lauantai 26. syyskuun 2020

Elämä ottaa, elämä antaa

12

MOIKKA!

Ja hei morjens, millaiset kesäkelit näin syyskuun lopulla. Tänä aamuna, kun lähdimme laituriprojektiin puin kollarin päälle miehen kevytuntsikan. Eka lähti kevytuntsikka ja sit collegepaita. Lopulta kävin vaihtamaan bikinin yläosan päälle. Viime vuonna tähän aikaan uumoiltiin jo mökin talviteloille laittamisen kanssa, sillä yöpakkaset vaanivat nurkan takana. Nyt ei moisista ole vielä onneksi tietoa ja intiaanikesäkelit otetaan mieluusti vastaan.

Instagramin puolella aamun kuvassa pohdinkin sitä, kuinka elämä ottaa ja antaa. Viimeiset puoli vuotta ovat olleet hyvin poikkeavat siitä, mihin ollaan totututtu. Epävarmuus tulevasta on ollut läsnä päivittäin. Yhtäkkiä maailman valtasi pandemia, jollaiseen vissiin kukaan meistä ei ollut varautunut. Elämä ja sen ihana rytmi heitti häränpyllyä kertaheitolla.

Just kun oltiin luotu uudet rytmit ja hei oikeasti alettu nauttimaan siitä uudesta tavasta elää, elämä otti taas omansa. Itse olin saanut jo aiemmin tietää työhöni liittyvistä muutoksista ja yhtäkkiä miehen työkuviot menivät uusiksi. Ekat pari tuntia mietittiin, että mitäs nyt sitten. Oltiin jo vuosia aiemmin päätetty, että jos moinen tilanne tulee eteen, niin meidän perhe lähtee vähintään kolmeksi kuukaudeksi ulkomaille. Nyt se ei ollut mahdollista koronan takia. Siinä, missä uutisten saatuamme aamulla raivattiin hetken ajatuksiamme pommin jälkeen, avattiin sinä helteisenä kesäkuun iltana jo shamppanjapullo, kippisteltiin elämälle ja muutoksien tuomille mahdollisuuksille. Elämä otti osansa, mutta enemmän se on kyllä ottamisen jälkeen antanut. Toista tällaista loppukesää ja syksyä ei tule varmastikaan enää koskaan eteemme. Miltään kantilta katsottuna.

Tuntuu, että elämä on loppujen lopuksi aika sympaattinen; se ikään kuin paikkaa niitä ottamiaan asioita. Kesällä se antoi meille mielettömiä helteitä ja nyt mielettömän ruskan yhdistettynä intiaanikesän lämpöön. Enpä muista toista syksyä, että mökissä on voinut pitää läpi vetoa ilman, että tulee kylmä. Että oltaisiin voitu nauttia iltaruokaa kesähuoneessa ovien ollessa sepposen selällään 🙂

Just tämän takia mä rakastan elämää. Sitä, että se välillä ottaa osansa eikä päästä meitä helpolla. Ja kun vain malttaa odottaa, niin se kyllä antaa moninkertaisesti takaisin ottamansa ♥ Nyt paljuttelemaan ja sitten ilta-aurinkoa ihastelemaan uudelle terassille. Josko laittaisi nuotion pystyyn kalliorannalle ja pysähtyisi hetkeksi nauttimaan siitä, mikä elämässä on tärkeintä.

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

 


torstai 24. syyskuun 2020

Wholehearted woman

0

HEI IHANAT ♥

Mulla on ollut suuri kunnia ja etuoikeus oppia viimeisen parin vuoden aikana hurjasti uusia asioita. Tuntuu, että tämä oppimisen ilo ja halu on kyltymätön. Tietoa on tullut imettyä niin paljon, että olen joutunut opettelemaan keinot, joilla suodattaa se mulle merkityksellisin tieto tietotulvasta. Olen sen tyypin ihminen, että kun johonkin paneudun, niin teen sen 110%. Pidemmän aikaa fokukseni on ollut kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa, kuten tiedätte. Kaikille tuttu on se liikunnan, ravinnon ja levon pyhä kolminaisuus, mutta mua on enemmän kiinnostanut se kaikki muu siellä takana. Se, miten mielen hyvinvointi säätelee kokonaishyvinvointiamme.

Positiivisen psykan opintojen aikana tutustuin Brené Brownin Wholeheartedness-ajattelumalliin hyvinvoinnista. Millä keinoin ihminen pystyy elämään elämänsä aitona, täydestä sydämestä ja siten täysillä? Tajusin, että tuo on se, mihin itse olen pyrkinyt viimeisten viiden vuoden ajan. Miten pystyn olemaan rehellinen itselleni, hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja elämään sen mukaan? Englanninkielinen määritelmä tälle wholeheartedness-termille on:

”The capacity to engage in our lives with authenticity, cultivate courage and compassion, and embrace — not in that self-helpy, motivational-seminar way, but really, deeply, profoundly embrace — the imperfections of who we really are.”

Eli vapaasti käännettynä se tarkoittaa kykyämme elää elämämme aitoina, rohkeuttamme ja itsetuntoamme ruokkien, samalla kuin tunnistamme ja hyväksymme sen, että emme ole täydellisiä. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja toisaalta kaikki me olemme täydellisiä omalla tavallamme. Olennaista olisi osata päästää irti siitä ajatuksesta, että mietimme millaisia meidän kuuluisi olla. Sen sijaan tulisi keskittyä siihen, että keitä me todella olemme.

Ajatusmalliin liittyy kymmennen kohtaa, joiden avulla pystymme elämään täysillä, sydämestä. Vaikka sen riskinä on haavoittuvuus, johon sydämensä avaamalla itsensä altistaa.  Mutta siinä missä haavoittuvuutta on usein pidetty negatiivisena asiana, näkee Brown sen positiivisena asiana. Jotta pystyt elämään elämäsi täydellä sydämellä, pitää pystyä olemaan haavoittuvainen. Ajatusmallissa vaalitaan/ruokitaan kymmentä hyvinvointiimme vaikuttavaa asiaa, jotka saavutetaan päästämällä irti vastaavasti kymmenestä hyvinvointiamme haittaavasta asiasta/tavasta. Ja toisaalta taas vaalimalla tai ruokkimalla hyviä asioita, ne elämää rajoittavat asiat jäävät taka-alalle.

♥ Aitous (päästää irti siitä, mitä muut ajattelevat)
♥ Itsemyötätunto (päästää irti perfektionismista)
♥ Resilienssi (päästää irti voimattomuudesta)
♥ Kiitollisuus ja ilo (päästää irti pelosta)
♥ Intuitio ja usko (päästää irti varmuuden tarpeesta)
♥ Luovuus (päästää irti vertailusta)
♥ Leikki ja lepo (päästää irti uupumuksesta ja tehokkuudesta)
♥ Rauha ja tyyneys (päästää irti ahdistuksesta elämäntyylinä)
♥ Merkityksellinen työ (päästää irti ”pitäisi” -ajatuksesta)
♥ Nauru, laulu ja tanssi (päästää irti kontrollista)

Vaaliminen/ruokkiminen on jotain positiivisen luomista. Se vie sinut eteenpäin laittamalla airot veteen, jotta voit soutaa veneesi elämän merellä. Vapauttaminen/irti päästäminen on vastuksen poistamista. Se irrottaa ankkurit veneestäsi, jotta voit edistyä tehokkaasti soutaessasi. Luomatta positiivista et voi edetä matkallasi. Ja vapauttamatta sitä, mikä painaa sinua, edistymisesi on rajoitettua, hidasta ja tuskallista.

Teoriassa ihana ajatus, mutta mites käytäntö? Wholeheartedness on Brené Brownin mukaan kuin pohjantähti. Et ikinä saavuta sitä, mutta tiedät, kun olet kulkemassa oikeaan suuntaan. Mikäli kiinnostuitte tavoista, joilla toteuttaa tätä ajattelumallia, niin täältä löytyy jokaiseen kohtaan vielä selvennys ja harjoituksia.

Usein kuulee sanonnan, että helppoahan se on teoriassa ja näin se onkin. Mutta jos ei ole valmis tekemään hyvinvointinsa eteen töitä, ei tule mitään saavuttamaankaan. Hyvinvoinnin eteen asetetut tavoitteet pitäisi meillä kaikilla olla kuitenkin siellä prioriteettilistan kärjessä, sillä uskon, että kaikki olemme tietoisia siitä, mitä jää jäljelle, kun hyvinvoinnilla pelaa rulettia. Me ihmiset ollaan kokonaisuus, jossa on niin himskatin monta osaa. Ei ole aina helppoa pitää kaikista varaosista huolta, mutta jonkinlainen vuosihuolto olisi aina silloin tällöin paikallaan ja sen tsekkaus, että missä mennään ja mitä mulle oikeasti kuuluu – tiedättekö vuosihuolto sellaisen listan mukaan kuin autohuolloissakin on. Raksi ruutuun, kun tietty varaosa on huollettu/vaihdettu. Ja tämä vuosihuolto ei edes maksa mitään, paitsi ehkä vähän aikaamme ♥

Niin, että ei olisi hassumpi tavoite hyvinvoinnin suhteen tavoitella olotilaa ”Wholehearted woman/man/person”. Sen verran countrymusiikkivibat mulle tuosta termistä tulee, että oli pakko pukeutua rimpsudenimpaitaan. Stetsoninikin olisin laittanut päähäni, ellei se olisi paikassa jemma niiden mun Wranglereiden kanssa 🙂

KIVAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,

 


keskiviikko 23. syyskuun 2020

Suussa sulava & helppo puolukkapiirakka

4

HEISSUN!

Mä niin rakastan syksyä 🧡 Syksy on ainakin minulle extroverttina sellaista aikaa, että tulee kaivettua sisimmästään myös sitä introverttiyttä esiin. Sitä sellaista, joka miettii asioita hyvinkin paljon itsekseen. Muun muassa sitä, että mikä merkitys sillä on, kun luonto lakastuu ja menee tietynlaiseen horrokseen talven ajaksi. Mennäänkö me ihmisetkin tietynlailla horrokseen? Käperrytään kotisohville ja noustaan sieltä ensimmäisten keväisten auringonsäteiden nostattamana. Ihanaa! 🙂

Maistuuko teille muuten puolukat? Mulla on vähän sellainen kaksijakoinen suhde puolukkaan. Jos sellainen on mahdollinen. Välillä syön puolukoita maustamattoman jugurtin kanssa ja sitten taas toisinaan mietin, että mitäs himskattia – onko nää aina näin karvaita 😀

Rakastan puolukoita kuitenkin vispipuurossa ja leivonnassa. Sain vuosia sitten rakkaalta ystävältäni puolukkapiirakan ohjeen, johon ei tule pohjan lisäksi kuin puolukoita ja kinuskikastiketta. Tällä kertaa muokkasin reseptiä ja lisäsin siihen vaahtoutuvaa vaniljakastiketta sekä pari munaa. Ei kuulkaas lainkaan hassumpi tämäkään versio. Aikas jytkyn makea olisi ilma puolukoiden kirpeyttä.

Puolukkapiirakka

Pohja
muropohjapaketti pakastealtaasta

Täyte
200 g puolukoita
2 dl kinuskikastiketta
(2,5 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
2 munaa)

-sulata muropohja ja painele se piirakkavuoan pohjalle ja reunoille
-lisää puolukat pohjan päälle
-sekoita munat ja kastikkeet ja kaada puolukoiden päälle tai kaada pelkkä kinuskikastike puolukoiden päälle
-paista kiertoilmauunissa 175 asteessa uunin alatasolla noin 30 minuuttia
-anna jäähtyä kunnolla (täyte on höllyvää lämpimänä, mutta jähmettyy)

Olen muuten saanut muutamia viestejä siitä, kuinka kiva on ollut lukea lyhyempiäkin postauksia. Mullahan on ollut aina haasteena jaarittelu, mutta nyt kiireisinä aikoina tuosta on ollut pakko päästä eroon 😉 Joten lyhyemmillä postauksilla mennään aina välillä. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö jutun juuri olisi loppumassa – täällä ollaan ja asiaa olisi vaikku kuinka ja paljon  ♥

OIKEIN IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,


maanantai 21. syyskuun 2020

Arki-illan ihanuusruoka: Tacosalaatti

2

MOIKKAMOI MAANANTAI-ILTAAN 🙂

Oltiin tämä päivä etätoimistolla mökillä ja hei ei siitä pääse mihinkään – aivan hyytävän kylmä alkaa olemaan. Vaikka kaikki lämmityslaitteet oli päällä, niin jalkoihin veti niin paljon, että on vieläkin varpaat jäässä. Automatkalla kotiin mietin taas vaihteeksi (ruoka on aina mielessäni) meidän jääkaapin sisältöä ja sitä, että mitä tänään syötäisiin. Vasta huomen illalle olen tilannut viikkomaitokauppaostokset ja tälle illalle suunnittelemani ruoka syötiin eilen niin nahkoineen, ettei siitä riittänyt.

Muistin, että mulla jääkaapin alalokerossa olevan jauhelihaa ja ehkä myös jotain salaattitarpeita. Pari puolikuivaa tortillaa ja pari ruokalusikallista salsaa. Kevyt ranskankermapurkki, joka oli jo vähän iällään, mutta makutestin mukaan vielä ihan kuranttia. Texmex-tyyppinen salaatti valmistui käden käänteessä ja oli aikas raikas lisä näin maanantai-iltaan.

Texmex-salaatti

500 g naudan paistijauhelihaa
2-3 rkl tacosalsaa
2 tortillaa
oliivöljyä
salaattia (mulla oli kahta erilaista)
parsakaalia
kurkkua
tomaattia
paprikaa
punasipuli
(mustapapuja)
juustoraastetta
ranskankermaa
korianteria
tacomaustetta tai sen puuttuessa jauhelihan maustamiseen mausteita (paprikaa, chiliä, valkosipulia yms)

1. paista jauheliha ja mausta se kuivamausteilla ja salsalla
2. leikkaa tortillalätyt palasiksi ja paista niitä hetki oliiviöljytyllä paistinpannulla, laita uuniin kiertoilmalle 220 asteeseen 5-10 minuutiksi, kunnes ovat rapsakoituneet
3. kokoa tarjoiluastialle revitty salaatti, pienistellyt tomaatit, parsakaali, paprikat, punasipuli ja kurkut sekä tortillalastut
4. lisää jauheliha, juustoraaste ja ranskankerma
5. huiskuttele päälle kuivattua chiliä ja tuoretta korianteria

Ja hei jos sä muistat, niin lisää mustapavut jauhelihan sekaan. Mä unohdin ja mustapaputetra odotti aterian jälkeen avaamattomana keittiön työtasolla. Jaukkarin voi hienosti korvata esimerkiksi nyhtökauralla, härkäpapurouheella tai valmiilla lihasuikaleilla!

Aika hyvä maanantai-illan ruoka, etten sanoisi. Sellainen, että siitä riitti kolmelle nälkäiselle ja sille yhdellekin vielä jäi. Hälle, jota ei ole muuten kotona juuri sen jälkeen näkynyt, kun skootterin sai. Helpottaa kyllä kummasti elämää, kun ei tarvitse kuskailla kuin yhtä. Seuraavaksi tanssikuskauksiin ja sitten kuulkaa ajattelin mennä nukkumaan. En tiedä oliko se viikonlopun yliannostus joogasta vai mikä, mutta niin on rento olo, että menee jo ehkä hieman väsymyksenkin puolelle 😉

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


sunnuntai 20. syyskuun 2020

Toivepostaus: Miten äitiys on muuttanut minua?

0

HEI HELLUREI

ja suloista sunnuntai-iltapäivää ♥ Täällä nautitaan päiväruoan jälkeisestä koomasta sohvalla. Mikä siinä onkaan, että perunamuusia ei osaa syödä sopivaa määrää, vaan aina tulee syötyä liikaa. Lisäksi tyttöjen tekemät broileripyörykät currykastikkeella olivat niin hyviä, että myönnän syöneeni yli nälkätilanteen. Nyt vähän lepoa ja illalla parin tunnin kropan liikuttelua. 

Sain jo viime talvena postaustoiveen, jonka kieltämättä ehdin unohtaa tässä välissä. Viime viikon lopulla sen muistin ja jotenkin tuli olo, että nyt on hyvä hetki se toteuttaa. Miten äitiys on muuttanut minua? Ensimmäinen mieleen tullut ajatus oli, että ei mitenkään. Kunnes tajusin, että onhan se muuttanut minua aivan älyttömän paljon. Mutta pelkästään positiiviseen suuntaan.

Ne olettamukset, jotka mulla oli äitiydestä ennen äidiksi tuloa romuttui molempien syntymän ja koliikin myötä. Silloin rutiinit ja tarkat nukkuma-ajat oli ne, jotka helpottivat. Sekä lasta että vanhempia. Mutta sen jälkeen, kun vauvat alkoivat nukkumaan paremmin, luovuttiin tarkoista ajoista. Elämästä tuli jotenkin vapaampaa. Hetken taistelin tuota vastaan, sillä olinhan ajatellut etukäteen, että äitinä pidän kiinni rytmistä, niin ruoka- kuin unirytmistäkin.

Ennen äitiyttä olin jotenkin näin jälkikäteen ajateltuna liian perfektionisti. Suorittajakin osaltaan. Äitiys on saanut mun nutturan löystymään. Toki lasten ollessa leikki-iässä olin sillä tavalla perfektionisti, että siivosin lelut olkkarin lattialta tämän tästä ja pidin kodin siistinä. Mutta se oli osa sitä, että yksinkertaisesti viihdyin jo silloin siistissä kodissa. Lapsilla oli kyllä myös aina puhdasta päällä ja hiukset kammattuina, mutta sitäkään en kokenut suorittamiseksi, vaan ajattelin asian niin, että lasten on kivempi olla puhtaina.

Yhtäkkiä palaset on löytäneet kohdilleen ja arvot on muuttuneet siitä, mitä ne olivat aiemmin. Ja tämä on ihan sallittua ja luonnollista.  Ennen äitiyttä ajattelin, että musta tulee sellainen tiukkismutsi, joka pitää lapset herran huomassa 😀

Olen mä tiettyjen asioiden (kuten käytöstavat) suhteen edelleen tiukka, mutta muuten koen että äitiys on tuonut mulle sellaista rentoutta, josta en edes tiennyt ennen äidiksi tuloa. Mun mielestä hyvä esimerkki on se, että parikymppisenä eräs työkaverini sanoi mulle, että lyö päänsä vetoa, että musta tulee verotarkastaja. Kaiken piti olla niin viimeisen päälle prikulleen just eikä melki. Silloin ehkä otin hieman itseenikin tuosta työkaverin väitteestä, sillä pidin itseäni leppoisana. Äitiys on opettanut mulle sen, mitä on olla leppoisa ja rento. Miten elämä on siinä leikkimaton ympärillä eikä ole kiire nousta mihinkään.

Äitiys on opettanut mua elämään vielä enemmän hetkessä. Toki tälläkin hetkellä suunnittelen ja asetan tavoitteita, mutta ne eivät ole mulle vain päämäärä vaan enemmänkin nautin tästä matkasta. Ihan jokaisesta päivästä lasten kanssa. Jokaisesta nakellusta niskasta, tiuskaisusta ja hanakammin kiinni laitetusta ovesta. Äitiys on opettanut epäitsekkyyttä ja sen, miltä tuntuu kantaa huolta. Tuonut hurjan määrän vastuuta. Äitiys on herättänyt sen sisälläni olevan leijonaemon henkiin.

Kaiken kaikkiaan äitiys on tehnyt mulle hyvää. Vaikkei ihmisyyttäni määrittele äitiys, niin on se silti paras osa elämääni. Kaiken sen kannalta, mitä se on tuonut. Kuka sen minulle on suonut. Miten olen itse kasvanut ihmisenä äitiyden myötä ♥

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,


« Vanhemmat
Uudemmat »