HEISSULIVEI!
Ihan ensiksi pitää kertoa, että olen suunnattoman onnellinen, että tekin innostuitte eilisestä hyvinvointipostauksesta. Meille tulee superkiva vuosi hyvinvoinnin ympärillä. Hyvinvointi ja terveys kun ovat ensteksi tärkeitä elämässä. Ainakin mun mielestäni. Sivusta olen seurannut tuskaa, kun terveys viedään. Kahdelta rakkaimmalta ja tärkeimmältä. Olenkin pienessä päässäni miettinyt, että onko terveys osa hyvinvointia vai hyvinvointi osa terveyttä? Mitkä ovat termien oikeat määritteet? Voiko voida hyvin, vaikka ei olisi terve? Kaiken järjen mukaan kuitenkin voi olla terve, vaikkei voisi hyvin. Itse koen niin, että terveys on osa hyvinvointia. Hyvinvointi on laajempi osa, johon kuuluu niin henkinen kuin fyysinenkin hyvinvointi. Yhtenä palikkana hyvinvoinnissa on terveys. Kultaakin kalliimpi terveys. Asia, jota ei eurojackpot -voitolla osteta. 
Sivusta kahden rakkaan terveysongelmia seuratessani olen oppinut olemaan äärettömän onnellinen pienistä, mutta silti suurista jutuista. Asioista, jotka usein otetaan itsestäänselvyytenä. Jos jotain olen oppinut niin sen, ettei mitään tai ketään kannata ottaa itsestäänselvyytenä. Kunnes toisin todistetaan (ja toivottavasti koskaan ei todisteta) nautin niistä asioista, joihin olen kykeneväinen. Minulla on kaksi jalkaa, joilla kävellä. Minulla on sydän joka rakastaa ja tuntee. Pystyn puhumaan ja kertomaan mielipiteeni. Osaan keittää aamukahvit kahvinkeittimellä. Tiedän, miten hajuvesipullosta saa suihkautettua hajuvettä. Käteni tarttuu kahvikuppiin, kun annan aivoille signaalin näin tehdä. Muistan, miten kuoria perunat nakkisoppaan. Osaan vastata puhelimeen. Kroppani toimii ilman, että se on neljän tunnin ajan kytkettynä koneeseen kolme kertaa viikossa. Osaan pukea itse itseni. Kääntyä sängyssä. Minun ei tarvitse piikittää itseäni aamuin illoin. Osaan kirjoittaa. Pystyn lukemaan numeroita ja tekemään matemaattisia tehtäviä.
Saattaapi kuulostaa jonkun korvaan ehkä siltä, että sanahelinää. Kaikillahan meillä on esimerkiksi kyky osata pitää veistä ja haarukkaa oikein kädessä. Niinhän meillä on. Kunnes joku päivä tuo taito voidaan viedä yhtäkkiä pois. Osalla on onni, että pysyy opettelemaan uudelleen taidot. Osalla aika tähän loppuu kesken. Osa ei saa toivoa ollenkaan. Joten se terveys, sen eteen teen kaikkeni ja vaalin sitä viimeiseen hamaan asti. Kerroinkin instagramin puolella heränneeni tuossa yksi yö pitkästä aikaa migreeniin. Seuraavana päivänä, kun elämä alkoi voittamaan tuli taas arvostettua sitä, kun tuntee itsensä terveeksi. Eikä tässä vielä kaikki. Tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen suuntaan työterveyteen; korva kipeytyi aamupäivällä siihen malliin, että veikkaisin korvatulehdusta. Humahtelee ja kuumottaa kivun lisäksi. Eikä tässäkään vielä kaikki 😉 Parin päivän päästä on edessä piiiitkä lento (tästä lisää myöhemmin) ja lentäminen korvakipuisena tuntuu jokseenkin kivuliaalta. Joten wish me luck, jos on kyse korvatulehduksesta, niin toivotaan että lääkekuuri kerkiää auttamaan. Jos ei ole kyseessä korvatulehdus, niin sitten jään pähkäilemään, että mistä tuo johtuu…mikään ei ole terveyden suhteen piinallisempaa kuin pohtia, että mistä joku oire johtuu. Yleensä olen ollut se tyyppi, joka menee lääkäriin vasta pää kainalossa. Viime vuodet ovat opettaneet, että ei se nyt ole niin huono juttu käydä siellä lääkärissä välillä tsekkauttamassa, että kaikki on ok.
Lääkärireissun jälkeen vuorossa työilta. Jep, tänä iltana tietokone ei todellakaan mene kiinni klo 20.00, vaikka muuten tuossa tekemässäni lupauksessani olenkin pitäytynyt 😀 Lapset menevät serkuilleen yökylään ja miehellä on iltameno. Saan tehdä rästihommat rauhassa pois alta ennen talvilomaa. Ehkä kera punaviinilasillisen ja raakasuklaan. Huomenna luvassa laatuaikaa ihanan ystävän kanssa. Ystävän, jonka kanssa ollaan oltu paita ja peppu jo yli 25 vuoden ajan. Siitä huolimatta, että asutaankin tätä nykyä eri maissa eikä hirmuisen usein edes nähdäkään, niin silti juttu jatkuu aina siihen mihin se on viime kerralla jäänyt. Vaikka liikunta, lepo ja ravinto näyttelevätkin hyvinvoinnissa suurta osaa, niin ei sovi silti unohtaa ystävien merkitystä hyvinvointiin ♥ Nyt mä ja mun kaveri Kate tuossa taustalla toivotellaan teille
IHANAA ILTAA & HUIPPUKIVAA VIIKONLOPPUA,
PS. EDIT: ei onneksi ollut korvatulehdusta, vaan ärtynyt leukanivel. Mies on usein valittanut, että narskuttelen yöllä hampaita, joten pitää vähän relata 😉 Ja käydä hammaslääkärillä teettämässä purentakiskot!
HEI IHANAT!
