Foodin Chai-appelsiini Raakasuklaan valmistuspaketin* testiin, on sormet syyhynneet siitä lähtien tämän suhteen. Eilen vihdosta viimein sain aikaiseksi testata elämäni ensimmäisen kerran raakasuklaan tekemistä kotona. Helppoa kuin heinän teko! Ainakin tämän paketin kanssa. Paketissa oli raakasuklaamassa, joka sulatettiin vesihauteessa. Lisäksi paketista löytyi kaksi silikonimuottia, jonka avulla saimme aikaiseksi 30 kovin kaunista raakasuklaasydäntä. Meillä lapset ovat vähän irvistelleet raakasuklaalle aiemmin, mutta nämä kelpuuttivat.
Nyt meillä on siis pakkanen täynnä herkkuja. Niihin hetkiin, kun tekisi mieli jotain hyvää. Lapset olivat elokuun sokerittomalla ja sitten homma taas lähti lapasesta. Nyt syyslomalla ovat herkutelleet ja niin sitä lomalla kuuluukin. Seuraavaksi on edessä lempeä ohjaus kohti terveellisempiä herkkuja.
Mutta nyt kommenttien kimppuun ja sitten sinne kävelylle. Äänikirjassa on viimeiset, kohtalokkaat hetket menossa. Ja sitten illalla iiihanien ystävien kanssa lasilliselle. Koska suunnittelemamme Turun reissu peruuntui, niin se tarkoittaa sitä, että huomenna pääsemme mökille. Yhdeksi yöksi, mutta sekin riittää! 🙂
Onko teillä koskaan niitä päiviä, kun ihistää ja turvottaa? Kun kaikki housut tuntuvat epämukavilta päällä ja kun peilistä katsoessa näyttäisi siltä, kun sinne vatsaan olisi vahingossa joutunut vappupallo? Sellainen iso foliopallo, vähintäänkin. Itse en ole juuri kärsinyt aiemmin vatsavaivoista, mutta täytyy todeta, että viimeisen vuoden aikana olen liian usein todennut kärsiväni pulputtavasta vatsasta sekä sellaisesta yleistilaa helposti laskevasta pingottuneesta olosta vatsan seudulla. Vaikka ruokailut pitäisi olla reilassa ja liikun, niin silti on niitä päiviä edelleen, kun sujahdan suosiolla mekkoon. Housun kauluksen puristaessa.
Mekkoon se kiukutteleva vatsakin mahtuu paremmin ja yleensä siitä päivän mittaan rauhoittuu. Ellei sitten saa polttoaineekseen jotain sellaista, mikä kiukustuttaa sitä lisää. Tämä postaus jatkaa luonnollisemman hyvinvoinnin sarjaa Lifen brändilähettilyyden myötä ja on tehty kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa.
No miten sitten saada se vatsa hymyilemään? Väistämättä vatsan ja suoliston ongelmat ovat sellaisia, jotka saavat koko olotilan vähän alavireiseksi. Koska vatsan hyvinvointi on hurjan henkilökohtainen asia, niin suosittelisin teitä kääntymään lähimmän Life -liikkeen asiantuntevan henkilökunnan puoleen. Jotta saisitte omalle kohdallenne ja omiin vatsavaivoihinne juuri ne oikeat vinkit ja tuotteet. Itse suuntasin suloisena sunnuntaina iloisen ja onnellisen vatsani kanssa tapaamaan Maaritia Lielahden Life -myymälään.
Koska vatsavaivoja oli ollut viimeisen vuoden aikana enemmän kuin aiemmin, niin juttelimme siitä, mikä niihin on voinut olla syynä. Itse heitin ilmoille ajatuksen, joka oli pälkähtänyt mieleeni; voiko osa vatsavaivoista olla hormonaalisia? Miten näin keski-iässä olevan naisen hormonitoiminta vaikuttaa suolistoon? Selitys löytyy aineenvaihdunnan hidastumisesta iän myötä.
Koska suolisto näyttelee kokonaishyvinvoinnissamme niin suurta osaa, imin itseeni tietoa, mitä Maarit antoi. Sitä haluaa helliä vatsaansa ja sitä kautta koko yleisvointiaan niin paljon kuin mahdollista. Luonnollisemmat lisäravinteet ja vitamiinit tuovat helpotusta oikkuilevaan vatsaan, mutta myös omilla elintavoilla on suuri merkitys!
♡ Maitohappobakteerit ovat ehkä tunnetuin vatsan hellimiseen soveltuva luonnontuote, mitä meidän kaapeista löytyy. Itse käytän tätä nykyä maitohappobakteereita päivittäin. En siis vain mahdollisten ulkomaanreissujen tai antibioottikuurien aikana. Ja heti, jos tulee päivänkin tauko, huomaan sen olotilassani. Life Probiootit ovat koko perheen käytössä päivittäin. Niiden maitohappobakteerikannat ovat tutkitusti mahahappoja ja sappisuoloja kestäviä kantoja, jotka pystyvät kulkeutumaan suolistoon ja elämään siellä. Valmisteessa on seitsemän ihmisperäistä maitohappobakteerikantaa ja 5 miljardia bakteeria/kapseli.
♡ Kuuriluontoisesti, esimerkiksi viikon kuurina silloin tällöin käytän Life Sporebiotic-tuotetta. Tuotteessa bakteerit ovat itiömuodossa, ja itiöiden kyky selvitä toimintakykyisinä erilaisista olosuhteista on täysin omaa luokkaansa. Itiömuodossa bakteeri on ikään kuin horroksessa ja muodostaa suojakseen erittäin vahvan kuoren kalsiumista ja aminohapoista. Tämän suojakuoren ansiosta itiöt kestävät erinomaisesti olosuhteita, jotka tavallisesti heikentävät bakteerien elinvoimaisuutta: lämpötilanvaihteluita, pitkäaikaista säilytystä ja happamia olosuhteita (esim. mahahapot). Itiö ”tunnistaa” optimaaliset kosteus-, pH- ja lämpöolosuhteet, jolloin se sulattaa kuorensa ja aktivoituu. Eli periaatteessa tuote aktivoituu vasta suolistossa. Siellä missä pitääkin.
♡ Koska maitohappobakteerit tarvitsevat kasvualustan, niin apuun kannattaa ottaa Puhdas+ Saccharomyces Boulardii -valmiste. Se on hiivatyyppinen mikro-organismi. Hyvänlainen hiiva, ns. probioottihiiva, joka ei ole elävässä muodossa. Koska se ei ole bakteeri, niin antibiootit eivät pääse sitä tuhoamaan. Boulardii toimii maitohappobakteerien kasvualustana. Se korjaa limakalvoja ja siitä on todettu olevan apua esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymässä. Saccharomyces boulardii kestää paremmin vatsahappoja kuin maitohappobakteerit.
♡ Maarit kertoi, että kun vatsassa on entsyymiä, mikä pilkkoo ruokaa hienommaksi, niin ravintoaineet imeytyvät paremmin. Tällaisia entsyymejä löytyy muun muassa Puhdistamon Ruoansulatusentsyymikapseleista. Niistä saa nopean avun vatsan turvotukselle ja muille ruoansulatusongelmille. Ne sisältävät lisäksi hyödyllisiä maitohappobakteereja.
Se, että oppii itse tunnistamaan ne syyt, minkä takia vatsa valittaa, on mielestäni yksi avaintekijä vatsavaivojen hoitoon. Jotta osaa omalla toiminnallaan vältellä vatsavaivoja, mikäli ne ovat omasta toiminnasta kiinni. Itselläni suurin vatsavaivojen aiheuttaja on kiire ja stressi. Olen niitä ihmisiä, jotka stressaavat vatsallaan. Vatsa voi olla kuralla tai sitten se voi olla toista ääripäätä. Vatsanpohjassa on stressin aikaan perhosia, mutta ei niitä sellaisia toiveikkaita iloisesta odotuksesta liihottelevia perhosia. Vaan niitä, jotka saavat vatsan kivistelemään. Kiire lisää ravintoköyhän ruoan syömistä. Kiireessä ei maistu ruoka ja ruokavälit venyvät aivan liian pitkiksi. Vatsani ei tykkää tästä yhtään.
Kolmas asia, joka kiireessä korostuu on lisääntynyt kahvinjuonti. Kun on olevinaan niin väsy, että tarvitsee välttämättä sen viisi isoa kolpakkoa kahvia päivässä, joista mielellään yhden jo heti aamulla tyhjään vatsaan. Jossain kohtaa iltapäivästä alkaa jo kädet tärisemään ja ylävatsassa kuplimaan liiallisesta kahvinjuonnista.
Sain testattavaksi Coffee Pixels Cascara ja Coffee Pixels Milk -kahvipatukoita, jotka ovat suklaan kaltaisia kahvinmakuisia kofeiinipitoisia syötäviä välipaloja. Olen tainnut jäädä näihin koukkuun. Maku on kuin italian helteisen auringon alla paikallisen kahvilan terassilla nautitussa espressossa. Kahvipatukat on valmistettu sekä kahvipavuista että niiden antioksidanttipitoisesta kahvimarjasta, jota kutsutaan Cascaraksi. Milk -patukassa on myös maitojauhetta. Ne ovat käteviä tilanteisiin, mihin tarvitsee kahvin kaltaista kofeiini-energia-boostia, mutta kupillista kuumaa kahvia ei ole mahdollista nauttia. Lisäksi nämä patukat ovat hellävaraisempia vatsalle kuin tavallinen kahvi ja ne ovat varsin kuitupitoisia.
Kuitu on muuten avainsana oman vatsani hyvinvointiin, ehkä teidänkin? Muistan aikoinaan, kun välttelin kaikkia viljatuotteita (älkää edes kysykö miksi…), niin vatsani veti aivan juntturaan. Kun otin puolen vuoden jälkeen jälleen aamupuuron ja ruisleivän valikoimiini, niin taivas aukesi ja olo oli euforinen. Vatsaongelmani ovat hyvin kausiluontoisia ja kuten totesin, niin stressaavina ajanjaksoina vatsani jumpittelee. Vaikka muuten siedänkin laktoosia ja gluteenia, niin silloin kun vatsa on oikein ottanut nokkiinsa esimerkiksi kiireessä, niin vaihdan hetkeksi maidon kauramaitoon ja teen puuronkin gluteenittomiin kaurahiutaleisiin. Huomaan jo näiden muutosten vaikuttavan vatsan hyvinvointiin suotuisasti.
Koska itse rakastan vatsaa helliviä ruokia, niin ajattelin jakaa teille kaksi reseptiä, joista ainakin meikäläisen vatsa hymyilee. Nimittäin kultaisen banaanikurkumapuuron sekä kuiturikkaan chiasiemenleivän. Näitä tulee tehtyä silloin, kun vatsa jumpittelee. Ja oikeasti, vatsa voi paremmin, kun päivän aloittaa tuolla lohtupuurolla. Ainakin paremmin kuin silloin, kun se vatsa saa ensimmäisenä aamusta kupillisen kahvia.
-kiehauta kauramaito ja lisää siihen kaurahiutaleet
-anna porista hiljalleen noin 10 minuuttia ja hauduta kannen alla vielä viisi minuuttia
-lisää puuroon muut ainekset ja surauta kevyesti sauvasekoittimella niin, että banaani muussaantuu
-nauti mulperinmajojen, kuituseoksen ja kookoshiutaleiden kanssa
Olenkin kertonut teille, että olen koukuttunut kurkumaan. Sen lisäksi, että se maistuu hyvälle, antaa se eri ruoille kauniin värin. Sillä on todettu olevan tulehdusta vähentävä vaikutus ja lisäksi sen on huomattu joidenkin tutkimusten mukaan maltillisesti nautittuna vähentävän suoliston kaasuja. Kurkumaa kiukuttelevalle vatsalle? Yes, please!
Rakastan leipää, mutta rakkauteni ruisleipään ei mene yksiin sen kanssa, mitä vatsani asiasta ajattelee. Se kun pömpöttää ruisleivästä pulleana tämän tästä. Sen takia pidän välillä taukoja ruisleivän syönnistä. Olen huomannut myös gluteenittoman ruisleivän soveltuvan tavallista paremmin vatsalleni. Mutta leipä, jota vatsani rakastaa on chiasiemenleipä. Joka ikinen kerta teen tämä eri variaatiolla. Riippuen siitä, mitä siemeniä tai kuivattuja marjoja kaapista löytyy. Tällä kertaa marjapuolesta vastasi Linum Plus -kuituseoksentyrnin marjarouhe, hillan siemenrouhe ja mustikkajauhe.
CHIASIEMENLEIPÄ
4 dl siemeniä (esim. pellavan-, hampun-, auringonkukan siemeniä) 4 rkl Life chiasiemeniä 4 dl vettä 3,5 dl gluteenittomia kaurahiutaleita 1 dl Linum Plus -kuituseosta 1 dl murskattuja cashewpähkinöitä 1,5 tl suolaa 3 rkl oliiviöljyä loraus agavesiirappia
-sekoita kuivat aineet keskenään
-kiehauta vesi ja lisää siihen öljy sekä siirappi
-sekoita vesiseos kuiviin aineisiin ja kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan
-paista 175 asteessa noin tunti
Tuo Linum Plus -kuituseos on varsinainen supertuote. Sen kerrotaan soveltuvan niin kovalle kuin löysälle vatsalle, stressi- ja jännitysvatsalle. Se on avuksi kolestroli- ja rasva-arvojen hallinnassa, painonhallinnassa ja se tasapainoittaa veren sokeria. Se lisää aterianjälkeistä kylläisyyden tunnetta ja täydentää niukkakuituista ruokavaliota. Ja sen kyllä huomaa, yksi pala leipää saa jo kovasti nälästä kurnivan vatsan rauhoittumaan.
Kuten huomaatte, niin jälleen asiaa vatsan hyvinvoinnista olisi riittänyt vaikka kuinka. Se on toisaalta ihana asia, että tämä luonnollisempi hyvinvointi kirvoittaa kielenkannat tässä määrin kirjoittamaan. Olen sitä mieltä, että me kaikki olemme loppupeleistä itse vastuussa omasta hyvinvoinnistamme. Senkin takia tämä kunnia toimia Lifen brändilähettiläänä on avannut silmiäni tajuamaan hyvinvoinnin moninaiset osat. Ei se ole vain kyse siitä pyhästä kolminaisuudesta eli unesta, ravinnosta ja liikunnasta. Kyse on paljon laajemmasta aihealueesta. Oikeastaan tunnen, että kropassani tai pääkopassani ei ole ainuttakaan osaa, joka ei kuuluisi hyvinvoinnin piiriin. Niin fyysisesti kuin henkisestikin haluan voida hyvin. Olla elämäniloinen ja -nälkäinen. Jokaisen meidän prioriteettilistan kärjessä pitäisi olla oma hyvinvointi. Sillä…”The greatest wealth is health.”
Koska tämäkin sydäntäni lähellä oleva asia on pakko johonkin lopettaa, niin onneksi loppukaneettiin kuuluu hyvän jakaminen teille siellä ruudun toisella puolella. Osa omaa hyvinvointiani on se, että pystyn antamaan myös muille. Koska te rakkaat lukijat siellä ruutujen toisella puolella annatte niin paljon minulle, niin nyt kolmella teistä on mahdollisuus voittaa Life Sporebiotic -tuote(arvo 52,50 euroa). Arvontaan osallistut vastaamalla alla olevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiosioissa:
Miten sinä pidät huolta vatsasi hyvinvoinnista?
Arvonta-aikaa on viikko eli keskiviikkoon 17.10 klo 16.00 asti ja arvonnan säännöt löytyvät täältä.
Vielä muutama muistutus:
♡ Lifessä juhlitaan synttäreitä 8.-21.10., jolloin heillä on huikeita tarjouksia. Kannattaa siis käydä tutustumassa paikan päällä huipputarjouksiin tarkemmin! ♡
♡ Life haluaa tarjota myös teille ihanille lukijoille mahdollisuuden hyvinvointiin. Sen kunniaksi saattetämän vuoden ajan alennusta 20% koodilla atmarias Lifen verkkokaupassa tai kivijalkaliikkeissä tehdyistä normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteista! ♡
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Tänä maanantaina meillä ei lounastreffeillä syöty Gwynnien herkkuja, vaan lounaan valmistin nopeasti niistä aineksista, mitä jääkaapissa oli. Itse karsastan liki kaikkea valmiiksi marinoitua lihaa. Se ei ole kuulunut meidän perheen ruokavalioon vuosiin. Nyt tosin olen pikkuhiljaa lämmennyt niille pintamaustetuille jutuille. Varsinkin pintamaustetuille broitsuille, jotka eivät lillu marinadissa, vaan joissa usein on sellainen kuivamauste pinnassa. Viikonloppuna kaupassa käydessämme esikoinen nappasi mukaan persilja-valkosipulibroilerfileitä ja ne pääsivätkin tämän päivän lounaaseen. Lisäksi kolme pientä luomubataattia ja herkullisia terttukirsikkatomaatteja. Lopputulos oli uskomattoman maukas. Uuniin tökkäsin myös muutaman rosmariinin oksan ja sivutuotteena saimme aivan älyttömän hyvän huonetuoksun!
Meillä jäi perjantaista patonkia, joten söimme sen jämät itse tekemäni persiljavoin kanssa. Aika hyvä lounassetti, etten sanoisi! Hei, aamu valkeni varsin pimeänä ja kylmänä, mutta nyt aurinko paistaa. Taidan lähteä pikaiselle juoksulenkille tähän väliin. Iltapäivä kun kuluu kaunistautumisen parissa. Ei omani vaan noiden pikkuisten. ”Äiti, miksei me koskaan päästä kampaajalle?” No nyt pääsevät 
