perjantai 01. helmikuun 2013

”Äiti, mä oon aina luullut, että Pispalan portaat menee alaspäin”…

…toteaa pian kahdeksanvuotiaamme portaiden juurella ylöspäin katsoessaan kauhistunut ilme kasvoillaan 😀
Lapsetkin halusivat eräänä sunnuntaina viime vuoden puolella Pispalan portaisiin, sillä siellä äiti oli syksyn mittaan viettänyt aikaa enemmänkin. Toki heidät sinne veimme, sillä mun mielestä on vain positiivista, jos lapsi haluaa liikkua. Julian kommentti sai meidät repeämään ihan täysin, se tuli täydestä sydämestä 😀 Oma osuutensa on Pispalan portailla, että olen jäänyt huumeeseen nimeltä endorfiini pahasti koukkuun. Liikunnan tuomaan endorfiiniin. Se tunne, kun yhtäkkiä huomaakin, että nuo reilu 300 porrasta menee heittämällä ylös. Ei sillä, vieläkin hengästyy ja sykemittari piipittää vilkkuessaan. Mutta menneen syksyn aikana jäin endorfiinin lisäksi koukkuun noihin portaisiin; siihen tunteeseen kun Tahmelan rannan ohi juostessaan katsoo noita ihania puutaloja Pispalan rinteillä ja valaistua haulitornia, ylhäällä katsoo alaspäin korkeanpaikan kammoisena kipuamaansa matkaa ja lähtee juoksemaan alamäkiä pitkin kotiin. Musiikki soi korvissa ja saa vain juosta rullaten alamäkeä Pispalan kirkon ohitse.
Mun syksyllä aloittamani biksukuntoon projekti on muuttanut muotoaan. Nyt ei ole enää kyse siitä bikinikunnosta (eikä koskaan oikeastaan ollutkaan), vaan siitä että säännöllinen liikunta ja terveellinen ruokavalio on tullut osaksi elämääni ja näin sen tulee olla jatkossakin. Mikään ei voita sitä hyvää oloa, jonka terveillä elämäntavoilla saavuttaa. Ollakin, että perjantai-illasta lauantai-iltaan saa herkutella 🙂
Parisen vuotta olen juossut. Enemmän tai vähemmän. Syksyllä hankin pitkästä aikaa kortin kuntosalille ja se verotti hieman juoksulenkkien määrää (muttei pituutta). Mutta toisaalta, olen sitä mieltä että myös lihaskuntoa tarvitaan tähän biksukuntoprojektiin; juoksemisella saa mukavasti rasvaa palamaan, mutta yläkroppaan haluan lisää lihaksia. En kuitenkaan siinä määrin kuin Marja Baban haboja 🙂 Muistan aikoinaan (siis todellakin aikoinaan, alle parikymppisenä) salilla tehtiin pienillä painoilla 10 x 3 -sarjaa ja vältettiin hikoamista. Tällä haavaa jalkaprässissä 60 kg tuntuu ihan kivalta, itsensä rääkkäykseen 65 kg hyvältä. Vatsalaitteessa mentiin syyskuun alussa painolla 30 kg, nyt menee 45 kg. Ojentajat ja hauikset vaativat 20kg painon. Ja toistoja on niin monta, että lopussa lihakset tärisee. Salissa kivointa on se, että oikeesti huomaa kehittyvänsä!
Käyn salilla, jossa ei ole hienoja tv-ruutuja pyörien, crossareiden ja juoksumattojen edessä. Oikeastaan crossareita ja juoksumattoja siellä on yksi kumpaakin ja kuntopyöriä taitaa olla kolme tai neljä. Ja yksi stepperi. Kuntosalilaitteetkin ehkä kaipailevat huoltoa, mutta vapailla painoilla onnistuu korvaamaan monta laitetta. Ilmanvaihto on niin huono, että lämmittelyn aikana tuntee jo hikinorojen valuvan selkää alas. Täällä salilla ei näy viimeisen päälle uusimpia Rönischin kuteita eikä kukaan tuijottele perään arvostellen. Tykkään. Reilun kymmenen vuotta ison liikuntakeskuksen kanttisjäsenenä olleena olen oppinut arvostamaan salilla muutakin kuin noita telkkareita, uusimpia laitteita ja viimeisimpiä LesMillsin tunteja. 
Kertauksena vielä teille uusille lukijiolle; tykkään seurata liikkumisiani ja Runkeeper on mulle paras mahdollinen appsi tähän tarkoitukseen. Juoksulenkeillä viiden minuutin välein täti ilmoittaa korvaan kuljetun matkan ja keskinopeuden. Puhelimessa oleva sovellus on siitä kätevä, että menee siinä samalla kuin puhelin, joka pitää olla mulla muutenkin mukana; ilman Spotifyn soittolistojani jalka ei nousisi senttiäkään 🙂 Elo-syyskuussa tuli juostua noin 150 km eli keskimäärin 38 km/viikko. Aika hyvin. Syyskuussa tuli juoksun lisäksi käytyä pari kolme kertaa viikossa salilla. Ja sauvakäveltyä enemmänkin kuin aikoihin. Loppukuusta huomasin, että olin pitänyt vain yhden lepopäivän ja kroppa oli slut. Joten loppuvuosi otettiin sitten rauhallisemmin. Kroppaa kuunnellen.

Tässä juoksukäppyrät:

sauvakävelykäppyrät:
ja crosstrainerkäppyrät:
Kuntopyöräkäppyröitä ei ole sillä, meillä on erittäin toimiva ja jämäkkä kuntopyörä (anopin ja appiukon vanha), jossa ei ole matkamittaria. Mutta kuntopyörääkin on tullut poljettua aika tiuhaan. Toukokuun 2011 jälkeen on Runkeeperiin kirjattujen kuntoilujen myötä kulutettu 136 179 kaloria. Se on kuulkaas aika paljon se! 🙂
Nyt kun työt jatkuivat taas tammikuussa huomaan, että sitä ei enää jaksa liikkua samaan malliin töiden jälkeen. Mutta en ota stressiä. Sitten kun illat alkavat olla valoisia niin jo alkaa taas juoksukenkääkin vipattamaan. Lisäksi reilun viikon flunssa teki ison loven liikuntaan tammikuussa. Painonpudotustahan en varsinaisesti lähtenyt hakemaan, mutta kyllä kiloja on tässä sivussa lähtenyt ja vihdosta viimein mahdun jälleen niihin 36/38-kokoisiin vaatteisiin niiden 38/40 sijaan.
Huomaan, että eniten olen saanut tiukennettua vatsanseutua, lantiota sekä yläselkää. Siinä sivussa tietty rintavarustus on pienentynyt. Kaikkea ei voi saada kerralla 🙂 Käsivarsiin tulee kiinnittää salilla vielä ekstra-huomiota. Aiemmin katselin telkkaria iltaisin sohvalla; nyt meillä on miehen kanssa riitaa, että kumpi saa olla lattialla ja venytellä. Täytyy sanoa, että aina olen ollut kuin rautakanki, mutta nyt alkaa pikku hiljaa venymään paikat. Pitkäkestoiset venytykset ovat myös kuin huumetta; se tunne kun lihas alkaa antamaan periksi ja venymään on voittamaton!
No mites mun ruokailut sitten? Vanhemmat lukijat muistavat, että karsin leivän, puuron, pastan ja perunan käyttöä pari vuotta takaperin. Viime syyskuun alusta otin ruisleivän ja puuron takaisin. Sekä satunnaisesti nuo muutkin aineet. Ja täytyy kyllä sanoa, että en ole voinut paremmin pitkään aikaan. Juoksulenkeistä, varsinkin niistä pidemmistä, alkoi saamaan paljon paremmin irti ja tuntui, että olo oli virkeämpi. Vaikka se omasta mielestäni oli ihan hirmuisen virkeä silloin kuin karppasin oikein kunnolla. 
Työviikolla mun päivän ruokailut on nyt pari viikkoa näyttänyt tältä:
06.30 kuppi kahvia, turkkilaista jugurttia, itsetehtyä mysliä 1 rkl ja loraus hunajaa
09.00 kuppi kahvia ja hedelmä (jos nälkä niin näkkileivän/ruisleivän puolikas)
11.30 ruokaisa salaatti (esim eilen Jamien pekoniparsakaalisalaatti), keitetty kananmuna, hedelmä
14.00 kuppi kahvia (jos lounaan hedelmä jäänyt syömättä, niin tässä hedelmä)
porkkanaa, kurkkua yms naposteltavaa, jos työpäivän viime tunnit kituuttaa
17.00 lämmin ruoka esim. kasvisjauhelihavuoka tai samaa kun muu perhe
20.30 rahkaa tai puuro tai leipä ja lämmin kaakao
Välillä paistan töissä kasviksia, fetaa/halloumia, lohta pannulla. Toissapäivänä paistoin ohuita bataattisuikaleita, punasipulia ja fetaa öljyssä ja lisäsin lorauksen omenaviinietikkaa. Toimi ihan ok ja vei nälän! Kaksi viikkoa olen nyt ollut herkkulakossa viikot ja sunnuntait. Perjantai-iltana on saanut jo herkutella hieman irttareilla ja lasillisella viinä 🙂
Mulla toimii tälläinen systeemi loistavasti. En usko, että saan reilussa vuorokaudessa ahmittua liikaa kaloreita (tulee helposti stoppi noiden makeiden kanssa). Ja sunnuntaina on (sen kerran) ollut ihan helppo jatkaa terveellisellä linjalla. Viime sunnuntaina muut söi kahvipöydässä Runebergin torttua ja mä kiiviä ja verigreippiä. Eikä tehnyt edes pahaa 🙂 Yleensä mun pitkät juoksulenkitkin ajoittuu lauantaille ja/tai sunnuntaille, niin ihan hyvä saada niitäkin varten energiaa herkuista!
Miten tästä eteenpäin? Ulkomaanreissu koittaa maaliskuun puolessa välissä, joten jatketaan samaan malliin. Pikkuhiljaa taas pidempiä juoksulenkkejä ja valkoisia jauhoja pois ruokavaliosta. Eiköhän se niillä se viimeinenkin biksukunnon ripe saavuteta. Tai ylläpidetä. 
Tämän kuntosalin jälkeisen hikisen kuvan myötä voin täydestä sydämestä todeta, että 
I feel good ja  toivottaa 
Ihanaa perjantaita ja 
viikonlopun odotusta 
PS. teille,jotka hyppäsitte mukaan biksukuntoon projektiin vasta nyt ja haluatte tietää taustoja, niin sivupalkista tunnisteista kohdasta ”biksukuntoon”, löytyy aiempia postauksia aiheesta 🙂

torstai 31. tammikuun 2013

Toivepostaus: Lelujen säilytys ja lasten leikkimisestä

Moimoi!

Vihdoin sitä toivepostausta lasten lelujen säilytyksestä (biksukuntopostausta sitten huomenna :). Ihan parhaimmaksi mahdolliseksi säilytysratkaisuksi meillä tyttöjen huoneissa on muodostuneet nuo Ikean Expedit-hyllystöt. Niihin kivat korit/säilytyslaatikot lisäksi. Vielä kun lapset oppisivat pitämään lelut oikeissa laatikoissaan. Tällä hetkellä siellä on sekaisin barbit, kenit, polly pocketit sun muut.
Sängyn alla kuopuksenn huoneessa on neljä sängynaluskoria, joista löytyy yhdestä yleistä krääsää (niitä mäkkärin ja hesen leluja mm), yhdestä prinsessalinnalegot, yhdestä eläintarhalegot ja yhdestä ihan sekalaiset legot. Käytännössä tämäkin tarkoittaa sitä, että legot ovat sekaisin kolmessa sängynaluslaatikossa 🙂 Meillä on muutenkin tällä pienemmällä (kenen huoneesta kuvia ylimmät kuvat ovat) taipumus keräillä kaikkea pikkusälää. Esim. eilen halusi välttämättä kotileikkeihin tyhjän laastaripakkauksen. Pikkuisemman huoneessa on kolme ovea, joiden ovenkahvat ovat täynnä laukkuja. Ja näissä laukuissa säilytetään ponnareita, äidin vanhoja puuterihuiskuja yms. kaunistautumisväleitä sekä vanhoja kännyköitä.
Harmillisesti pari kuvaa eivät aamulla (silmät ristissä) latautuneet bloggerin kautta. Toinen niistä oli tuossa kattokruunukuvassa ovien välissä oleva Malm-lipasto, joka syö ihan hirmuisesti leluja kolmeen laatikkoonsa. Yhdessä niistä on kotileikkeissä käytettävät leikkiruoat ja astiat, yhdessä laukkuja, huiveja yms. ja ylimmässä puuhakirjat, paperit, kynäsetit yms.
Alla olevat kuvat ovat otettu pari vuotta sitten esikoisen huoneesta, mutta aika samanlaisilla säilytysratkaisuilla /sisustuksilla mennään. Esikoisella ei juuri noita ”leluja” enää ole vaan leikkiminen keskittyy piirtelyyn, askarteluun,Top Model -puuhakirjoihin, nettipeleihin (huono äiti 😉 ja kirjojen lukemiseen. Ja kynsien lakkaamiseen! 🙂 Hyvin muuten huomaa, että alla olevat kuvat on otettu eri kameralla. Aikas rakeiset ja vaaleat ovat. Tai sitten vain olen huonosti käsitellyt ne sillion aikoinaan.
Millä teidän muiden 6-vuotiaat leikkivät? Meillä kuopus on kautta aikojen leikkinyt eniten kotileikkiä nukkejensa ja isosiskonsa kanssa. Nyt ihan viime aikoina on innostunut Polly Pocketeista, joihin niihinkin leikkeihin yleensä kelpuuttaa isosiskon mukaan. Jos isosisko siis vain suostuu leikkimään mukana. Kovin on tullut jo prinsessaleikkejäkin kuvioihin. Pienempänä muistan, että pikkuisempi saattoi tunninkin verran istua keittiönpöydän ääressä Hama-helmien tai palapelin ääressä. Pitääkin ottaa nämä rauhalliset tekemiset taas kuvioihin mukaan.
Leikkivä lapsi on terve, sanotaan. Eilen illalla meillä oli Putous-show meneillään. Ekaksi tytöt esittivät Karimia ja sen jälkeen viime kaudelta Jossua. Hmm…ehkä kuitenkin vielä rohkaisen leikkimään niillä barbeilla sun muilla 🙂
Torstaiterkkusin,
PS. kiitos kaunis jälleen kommenteistanne ed.postauksiin 
Palaan niihin illalla. Nyt takaisin töiden pariin muutamaksi tunniksi.
PPS. muistakaahan osallitua arvontaan täällä! 🙂

keskiviikko 30. tammikuun 2013

To me from me. Tine K, with ♥.

Huomenta ihanat lukijat,

oonko mä ainoa, joka ostaa itse itselleen lahjoja?! Sanokaa, että tekin ostatte 🙂 Pitkästä aikaa pikkuinen investointi niin iki-ihanaan Tine K:hon. Astioita mulla ei aiemmin ole Tine K:lta ollutkaan. Vain tekstiilejä ja tuo ruokapöydän valaisin. Mutta pitkään, varmaan pari vuotta olen noita marokkolaistyylisiä astioita himoinnut. Mustavalkoisena. Kunnes nyt mieli muuttui tuohon harmaavalkoisempaan. Viikonlopun salaatti tulee näyttämään herkulliselta tuossa kulhossa. Ja veikkanpa, että mustavalkoraidallisesta mukista maistuu aamukahvikin taivaalliselta. Ollakin, että olen tottunut juomaan kolmen desin kolpakosta ja tämä ihanuus on ehkä reilun desin 🙂

Kiitos vain Sisustusunelmia Johannalle, kun postailee säännöllisin väliajoin ihanista sisustusliikkeistä. Oululaisen Lifestylenordicin valikoima nettikaupassa oli aivan tajunnan räjäyttävä (tämä ei ollut maksettu mainos, vaan tuli suoraan sydämestä ja omasta tahdosta :). Tine K:n lisäksi myynnissä mm. Ferm Livingiä, House Doctoria ja By Nordia ja yli 50,00 euron toimitukset rahtivapaasti! Mutta näillä näppäimillä kuulkaas tuli mieleeni, että miehuushan on tämän päivän Oulussa…kehtaiskohan ehdottaa ihan pientä shoppailureissua itse kauppaan paikan päälle?  Iiks 🙂

 

Noita tuikkulyhtyjä olen himoinnut vielä kauemmin kuin marokkolaisastioita. Niitä kun olisi ihana saada vielä lisää. Näyttää muuten aika kivalta tuossa kiiltävällä valkoisella pöydällä näin hämärällä. Tuikkulyhdyn lasi luo pöydän pintaan kauniita kuvioita. 

Uppoaako suhun Tine K? Muhun kyllä uppoaa; on uponnut jo pitkään. Ihana, ajaton tyyli. Kotoisaa eikä liian kliinistä. Omintakeista. Mutta siinä hintaluokassa, ettei ihan joka päivä tule uutta sohvatyynyä ostettua 🙂 Ja nyt kun haaveista puhutaan niin arvaattekos mistä mä haaveilen; siitä kitin värisestä varjostimesta tuohon meidän ruokapöydän valaisimeen. Uhhuh. Mutta nyt on shoppailut pariksi kuukaudeksi shoppailtu ja aletaan säästää rahaa sitä maaliskuista reissua varten! I promise ♥
Kivaa keskiviikkoa,
työviikko on puolessa välissä 🙂
PS. pieni gallup; haluatteko huomenna toivepostausta lasten lelujen säilytyksestä 
vai biksukuntoon projektin päivitystä liikunnan ja ruokailujen kera? 🙂

tiistai 29. tammikuun 2013

Passé pink

Moikkamoi! 🙂

Kuulitteko aamulla, kun linnut visersi? Niin kauniisti, että toivo keväästä elää! Myös näiden keväisien kuvien myötä 🙂
Tiistaiaamuun kaksi kärpästä samalla iskulla; sisustushaastetta ja pinkkiä. Joka oli, tuli ja meni. On siis ihan passé. Long gone. Isoilla pinnoilla. Kuten siinä villashaalissa. Täällä Think pink-postauksessani vielä ihastelin tuota pinkkiä, mutta kuten silloin arvelinkin niin se ei tule olemaan meillä pitkäaikainen tehosteväri. Tuossa määrin. Joten villashaali jouti takaisin Lilian vaaleanpunaiseen valtakuntaan ja meillä tehostellaan tästä eteenpäin vain ripauksella pinkkiä. Esim. tulppaaneilla. Jotka onkin siitä ihan käteviä tehosteita värien suhteen, että ne tuppaavat kupsahtamaan tasaisin väliajoin. Sillain, että värikylläisyydessään valikoi taas seuraavalla kauppareissulla ostoskärryyn niitä tuttuja ja turvallisia valkoisia tulppaaneita 🙂 Ja tyydyn vain ihastelemaan pinkkiä ja muita ihania kevään piristevärejä teidän muiden kodeissa, jonne ne ihanasti sopiikin!
Törmäsin muuten taannoin passé pink -termiin englanninkielisessä muotilehdessä. Siinä sillä oli merkitys hailakan vaaleanpunaisesta, kuluneesta pinkistä. Vähän kuin pale pink ranskalaisittain 🙂 Mutta jos on pinkki passé niin onneksi on myös tiistaiaamu. Varsinainen tappotiistaiaamu. Huh. Tein tämän postauksen eilen illalla valmiiksi ja aamulla kuuden jälkeen, kun menin sitä muokkamaan niin koko teksti kuvineen hävisi taivaan tuuliin. Ja kiitos tuon automaattitallennuksen, sitä ei saanut palautettua. Postauskin oli yhtäkkiä passé 😀
Mutta sisustushaaste ei ole ihan vielä passé. Täältä löytyy sisustushaasteen ensimmäinen osa ja täältä toinen.  Nyt vuorossa tuo ensimmäinen postaus haasteesta, jossa tulee ilmetä joko tekstissä tai kuvissa seuraavat sanat/asiat:
sohva
sohvapöytä
valaisin
somistus
tekstiilit
Sohvathan meillä on nuo kaksi ja puoli vuotta samassa paikassa kököttäneet Ikean Kivikit. Ja tyytyväisiä olemme niihin olleet. Jos (ja toivottavasti kun) saan perintöpianon seuraavaan säilytyspaikkaan pois meiltä, tulee sohvatkin ainakin kokeilumielessä siirtymään niin, että tuo toinen sohva siirtyy nykyisen pianon eteen niin, että tulee vähän ”kulmasohva”meininki. Matto kiepsautetaan Bestån suuntaisesti ja tuohon Bestån ja lasipariovien väliin haaveilisin Kivikin divaanista tai nojatuolista. 
Annon lasivaasi pääsi huonekuusen ja taulun viereen tarjottimelle. Käytiin viime viikonloppuna Plantagenissa etsimässä oliivipuuta. Kolmas kerta toden sanoo, että saisinko sellaisen elämään paria kuukautta pidempään. Mutta Plantagenissa ei ollutkaan tällä kertaa oliivipuita. Mistäköhän sellaisen saisi? Nimittäin tuo huonekuusi alkaa omaan silmääni näyttämään hiukka liian jouluiselta 🙂
Mutta, nyt on aamun kahvipaussikin pian passé, joten takaisin työn touhuun. Ei ole enää montaa päivää niin saan nuo ihanat työkaverini takaisin aurinkolomalta Thaimaasta. Toivottavasti tuovat mukanaan hieman päivänsädettä tänne harmauteen 🙂
Tiistaiterkuin,
PS. Meinasi ihan unohtua; tuonne Huuto.net arvontaan on lisätty palkintolehtien joukkoon myös meitä sisustajia kiinnostava Glorian Koti ja oma henkilökohtainen keittiöraamattuni Glorian Ruoka & Viini. Sekä lisäksi Me Naiset ja Cosmopolitan. Joten pikapikaa osallistumaan arvontaan täällä! 🙂

maanantai 28. tammikuun 2013

DIY-kalenteri

Huomenta ihanaiset!! 

Uusi viikko, uudet kujeet 🙂 Tuolla FB:n puolella kerroinkin, että aloitin vihdosta viimein sen leikekirjaprojektin. Kiitos vain vinkeistä. Nyt on puolet sisustuslehdistä käyty läpi ja leikelty tärkeimmät ja ihanimmat jutut talteen (mikähän siinä muuten on, että leikkeitä on tullut todella vähän sisustuksen tiimoilta, mutta sitäkin enemmän herkullisia ruoka- ja leivonnaisreseptileikkeitä ;). Maalaisunelmat, ruokalehdet, joululehdet ja ulkomaalaiset sisustuslehdet saa jäädä. Niitä en raaski leikellä 🙂 Mutta tässä ennen kuin käväisen Tigerissä, jossa on kuulemma myytävänä juurikin sellaisia ihkuja ”nahka”kantisia leikekirjoja, käytin osan ihanista kuvista seinäkalenteriin. 
En yleensä ole tottunut käyttämään kalenteria; puhelimen kalenterissa on ehkä pari merkintää. Taskukalenteriin kirjoittelen ekan viikon ja sitten se jää. Mutta nyt, kun oon tulossa vissiin vanhaksi enkä muista ilman kalenteria miehen työreissuja tai lasten menoja, niin oli pakko kehitellä ratkaisu, jossa nuo tärkeät menot ovat kaikkien nähtävillä. Tosin rakkaan ulkomaantyöreissut pitää merkitä englanniksi, koska ovat kova pala varsinkin tuolle esikoiselle 


Jälleen kerran Pinterest auttoi pulassa etsijäänsä. Sieltä löytyy monenmonta ilmaista printattavaa kalenteripohjaa (free printable calendar) tälle vuodelle, mutta suurimmassa osassa hämäsi se, että viikot alkoivat jenkkityylisesti sunnuntaista. Mutta täällä (klik) oli juuri mun tarpeisiini sopiva kalenterin pohja, jonka sitten printtasin vähän paksummalle ja kiiltävämmälle paperille. Siinä ei juurikaan ole tilaa noiden päivien ympärillä romaaneiden kirjoitukseen, mutta ainahan voi käyttää jotain tähti-, pallo- tai neliösymbolia ja kirjoittaa kalenterin sivuun tai alaosaan. Ja sitä paitsi, tuohon kalenteriin mahtuu juurikin passelisti ylös nämä lasten aivat mahtavat letkautukset. Kuten Julian väite afrikkalaisten kaupankäynnin valuutasta 🙂

Ja hei, pahoitteluni näin julkisesti työkavereille; uusin Plaza ja siitä Tine K:n koti pääsi mun tammikuun ja helmikuun kalentereihin…so sorry. Tiedän, ettette ole vielä ehtineet ko.lehteä lukea, kun toin sen kotiin, mutta menen hetimiten ostamaan töihin tilalle sellaisen ei-leikellyn version 🙂
Enköhän mä ole vastedes hieman enemmän perillä missä päin maailmaa tai Suomea mies reissaa. Ei tarvitse sitten vaivihkaa kysellä aamulla, että niin, minnekäs olet laukkujesi kanssa matkalla. Voi olla, että mulla on valikoiva kuulo, sillä juuri nämä tälläiset asiat tuppaa jäämään unholaan. Annoin yhden säännön tämän koko perheen kalenterin suhteen; siihen kirjoitetaan vain mun mustalla ohutkärkisellä tussilla. Ja siihen kirjoitan vain minä! 🙂
Aikas täydeltä näyttää jo helmikuunkin kalenteri; siitä jäi puuttumaan kummitytön synttärit, kummipojan synttärit ja shoppailureissu Helsinkiin. Ja nämä kaikki tapahtumat ajoittuvat lauantai-päiviin. Onneksi on kuulkaas kalenteri niin pysyy menot hallinnassa 😀
Nyt otetaan hallintaan tuleva työpäivä ja katsotaan kiireellä työvaatteet (miksen mä katsonut niitä jo eilen?)…jotenkin tämä maanantaiaamun herätys meni ihan liian leppoisasti. Onkohan vuorossa ihan tappotiistaiaamu huomenna? Tyyntä myrskyn edellä?
Mukavaa maanantaita ja alkavaa viikkoa,
tästä se taas lähtee 🙂
PS. kiitos teille ihanille, jotka olette osallistuneet tuohon alla olevaan Huuto.net -arvontaan. 
Osallistumisaikaa on vielä viikko, joten te muut ei muuta kuin osallistumaan kipinkapin!