tiistai 09. elokuun 2016

Kirpeän, makean ja kinuskin liitto / Taivaallinen punaherukkapiiras

HEIPPAHEI,

tiedättekö, että tämän päivän aikana olen oppinut, että kiire voi olla myös positiivista kiirettä. No juu, olenhan mä sen aiemminkin tiedostanut, mutta tänään olen oppinut tykkäämään positiivisesta kiireestä. Sellaisesta kiireestä, joka on aikaansaavaa kiirettä. Kyllä kuulkaas tapahtuu. Sellaisella rytinällä, että oksat pois. Kiireinen työpäivä ja kiireinen päivä täällä kotinurkissa. Kuntokartoituksen merkeissä. Mitään yllätyksiä ei onneksi mummulan laajamittaisesta kuntokartoituksesta löytynyt. Se oli tieto, että kellarissa tulee suorittaa ”pienimuotoisia” toimenpiteitä. Varmuuden varalta piikataan betonipinnat auki, lattiasta aina soraan asti. Salaojat tekisin myös samantien, jos osaisin ajaa kaivuria. Ja jos sellaisen kaivurin joku minulle toisi 😉 Oma kotimme meni myös heittämällä läpi kuntokartoituksesta, helpottaa myyntiä sitten, kun sen aika on.

Punaherukkapiirakka (4 of 13) Punaherukkapiirakka (6 of 13)Punaherukkapiirakka (2 of 13) Punaherukkapiirakka (8 of 13)Punaherukkapiirakka (1 of 13) Punaherukkapiirakka (9 of 13)Punaherukkapiirakka (5 of 13) Punaherukkapiirakka (12 of 13)

Mutta asiaan, en pysty vastustamaan kirpeän (tai olisiko oikea nimitys hapan?) ja makean liittoa. Siihen lisänä vielä kinuskinen vivahde niin avot. Mikäli ihmettelette, että mitähäh, ei tässä ole kinuskia, niin se kinuskinen vivahde tulee inkkarisokerin, voin ja spelttijauhojen pyhästä kolminaisuudesta. Kaiken maailman sokerittomat kokivat jälleen kolauksen. Jos sellaisella siis viikonloppuna olisin ollut. Lisäksi muistutin taas mieleeni, että mitä niistä punaviinimarjoista oikein kannattikaan tehdä. Marenkinen punaherukkapiiras on täällä blogissa vuonna 2013 esiintynytkin, joten jo on aika esiintyä uudelleen 🙂 Resepti on Olga Temosen keittokirjasta. Tein tämän muuten tällä kertaa irtopohjavuokaan ja täytteen tein tuplana.

PUNAHERUKKA-MARENKIPIIRAKKA

pohja
100 g voita
3/4 dl intiaanisokeria
1 luomumunan keltuainen
1,5 dl puolikarkeita spelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 dl maitoa

päälle
1 luomukannamunan valkuainen
3/4 dl sokeria
2,5 dl jäisiä punaviinimarjoja
0,5 tl vaniljasokeria

-sekoita pehmeä voi ja sokeri notkeaksi, lisää munankeltuainen huolellisesti vatkaten
-sekoita jauhojen joukkoon leivinjauhe ja lisää seos taikinaan vuorotellen maidon kanssa.
-levitä taikina voideltuun ja jauhotettuun, halkaisijaltaan 22 cm piirakkavuokaan.
-vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeri vähitellen koko ajan vatkaten, kunnes vaahto on kiiltävää. Sekoita vaahdon joukkoon jäiset marjat ja vaniljasokeri.
-levitä täyte pohjan päälle kahdella lusikalla nostellen.
-paista piirakkaa 175 asteessa 30-35 minuuttia.Punaherukkapiirakka (7 of 13)Punaherukkapiirakka (3 of 13)Punaherukkapiirakka (10 of 13)Punaherukkapiirakka (13 of 13)

HUOM! Antakaahan piiraan jäähtyä rauhassa. Meikämandoliinit söivät piirakan uunituoreena…malttamattomat 😀 Mutta nyt kohti muotiesitystä. Kävimme illasta tyttöjen kanssa kouluvaateostoksilla ja lupasin istua catwalkin eturivissä. Taputtaa hienoille käännöksille ja päästää suustani ”aah ja ooh” -ihasteluja. Kullannuput ovat kasvaneet kesän aikana taas niin, että sai päivittää housuja ihan huolella. Paidoissa onneksi oli kasvamisen varaa. Pienemmän osa on valitettavan usein se, että saa vaatteet käytettynä. Nyt oli kyllä niin aidosti onnellinen saadessaan parit uudet housut. ”Äiti nämä ovat ihan uudet!” ♥ Ai niin, piti harjoitella koulurytmiin siirtymistä ja kello on taas jo noin paljon. No, harjoitellaan huomen iltana. Vikana mahdollisena ennen koulun alkua 😉

TUNNELMALLISIN TIISTAI-ILTATERKUIN,

alle

PS. piirakka onnistuu myös ihan tavan sokerista ja vehnäjauhoista, kokeiltu on!


maanantai 08. elokuun 2016

Travel bucket list: Marrakech

Marrakech4MarrakechMarrakech1 Marrakech3 Marrakech52f81b2c3a7d4d2596a25df3e64e85931 (1)

kuvat lähteineen täällä

HEI HEI HELLUREI!

Maanantai, uusi viikko ja uudet kujeet aloitetaan matkailuhaaveiden merkeissä. Monesta asiasta olen valmis tinkimään, jotta pääsemme reissaamaan. Matkailu avartaa ja yhtäkään matkaa en ole katunut jälkeenpäin. En edes sitä v. 1997 ystäväni kanssa reissattua Alanyan matkaa ja niitä kahta päivää, kun makasimme ruokamyrkytyksen saaneina kivikovan sängyn pohjalla. Samanaikaista sähkökatkosta ja torakoiden rapinaa. Yhden tähden hotellissa, jossa piti olla ilmastointi. Ilmastoinnin virkaa toimitti viipperä katossa, joka ei kaiken kukkuraksi toiminut. Ulkona lämpöasteita taisi olla vähän yli 40, sisällä vielä enemmän. Vessa ei suostunut loppujen lopuksi vetämään ja sisäpuhelin ei toiminut. Kumpikaan ei kyennyt raahautumaan respaan valittamaan asiasta.

Ikimuistoisia reissuja on mahtunut näihin 40 vuoteen monta. Kovin kiitollinen olen niistä jokaisesta. Matkakuume vain kasvaa iän myötä, vaikka yllättäen jostain takavasemmalta on hiipinyt pieni lentopelko. En ajatellut kyllä antaa sille valtaa romuttaa haaveilujani. Aina silloin tällöin illan pimeinä tunteina matkustamme miehen kanssa ajatuksen voimalla. Kerromme toisillemme matkustushaaveista ja suunnittelemme tulevaa. Pienimuotoinen bucket list matkustuksen suhteen on suunnitteilla ja hyvä niin. Maailmassa on vielä monta kolkkaa, jossa haluaa käydä. Bucket listin ekaksi kohteeksi valikoitui Marrakech. Satuin katsomaan erään dokumentin parisen vuotta sitten Marokosta ja Marrakechista. Aluksi ajattelin, että huh, mikä elämänmeno. Kiire, autojen tööttäily, ihmisvilinät. Kunnes kuviin tuli niin älyttömän kaunis riad, marokkolainen talo sisäpihalla. Kuulin silmissäni äänet, tuoksutin tuoksut ja näin väriloiston. Silloin päätin, että tuollaiseen on vielä joskus päästävä. Tinkaamaan paikallisiin basaareihin ja illan hämärtyessä maistelemaan taginepadalla tehtyjä herkkuja kynttilänvaloon. Tallentamaan näkymiä kameralla. Voi juku, menisin muuten tuolla varmastikin ihan sekaisin, kun joka paikka olisi pakko kuvata 😀

Ainoa mitä mietimme on Marokon turvallisuus tänä päivänä. Toisaalta, tänä päivänä, jos puntti tutisee niin se voi sitä tehdä missä vain. Ennen tämän matkahaaveen toteuttamista täytyy tutustua Marrakechin turvallisuuteen. Varsinkin noiden kahden pellavapään myötä matkustamisen turvallisuus on noussut avaintekijäksi. Toisaalta haluamme heille opettaa, että ei tarvitse pelätä. Kaksipiippuinen juttu. Sen verran lentoja ja hotelleja tuossa bongailin, että häkellyin. Meidän perheeltä lennot ja erittäin hyvätasoinen hotelli viikoksi on vain 30% siitä mitä maksamme kahden viikon Thaimaan lomasta. Ja mikäli olen oikein tulkinnut, niin Marrakechin ravintolahinnatkaan eivät ole pilvissä.

Onko teillä matkahaaveita? Olisi kiva kuulla millaisia ja saada vinkkejä. Bucket list muuttuu ja kohteet vaihtuvat. Senpä takia uusia ideoita otetaan vastaan 🙂 Jos siellä ruudun toisella puolella on Marrakechin kävijöitä, niin mielellämme luemme myös kokemuksia!

OIKEIN IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle


sunnuntai 07. elokuun 2016

Pienet, rakkaat kesätyttöni mun

Mygirls (1 of 14) Mygirls (7 of 14) Mygirls (4 of 14) Mygirls (14 of 14) Mygirls (3 of 14) Mygirls (12 of 14) Mygirls (2 of 14) Mygirls (10 of 14) Mygirls (9 of 14) Mygirls (8 of 14) Mygirls (5 of 14) Mygirls (11 of 14)Mygirls (13 of 14)

MOIMOI!

Tänä viikonloppuna, jälleen kerran, sydämeni on pakahtunut. Se on pakahtunut lasten kikatuksesta, syliin änkeävästä pikkuisesta, spontaanisti halin antavasta kultakutrista, ehdoitta rakkautta tunnustavasta kullannupusta ja pienestä juuri nukahtaneen kädestä kaulan ympärillä, jota ei olisi yön tullen halunnut ottaa pois. Jo isoja, mutta silti niin kovin pieniä. Koetellaan rajoja, mutta kaivataan syliä. Saatetaan tiuskahtaa, mutta pyydetään heti anteeksi. Kaivataan aikaa ystävien kanssa, mutta palataan aina illan tullen kotiin.

Sydämeni on myös pakahtunut surusta. Surusta, kun tiedän, että kaikki eivät näe ja tunne sitä rakkautta. Jotkut kuitenkin haluaisivat palavasti kokea ne pienet sormet omien sormiensa ympärillä, mutta syystä tai toisesta eivät ole saaneet tätä haavetta toteen. Joillain taas olisi tähän mahdollisuus; olisi ne pienet sormet, jotka ottaisivat omasta sormesta kiinni, mutta aikuisen itsekkäät intressit ajavat ohi. Ei pystytä huolehtimaan lapsesta, sillä omasta itsestäkin huolehtiminen käy työstä.

Reilu 11 vuotta sitten aloitin elämänkoulun, joka on opettanut enemmän kuin mikään muu koulu tähän mennessä. Pääsykokeita tähän kouluun ei ollut, mutta helpolla sinne ei päästy sisään. Huolta ja epätoivoa oli ennen koulun alkamista. Koulun alettua huolta on ollut, mutta sitäkin enemmän onnentunnetta ja rakkautta. En käy tätä koulua yksin vaan sitä vastuuta on onneksi jakamassa toinen tasavertoinen vanhempi, opiskelijakollegani. Elämänkoulussa ei tunneta koeviikkoja. Pistokokeita sattuu eteemme aina silloin tällöin, päivittäin. Kaikki ne olemme tähän mennessä läpäisseet. Jotkut rimaa hipoen ja jotkut heittämällä. Nuo pikkuiset opettajamme ovat opettaneet meille enemmän kuin saattavat arvatakaan. Asettaneet tiellemme rasteja, joita ollaan yön pimeinä tunteina ratkottu. Valvottu ja aamulla herätty väsyneinä, mutta kirkkain ajatuksin.

Onko mitään kalliimpaa kuin omat lapset? Ei ole. Sen takia näen punaista, kun kuulen vanhempien huutavan lapsilleen. Puhuvan epäkunnioittavasti. Purkavan pahaa oloaan lapsiin. Ihan kuin se olisi meidän vanhempien etuoikeus toimia näin. Ei se kuulkaas ole. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole sellainen yli-ihminen, että ääntään korottamatta klaaraisi tämän elämänkoulun. Mutta jos ainakin yritettäisiin asettua hetkeksi sen lapsen kenkiin ja miettiä, miltä se tuntuu. Suojeluvaistoni on jälleen herännyt vahvempana kuin koskaan. Tiedän, että kasvu ei ole helppoa. Toinen saattaa olla ihan ulapalla kaikista muutoksista, niin henkisistä kuin fyysisistäkin. Tuntea sisällään jotain, jonka haluaa päästää kiukkuna ulos. Niinä hetkinä otan syliin ja silitän päätä. Joskus tämä toimii, joskus ei. Silloin annan aikaa. Aikaa pahalle ololle tulla pois. Hyvin pian sieltä myllertävän kuoren alta kuoriutuu taas se oma pikkuinen tyttöni. Se, jonka ansiosta olen, mikä olen. Se, jolle haluan sanoa, että olen maailman onnellisin äiti. Vaikka välillä vähän tyhmä olenkin 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle


perjantai 05. elokuun 2016

Fredagsmys

Fredagsmys (2 of 2)Fredagsmys (2 of 10)Fredagsmys (7 of 10)Fredagsmys (5 of 10)Fredagsmys (1 of 10) Fredagsmys (3 of 10) Fredagsmys (6 of 10) Fredagsmys (8 of 10) Fredagsmys (9 of 10) Fredagsmys (10 of 10) Fredagsmys (1 of 2) MOIKKAMOI!

Pitkästä pitkästä aikaa perjantaimyyssejä. Mukava työviikko takana ja supermukava viikonloppu edessä. Ei blogissa olla muuten vähään aikaan fredagsmys-postausta nähtykään. Eikä tämäkään nyt ole ihan se virallinen sellainen. Sellaiseen perinteiseen perjantaitunnelmaan ei ihan päästy, johon pääsee kotona, kun lyö sen tuulikaapin oven takanaan kiinni, laskee painavat kauppakassit käsistään eteisen lattialle, ottaa takin naulakkoon, vaihtaa kotivaatteet, sytyttelee kynttilät, laittaa musiikin soimaan ja alkaa hääräilemään keittiössä.

Mutta ei hassumpi perjantaitunnelma täällä saaressakaan ole. Sauna on kuulemma kohta valmis ja pikkuinen vesisade piristi hautovaa ilmaa. Kamala nälkä, totesi mies tänne päästyämme. Kerroin leipäsysteemeistä ja salaatista. Ehdotti, että voidaan sitten tarvittaessa heittää vielä Ärjy-Ripat kiukaalle 😀 Ei kuulemma enää tarvitse, sillä hyvin nuo leivät kera salaatin täyttivät. Salaatti oli sitä perinteistä parsakaalipekonisalaattia (ohje postauksen lopussa), omenalla raikastettuna. Leivät piti alunperin tehdä grillissä, mutta teinkin ne uunissa grillivastuksen alla.

GRILLATUT AVOKADOLEIVÄT
2:lle

4 maalaisleivän viipaletta
oliiviöljyä
1 avokado
8 kirsikkatomaattia
mozzarellaa
suolaa pippuria
balsamicoa
basilikaa

-sivele maalaisleivät öljyllä ja laita grillivastuksen alle (225 astetta) noin 3 minuutiksi tai kunnes rapeita
-ota uunista pois ja lado päälle avokadon siivut, kirsikkatomaatin puolikkaat ja revittyä mozzarellaa
-mausta suolalla ja pippurilla
-paista vielä uunissa noin 5 minuuttia
-ripsottele päälle balsamicoa ja basilikaa

*********

Helppoa ja hyvää! Hei, onko teidän mielestä kuvissa jotenkin sykyinen tunnelma? Ajattelin vain varmistaa, että näettekö tekin sen vai onko se meikäläisen näköhermojen syksyfiltteri mennyt jo päälle 😉 Nyt sinne saunaan. Palaan huomenna remppapostauksen kommentteihin ja muihinkin sellaisiin vastaamattomiin.

IHANAA VIIKONLOPPUA,

alle

EDIT:

PARSAKAALIPEKONISALAATTI

1 parsakaalin kukinnot pienisteltynä
8 suiroa uunissa kypsennettyä ja pienisteltyä pekonia
1 pesty ja pilkottu omena
rucolaa

kastike
2 rkl turkkilaista jugurttia
2 rkl kermaviiliä
suolaa
currya
sitruunamehua

-sekoita salaatin aineet keskenään
-sekoita kastikkeen aineet keskenään
-yhdista edellä mainitut 🙂
-anna tekeytä vähän aikaa jääkaapissa


torstai 04. elokuun 2016

Romanttisesti vintillä / 2.krs suunnitelma

HEI HEI HELLUREI,

don’t shoot the messenger, mut ilmassa tuoksuu syksy 😀 Viime yönä sai vetää peittoa kohti korvia pari kertaa, kun ikkunasta virtasi viileää ilmaa. Kyllä, mä tykkään. Vaikka elokuu onkin virallisesti kesäkuukausi, niin meillä katalogi-ihmisillä ajatukset ovat jo syksyssä. Vaikka kuinka hetkessä eletäänkin. Itse asiassa omat ajatukseni ovat jo joulussa ja siinä, että saadaanko remppa valmiiksi jouluksi. Tai lähinnä se, että pääsemmekö muuttamaan jouluksi. Ensi viikolla alkaa jotain konkreettista jo tapahtumaan. Kuntokartoitusta ja asiantuntevampien ihmisten kanssa neuvottelua siitä, mitä pystyy tekemään ja mitä on järkevintä tehdä, kustannustehokkaasti. Suunnitelmistani huolimatta olemme varautuneet siihen, että niihin tulee vielä muutoksia. Ja hyvä niin, ammattilaisilla on silmää ja tietotaitoa enemmän. Me annamme vain raamit sille, että miten me näemme asiat. Mitä kustakin kerroksesta tulisi löytyä. Yläkerrasta tulisi löytyä kolme makuuhuonetta, kylppäri, kodari ja vaatehuone. Vaikka kuinka ehdottelitte, että vanhempien makuuhuone olisi hyvä olla eri kerroksessa, niin siihen ei tässä talossa ole mahdollisuutta.

Ensin taas tuo arkkitehdin piirros 1960-luvun alusta. Yläkerta oli oma asuntonsa ja rappuset sinne menivät heti sisääntultaessa. Vuosien saatossa keittiöstä tuli minun huoneeni. Kun veljeni kanssa muutimme pois, niin vanhempien makuuhuone muutti tuohon olohuoneeseen ja keittiöstä tehtiin takkahuone. Takkahuoneesta on tällä hetkellä kulku ullakkotilaan tehtyyn saunaan ja pesuhuoneeseen. Harjakatto kätkee allensa matalaa huonekorkeutta molemmilla sivuilla (kuvissa ylä- ja alareunassa).

2krs

Ja sitten tuo suunnitelmamme (sorry harakanvarpaat kuvassa :D). Alunperin mietimme, että vähän pienennämme rappukäytävää, sillä se kahmaisee tällä hetkellä aika ison tilan. Mutta toisaalta, ei sitä tilaa nyt välttämättä lisää tarvitse. Sitäpaitsi, tykkään tuosta olemassa olevasta rappukäytävästä. Keskikerroksen aulasta (klik) lähtee portaat yläkertaan. Portaiden yläpäässä oikealla on tällä hetkellä reilun kokoinen vintti, josta pikkuisempi haluaa itselleen huoneen. Siitä saakin ihanan tunnelmallisen ”pesän”. Sisustuksenkin on jo miettinyt valmiiksi. Lautaseinää kuulemma 🙂 Tuossa ullakolle tulevassa huoneessa on matalassa päässä pari pientä ikkunaa. Joten pohdimme, että vissiin pitäisi puhkaista kapea ja korkea ikkuna esikoisen huoneeseen rajoittuvalle seinälle. Tai sitten rappukäytävään.

Eteisestä on kulku vanhempien makuuhuoneeseen, jossa suunnitelmissa on ottaa myös vinttitilaa käyttöön. Olemassa olevan takan tilalle haluan samantyylisen takan kuin meillä nyt (Jotul FS 84), hieman pienemmässä mittakaavassa vain. Makuuhuoneesta on käynti vaatesäilytystilaan, joka tehdään olemassa olevan ison pesuhuoneen tilalle. Olemassa olevaa wc:tä laajennetaan eteiseen, saunaan ja vaatehuoneeseen. Ovi tulee piirroksesta poiketen keskelle. Muistatteko, kun alunperin pohdin kodarin laittamista kellarikerrokseen? Päädyimme laittamaan pesutornin tänne yläkertaan. Näin se on lähellä vaatehuoltoa ja liinavaatekaappeja 🙂 Yläkerran kylppäriin tulee suihku sekä kaksi pesuallasta. Valaistukseen tulee kiinnittää huomiota, sillä täällä ei ole ikkunaa. Esikoisen huone on siis ainoa yläkerran huone, jossa ei tule rakenteellisia muutoksia. Remppa aloitetaan yläkerrasta!

Kaikki pinnat täytyy remontoida, sillä lattiaan 15 vuotta sitten isäni kanssa naputtelema parketti on armottoman kellastunut ja naarmuilla…hiomalla sen toki saisi, mutta kun tulee seinien kaatoja sun muita, niin parempi laittaa uusi lattia. Seinissä on osaltaan maalatut lasikuitukuviotapetit (apua, mitenköhän ne saa pois?) ja haluamme sileää seinäpintaa. Vaikka aika on mennyt huonejärjestelyitä puljatessa, niin kyllä sitä pikkuisen on jo ajatukset sisustuksenkin tasolla. Hämyistä vs. vaaleaa. Vanhaa vs. uutta. Aika paljon pohdittavaa. Kuitenkin olen sitä mieltä, että päädyimme mihin tahansa, niin aikaa tuon sisustuksen pintamateriaaleineen tulisi kestää! Senpä takia esimerkiksi se niin kovasti ihannoimani betonipinta kylppärissä taitaa jäädä haaveeksi. Kuten myös marokkolaislaatat. Ehkä mennään kuulkaas tylsästi mustilla, harmailla ja valkoisilla laatoilla. Ripauksella puuta. Lattiat muualla yläkerrassa hyvin vaaleaksi ja seiniin maalit. Niitä saa sitten sutia uuden väriseksi, kun siltä tuntuu.

IDkollaasi kollaasi kollaasi1

Kuvat lähteineen löytyvät Pinterest-kansioistani.

Saas nyt katsoa, mennäänkö romanttisesti vintillä teemalla vai toteutanko vihdosta viimein Kelly Hoppen  ”arvokkaasti vintillä” -tyylisen kokonaisuuden. Vai kenties jotain ihan muuta. Ehkä mennään Marian kotoisasti ja ajattomasti vintillä -teemalla, sillä tutulla ja turvallisella 😉 Onko teillä, arvon lukijaraati vinkkejä tai kommentteja suunnitelmaan? Sitä kun tulee sokeaksi omille mieltymyksilleen. Sen takia ulkopuolisen silmin katsottuna saattaa tulla niitä ahaa-elämyksiä. Ihan tyystin ei ainakaan kylppäriosastoa voida siirtää toisaalle, sillä raha. Lisäksi ajattelimme mennä ilman julkisivuun tehtäviä muutoksia.

Tänään töistä kotiin tullessamme tytöt hinkuivat kaupunkiin koulutarvikeostoksille ja kylläpäs taas piristi käydä ihmisten ilmoilla! Musta on kuoriutumassa cityihminen. Aikoinaan asuin neljä vuotta ihan keskellä kaupunkia ja sieltä pois muutettuani päätin, että kaupunkielämä on nyt nähty. Mutta näin pikkuisina ripauksina se menee 🙂 Hei, se olis muuten viikon parhaimman päivän aatto! Sen kunniaksi sauna päälle ja takkaankin voisi laittaa tulen. Nautitaan 

TORSTAITERKUIN,

alle

PS. kaunis kiitos vinkeistänne koirapostaukseen – jälleen kerran on pakko todeta, että mun blogilla on kyllä maailman parhaimmat lukijat 🙂