keskiviikko 02. elokuun 2017

Aikuisten välikausivaatetuksesta

HEIHEI IHANAT!

Elokuu on se viimeinen kesäkuukausi. Kuukausi, joka sulostuttaa vielä lämpimillä ja aurinkoisilla päivillään. Joka saa pimenevine ja viilenevine iltoineen kaivamaan kuitenkin kaapista päällensä pitkälahkeista ja -hihaista. Muistutuksena saapuvasta syksystä. Kaupallisen yhteistyön myötä Elloksen kanssa pääsin kertomaan teille välikausimuodista ja omasta välikausipukeutumisestani.

Puhukoot säätilastot mitä puhuvat, mutta minun mielestäni kesä on ollut säiden puolesta mekkokesä. Mekon kanssa on kyllä usein joutunut pitämään farkku- tai villatakkia, mutta mekoissa on liehuteltu menemään. Välillä villasukkien kanssa sisätiloissa, mutta aika monena päivänä myös varvassandaalit jalassa. Elokuussa, kun siirrytään henkisesti kohti syksyä, siirrytään myös pukeutumisen suhteen kohti viileämpiä ilmoja. Mekot vaihtuvat villasekotteisiin ja ne kaikista kesäisimmät kukkamekot laskostetaan odottamaan seuraavaa kesää. Vaikka kukat syksyn muodissa ovatkin!

Kesästä en silti vallan halua luopua. Valkoinen farkku on ollut tänä kesänä itselleni jälleen se juttu. Ellos Collectionin Celine-housut ovat päällä aivan mielettömän mukavat! Strechvillä ja vielä korkealla vyötäröllä varustetut. Harmikseni olen onnistunut muuttotohinoissa pudottamaan huomaamatta muutaman kilon, joten olisin voinut tilata numeroa pienemmät housut, jotta ne olisivat olleet hivenen tiukemmat. Kapeat lahkeensuut kääntyvät näin elokuussa vielä kesäisesti muutamalle kerrokselle.

Paljastaen nilkat. Sillä välikausivaatetuksessa nilkat saavat näkyä. Sen lisäksi, että ylitin itseni asukuvien myötä (näitähän ei liiemmin blogissani ole nähty), ylitin itseni tilaamalla korkokengät. Tummanvihreinä. Juurikin muuton yhteydessä kuulin miehen taivastelevan, että kuinka monet mustat korkkarit nainen tarvitsee. No, tänä syksynä on korkokengät muun väriset kuin mustat. Aina haaveilen, että käyttäisin töissä sisäkenkinä korkokenkiä. Ehkä tänä syksynä otan tämän haaveen toteutukseen. Pääsee tuo korkokenkärivistö vaatehuoneesta käyttöön.

Nora-avokkaat ovat mokkaa ja niissä on pehmeä nahkavuori. 8 cm korko on juuri omiaan tällaiselle tennari-ihmiselle, joka haluaa opetella korkokenkien käyttäjäksi. Takaraivossa siintää äitini puheet sanfransiscolaisista naisista ja heidän kauniista jaloistaan. Kipittävät kuulemma menemään ylä- ja alamäkiä korkokengissään 🙂

Off shoulder -puseroita ei voi olla koskaan liikaa. Henkareissani roikkuu toinen toistensalaisia kopioita vaaleansinisenä, joten tätä välikausiasua ryhdittämään valitsin raidat. Ivy-puseroa voi käyttää olkapäät paljastavana versiona tai sitten nostaa pääntien olkapäille. Viileisiin päiviin olkapäät paljastavan paidan kanssa kannattaa ottaa mukaan neuletakki. Ikinä kun ei tiedä elokuun keleistä, millaiseksi ne päivän mittaan muuttuvat. Elloksen Consciuous Choice -valikoimiin kuuluva Carin-neuletakki on ihanan miellyttävää viskoosia/puuvillaa.

Asu kruunaantuu Ellos Collectionin hopeanvärisellä Rannekorulla sekä Marlin Hoop -korvakoruilla.

Loppukesän välikausivaatetuksessa näkyy tänä vuonna kukkia, farkkua, röyhelöitä ja pastellisävyjä. Kuulostaa ihanan naiselliselta eikö? Perinteisen collegepaidan sijaan elokuussa pukeudun astetta fiinimpään collegepaitaan. Ellos Collectionin roosanvärinen Alice-collegepaita on mukavan ohutta collegekangasta ja nuo kauniit solmittavat nauhat hihansuissa toimivat ihastuttavina detaljeina. Tänne alle valkoinen kauluspaita, niin asusta saa vielä vähän muodollisemman.

Roosa toimii loistavasti valkoisten farkkujen kanssa, mutta syvyyttä asuun saat denim-sinisillä farkuilla. Nanna Cropped -farkut ovat ensimmäiset cropped-malliset farkut vaatekaapissani. Yleensä kun sieltä löytyy piukkoja, vartalonmyötäisiä farkkuja tai sitten ääripäitä eli löysiä boyfriend-farkkuja. Mallaillin ja mallailin näitä enkä osannut päättä onko ne minua vai ei. Mutta siinä mallailun ohessa tulin tulokseen, että ovat mukavat päällä. Menevät hienosti valkoisten tennareiden kanssa. Mukavuutta tuo korkea vyötärö ja särmää muuten naiselliseen asuun nuo kulutetut yksityiskohdat.

Tänä päivänä tulee tehtyä melkein kaikki vaateostokset netistä. Tykkään Elloksen verkkosivujen kattavasta valikoimasta; muodin lisäksi nettikaupasta löytyy tuotteita aina kauneuteen, sisustamiseen ja elektroniikkaan liittyen. Viime vuosina on tullut enemmän selailtua tuota sisustuspuolta, mutta yllätyin erittäin positiivisesti vaatevalikoimankin suhteen. Elloksen omien tuotemerkkien lisäksi löytyy iso valikoima muita lempivaatemerkkejäni. Tilauksen teko on helppoa ja mikä tärkeintä, toimitus erittäin nopea ja luotettava.

Miten teillä näkyy kesän vaihdos syksyyn vaatekaapissanne? Jos rehellisiä ollaan, niin olen aina keskittynyt vain lasten välikausivaatetukseen. En ole ajatellutkaan, että onhan meillä aikuisillakin tarvetta välikausipukeutumiselle. Usein teemme sen kyllä tiedostamatta. Lisää inspiraatiota välikausimuotiin löydätte Ellos Transition Collection -välikausivaatevalikoimasta, joka hivelee ainakin allekirjoittaneen silmää. Muutama kukkapaita sieltä vielä huutelee nimeäni 🙂

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

 


sunnuntai 30. heinäkuun 2017

Vinkit tunnelmalliseen valokuvaukseen & alekoodi

HEIPPAHEI IHANAT!

Vihdosta viimein minulla on ilo ja kunnia toteuttaa teidän kovin toivomanne valokuvausvinkkipostaus kaupallisen yhteistyön myötä Olympuksen kanssa. Konkreettisin esimerkein ja niin, että te vähemmänkin valokuvanneet saatte postauksesta jotain irti. Aloitetaan ensin omasta valokuvaustaustastani. Perustin blogini loppuvuonna 2009 ja näin jälkikäteen ensimmäisten vuosien pokkarilla otettuja kuvia katsoessani en voi kuin todeta, että kehitys on ollut huima. Ensimmäisen järkkärini ostin vuonna 2012. Se oli ihan toimiva, mutta painoi hurjan paljon ja vei tilaa laukussani. Ei tehnyt mieli ottaa tuota järkkäriäni mukaan joka paikkaan.

Vinkki! Kikkaile kameran väriasetuksilla. Yleensä kuvaan neutral -asetuksella, mutta auringonlaskuun sopii vivid tai shade kuvausasetus, joka saa kuvasta kauniin lämpimän! 

Valokuvauksen suhteen koin aimo harppauksen eteenpäin syyskuussa 2014, kun sain testiin ensimmäisen Olympukseni. Pienen, kauniin ja sisustukseen sopivan Olympus PEN E-PL6 -minijärkkärin. Yhtäkkiä huomasin, että kamera kulki mukanani kaikkialla eikä edes Suomen hämärtyvät ja varsin tunnelmalliset syysillat, pimeistä talvi-illoista puhumattakaan, olleet este valokuvaukselle. Innostuin myös ruokakuvauksista ja sitä myötä ruoanlaitosta. Muu perhe, varsinkin mies, kiitti ja kumarsi vaimon viihdyttyä paremmin keittiössä 😉 Keväällä 2016 sain testiin  Olympuksen OM-D E-M10 -kameran ja tuntui, että valokuvaukseni meni kertaheitolla astetta ammattimaiseksi. Aloin kuvaamaan kuvat ”raakakuvina” RAW-muotoisena. Pikkuhiljaa siirryin kameran A-asetuksesta, jolla saa määritellä itse aukon ja valotuksen, kohti manuaaliasetusta, joka antaa kuvaamiselle täysin vapaat kädet. 

Tämän kampanjan myötä olen testannut kuukauden päivät tuon aiemman kamerakaverini päivitettyä versiota Olympuksen OM-D E-M10 Mark II -kameraaSe jatkaa aiempien Olympusten voittokulkua ja musta tuntuu, että kuvien laatu on vielä parempi kuin aiemmin. Mikäli mahdollista. Huikea tehopakkaus pienessä koossa. Painoa vaikuttavalla metallirunkoisella rakenteella on vain 390 grammaa. Katseen kestävä ja klassiset muodot omaava kamerakaveri, joka mahdollistaa tämän ihanan työni tekemisen. Vaikka kuinka tykkäänkin, että monivivahteinen ja sujuva teksti rikastuttaa blogipostauksen, niin kyllä blogipostauksen suuri osa tulee visuaalisesta ilmeestä. Valokuvista.

Nyt kun ollaan saatu kamera-asiat selvitettyä, niin on luonnollista siirtyä valokuvauksen erittäin tärkeään osa-alueeseen eli objektiiveihin. Olympus M.Zuiko 14-42mm f/3.5-5.6 kittilinssiä tai muitakaan zoomattavia objektiiveja en käytännössä käytä lainkaan. Tykkään kuvata kiinteän polttovälin objektiiveilla. Tämä siis tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että niissä ei ole zoomia. Mitä pienempi polttoväli, niin sitä enemmän kuvaan mahtuu. Kautta aikain suosikkiobjektiivini on ollut Olympuksen valovoimainen 45 mm f/1.8 -objektiivi.

Tehän tiedätte, että rakastan kuvia, joissa saa fiilistellä. Tämä on juurikin se fiilisobjektiivi. Suuren valovoiman ja ensiluokkaisen linssitekniikan ansiosta se on ihanteellinen sellaisiin kuviin, joihin haluaa kauniin epäterävän taustan ja voimakkaan kontrastin. Suosikkiobjektiivillani kuvaan suurimman osan ruokakuvauksistani, mutta myös potretteihin ja luontokuviin se on aivan lyömätön. Silloin kun en halua kuvata ihan yksityiskohtia tämän suosikkiobiskani kanssa, saan ottaa muutaman askeleen taaksepäin, jotta kaikki tarvittava mahtuu kuvaan. Pieni vaiva kuitenkin kuvan laatuun nähden.

Vinkki! Kuvaa aina luonnonvalossa, mikäli suinkin mahdollista.

Vinkki! Välillä hämärään vuodenaikaan kuvattaessa suurennan ISO-arvoa, jotta saan kuvaan tarpeeksi valoa. Jalusta on tällöin paikallaan, ettei kuva tärähdä.

Vinkki! Tunnelmaa ruokakuviin saat rouheilla tekstiileillä, luonnonkukilla sekä rustiikkisilla astioilla.

Vinkki! Viistosti ikkunasta yhdestä suunnasta tuleva valo tuo ruokakuviin taianomaista tunnelmaa.

Aika usein sisustuskuvia tulee otettua 25 m f/1.8 -objektiivillä, johon mahtuu taas hieman enemmän kuvaan kuin tuohon suosikkilinssiini. Reilu vuosi takaperin ostin 17 mm f/1.8 ja sillä saa jo ihan mukavan laajan kulman kuviin sisällä mutta myös ulkona. Esimerkiksi New Yorkin kaupunkikuvissa tämä linssi oli ihan ykkönen. Kampanjan myötä sain testiin elämäni ensimmäisen macro-objektiivin Olympus M.Zuiko digital ED 30mm 1:3.5 MACRO –objektiivin ja nyt täytyy rehellisesti tunnustaa, että ensirakkauteni 45 mm f/1.8 on tuntenut ehkä olonsa hieman syrjäytetyksi viime aikoina. Sillä tuo pienikokoinen nopeasti tarkentava macro-objektiivi on vienyt sydämeni. Sillä saa loistavia yleiskuvia ja sen lisäksi pääsee ihan mielettömän lähelle kuvattavaa. Miettikää, tuolla macro-obiskalla saa 1,4 cm pituisen kohteen täyttämään koko kuva-alan.

Vinkki! Testaa eri objektiiveja samasta kohdasta. Alla olevissa kuvissa ensin olen ottanut kuvan 30 mm -objektiivilla, jotta saan rantakallionkin kuvaan. Toisessa kuvassa näkyy, miten kuva rajautuu vaihdettaessa 45 mm -objektiiviin.

Haluaisin tässä vaiheessa jakaa teille kolme neuvoa, jotka omasta mielestäni ovat valokuvaukseni perusta ja kantava tukipilari. Palataan lisää tuonnempana niihin tunnelmallisiin kuviin ja siihen, miten vangita tunnelma kameran välityksellä.

♡ Mikäli satsaat laadukkaaseen järjestelmäkameraan, niin opettele käyttämään sitä. Ei ole oikein mitään turhempaa kuin se, että käyttäisi kameran automaattiasetusta, kun mahdollisuudet olisi paljon parempaankin. Itse opettelin järkkäreiden käytön tuolla A-asetuksella ja sillä kuvaan edelleen, jos on vähän kiire. Mutta useimmiten tulee kuvattua M eli manuaaliasetuksella, jossa saa säätää itse kaikki mahdolliset säädöt. Niin, mitkä säädöt? Mikä f-luku, ISO tai valotus/suljinaika? Kerrataan nämä nopeasti, mutta esimerkiksi Emilia selitti omassa postauksessaan nämä hienosti, joten kannattaa käydä katsomassa sieltä lisätietoa.

F-luku eli aukko: määrittää kuinka paljon valoa pääsee objektiivin läpi pääsee eli tämä vaikuttaa suoraan kuvan valoisuuteen. Lisäksi aukko eli f-luku on se, joka näyttelee suurta osaa fiiliskuvissa. Tunnelman luomiseksi epäselvä tausta on mielestäni usein se juttu. Eli mitä suurempi aukko (pienempi f-luku)l niin sitä sumeampi tausta. Objektiivit, joissa päästään f/1.8 -lukuun ovat siis omiaan fiiliskuviin. Mutta kuten totesin, niin eipä tuo macro-objektiivin f/3.5 huononna kuvan tunnelmaa lainkaan.

ISO-arvo: joskus on tilanteita, että valo ei vain riitä. Silloin täytyy nostaa ISO-arvoa eli herkkyyttä, joka kameran kennolla on valoa kohtaan. Varsinkin noissa tummanpuhuvissa ruokakuvissani talviaikaan, joudun nostamaan ISO-arvoa, jotta saan kuviin valoa. Siinä täytyy tosin olla tarkkana, ettei kuva mene liian rakeiseksi. Tasapainoilua. Sitä se valokuvaus välillä haastavissa olosuhteissa on.

Valotus/suljinaika: valotus- tai suljinaika määrää sen kuinka kauan valoa pääsee kameran kennolle. F-luku määräsi sen, kuinka paljon valoa ja valotusaika kuinka kauan valoa pääsee.

♡ RAW-kuvien kuvaaminen antaa sinulle mahdollisuudet käsitellä kuvia paremmin kuin esimerkiksi jpeg-muotoisten kuvien kohdalla. RAW-kuva on sananmukaisesti raakaversio, jossa on työstön mahdollisuutta huomattavasti enemmän, esimerkiksi liian pimeän tai ylivalottuneen kuvan kohdalla. Joten, mikäli mahdollista, kuvatkaa RAW-kuvia!

♡ Kuvaa, kuvaa ja vielä kerran kuvaa. En edes tiedä, kuinka monta tuntia olen elämässäni kuvannut. Uskon, että periaatteessa valokuvauksenkin oppii vain tekemällä. Toki manuaaleista ja näistä ohjeistani voi olla hyötyä, mutta parhaiten oppii tuntemaan oman kameransa asetukset ja omat kuvausmieltymykset runsaalla kuvaamisella. Nykyäänhän tämä on tehty melko helpoksi, kun ei tarvitse säästellä filmiä. ISO-arvo, f-luku ja valotus/suljinaika vaikuttavat kaikki kuvan muodostumiseen, joten näiden opetteluun kannattaa käyttää aikaa. Kokeile ja kikkaile. Niin mäkin olen tehnyt 🙂 Jo kuvaustilanteessa kannattaa tarkistaa muutama asia kameran säätöjen lisäksi. Se, että kuva on jo kuvattaessa suorassa ja että sen on rajattu niin kuin sen haluaa rajata. Tämä helpottaa myöhemmin kuvankäsittelytilanteessa ja säästää aikaa.

Vinkki! Käytä hyväksesi laskevaa aurinkoa ja kuvaa vastavaloon.

Vinkki! Mitä edempänä taustastaan kohde on, sen kauniimman sumeampi taustasta tulee.

Tunnelmakuvat, oli kyse sitten auringonlaskusta tai perjantaimyyssikuvista ruokineen, ovat omia suosikkejani. Taidan fiilistellä elämää sen joka osa-alueella, myös valokuvauksen suhteen. Kamera on toki se, mikä tekee työn myös tunnelmakuvauksessa, mutta on myös pari muuta huomioon otettavaa tekijää. Onnistuneen tunnelman vangitsemiseen kuviin vaikuttaa:

Oma fiilis. Parhaimmat tunnelmat olen saanut vangittua kuviin silloin, kun itsellä on hyvä olla. Kun hymyilee sisäisesti. Usein perjantai-illan ruokakuvat ovat tällaisia. Raskaan työviikon jäljiltä on helpottunut ja leppoisa olo. Oma fiilis vaikuttaa myös siihen, että kuvaukselle tulee annettua enemmän aikaa. Kuvaaminen ei saa olla pakkopullaa ja sitä se harvemmin onkaan. Leppoisa kesäilta mökillä ja auringonlasku. Fiilis katossa ja sitä myötä kuvat puhuvat puolestaan. Parhaimmillaan hienosti onnistuneesta kuvasta saa niin hyvät kiksit, että juoksulenkkien myötä koettu endorfiinipiikkikin jää kakkoseksi. 

Vuorokauden aika. Eittämättä voin vannoa, että parhaimman fiiliksen kuviin saa joko aamuauringon kajastaessa tai illan pehmeässä valossa. Keskipäivän raaka aurinko ei tee kuville hyvää. Mieluummin kuvaan vaikka talven hämärissä olosuhteissa kuin liian kovassa valossa.

Vastavalo. Varsinkin potrettikuvissa ja luonnon fiiliskuvissa ihan ehdoton. Ilta-aurinko, joka paistaa matalalta on iso etu. Vastavalon avulla kuvaan saa vangittua niin paljon tunnelmaa, että harva kuvausympäristö siihen yltää.

Värit. Vaikka trendinä on ollut pitkään valkoiset, kuvat joissa saturaatio on laitettu minimiin, niin itse olen ollut jo pitkään tummanpuhuvien ja osaltaan värikylläistenkin kuvien puolestapuhuja. Niillä saa kuvaan juurikin sitä haluttua tunnelmaa. Vai mitä mieltä olisitte ruokakuvasta, jossa värikkään ja herkullisen salaatin värit olisivat sammuneet? Tai auringonlaskusta, jossa ei näkyisi kullan keltaista tai viileän pinkkiä? Suomen vihreästä kullasta, metsästä, joka näyttäisi surullisen harmaalta? 

Sommittelu. Joka auttaa varsinkin tuossa syväterävyydessä. En sano, etteikö kokonaan terävä kuva voisi olla tunnelmallinen, mutta tietyissä olosuhteissa himmeä tausta (tai muu osa kuvasta) antaa kuvalle juuri sen tunnelman. Mitä edempänä kohde on taustastaan, sitä sumeammalta tausta näyttää. 

Kuvankäsittely. Se välttämätön paha, jonka puolesta puhuja itse kuitenkin olen. Kun kuvaa RAW-kuvia, niin kuvat tulee rakentaa kuvankäsittelyn myötä. Lisätä niihin värit nyt ensinnäkin, säätää valokylläisyyttä, kontrastia, terävyyttä muun muassa. Käytän pääasiassa vain Lightroomia ja olen ostanut muutaman VSCO-filtteripaketin. Pikkuhiljaa olen itsekin opetellut luomaan filttereitä erilaisiin kuviin ja tallentamaan niitä tuonne presetseihin.

Vinkki! Sen sijaan, että sumentaisit kuvan takaosan, yritä sumentaa kuvan etualalla olevat asiat kuten alla olevassa kuvassa.

Olen tämän postauksen kuviin kirjoitellut tietoja siitä, millä objektiivilla ja millä asetuksilla ne on kuvattu. Tätä olette toivoneet pitkään ja pahoitteluni, että vasta nyt sain nämä aikaiseksi. Te, ketkä haette kuviin kaunista hämyisää taustaa, kiinnittäkäähän huomiota tuohon f-lukuun kuvissa. Aiemmin kuvasin melkein pelkästään f/1.8 :lla, mutta olen huomannut, että kun sitä aukkoa hieman pienentää (eli isontaa f-lukua), niin terävyysalue hieman kasvaa, mutta haluttu tausta pysyy epätarkkana. Joissain kuvissa tämä on ihan ehdoton edellytys, ettei mitään tärkeää tai kuvan kannalta oleellista jää terävyysalueen ulkopuolelle.

Valokuvaus on vienyt minut mennessään ja tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on monta kohtalotoveria. Senpä takia minulla on ilo antaa teille alennuskoodi:

Koodilla ”Atmarias” saatte Olympus Shopista kaikista OM-D E-M10 Mark II -kameroista -15% ja 30mm Macro- & 45mm F1.8 -objektiiveista -20% alennusta. Alennus on voimassa 15.8. asti.

Minä, Olympus OM-D E-M10 Mark II -kamerani  ja tuo uusi monipuolinen lemppariobjektiivini eli 30 mm Macro muiden obiskaystäviensä kera tulemme jatkossakin tekemään parhaamme, jotta blogini visuaalinen ilme vastaisi sitä tasoa, johon täällä on totuttu. Aloitteleville bloggaajille antaisin yhden vinkin; satsatkaa kameraan ja satsatkaa myös objektiiveihin. Nyt siihen on hyvä tilaisuus tuon alekoodin ansiosta!

Kiitos kaikille teille ihanille ihan hurjan paljon, kun jaksoitte lukea tämän maratonpituisen postaukseni.  Toivottavasti tästä postauksesta oli apua. Juttua olisi riittänyt vielä lisääkin valokuvauksesta, mutta jatketaan uudemman kerran 🙂

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


perjantai 28. heinäkuun 2017

Aamun tärkein hetki

”Tavallisen ihana tiistaiaamu kello 6.30. Hipsuttelen yöpuvussani alakertaan, kaadan vesikannulla vettä kolmisen desiä kahvinkeittimen vesisäiliöön, mittaan pari mittalusikallista sitä yhtä ja ainoaa kahvia suodatinpussiin, napsautan kahvinkeittimen päälle ja suuntaan suihkuun. Puettuani käyn ottamassa keittimestä kupillisen kuumaa ja laadukasta kahvia. Nojaan keittiön työtasoon, tuijottelen ulos ikkunasta ja annan ajatuksen virrata. Aamun tärkein hetki on käsillä.”

Aamun tärkeintä hetkeä varten sain käyttööni kaupallisen yhteistyön myötä Moccamasterin kanssa huikean tyylikkään Moccamaster Cup-one  -kahvinkeittimen. Alunperin tuon aamujeni ilostuttajan oli tarkoitus mennä miehen valtakuntaan, mancaven bistroon, mutta koska tuo bistro valmistuu vasta myöhemmin, niin aamujen aurinko on vallannut keittiömme. Enkä oikeastaan ole enää lainkaan varma, suostunko siitä luopumaan 🙂 Oranssi on värinä ollut aina voimavärini, joten olisiko voinut keittimen värivalinta mennä enemmän oikeaan. Moccamaster Cup-one -keittimiä on saatavissa kuudessa eri värissä, mukana myös herkkuväri oranssi sekä sähäkkä sininen.

Yhden kahvikupillisen suoraan kuppiin keittävä kahvinkeitin, miksi? Siksi, että tyypillisesti meillä keitetään aivan liian monta kupillista kahvia. Niin, että loppupannullisen saa kaataa viemäriin. Siksi, että heräämme miehen kanssa arkiaamuina niin eri aikaan ja molemmat haluavat kahvinsa tuoreena, ei pannussa seisoneena. Saan tuoretta ja aromaattista kahvia juuri haluamani määrän eli yhden kupillisen. Siksi, että Hollannissa käsityönä valmistettu Moccamaster Cup-one kahvinkeitin keittää kahvikupillisen nopeasti, laadusta tinkimättä. Kukapa meistä kahvihifistelijöistä ei rakastaisi laadukasta kahvia. Cup-one -kahvinkeitin valmistaa suodatinkahvia edullisemmin kuin esimerkiksi markkinoilla olevat kapselikahvikeittimet. Lisäksi jätettä syntyy vähemmän, sillä kaikki jäte suodatinkahvin osalta on biojätettä. Siitä iso plussa, kuten myös tuosta ihanan hiljaisesta äänestä!

Cup-one on ihan älyttömän yksinkertainen käyttää. Itse asiassa se on osoittautunut tämän viikon aikana arkiaamujeni pelastukseksi:

1. täytä vesisäiliö erillisellä vesikannulla merkkiviivaan saakka
2. mittaa suodatinsuppiloon kaksi tasaista mitallista laadukkaita kahvinpuruja
3. napsauta aamujen ilostuttaja päälle
4. heräile rauhassa, venyttele, nauti kahvinkeittimen hiljaisesta pulputuksesta ja rentoudu noin 4,5 minuutin ajan
5. ota kahvikuppisi keittimestä ja koe makunautinto
6. äläkä huolehdi Cup-one -keittimen virrankatkaisusta, sillä se on jo tehnyt sen itse heti vesisäiliön tyhjennyttyä

Kahvi on se, mikä yhdistää. Meitä suomalaisia, mutta myös kaikkia maailman ihmisiä. Kahvi on ikäänkuin universaali väline ihmisten yhteydenpitoon. Mikäs sen mukavampaa kuin istua vaihtamaan kuulumisia ystävän kanssa kahvikupillisen myötä. Vaikka tuo Moccamaster Cup-one -kahvinkeitin keittääkin kahvia yhden kupillisen kerrallaan, on tuo kupillinen kuitenkin niin iso, että sen pystyy hyvin hyvässä seurassa jakamaan. Molempiin kuppeihin kun riittää reilu 1,5 dl laadukasta kahvia. Cup-one -keittimen mukana tulee keittimen lisäksi kaksi tyylikästä posliinimukia kuumuudenkestävällä silikonivyötteellä, 10 kpl take away -mukeja kansineen sekä suodatinpussipaketti. Lisävarusteina on saatavilla aikaa ja kulutusta kestävä Keep  cup -take away muki. Sellaisen ajattelin ostaa, sillä se menee kätevästi työmatkoilla mukana.

”Joka aamuinen oma hetkeni alkaa olla lopuillaan. Huuhtelen kahvikuppini ja suuntaan yläkertaan pukeutumaan. Aulassa siristelen silmiäni aamuauringolle, joka pilkottaa sälekaihdinten välistä. Ennen kuin riennän aamun ensimmäiseen tapaamiseen valmistan vielä mukaani yhden kupillisen kahvia keittimen mukana tulleeseen take away mukiin, kirjoitan lapsille viestin keittiön pöydälle ja suljen oven takanani. Näillä aamun pienillä ja laadukkailla hetkillä on vaikutusta koko päivään.”
Onko siellä muita laadukkaan kahvin ystäviä? Hei nyt teilläkin on mahdollista päästä mukaan testiryhmään, jossa pääsee testaamaan Moccamaster Cup-one –kahvinkeitintä. Mukaan haetaan eri elämäntilanteissa olevia henkilöitä, jotka niin ikään tykkäävät nauttia kahvia kupillisen kerrallaan. Moccamasterin testiryhmäsivulle pääsette tutustumaan täältä ja myös hakemuksen voi jättää samoilta sivuilta 6.8.2017 mennessä! 🙂

IHANAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 12. heinäkuun 2017

Kesä ja rakkaus

HEIPPAHEI IHANAT!

Vaikka sitä rakastaa vuoden jokaisena päivänä, niin näin kesällä on jotenkin helpompi rakastaa. Rakastaa ehkä kenties vielä syvemmin, jos mahdollista. Kerroinkin taannoin, että rakastan hemmotella tuota miestäni. Teen sen silkasta kiitollisuudesta ja syvästä rakkaudesta. Ihan siitä syystä, että minulla on mahdollisuus niin tehdä. Viime perjantai-iltana mökillä iltaruoan jälkeen mies meni laittamaan saunaa lämpiämään. Itse suuntasin kalliorannalle valmistelemaan yllätystä. Jälkkäriä, johon sain apuja kaupallisen yhteistyön myötä Black Tower Icen kanssa.

Suomen kesä näytti parastaan. Ilta-aurinko alkoi pikkuhiljaa vaipua vastarannan puiden taakse. Tuuli oli tyyntynyt ja tuntui, että aikaisemmin pukemani villatakkikin oli liikaa. Saunan piipusta alkoi hiljalleen tupruttamaan savua ja näinkin miehen kulkevan päämökkiä kohden. Hihkaisin tulemaan kalliorannalle. Yllätys sai suun kääntymään hymyyn. Juuri tuota hetkeä yllätyksissä rakastan; kun näkee toisen aidosti yllättyneen ilmeen.

Black Tower Ice -kuohuviini on tämän kesän ehdoton hittijuoma, joka muuten sopii myös vegaaneille. Miehen avattua pullon tulvahti pullosta ihanan aromaattinen tuoksu, jossa oli erotettavissa ainakin persikkaa ja omenaa. Makumaailma jatkoi raikkaudellaan tuoksusta tuttua maailmaa; päärynää, omenaa ja sitrusta – sulassa sovussa keskenään. Juomalaseina toimivat isot viinilasit, joissa oli runsaasti jäitä. Kesän viilein drinkki oli kaatamista vaille valmis. Alunperin tarkoitukseni oli tarjota tuota raikasta luomukuohuviiniä, Black Tower Icea kesäisenä drinkkinä mansikoiden ja mintun kanssa, mutta koska mökkipitäjän kaupasta olivat mansikat loppuneet, niin pelkällä mintulla mentiin.

En tiedä, mistä tuo tapamme juontaa juurensa, mutta meillä se on aina mies, joka aukaisee pullon. Kuohuviinipullon. Niin tuonakin iltana, vaikka yllätyksestä olikin kyse. Luomukuohuviinin raikkaus, laskeva aurinko ja vierellä se kaikista rakkain. Vanha lankusta tehty penkki natisi allamme ja juuri alkanut kesäloma ilostutti läsnäolollaan. Siinä hetkessä konkretisoitui sanonta, että elämä on yhtä juhlaa. Ei siihen juhlaan tarvita kummoisiakaan karnevaaleja. Black Tower Ice sulostutti meidän kahdenkeskisen juhlahetken, mutta sopii loistavasti myös isompiinkin juhliin. Mieltä lämmittää se, että tuote on 100% luomuviini ja että sen tuotantomenetelmätkin saavat hyvän mielen.

Tällä kertaa meillä ei ollut tarjolla mitään syötävää kuplivan juoman kanssa, sillä olimme juuri syöneet. Mutta voisin kuvitella tämän raikkaan kesäpäivien ja -iltojen ihanuuden sopivan hienosti niihin kesäpiknikkeihin, jossa levitetään ruutuliina kalliolle. Jossa ruutuliinan täyttää mitä ihanammat tarjoilut. Sitruunainen lohipiirakka, marenkinen kesältä maistuva kakku ja kotimaiset marjat.

Tuossa istuessamme mietin itsekseni sitä, kuinka etuoikeutettu sitä on. On joku jota rakastaa ja on joku joka rakastaa. Jos minulla olisi taikasauva, niin taikoisin kaikille maailman ihmisille rakkautta. Kesä ja rakkaus – aivan lyömätön yhdistelmä ♥ 

KESÄISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

HUOM! Suomen alkoholilainsäädännön mukaan alkoholia koskevia kommentteja ei voida julkaista. Kaikki muut kommentit otetaan ilolla vastaan 🙂

 


sunnuntai 02. heinäkuun 2017

BURGERIBILEET!

HEI HUOMENTA IHANAT!

Pidemmän aikaa mukana olleet lukijat muistavatkin, että meillä juhlitaan 4. heinäkuuta vietettävää USA:n itsenäisyyspäivää. Tuo tapa juontaa juurensa niihin kuuteen vuoteen, kun mies rapakon takana asui. Yleensä koristeluina on toiminut se yksi ja ainoa miehen päällä oleva USA:n lippua kantava t-paita, mutta tänä vuonna otimme varaslähdön kyseiseen juhlaan ja sen kunniaksi koristelimme kesähuonetta hieman enemmän. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Hellmann’sin kanssa ja sen myötä saimme herkullisia ja laadukkaita Hellmann’s Real majoneeseja tuomaan lisämakua juhlaamme. Eihän grillibileet ole mitään ilman hampurilaisia. Mökkiolosuhteissa burgerin sämpylät olivat valmiita kaupan sämpylöitä, mutta suosittelen kokeilemaan itse leivottuja. Tytöt maustoivat naudanjauhelihan ja prässäsivät tarkoitukseen soveltuvalla muotilla pihvit sopivan kiinteiksi. Mies toimi grillimestarina ja paistoi pihvit.

Hampurilaiset taas eivät ole mitään ilman majoneesia. Hellmann’s Real majoneesi on herkullista ihan sellaisenaankin, mutta burgereiden seurassa se on jo klassikko. Se sisältää  pehmeää, tyydyttymätöntä rasvaa ja runsaasti omega-3-rasvahappoja. Perinteisten käyttökohteiden lisäksi majoneesi taipuu myuös leivontaan. Oletteko kokeillut? Mä en ole, mutta aion kesän aikana kokeilla!

Meillä juhlapöytään valmistui burgereiden ja hampurilaiskastikkeen lisäksi kaksi majoneesipohjaista dippiä uunissa tehdyille lohkoperunoille sekä kaalisalaatti. Tässä vaiheessa on pakko tunnustaa, että olen majoneesiaddikti. Mietin, että tuleeko pöytään muiden syöjien mielestä liikaa majoneesipitoista tarjottavaa, mutta ei tullut. Kaikki sopivat niin hyvin yhteen ja juhlat olivat oikein onnistuneet.

Kaikki majoneesipohjaiset lisukkeet tein hyvissä ajoin jääkaappiin odottamaan iltaa. Varsinkin kaalisalaatti paranee ajan kanssa, joten sen voi huoletta tehdä jo vaikka edellisenä päivänä. Laadukkaan majoneesin avulla tästä tuli samettisen kermainen.

KAALISALAATTI
4:lle syöjälle

puolikas kevätkaali
4 porkkanaa
1 ananassäilyketölkki

Kastike
0,5 dl Hellmann’s Real majoneesia
1 prk kermaviiliä
2 rkl ananasmehua
suolaa & pippuria

-suikaloi kevätkaali ja porkkana
-lisää pienet ananaksen palat
-sekoita kastikkeen aineet keskenään ja sekoita se salaattiin
-laita tekeytymään jääkaappiin

Hampurilaiset eivät kaipaa mielestäni mitään muita mausteita kuin oikein hyvän majoneesin. Lapset toki laittoivat ketsuppia omiin hampurilaisiinsa, mutta me aikuiset menimme pelkällä chilimajoneesilla. Alla oleva resepti riittää mainiosti neljälle nälkäiselle, mutta tein sen tällä kertaa tuplana, sillä tiesin meillä olevan seuraavana päivänä ruokana ribsejä ja ajattelin kokeilla majoneesia myös niidenkin kanssa. Hienosti toimi chilimajoneesi bbq-kastikkeen kanssa myös ribseissä. Burgeriin se antoi kivasti potkua.

Sriracha-kastikkeen avulla tulisuutta voi säädellä oman maun mukaan. Chilimajoneesi kaipasi myös hieman makeutta, joten loraus hunajaa ajoi tämän aseman.

CHILIMAJONEESI HAMPURILAISELLE
4:lle syöjälle

1 dl Hellmann’s Real majoneesia
1-2 rkl sriracha-kastiketta
loraus hunajaa
-sekoita aineet keskenään
-säädä chilimajoneesin tulisuus sriracha-kastikkeella
-anna tekeytä jääkaapissa puolisen tuntia

Dipit ovat oiva pari joko ranskalaisille tai sitten uunissa paahdetuille lohkoperunoille niin kuin meidän juhlapöydässämme. Grillissä paahtuneet solovalkosipulit maistuivat ihanalle. Jo pelkälläänkin, mutta dipissä ne maistuivat taivaalliselle. Lapset eivät yleensä ole olleet valkosipulin ystäviä, mutta tässä tapauksessa valkosipulin maku oli niin lempeä, että mieluusi dippasivat perunoitaan tähän viekkaasti lempeään valkosipulidippiin.

PAAHDETTU VALKOSIPULIDIPPI
4:lle syöjälle

1 dl Hellmann’s Real majoneesia
1-2 yksikyntistä valkosipulia
-paahda valkosipuleita (kuorineen) grillissä noin 10 -15 minuuttia
-soseuta valkosipuli(t) haarukalla ja sekoita majoneesin kanssa
-anna tekeytyä jääkaapissa puolisen tuntia

Aina Lapissa ollessamme täytyy ainakin kerran päästä maistamaan erään rinneravintolan ranskalaisia perunoita, jotka tarjoillaan sinappidipin kanssa. Olen kehittänyt itselleni jonkin sortin addiktion sinappidippiin. Kertaakaan en ole itse onnistunut valmistamaan yhtä hyvää sinappidippiä, mutta nyt osuttiin kyllä lähelle 🙂

SINAPPIDIPPI
4:lle syöjälle

1 dl Hellmann’s Real majoneesia
1-2 rkl karkeaa sinappia
loraus hunajaa
-sekoita aineet keskenään
-anna tekeytä jääkaapissa puolisen tuntia

Onneksi tämän postauksen kuvien myötä pystyn matkaamaan takaisin tuonne kesäiseen lauantai-iltaan mökille. Vaikka ystävien kanssa on kiva istua iltaa, niin ei se ole lainkaan hassumpaa ihan oman perheen kerakaan. Kaiken kruunasi vielä aterian loppupuolella aurinko, joka alkoi pilkottamaan pilviverhon takaa.

Hei, mikäli innostuitte majoneesista yhtä paljon kuin tämä majoneesiaddikti, kannattaa käydä katsastamassa Hellmann’sin Facebook-sivut sekä Instagram. Nuo ovat resepti-inspiraatiota pullollaan!

LUKIJAKILPAILU

Ideoi oma herkullinen Hellmann’s majoneesireseptisi ja kirjoita se tämän postauksen kommenttiosioon. Kolme onnekasta voittaa Hellmann’sin herkullisen tuotepaketin (arvo noin 15 euroa). Kilpailuaika alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 9.7. klo 12.00. Kilpailun säännöt löydätte täältä.

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,