Sain sekä ihanalta Esmeraldalta että ihanalta IMAGElta ihan supersiistin haasteen. Tai haaste oli siisti ja vielä superimpi oli tuo ohjelma, jolla tämä tehtiin. Chip it -ohjelma löytyy täältä. Kantsii käydä kokeilemassa. Mitään suuren suuria yllätyksiähän meidän kodin väripaleteista ei saatu aikaan; sitä mustaa, valkoista ja harmaata. Joista viimeistä enenevissä määrin näin syksyä kohden mentäessä. Eteisessä ja makuuhuoneessa on ripaus puunsävyjä (no löytyyhän niitä toki olkkaristakin, mutta ohjelma ei ihan niitä tunnistanut 😉 valkoisen, mustan ja harmaan lisäksi.

Väri-iloitteluksi kodissamme luetaan leikkokukat, joista tulee ripaus vihreää. En osaa olla kotona ilman leikkokukkia. Muistan jo opiskeluaikoinani kuluttaneeni opintotukia paikallisessa kukkakaupassa. Pieni opiskelijaboksi heräsi tuoreiden kukkien kautta eloon! Lisäksi välillä tulee niitä hetkiä, että kotiin eksyy ripaus pinkkiä (muuallekin kuin lastenhuoneisiin). Keltainen värinä on ollut jo hetken aikaa ruokatilassa (harmillisesti chippeihin en saanut oikeaa keltaista) tuossa sympaattisessa jakkarassa. Tosin ajattelin sutaista sen taas mustaksi/harmaaksi näin syksyn tullen. Paras tehosteväri tulee kynttilänvalosta; lämmin keltainen, joka saa ympärillään olevat värit hehkumaan tunnelmaa.

Tämän superkivan haasteen annan eteenpäin

(yritin vähän tehdä salapoliisityötä, että kenellä tämä ei vielä olisi, mutta

 sorry, jos tulee tuplana…):

Olkaahan hyvät arvon leidit 🙂

Nyt takaisin töiden pariin,

joten so long! Palailen jälleen kommentiboksiin illalla. 

Ja hei, FB:n puolella eilen vilauttelinkin työpisteen uutta ilmettä siellä kotona olkkarin nurkassa. Toivotaan, että tänä iltana olisi tarpeeksi valoa, jotta saataisiin huomiselle taas sisustuspostausta. Jos ei niin sitten tulee lehtikaalisipsien ohjetta. Tai sitten jotain ihan muuta 🙂

täällä sitä edelleen kyläillään – omassa kodissa nimittäin 🙂 Eihän tämä nyt enää tunnu siltä, että ollaan kyläilemässä, mutta alkuun tuntui. Vahvasti. Nyt koti alkaa tuntumaan kodilta (kiitos siivouksen ja tuoreiden kukkien) ja tutut vanhat nurkat kovin rakkaalta. Sohvannurkassa odottaa syysiltoja cozy corner ja jääkaappi on täynnä kotitekoista mustikkahilloa. Kynttilänjalat ja kynttilät odottavat osittain vielä kaapissa, mutta kyllä me jo eilen illalla kynttilöitä ja takkaa poltettiin. Illat alkavat olla aika pimeitä ja ”elokuisia”. 

Kuvissa samoja vanhoja kuvakulmia, joita täällä on nähty ah niin monasti aiemminkin. Huomaattekos, että meillä ei sisustus juurikaan muutu. Mitä sitä turhaa muuttamaan itselleen hyväksi kokemiaan ratkaisuja. Tyynynpäällisiä ja vilttejä tulee aika silloin tällöin ostettua, mutta pääosin mennään samoilla tekstiileilläkin vuodesta toiseen. Verhot vaihdoin silloin viime syksynä ensimmäisen kerran harmaisiin. Saas nähdä, miten tulevana syksynä käy…

Tämä syksy tuleekin olemaan vähän erilainen kuin viime syksy; viime syksynähän kotoilin neljä kuukautta ekaluokkalaisen kanssa. Muistelen, että perjantai menetti osin silloin merkityksensä. Nyt odotan työviikkoja ja sitä tunnetta, kun perjantaina kaartaa autolla kotiin, tyhjää kauppakassit, vaihtaa kotivaatteet ja alkaa valmistelemaan perjantai-illan herkkuruokia. Tänä perjantaina odotan eniten sitä, että mies palautuu golfkentältä ja päästään takaisin mökille. Tullaan sitten taas parin yön päästä kyläilemaan kotiin.

Ja hei, olettekos huomanneet, että kesä tulee takaisin? Uuuh. Viimeinen viikonloppu aikaa syventää rusketusrajoja ja uida niin, että merenneidon pyrstö alkaa kasvamaan takalistosta 😉