lauantai 26. syyskuun 2020

Elämä ottaa, elämä antaa

MOIKKA!

Ja hei morjens, millaiset kesäkelit näin syyskuun lopulla. Tänä aamuna, kun lähdimme laituriprojektiin puin kollarin päälle miehen kevytuntsikan. Eka lähti kevytuntsikka ja sit collegepaita. Lopulta kävin vaihtamaan bikinin yläosan päälle. Viime vuonna tähän aikaan uumoiltiin jo mökin talviteloille laittamisen kanssa, sillä yöpakkaset vaanivat nurkan takana. Nyt ei moisista ole vielä onneksi tietoa ja intiaanikesäkelit otetaan mieluusti vastaan.

Instagramin puolella aamun kuvassa pohdinkin sitä, kuinka elämä ottaa ja antaa. Viimeiset puoli vuotta ovat olleet hyvin poikkeavat siitä, mihin ollaan totututtu. Epävarmuus tulevasta on ollut läsnä päivittäin. Yhtäkkiä maailman valtasi pandemia, jollaiseen vissiin kukaan meistä ei ollut varautunut. Elämä ja sen ihana rytmi heitti häränpyllyä kertaheitolla.

Just kun oltiin luotu uudet rytmit ja hei oikeasti alettu nauttimaan siitä uudesta tavasta elää, elämä otti taas omansa. Itse olin saanut jo aiemmin tietää työhöni liittyvistä muutoksista ja yhtäkkiä miehen työkuviot menivät uusiksi. Ekat pari tuntia mietittiin, että mitäs nyt sitten. Oltiin jo vuosia aiemmin päätetty, että jos moinen tilanne tulee eteen, niin meidän perhe lähtee vähintään kolmeksi kuukaudeksi ulkomaille. Nyt se ei ollut mahdollista koronan takia. Siinä, missä uutisten saatuamme aamulla raivattiin hetken ajatuksiamme pommin jälkeen, avattiin sinä helteisenä kesäkuun iltana jo shamppanjapullo, kippisteltiin elämälle ja muutoksien tuomille mahdollisuuksille. Elämä otti osansa, mutta enemmän se on kyllä ottamisen jälkeen antanut. Toista tällaista loppukesää ja syksyä ei tule varmastikaan enää koskaan eteemme. Miltään kantilta katsottuna.

Tuntuu, että elämä on loppujen lopuksi aika sympaattinen; se ikään kuin paikkaa niitä ottamiaan asioita. Kesällä se antoi meille mielettömiä helteitä ja nyt mielettömän ruskan yhdistettynä intiaanikesän lämpöön. Enpä muista toista syksyä, että mökissä on voinut pitää läpi vetoa ilman, että tulee kylmä. Että oltaisiin voitu nauttia iltaruokaa kesähuoneessa ovien ollessa sepposen selällään :)

Just tämän takia mä rakastan elämää. Sitä, että se välillä ottaa osansa eikä päästä meitä helpolla. Ja kun vain malttaa odottaa, niin se kyllä antaa moninkertaisesti takaisin ottamansa ♥ Nyt paljuttelemaan ja sitten ilta-aurinkoa ihastelemaan uudelle terassille. Josko laittaisi nuotion pystyyn kalliorannalle ja pysähtyisi hetkeksi nauttimaan siitä, mikä elämässä on tärkeintä.

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

 


12 Responses to “Elämä ottaa, elämä antaa”

  1. Avatar minna sanoo:

    miehesi siis jäi työttömäksi? miksei asioista voi puhua oikeilla nimillä

    • Maria Maria sanoo:

      Moi!

      Sen takia, koska mulla on oikeus kirjoittaa blogiini asiat niin kuin haluan 😉

      Kivaa iltaa sinne ❤️

  2. Avatar Riina sanoo:

    Hyvännäköinen terde! Aika aikaansa kutakin, ja jonkin loppu on aina jonkin alku 🧡

  3. Avatar Marita sanoo:

    Harvoin kommentoin, mut nyt täytyy, sillä just noin minäkin koen: Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi! Vai miten se menikään?

    • Maria Maria sanoo:

      Moi Marita

      ja ihana ”kuulla” sinusta pitkästä aikaa 😍

      Näin jotenkin se meni ☺️

      Suloista sunnuntaita!❤️

  4. Avatar Kirsi sanoo:

    Itse jäin työttömäksi juuri koronakriisin alkumetreillä, maaliskuun alussa. Välillä oli usko koetuksella, kaikki työkuviosuunnitelmat menivät järjestään metsään. Toisaalta osasin nauttia siitä odottamattomasta luppoajasta ja pystyin olemaan kotona enemmän läsnä koulujutuissa auteskellen. Kuinka ollakkaan… palaset lopahtivat paikalleen ja nyt olen

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Kirsi,

      tuo korona oli (tai on, sillä eihän se vielä ole ohi) kyllä monella tapaa iso kolaus monelle!
      Loppuosa kommentistasi jäi tulematta, mutta uskon, että viimeinen lause jatkui yhtä positiivisesti kuin se alkoikin ☺️

      Eli ihana kuulla, että siellä on palaset loksahtaneet paikoilleen 😍

      Suloista sunnuntain jatkoa ❤️

  5. Avatar Rierra sanoo:

    Jälleen kauniisti kirjoitettu, mutta olen kyllä taipuvainen minnan kannalle, potkuissa ei ole mitään häpeämistä. Edes tällaisessa maalailublogissa 😉 Nämä ajat ovat kaikella tapaa syvältä vaikka luonto onneksi tasii upeudellaan 🙏

    Vertaistuen kannalta calling spade a spade on aina paras vaihtoehto.
    Se ei vähennä sitä että osaa suhteuttaa vastoinkäymiset kuten te loistavasti tunnutte pystyvän. Ihailen jos ette yhtään panikoineet tai huolestuneet. Sehän tarkoittaa ettette myöskään jähmettyneet pelosta. <3

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Rierra

      ja ei suinkaan olekaan, mutta kun kyse ei ollut potkuista, vaan toisenlaisesta työhön liittyvästä muutoksesta ☺️ (josta meillä ei ole lupa sen tarkemmin puhua)

      Mutta joka toki vaikutti elämäämme niin, että ellei resilienssi olisi ollut vahva, niin sitä olisi helposti jäänyt junnaamaan paikoilleen ja tekemään kenties hätiköityjäkin päätöksiä.
      Nyt on hyvä olla näin ja elämä soljuu eteenpäin uudella tavalla 😍

      Suloista sunnuntaita sinne ❤️

  6. Avatar Anna sanoo:

    Pysäyttävän kauniita kuvia ja herkkä teksti. Hyvää syksyä <3

Kommentoi