MOIKKAMOI!
Turvonnut vatsa. Aivan liikaa hiilareita. Pullamössömäinen koostumus. Ei pidä nälkää. Olen dieetillä. Ei ole terveellistä. Aiheuttaa vauvalle vatsanväänteitä. Kyllästynyt puputtamaan päivästä toiseen. Siinä allekirjoittaneen ihan vain muutamia tekosyitä sille, miksi olen karttanut aikoinani leipää. Fazerin Vatsaystävällinen -kampanjan myötä minua pyydettiin pohtimaan suhdettani leipään. Pohtimistyö oli helppo saattaa tekstin muotoon, sillä liki koko aikuisiän olen ollut suhteessa leivän kanssa. Tulin siihen tulokseen, että leivällä ja minulla on ollut tavallaan niin sanottu viharakkaussuhde.
Opiskeluaikoina leipä oli paras kaverini. Leivän kanssa treffattiin heti aamulla, leivän kanssa pidettiin lounaspalaveria, leipä ilostutti pöydällä tenttiin lukiessani ja leipä oli televisiokatselukumppanini iltaisin. Leipä lohdutti sydänsuruissa ja leipä pelasti treenin jälkeen. Leipää tuli syötyä enemmän kuin laki sallii. Kunnes luin jostain julkaisusta, että leipä on pahasta! Maailmani meinasi romahtaa. Kyseenalaistinko uutisen ja jatkoin suhdetta leivän kanssa? En, vaan jätin leivän kuin nalli kalliolle. Ero riipaisi. Minua ehkä enemmäin kuin sitä leipää. Se tuntui vatsanpohjassa aina pelkkää salaattia, pekonia ja kananmunaa puputtaessani. Kaipasin leivän täyttävää vaikutusta ja sitä mielihyvän tunnetta, jonka ruisleivän syömisestä sain. Huonot hiilarit ovat taaksejäänyttä elämää, ajattelin.
Kunnes ero alkoi tuntumaan liian kipeältä. Niin kipeältä, että pikkuhiljaa vastasin leivän kutsuun. Aloin tapailla leipää ensin aamuisin. Paahtimen kautta käynyt ruisleipä sulostutti aamujani ja elämäni hymyili. Pian leivän kanssa oli treffit myös iltaisin. Samainen, hieman rapsakka ja lämmin ruisleipä kinkun siivun ja kurkun kera oli parasta iltapalaa, mitä tiesin. Kunnes meidät erotettiin jälleen. Ero johtui tällä kertaa kolmannesta osapuolesta. Se pikkuinen nyytti, joka huusi vatsaansa 24/7 sai minut kääntymään viisaampien puoleen ja lukemaan keskustelupalstoilta, että syy vauvan vatsavaivoihin on leipä. Jälleen jätin tämän tiedon kyseenalaistamatta ja nakkasin leivän ruokavaliostani. Hävisivätkö vauvan vatsavaivat? Eivät ja päivä päivältä itse muutuin kiukkuisemmaksi leipähimotuksissani. Koin todellisia vieroitusoireita. Otin leivän takaisin ruokavaliooni ja huomasin, että sekä äiti että tytär voivat paremmin. Elämä hymyili ja suhde leipään kukoisti.
Tuli toinenkin tyttö perheeseemme ja aloin miettimään, että raskauskilot pitäisi saada karistettua. Hurahdin juoksemiseen. Leipä toimi palautusjuomani sijaisena ja hyvin toimikin. Sain tankattua nopeasti hiilareita ennen kuin oli ruoka-aika. Jostain syystä kilojen tippuminen pysähtyi kuin seinään. Aloin miettimään syitä tähän. Syönkö sittenkin liikaa hiilareita? -kysymys kumisi takaraivossani. Pitäisikö taas karsia niistä. Pian huomasin, että juoksujalka ei enää noussut samaan tahtiin eikä se painokaan tippunut. Loppujen lopuksi huomasin, että se ei todellakaan ollut leipä, minkä takia raskauskilot eivät lähteneet tippumaan vaan se, että olin ajanut aineenvaihduntani minimiin niukalla ruokavaliollani.
Happily ever after with leipä? Näinhän sitä voisi kuvitella, että olisin jotain tästä vuoristoradasta leivän kanssa oppinut 🙂 Mutta, tuossa keväällä aloin kärsiä turvonneesta alavatsasta. Ilman minkäänlaisia kipuja vatsalla. Samaan aikaan tosin kärsin nivelkivuista. Mars gluteenittomalle, oli eräs suositus. Jälleen kerran jätin leivän. Sillä en tajunnut edes hakea kaupan gluteenittomalta osastolta leipää. Kuukauden päivät olin gluteenittomalla ruokavaliolla eikä nivelkivut siitä hävinneet. Vatsa ehkä oli vähemmän pömppö, mutta radikaalia muutosta en havainnut. Otin leivän takaisin ruokavalioon. Tällä hetkellä olen lempeän leivän lumoissa. Leipä pelastaa ne aamuni, kun en jaksa keittää puuroa ja poikkeuksetta jokaisen iltani. Me ollaan takaisin siellä vuoristoradan kivoimmassa osuudessa.
Nyt olen sitä mieltä, että se pömppis ja mä tullaan ihan hyvin juttuun keskenämme. Onko se sitten ikään liittyvä juttu vai liikunnan puutteesta johtuva sivuoire, sitä en osaa sanoa. Vaikka pömppömahan kanssa hyvin juttuun tulemmekin, niin silti en poissulje ajatusta siitä, että sille voisi tehdä jotain. Pömppistä ajattelin lähteä pienentämään Fazerin markkinoille lanseeraamalla Fazer Vatsaystävällinen -leipätuoteperheellä. Tähän terveelliseen tuoteperheeseen kuuluvat herkullisen lempeä Vatsaystävällinen Ruisleipä, suloisen rouhea Vatsaystävällinen Kauraleipä ja ennenkuulumattoman maukas Vatsaystävällinen Gluteeniton leipä. Enää ei allekirjoittaneella ole tekosyitä, minkä takia välttää leipää!
What’s your excuse? Ollaanko sielläkin vuoristoradan huimassa menossa kera leipäkaverin? Viharakkaussuhteessa tuohon lempeään syysiltojen pelastajaan? Onko joku syy, miksi olet jättänyt leivän pois ruokavaliostasi? Mitä odotat omalta leipäkokemukseltasi? Kertomalla kommenttiboksin puolella suhteestasi leipään, olet mukana Fazerin terveellisen tuotepaketin arvonnassa (huom! toimitusajasta johtuen paketti ei sisällä leipää). Kilpailun säännöt löydätte täältä. Arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu tasan viikon päästä eli 22.9.2016 klo 10.00. Käykäähän tutustumassa kampanjasivustolla Fazer Vatsaystävälliseen tuoteperheeseen!
Vaikka se perinteinen kinkkukurkkuruisleipä kuuluukin ruokavaliooni, niin tulen viikon päästä jakamaan kanssanne kolme uutta reseptiä, jotka kehittelin Vatsaystävällisten leipien tiimoilta. Leivästä on todellakin moneksi!
LEMPEIN TORSTAITERKUIN,
YHTEISTYÖSSÄ: FAZER VATSAYSTÄVÄLLINEN
Mökkiolosuhteissa vertaansa vailla ovat 
