perjantai 24. helmikuun 2017

Perjantaiset

HEISSULIVEI!

Ihan ensiksi pitää kertoa, että olen suunnattoman onnellinen, että tekin innostuitte eilisestä hyvinvointipostauksesta. Meille tulee superkiva vuosi hyvinvoinnin ympärillä. Hyvinvointi ja terveys kun ovat ensteksi tärkeitä elämässä. Ainakin mun mielestäni. Sivusta olen seurannut tuskaa, kun terveys viedään. Kahdelta rakkaimmalta ja tärkeimmältä. Olenkin pienessä päässäni miettinyt, että onko terveys osa hyvinvointia vai hyvinvointi osa terveyttä? Mitkä ovat termien oikeat määritteet? Voiko voida hyvin, vaikka ei olisi terve? Kaiken järjen mukaan kuitenkin voi olla terve, vaikkei voisi hyvin. Itse koen niin, että terveys on osa hyvinvointia. Hyvinvointi on laajempi osa, johon kuuluu niin henkinen kuin fyysinenkin hyvinvointi. Yhtenä palikkana hyvinvoinnissa on terveys. Kultaakin kalliimpi terveys. Asia, jota ei eurojackpot -voitolla osteta.  Sivusta kahden rakkaan terveysongelmia seuratessani olen oppinut olemaan äärettömän onnellinen pienistä, mutta silti suurista jutuista. Asioista, jotka usein otetaan itsestäänselvyytenä. Jos jotain olen oppinut niin sen, ettei mitään tai ketään kannata ottaa itsestäänselvyytenä. Kunnes toisin todistetaan (ja toivottavasti koskaan ei todisteta) nautin niistä asioista, joihin olen kykeneväinen. Minulla on kaksi jalkaa, joilla kävellä. Minulla on sydän joka rakastaa ja tuntee. Pystyn puhumaan ja kertomaan mielipiteeni. Osaan keittää aamukahvit kahvinkeittimellä. Tiedän, miten hajuvesipullosta saa suihkautettua hajuvettä. Käteni tarttuu kahvikuppiin, kun annan aivoille signaalin näin tehdä. Muistan, miten kuoria perunat nakkisoppaan. Osaan vastata puhelimeen. Kroppani toimii ilman, että se on neljän tunnin ajan kytkettynä koneeseen kolme kertaa viikossa. Osaan pukea itse itseni. Kääntyä sängyssä. Minun ei tarvitse piikittää itseäni aamuin illoin. Osaan kirjoittaa. Pystyn lukemaan numeroita ja tekemään matemaattisia tehtäviä.

Saattaapi kuulostaa jonkun korvaan ehkä siltä, että sanahelinää. Kaikillahan meillä on esimerkiksi kyky osata pitää veistä ja haarukkaa oikein kädessä. Niinhän meillä on. Kunnes joku päivä tuo taito voidaan viedä yhtäkkiä pois. Osalla on onni, että pysyy opettelemaan uudelleen taidot. Osalla aika tähän loppuu kesken. Osa ei saa toivoa ollenkaan. Joten se terveys, sen eteen teen kaikkeni ja vaalin sitä viimeiseen hamaan asti. Kerroinkin instagramin puolella heränneeni tuossa yksi yö pitkästä aikaa migreeniin. Seuraavana päivänä, kun elämä alkoi voittamaan tuli taas arvostettua sitä, kun tuntee itsensä terveeksi. Eikä tässä vielä kaikki. Tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen suuntaan työterveyteen; korva kipeytyi aamupäivällä siihen malliin, että veikkaisin korvatulehdusta. Humahtelee ja kuumottaa kivun lisäksi. Eikä tässäkään vielä kaikki ;) Parin päivän päästä on edessä piiiitkä lento (tästä lisää myöhemmin) ja lentäminen korvakipuisena tuntuu jokseenkin kivuliaalta. Joten wish me luck, jos on kyse korvatulehduksesta, niin toivotaan että lääkekuuri kerkiää auttamaan. Jos ei ole kyseessä korvatulehdus, niin sitten jään pähkäilemään, että mistä tuo johtuu…mikään ei ole terveyden suhteen piinallisempaa kuin pohtia, että mistä joku oire johtuu. Yleensä olen ollut se tyyppi, joka menee lääkäriin vasta pää kainalossa. Viime vuodet ovat opettaneet, että ei se nyt ole niin huono juttu käydä siellä lääkärissä välillä tsekkauttamassa, että kaikki on ok.

Lääkärireissun jälkeen vuorossa työilta. Jep, tänä iltana tietokone ei todellakaan mene kiinni klo 20.00, vaikka muuten tuossa tekemässäni lupauksessani olenkin pitäytynyt :D Lapset menevät serkuilleen yökylään ja miehellä on iltameno. Saan tehdä rästihommat rauhassa pois alta ennen talvilomaa. Ehkä kera punaviinilasillisen ja raakasuklaan. Huomenna luvassa laatuaikaa ihanan ystävän kanssa. Ystävän, jonka kanssa ollaan oltu paita ja peppu jo yli 25 vuoden ajan. Siitä huolimatta, että asutaankin tätä nykyä eri maissa eikä hirmuisen usein edes nähdäkään, niin silti juttu jatkuu aina siihen mihin se on viime kerralla jäänyt. Vaikka liikunta, lepo ja ravinto näyttelevätkin hyvinvoinnissa suurta osaa, niin ei sovi silti unohtaa ystävien merkitystä hyvinvointiin ♥ Nyt mä ja mun kaveri Kate tuossa taustalla toivotellaan teille 

IHANAA ILTAA & HUIPPUKIVAA VIIKONLOPPUA,

PS. EDIT: ei onneksi ollut korvatulehdusta, vaan ärtynyt leukanivel. Mies on usein valittanut, että narskuttelen yöllä hampaita, joten pitää vähän relata ;) Ja käydä hammaslääkärillä teettämässä purentakiskot!


6 Responses to “Perjantaiset”

  1. Avatar Sari sanoo:

    Iltoja! Voi kuule Maria, tekstin sisältö ei todellakaan ollut sanahelinää. Mieki oon viime vuosina tajunnut/ymmärtänyt/sisäistänyt että juurikin ne arkipäiväiset asiat joiden luule olevan ”automaattisia”, ovatkin niitä joista täytyy osata olla kiitollinen. Niiden isompien rinnalla :-)
    Rentouttavaa ja nautinnollista viikonloppua siulle!

    • Maria Maria sanoo:

      Hei huomenta Sari!

      No ihana kuulla <3, jotenkin noin kun ne laittoin alas "paperille", niin helposti itselle tuli sellainen olo, että voipi sanahelinältä kuulostaa :D

      Sehän siinä onkin, että just ne automaattiset asiat tulee otettua liian usein itsestäänselvyyksinä. Vaikkei ne niitä kaikille olekaan.

      Ihanaa viikonloppua sinnekin, täällä oli just aivan mieletön auringonnousu <3

  2. Avatar Sari Riekkola sanoo:

    Hyvä kirjoitus Maria, terveys on kyllä kaikki kaikessa, eikä sitä lottovoitoillakaan ostella. Jokainen päivä on lahja ja arjen pienistä iloista pitää nauttia.

    Nautitaan ja eletään hetkessä, ihaninta viikonloppua sinne <3

    • Maria Maria sanoo:

      Huomenta huomenta Sari

      ja kiitos <3

      Just niin, siinä vaiheessa kun viedään terveys (vakava sairaus),niin ei se lottopottikaan toisi toivoa. Ehkä elämänlaatua hetkeksi parantaisi, mutta ei muuta. Joten nautitaan joka hetkestä :)

      Ihanaista viikonloppua myös sinne pohjoisiin <3
      PS. ei ollut korvatulehdusta (onneksi!) vaan leukanivelessä jotain jumitusta, kun narskuttelen yöllä hampaita...seuraava osoite loman jälkeen hammaslääkäri :D

  3. Avatar Sonja sanoo:

    Hei Maria:)pitkästä aikaa…
    Joka sana niin totta! itse olen samoilla linjoilla kanssasi. Terveydestä lähtee kaikki. Koetan myös itse pitää huolta terveydestäni syömällä paremmin, nukkumalla enemmän ja unohtamatta lisäravinteita ja olla armollinen itselle, aina ei jaksa olla superäiti ja onko edes pakko, välillä voi ja pitääkin hellittää. Makeanhimosta kun vain pääsisi eroon!

    Hyvää kevättä :))
    ps.luen joka päivä blogiasi… kiitos blogistasi <3

  4. Avatar Niina sanoo:

    ”Muista iloita” tauluun pitäisi ehdottomasti kirjoittaa tuo terveys. (Jos siis olisi sellainen taulu.-Ehkä teen sellaisen.) Se ei ole itsestäänselvyys kaikille. Ja siitä todellakin pitää olla kiitollinen. Jo pelkästään silloin kun flunssa kaataa sohvan pohjalle sitä miettii, että sitten kun olen taas terve teen sitä tai tätä tai tota. Esim. sitten aloitan sen juoksuharrastuksen. Tämä käy mielessä lähes aina flunssaisena, sillä astman takia keuhkot kärsivät flunssasta eniten ja hengästyttävä treeni vahvistaisi niitä. Ja onneksi flunssasta paranee ja pääsee toteuttamaan ne asiat, mitä kuumeessa tulee mietittyä. Vielä kun saisi itsestään tarpeeksi irti, että aloittaisi sen juoksemisen.. ;)

Kommentoi