❤️ Valmistuminen uuteen sydäntäni lähellä olevaan ammattiin. Ensimmäiset maksavat valmennusasiakkaat. Ihanat, joiden huikeilla muutospoluilla mulla oli kunnia olla mukana. Osan kanssa vielä jatketaan ensi vuonnakin.

❤️ Uusi toimenkuva perheyrityksessä. Hyppäys perheyrityksen puikkoihin ei ollut ajankohtana helpoin, mutta veljen loistavasti johtamaa yritystä oli helppo lähteä viemään eteenpäin. Samaan tapaan kuin aiemminkin, eli vahvasti yhdessä. Innostus ja palava halu näyttää, että aitona omana itsenäni annan myös muiden loistaa omina aitoina itsenänsä. Paljon naurua kahvitunneilla mun työperheen kanssa. Mahdottomuuksien raaka-ainesaatavuuksissa kääntämistä mahdollisiksi. ”Ei oiden” muuttamista ”juu, kyllä löytyyksi”. Milloin Barcelonasta, milloin Bernistä. Sama tahti jatkunee ainakin ensimmäisen ja toisen kvartaalin, mutta onneksi olen todennut, että paineen allakin on välillä ihan hyvä olla. Ratkaisukeskeisyys on vahvasti mulle selkärankaan piintynyt asia. Optimismi ja toivo ovat yrittäjälle myös elintärkeitä ominaisuuksia, joita on tullut vaalittua.

❤️ Sen uskomuksen kumoaminen, että piinkova businessmaailma ei ole mua varten. Businessmaailman ei tarvitse olla piinkova, vaan siellä pärjää – ei suinkaan olemalla teflonia – vaan olemalla ihan oma itsensä. Inhimillisyys, ilo, ihmisläheisyys, oikeudenmukaisuus, ystävällisyys ja yhdessä tekeminen ovat niitä asioita, joita haluan omilla toimillani tuoda enemmän yritysmaailmaan.

❤️Lifestyle-kulman mukaan ottaminen takaisin blogiin. Paluu juurilleni tuntui niin mahdottoman hyvältä ja tuntuu yhä. Uudemmat ja vanhat tutut kommentoijat. Ihan jopa sieltä vuoden 2009 lopulta asti. Ollaan kuljettu pitkä matka. Kasvettu yhdessä. Ja kasvetaan jatkossakin. Te annatte mulle niin paljon. ”Kuinka sä jaksat vielä kirjoittaa blogia päivätöiden lisäksi?” No ihan sen takia, että tämä on mulle rakas harrastus ja paikka, jossa saan jakaa ajatuksia maailman parhaimpien lukijoiden kanssa.

❤️ Syyn löytyminen pari vuotta jatkuneille ihmeellisille oireille. Pikkuisen ja vähän enemmänkin väsymystä. Sydämentykytyksiä ja töiden jälkeisiä päikkäreitä. Terveydestä huolta pitäminen on ollut mulle aina tärkeää, mutta tänä vuonna se konkretisoitui. Mieluumminhan sitä hoitaa terveyttä kuin sairautta, eikö? Omat valinnat ratkaisevat aika pitkälti, mutta aina nekään eivät auta. Itsemyötätunnon opetteleminen kantapään kautta. Sen, että aina ei tarvitse jaksaa. Saa olla heikko ja saa olla  väsynyt.

Vuosi 2021 ei ollut helpoimmasta päästä, mutta toisaalta se oli sieltä opettavimmasta päästä. En panisi lainkaan pahakseni, vaikka vuosi 2022 toisi mukanaan sellaista tietynlaista rauhoittumista muutosten sijaan. Sellaista elämää, että välillä saisi miettiä, että hitsit kun on tylsää. Ja kuitenkin siinä mittakaavassa, että osaisi tuosta tylsyydestä nauttia. Ja hei, jos jotain vielä ensi vuodelle toivoisin niin sitä, että maailman pandemiatilanne paranisi. Niin että voisi taas haaveilla löhölomasta palmun alla. Lähtöskumpista Helsinki-Vantaalla ja sitä tunnetta, kun koneen renkaat irtoavat kiitoradasta.

Kiitos teille ihanat lukijat jälleen tästäkin vuodesta – 12 blogivuotta tuli täyteen joulukuun alussa ja ilman teitä blogivuodet olisivat olleet kovin tynkiä ja yksinäisiä ❤️

IHANIA VUODEN VIIMEISIÄ  HETKIÄ & ONNELLISTA ALKAVAA VUOTTA ❤️