Ei siitä ole kuulkaa montaakaan vuotta aikaa, kun otin joulun vastaan suureellisten silmäpussien kera ja stressitasot kaakossa. Silloin tuli tehtyä lasimestarin silakat kolmeen kertaan, jotta lopputulos oli vimpan päälle fiilattu. Silloin kannoin kotiin jouluservettejä niin paljon, että vihdosta viimein löytyi ruokatilan verhoihin mätsäävä servettisävy. Peruna- tai lanttulaatikoiden tekeminen oli pakko aloittaa ihan raakileista eli jauhoisista perunoista ja lantuista. Jouluaaton vastaisen yön paketoin lahjoja silmät ristissä aamuyön tunneille ja siinä samalla hämmensin aamupalalle riisipuuroa. Aaton aattona metsästin vielä viimeisiä lahjoja ja jonotin tuskanhiki päässä kauppojen kassalla.
Kyllä, joulustressi puski päälle joka joulu. Mutta ajattelin, että jouluna kuuluu stressata. Että se joulu ei muka tulisi, ellei tekisi kaikkea vimpan päälle. Että joulu ei tuntuisi joululta ilman joulustressiä. Niin väärässä olin! Lakkasin joulustressaamasta. Joulu tuli ilman suureellisia siivoamisia ja tajusin tehdä lanttulaatikonkin heviosastolla myytävästä soseesta. Joku joulu on tullut tuunattua ihan valmislanttulaatikkokin erinomaisin tuloksin. Rosolliainesten pilkkominen on jäänyt ja kaupan valmisrosollit ovat ajaneet asiansa loistavasti.
Tykkään nähdä joulun eteen toki vähän enemmän töitä ja se palkitaan jouluaattona, kun saa istua jouluruokapöytään. Mutta se ei ole sen arvoista, että jouluruokapöydässä istuu niin väsynyt äiti, ettei ruoka edes maistu. Jouluruoat ovat ehkä itselläni olleet se suurin joulustressin aiheuttaja. Kunnes tajusin, että ei tarvitse tehdä niin paljon. Niin montaa sorttia tai kaikkea alusta asti itse. Joulun yksinkertaistaminen. Se on se avain itselläni joulumieleen. Ruokien yksinkertaistaminen, lahjojen yksinkertaistaminen (lähinnä määrän radikaali vähentäminen) ja kaiken ylimääräisen karsiminen.
Tähän pätee jälleen kerran se sääntö, että niistä asioista, joihin pystymme itse vaikuttamaan, ei kannata stressata. Ihan turhaa on haalia itselleen hirmuista määrää tekemistä ja jouluvalmistelua. Vaan sillain sopivasti. Joulun valmisteleminen hiljaksiin on itselläni osa jouluun virittäytymistä. Se taisi olla pari vuotta taaksepäin aaton aattona, kun huomasin yhtäkkiä makoilevani olkkarin sohvalla ja lukevani kirjaa. Naurahdin miehelle, että jopas jotakin. Koska viimeksi olisin edes ollut tuossa vaiheessa aaton aattoiltaa kotona? Yleensä kun olin tuossa vaiheessa vielä siellä kauppojen jonossa tai etsimässä juuri jotain tiettyä suosikkilelua ympäri kaupunkia vain todetakseni, että se on loppuunmyyty.
Joten meillä, keillä on katto pään päällä, terveyttä, ihmisiä ympärillä, jouluruokaa joulupöydässä ja kenties jopa pieni muistaminen kuusen alla – meillä on asiat enemmän kuin hyvin ♥ Me vain luomme itse itsellemme sen stressin. Kun miettii heitä, ketkä joutuvat miettimään, että ostavatko jouluruokaa vai ostavatko lahjan. Kun ei rahkeet riittäisi kumpaankaan. Tai heitä, keillä joulu on vain päivä muiden joukossa. Ketkä yrittävät virittäytyä joulun tunnelmaan television välityksellä. Yksin nojatuolissaan. Siinä samassa missä viettävät vuoden 364 muutakin päivää. Joulu se on sairaalassakin, mutta voin sanoa, että syöpäsairaiden osastolla stressataan ihan erilaisista asioista kuin siitä onko ne lasimestarin silakat nyt kenties liian etikkaisia…
Oma joulustressini katosi, kun menetin liian monta läheistä liian nopeasti. Se aukaisi silmäni sille, mikä elämässä on tärkeintä. Ei ne lahjat, ei ne vimpan päälle hiotut jouluruoat tai verhoihin sointuvat servetit. Vaan se, että jouluna on aikaa ja energiaa olla läsnä. Aikaa rauhoittua. Viettää vaikka koko jouluaattoaamu pyjamassa lasten kanssa sohvalla yhdessä kasassa jouluohjelmia katsellen ♥
ja pahoitteluni varsin kansainvälisestä tervehdyksestä; pikkuisemman espanjankielen kokeisiin luku on jäänyt päälle. Myös äidille. Jep, meillä luetaan edelleen yhdessä kokeisiin. Jos jotain positiivista niin se, että olen oppinut hurjasti asioita. Esimerkiksi Napoleonista, Suomen sodasta, linnunradasta ja nyt viimeisimpänä espanjasta. Tälle viikolle opetteluun tai muisteluun tulee myös se, miten kulmia mitataan. Mies on meillä yleensä se matikkavastaava (sekä kemia- ja fysiikkavastaava), mutta miehen ollessa reissussa on pakko alkaa kaikkien aineiden vastaavaksi 😀
Vuoden alussa asetin muutamia tavoitteita hyvinvointini parantamiseksi ja yksi niistä oli se, että siirtyisin täysin käyttämään luonnonkosmetiikkaa myös meikkituotteissa. Ihonhoidossa käytän luonnonkosmetiikkatuotteita 100%, mutta meikeissä käytin luonnokosmetiikkatuotteita vain hyvin vähän. En voi sanoa, että olen täysin päässyt tuohon tavoitteeseeni, sillä on muutama tuote, jolle en ole löytänyt luonnonkosmetiikkatuotteista korvaavia tuotteita:
ripsiväri; olen käyttänyt Kanebo (vai onko se nykyään Sensai…) 38° -ripsaria nyt parikymmentä vuotta. Aina silloin tällöin ostan jonkun muun vain todetakseni, että ei mikään toimi minulla niin kuin tuo 38. Silmieni ympärysiho on sen verran rasvainen, että näytän pandalta iltapäivästä, mikäli kyseessä on ihan vesiliukoinen ripsiväri. Ei-vesiliukoiset ripsarit on taas pannassa sen takia, että inhoan niiden pois pesemistä. Silmäni eivät tykkää mistään puhdistusaineista, vaan punoittavat ja kutisevat ihan julmetusti puhdistamisen jälkeen.
aurinkopuuteri; olen käyttänyt Lumenen aurinkopuuteria liki yhtä kauan kuin tuota 38 -ripsariakin. Luottotuote, josta on vaikea luopua. Se tummempi sävy kun passaa mun iholle ihan täydellisesti.
No mutta, eikös pääasia ole se, että olen pyrkinyt muuttamaan meikkipussini luonnonkosmetiikkavoittoiseksi? Vaikka muutama tuote siellä vielä vaihtoa odotteleekin. Pakko muuten tähän väliin todeta, että mun ihoni on rakastunut luonnonkosmetiikkatuotteisiin. Luonnonmukaisen ihonhoidon myötä sain vihdosta viimein kuriin sen hormonaalisen näppylätaudin, joka aina silloin tällöin vaivasi. Ja päälle vielä luonnonkosmetiikan meikkituotteet, niin ihoni kiittää. Mutta nyt siihen meikkipussini sisältöön!
Aloitetaan ihon meikkauksesta. Nyt en ole aivan täysin 100% varma onko tuo bareMineralsin Complexion Rescue -pelastusvoiteeni täysin luonnonkosmetiikkatuotteiden piiriin menevä (en löytänyt netistä infoa), mutta esittelen sen silti. Ostin tuotteen kesällä laivalta ja aina tuonne syyskuun loppuun asti menin pelkästään tällä. Ilman meikkivoiteita. Ihosta tulee niin kuulas. Mikäli haluan peittävyyttä enemmän niin sekoittelen kämmensyrjässä tuota pelastusvoidetta joko Inika OrganicinBB-voiteeseen tai uusimpaan lemppariini Absolution Le Crème du Teint-meikkivoiteeseen. Poskipäille taputtelen väriä Uoga Uogan voidemaisella poskipunalla, joka muuten sopii myös huulillekin! Mulla on käytössä tuosta sävy apricot.
On päiviä, että en kiinnitä meikkivoidetta lainkaan puuterilla, mutta kun sen teen, niin teen sen Alima Pure -viimeistelypuuterilla (Radiant finishing powder), joka niin ikään antaa ihanasti hehkua kasvoille. Välillä muuten töpsötän tuon viimeistelypuuterin päälle vielä lisää tuota voidemaista poskipunaa, vaikka se aika pigmenttipitoista onkin ja yksi kerros riittää. Kulmiin olen löytänyt itselleni aivan passelin tuotteen, joka ei rasvoittuvaltakaan iholta liukene päivän aikana. Tuo tuote on 100% Pure Long Last Brows -kulmakarvavaha. Käyttämäni sävy on soft brown.
Olen tainnut joskus kertoakin, että rakastan värillisiä kajaaleita. Oli se sitten kuinka kasaria tahansa 😀 Keväällä ja kesällä mennään oranssilla tai pronssilla ja näin talven yli jään sinisellä. Kyllä, luitte oikein: sinisellä. Tähän pätee vähän sama kuin tuohon aurinkopuuteriin ja 38-ripsariin, että en edes muista aikaa, milloin en olisi käyttänyt sinistä rajausta silmissä (tai oranssia kesällä). Se on piintynyt selkärankaani. Onneksi löysin nestemäisen rajauskynän, joka luomillani pysyy. Jälleen näitä rasvoittuvan ihon ongelmia. Couleur Caramel -nestemäinen rajauskynä on myös senkin takia suosikkini, että sillä saa ihan ohuen ohuen rajauksen. Tai tarvittaessa näyttävämmän. Sävy on tuollainen turkoosinsininen, todella kaunis!
Yleensä en tuon rajauksen lisäksi käytä luomiväriä, mutta välillä jätän rajauksen väliin ja sutaisen luomilleni Couleur Caramel -luomivärivoidetta. Se on kyllä todella riittoisaa ja ihan pikkumäärä riittää. Käytössäni on nro 178 ja se on tuollainen pronssisen ruskea. Huomaan nyt jo, että vaikka kuinka rasvaan huuliani, niin ne kuivuvat. Viime talvena aloin käyttämään kerran viikkoon Latelier des Délices Exfoliant Lèvres et Zones Sensibles -huulien kuorintavoidetta ja se saa huulet heti pehmeiksi. Huulia en yleensä meikkaa arkena, vaan sivelen pitkin päivää niille huulirasvaa. Olen koukuttunut Lifen Body&Soul -sarjan huulivoiteeseen*. Se tuoksuu miedosti aprikoosille ja kosteuttaa huulet välittömästi. Joskus laitan huulivoiteen jälkeen vielä tuota lievästi aprikoosiin taittavaa Uoga Uogan voidemaista poskipunaa huuliin tuomaan lisähehkua.
Löytyykö sieltä meikkipusseista samoja tuotteita? 🙂 Ja hei, jos teillä on vinkata hyvää luonnonkosmetiikkaripsaria (sellaista, joka toimisi tuon 38:n tavoin) tai aurinkopuuteria, niin mieluusti otan vinkkejä vastaan. Kaunis kiitos jo etukäteen ♥
Olitko se sinä, keneltä varastin tunteja viikosta? Siitä kiireisestä viikosta, jossa muutenkin tuntuu, ettei aika riitä mihinkään? Oletko huomannut, että yhtäkkiä kiire painaa päälle ja täytyy tehdä työt tuplanopeudella? Jos näin tein, niin en tehnyt sitä tarkoituksella. Aikavaras, siksi en suostuisi ihan hevillä itseäni tituleeraamaan. Mutta tämä on kyllä mysteeri sinänsä. Mistä olen saanut viikkooni keskimäärin 15 ylimääräistä tuntia?
Miten minulla, jolla vielä reilu pari vuotta sitten arjen askareiden mahduttaminen työpäivien ulkopuolelle tuotti vaikeuksia, on yhtäkkiä aikaa. Laskin, että jostain minulle on suotu yhtäkkiä jopa 15 tuntia lisää aikaa viikkoon. Silti viikkoni koostuu seitsemästä vuorokaudesta ja sama aikajärjestelmä on käytössä kuin kaikilla muillakin. Käsittääkseni.
Mitä sitten tapahtui? Koira tapahtui. Koira, jonka turkki on sen ylpeys. Koira, joka vaatii energian purkamista lenkeillä. Koira, jonka kanssa tulee konttailtua lattialla ja heitettyä kumipossua. Minuuttitolkulla päivittäin. Tehtyä nuuskutteluharjoituksia. Tajusin tuossa yhtenä päivänä, että mulla menee koiran parissa noin 15 tuntia viikossa. Noin neljä tuntia turkinhoitoon, monta monituista tuntia lenkkeilyihin ja leikkeihin. Mistä ihmeestä mun kalenteriini ilmestyi yhtäkkiä kaikki tuo ylimääräinen aika? 🙂
Sillä koen, että en ole joutunut luopumaan mistään. Päinvastoin, ne muutkin askareet tuntuvat mahtuvan kalenteriini nyt paremmin. Voiko se vain olla sen ansiota, että tuo pieni karvainen otus on tuonut elämääni jotain, mistä en osannut edes haaveilla? Turkkiterapiaa nyt ainakin, mutta myös tietynlaista rytmiä ja järjestystä. Säännöllisyyttä ja rutiineja. Silti en ole joutunut kokonaan luopumana ex tempore -elämästä.
Jos multa olisi reilu pari vuotta sitten kysytty, että mistä asioista suostun luopumaan, jotta saisin kalenteriini 15 tuntia tyhjää tilaa viikottain, niin en olisi ehkä suostunut luopumaan mistään. Olisin vain pudistellut päätäni ja ollut sitä mieltä, että tyhjästä on paha nyhjästä. Tämä on siis taas osoitus siitä, että kun arjen organisoi, niin ei tunne käsitettä kiire. Kiire on korvien välissä, sanotaan.
mmmoikka ja hei ihanaa tiistaita! Eilinen tuli väännettyä exceleitä, tänään vuorossa taas kirjoituspuuhia. Huominen kuvaillaan. Saa olla jälleen kiitollinen vaihtelevasta viikko-ohjelmasta. Tuossa viikonloppuna, kun mies vastaili 33 kysymykseen musta, niin teki mieli itse vastata tuohon ”Millaiseen työhön et minua laittaisi?” -kysymykseen, että itse en itseäni laittaisi 08-16.00 monotoniseen työhön. Vaan musta tuntuu, että työn vaihtelevuus on just se, joka itselläni näyttelee suurta osaa työn mielekkyyden kannalta. Sopivasti aivotyöskentelyä, ripaus luovuutta, hurjasti haasteita ja osaltaan omaehtoinen aikataulu. Ne on ne jutut, mistä tykkään näissä töissäni. Jotka ovat kuitenkin kaksi ihan ääripäätä, mutta jotka kuitenkin tasapainottaa toisiaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Elämän balanssista aasinsiltana herkutteluun. Joka sekin on syytä pitää balanssissa. Kuukausi sitten valmistin aikamoisen määrän herkkuja pakkaseen. Pakkaslaatikkomme herkkuosastolla alkoi kuitenkin tuntumaan siltä, että käsi koskettaa tuota pikaa pussin pohjaa, joten oli pakko korjata tilanne asap ja tehdä sinne pakkaseen uusia herkkuja. Jos sokerisista makeisista puhutaan, niin fudge on yksi niistä herkuista, joista en yleensä kieltäydy. Sokerittomasti (lisätty valkoinen sokeri kuuluu tähän) kun arjessa pyrin elämään, niin arkiherkuiksi valmistin fudgeja, joissa sokeria ei ole. Mutta rasvaa kylläkin eli ei näitäkään sovi napsia ihan mielin määrin. Yksi pala kahvin kanssa tyrehdyttää kyllä oikein hyvin makeannälän.
-sekoita aineita blenderissä niin kauan, että saat koostumuksesta kuohkeaa ja vaahtomaista
-vuoraa leipävuoka (suorakaiteen muotoinen) leivinpaperilla ja lusikoi massa sen pohjalle
-laita pakkaseen noin puoleksi tunniksi ja leikkaa veitsellä paloiki
-ripottele päälle kanelia
Huom! Säilytä pakkasessa.
Saan hirmuisesti kyselyitä tuosta meidän blenderistä. Se on Wilfa ja on ajanut asiansa oikein hyvin. Tosin, nyt vihdosta viimein olen alkanut kaipaamaan hiljempaa ja tehokkaampaa laitetta. Esimerkiksi kookoshiutaleita ei jauhanut niin hienoksi, kuin mitä olisin halunnut. Lisäksi ääni on niin kova, että smoothien teon muun perheen vielä nukkuessa saa unohtaa. Tänään tosin tehosekoittimen ääni on ollut pientä; meillä on jyrätty etupihan kiveyksen pohjat sellaisella lätkällä. Tiedättekö sillä, joka tärisyttää koko talon ja saa tärykalvot soimaan?
Jep, onneksi nyt on hetken hiljaista, niin kuulee omat ajatuksensakin. Veikkaanpa, että kun jatkavat taas töitään ja jos omat työni sallivat, niin meillä on edessä koiran kanssa piiitkä iltapäivälenkki. Toinen raasu kun ei tunnu melulta löytävän mieluisaa nukkumapaikkaakaan ♥
Olen saanut kunnian toimia jo toista vuotta peräkkäin Lifen brändilähettiläänä. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa ja on osa tuota kunniatehtävääni. Näiden muutaman vuoden aikana olen oppinut ihan hirmuisesti itsestäni, luonnonmukaisemmasta hyvinvoinnista ja saanut matkaani eväät tulevaisuutta varten. Lielahden Life -liikkeen Maarit alan ammattilaisena on osannut vastata kiperiini kysymyksiini ja tällä hetkellä en näe yhtään syytä, miksi en suosisi luonnonmukaisempia tuotteita. Asetin itselleni ja hyvinvoinnilleni tälle vuodelle kolme tavoitetta, joista yksi oli se, että vuoden 2018 loppuun mennessä olen siirtynyt täysin käyttämään luonnonkosmetiikkaa niin ihonhoidossa, meikeissä kuin hiustenhoidossakin.
Näin kun vuotta ei ole enää paljoa jäljellä voin olla onnellinen siitä, että olen liki kaikilla osa-alueilla saavuttanut tuon tavoitteeni. Vuoden alussa käytin jo 100% luonnonkosmetiikkaa ihonhoidossa, mutta tämän vuoden aikana olen yrittänyt löytää myös meikkien ja hiustenhoidon saralta itselleni ne toimivimmat luonnontuotteet. Luonnonmukaiset ihonhoitotuotteet näyttelevät pääosaa myös omassa top 10 -suosikkilistassani. Listan koostaminen oli jokseenkin hankalaa, sillä olen löytänyt Lifen valikoimista niin monta itselleni ja omaa hyvinvointiani boostaavaa tuotetta. Aloitetaan ulkoisesti käytettävistä tuotteista ja katsastetaan sen jälkeen sisäisesti hyvinvointia buustaaviin tuotteisiin. Itse kun olen vahvasti sen kannalla, että kauneus lähtee sisältäpäin.
Evolve Organic Beauty Hyalorunihapposeerumi
Pitkään, aivan liian pitkään, olin siinä uskossa, että pintakuiva sekaihoni ei tarvitsisi kosteutusta. Että se kosteutus muka kosteuttaisi rasvoittuvaa ihoa liikaa. Käytin styrkkia alkoholipitoisia tuotteita iholleni, näin jälkeenpäin tajuten sen tehneen pelkästään hallaa. Iho yritti hätäpäissään kosteuttaa itse itseään. Evolven hyalorunihapposeerumista on tullut kasvojeni ihon paras ystävä. Ikääntyminen on väistämätöntä ja sen hyväksyn, mutta haluan tukea ikääntyvää ihoani kaikin mahdollisin tavoin. Lempeästi sen teen tällä superkosteuttavalla seerumilla, joka on tämän vuoden aikana madaltanut uurteita otsalta. Iho tuntuu kimmoisammalta ja ihon väri on huomattavasti tasaisempi. Suurimman muutoksen olen huomannut ihohuokosissa. Itselläni on aina ollut isohkot ihohuokoset ja teini-iän finnitaudin jälkeen ne eivät siitä oikein palautuneet, vaikka finnit lähtivät. Seerumin ansiosta ihohuokoiset ovat pienentyneet huomattavasti!
Viime talvena huomasin, että ihoni tarvitsee yöksi seerumin päälle myös lisäkosteutusta. Sitä toi Bee Venom -voide. Itselläni on ollut myös käytössä sarjan seerumi, joka sekin on ihana tuote. Bee Venomin vaikutus perustuu sen kykyyn tehostaa elimistön omaa kollageenin ja elastiinin tuotantoa. Tuote on ikäänkuin luonnon oma botox. Mutta ilman haitallisia aineita tai piikkejä. Voide tasoittaa ryppyjä ja sileyttää ihoa luonnollisesti sekä ravitsee ja uudistaa kudoksia. Ensimmäisten käyttökertojen jälkeen ihoani hieman punoitti ja pisteli, mutta lopulta ihoni tottui tuotteeseen. Aamulla käteen tuntuu yhtä siloinen iho kuin vauvan peppu 🙂 Kotimainen Puhdas+ Bee Venom voide sisältää Bee Venomin lisäksi tehoaineena hyaluronihappoa, joka on yksi ihon tärkeimmistä molekyyleistä ja se pystyy sitomaan itseensä tuhatkertaisesti oman painonsa verran vettä. Eli tuota superkosteuttajaa löytyy öisin iholtani niin seerumista kuin voiteestakin.
Ikääntyvä ihoni on kaivannut kirkkautta. Siitä on vuosien saatossa tullut sameampi. Ja kuten tuossa kerroin, niin hoidin sitä liian voimakkailla aineilla. Näin jälkeenpäin tekee pahaa ajatellakin niitä paljon kemikaaleja sisältäviä liian kuorivia naamioita ja kuorintavoiteita. Toki vieläkin käytän naamioita ja kuorintavoiteita, mutta luonnonmukaisia sellaisia. Alkuvuodesta sain testiin ihon puhdistukseen käytettävän ihmesienen. Sieniä löytyy moneen käyttötarkoitukseen, mutta itse valitsin ruusun terälehdistä tehdyn kasvojen pesusienen, joka hillitsee luonnollisesti talineliritystä ja syväpuhdistaa ihohuokoset. Niinä päivinä, kun en ole meikannut lainkaan puhdistan kasvot pelkällä sienellä. Muuten käytän sientä puhdistusvaahdon kanssa.
Olen aivan ihastunut Lifen Body & Soul -tuotesarjaan, josta löytyy ihoa hemmottelevia tuotteita. Muutaman tuotteen sarjasta ajattelin nostaa tähän top 10 -tuotelistaukseen, mutta suosittelen tutustumaan sarjaan kattavasti. Meillä on päivittäisessä käytössä sarjan käsisaippuat, käsirasvat, dödöt ja huulirasvat. Kuorin vartalon ihoni noin kerran viikkoon ja kun sen teen, ei ole yhden tuotteen voittanutta. Nimittän Life Body Scrub Citrus saa ihon ihanan pehmeäksi. Jopa kyynerpäät ja polvet. Hilseilevät sääretkin saavat kyytiä. Rub it in Body Scrub vartalonkuorinta ei sisällä luonnolle haitallisia mikromuoveja. Mikromuovien sijaan on käytetty oliivin kiviä, jotka hierovat ihoa hellästi. Aloe vera, kookosöljy ja kaakaovoi jättävät ihon pehmeäksi ja sileäksi. Plussaa myös virkistävästä sitruksen tuoksusta!
Spoil Your Skin -lukee tämän taivaallisen samettisen vartalovoiteen purkissa. Sitä se todellakin tekee…hemmottelee. Kuorinnan jälkeen iho on pehmeä, mutta se toki tarvitsee silti kosteutusta. Mantelintuoksuinen vartalovoide imeytyy nopeasti, mutta saa ihon tuntumaan niin ihanan pehmeältä. Voide sisältää manteliöljyä, aloe veraa, sheavoita ja muita kosteuttajia. Ja vaikka se tuoksuukin, niin tuoksu on ihanan mieto. Joskus ihoni herkityy vartalovoiteiden liiallisesta tuoksusta, mutta tästä luottotuotteestani iho tykkää. Tai pikimmin, tätä se janoaa!
Alunperin ajattelin tämän monikäyttöisen kauneusöljyn hoitavan vain ripsiäni, mutta tässä vuoden aikana olen tullut tulokseen, että tämähän käy myös kuiville kynsinauhoille ja kynsille, tuuheuttaa kulmakarvoja ja jopa kuiviin hiusten latvoihin olen sitä käyttänyt. Ripset ovat tummentuneet, kasvaneet ja tuuheutuneet. Levitän risiiniöljyä kuuriluontoisesti ripsien tyveen iltaisin kasvojen puhdistuksen jälkeen. Se on jännä, että vasta tänä vuonna olen tajunnut öljyjen merkityksen. Öljyt ovat tärkeitä ihonhoidossa, koska monet kosmetiikassa käytettävät ainesosat poistavat iholta kaiken öljyn tehden ihosta kuivan, elottoman ja värittömän. En tiedä teistä, mutta minulla ainakin kynsinauhat tuppaavat kuivumaan jo nyt, vaikkei ole edes pakkasta. Tätä ihanaa öljyä levitän kynsinauhoihin ja kynsiin ennen nukkumaanmenoa. Aamulla on pehmeät kynsinauhat ja kiiltävät kynnet!
Tämän kollageenijauheen myötä siirryimme listassa ulkoisista hyvinvointia tukevista tuotteista sisäisesti nautittaviin tuotteisiin. Ensimmäisenä siis tuote, jota olen nyt reilun vuoden verran syönyt. Nimittäin Skingain Beauty Booster. Muistatte varmasti keväisestä postauksesta, kun kerroin, että kollageenin tuotanto vähenee 25 -vuotiaana ja loppuu kokonaan 40 -vuotiaana. Iho veltostuu ilman kollageenia, sen takia tarvitsen apuja kollageenin muodostamisessa. Kollageenin tuotannossa C-vitamiini näyttelee suurta osaa. Skingain sisältää kollageenin lisäksi C-vitamiinia, joka edistää kehon omaa kollageenin tuotantoa. Olen huomannut, että kollageenituotannon väheneminen ei näy vain ihossani vaan myös nivelissäni, hiuksissani ja kynsissäni. Joten varsin monipuolinen tuo aamusmoothieen lisäämäni jauhe! Omaan silmääni ihoni on kimmoisampi, mutta olisi mielenkiintoista nähdä peilikuvan rinnalla oma kuvani ilman kollageenijauheen käyttöä. Veikkaan, että ero näkyisi selvästi!
Vaikka meillä pyritään syömään kalaa muutaman kerran viikossa ja syön avokadoja ja pähkinöitä, niin silti otan omega 3 -rasvahappoja myös purkista. Life Omega 3 70% on ensimmäinen tuote, josta en saa ikävää sivuoiretta; nimittäin kalanmakuisia röyhtäisyjä. Tiedän, ei kuulosta kovin hehkeältä 🙂 Mutta nyt asia on siis ratkaistu, joten ei syytä huoleen! Life Omega 3 70% on erittäin hyvin tiivistetty ja stabiili luonnollisessa muodossa oleva vahva kalaöljy. Raaka-aine on eettisesti ja ekologisesti puhtaalla tavalla tuotettu. Silloin vajaa pari vuotta sitten, kun aloin syömään Omega 3 -kapseleita huomasin ensimmäisenä muutoksen vartaloni ihossa ja hiuksissani. Rutikuivuus niistä alkoi pikkuhiljaa katoamaan.
Onnellisuus ja hyvinvointi lähtee suolistosta. Suolistoa on jopa verrattu aivoihin; jos suolisto ei ole kunnossa ei ihminen toimi normaalisti. Minulla ei ole ollut merkittäviä vatsaongelmia, mutta silti syön välillä Life Sporebioticiä kuuriluontoisesti viikon ajan. Päivittäin syön Life probiootteja, mutta aina silloin tällöin otan näitä kapseleita, joissa bakteerit ovat itiömuodossa. Itiöiden kyky selvitä toimintakykyisinä erilaisista olosuhteista on täysin omaa luokkaansa. Itiömuodossa bakteeri on ikään kuin horroksessa ja muodostaa suojakseen erittäin vahvan kuoren kalsiumista ja aminohapoista. Tämän suojakuoren ansiosta itiöt kestävät erinomaisesti olosuhteita, jotka tavallisesti heikentävät bakteerien elinvoimaisuutta: lämpötilanvaihteluita, pitkäaikaista säilytystä ja happamia olosuhteita (esim. mahahapot). Itiö ”tunnistaa” optimaaliset kosteus-, pH- ja lämpöolosuhteet, jolloin se sulattaa kuorensa ja aktivoituu. Eli pääsee perille asti sinne suolistoon ennen aktivoitumistaan.
Viimeisenä listassani, mutta ei suinkaan vähäisempänä, on tuote, jota olen käyttänyt pian parin vuoden ajan päivittäin. Vaikka syömmekin pääosin terveellisesti ja vitamiineja saan ravinnostakin, niin silti otan päivittäin MultiWoman -monivitamiinikapselin. Siinä vitamiinien ja kivennäisaineiden tukena on karpalo- ja parsakaaliuutteet sekä viinirypäleensiemenuute, jonka sisältämät antioksidantit ovat hyväksi esimerkiksi hiussuonten verenkierrolle. Jokainen monivitamiini sisältää 12 eri vitamiinia ja 8 kivennäisainetta, sekä kasviuutteita joiden luonnolliset tehoaineet mm. tukevat vitamiinien imeytymistä. En tiedä onko se osin tämän monivitamiinin sekä maitohappobakteerivalmisteiden ansiota, mutta olen ollut viimeisen vuoden kokolailla terveenä. Yleensä olen tottunut sairastamaan kausiflunssat, mutta nyt nekin on jääneet pois.
Itsestään ja hyvinvoinnistaan huolehtimisen pitäisi olla meillä kaikilla prioriteettilistan kärjessä. Ja kuten niin monta kertaa aiemminkin olen todennut, niin hyvinvointia ei napostella purkista. Vaan hyvinvointi on kokonaisuus, johon vaikuttaa hirmuisen moni osa-alue. Lisäravinteilla ja vitamiineilla toki pystyy tukemaan hyvinvointia, mutta ne eivät auta, ellei ole itse valmis ottamaan vastuuta hyvinvoinnistaan. Nukkumaan riittävästi, liikkumaan monipuolisesti ja syömään terveellisesti.
Hei, loppuun vielä muutama tärkeä tiedotus 🙂
♡ Life haluaa tarjota myös teille ihanille lukijoille mahdollisuuden hyvinvointiin. Sen kunniaksi saattetämän vuoden ajan alennusta 20% koodilla atmarias Lifen verkkokaupassa tai kivijalkaliikkeissä tehdyistä normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteista! ♡
♡ Lifessä on koko tämän viikon ajan Black Friday -kampanjointia, joka huipentuu perjantaina 23.11 Black Fridayn superpäivään! Joten kannattaa käydä paikan päällä tsekkaamassa huikeat alet! ♡
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Saan hirmuisesti kyselyitä tuosta meidän blenderistä. Se on Wilfa ja on ajanut asiansa oikein hyvin. Tosin, nyt vihdosta viimein olen alkanut kaipaamaan hiljempaa ja tehokkaampaa laitetta. Esimerkiksi kookoshiutaleita ei jauhanut niin hienoksi, kuin mitä olisin halunnut. Lisäksi ääni on niin kova, että smoothien teon muun perheen vielä nukkuessa saa unohtaa. Tänään tosin tehosekoittimen ääni on ollut pientä; meillä on jyrätty etupihan kiveyksen pohjat sellaisella lätkällä. Tiedättekö sillä, joka tärisyttää koko talon ja saa tärykalvot soimaan?
