maanantai 18. kesäkuun 2018

Hän täyttää tänään kaksi vuotta ♥

18

Elämämme ilo. Sylihauva. Itsepäinen. Hurmaava. Vahtikoira. Leppoisa lötköttelijä. Komentelija. Kainalossa nukkuja. Hymyn korviin asti saava karvainen päivien sulostuttaja. Isoegoinen, mutta pienikokoinen. Saunakaveri. Pörröinen paketti. Nautiskelija. Hepuliheikki. Ihmisrakas. Välillä hieman arka. Pötkylä. Sammakkoasennossa nukkuva. Reviiritietoinen. Töpseliturpa. Nöpönenä nuuskuttelija. Rasavilli. Kaikessa mukana oleva. Seurakoira isolla ässällä. Meidän Toby täyttää tänään jo kaksi vuotta ♥

En ole aiemmin ollut koiraihminen, vaan kissaihminen. En ole ennen Tobya ymmärtänyt, kuinka paljon koirat tuovat elämään sisältöä. Miten noin pikkuinen Luojan luoma voi olla jollekin koko elämä. Miten meistä neljästä, meidän perheestä on tullut hänelle koko elämä. Sanonta ”se on vaan koira” saa ainakin omat karvani pystyyn. Ei se ole vain koira – se on meidän perheenjäsen. Sillä…tai hänellä on muuten nyt asiaa:

”Terve pitkästä aikaa! Suonette anteeks, että kuononi on vähän roskainen ja kuontaloni muutenkin vähän tällainen. Tää on lomaluukkini ja tuo ihmisäippä tuli hakeen mut kuvauksiin tuolta varvikon keskeltä, kun mä madagasgarilaisen hiirikoiran luonteen mukaisesti yritin metsästää hiiriä pää pusikossa. Vietän juhlapäivääni matkoilla. Eli mökillä. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, ettenkö ottaisi vastaan lahjoja. Ne voi lähettää venerannasta tuulen mukana tänne saareen. Kaarnaveneen mukana nakit ja muut herkut kulkeutuvat kyllä perille. Mulla on ollut varsin vauhdikkaita mökkipäiviä. Ensin naapurimökkiin tuli kolme koiraa, joita mun on pitänyt vahtia oikein urakalla. Eivät tainneet tietää, että tää saari on mun reviiriä. Ei se kuulemma ole, sain kuulla. Olen ollut sellainen kilometrin pitkän narun päässä, etten lähde räksyttämään niille mun uusille koirakavereille. Kävin vähän leikkimässä niiden kanssa, mutta ne oli jo niin kalkkiksia, etteivät innostuneet juoksuleikeistä.

Sen lisäksi mulla oli täällä saaressa synttäreitten kunniaksi vieraita. Viisi ihan outoa tyyppiä tuli mua onnitteleen. Voitteko kuvitella. Ne rapsutteli mua ja kaikkee. Pääsin yhden syliinkin. Mutta ne ei kyllä onnitellut. Ehkä ne unohti. Pääasiassa ne vietti aikaa tuon ihmisäidin kanssa keittiössä ja sit ne söi hiiiiirveen pitään. Sit kun ne mun juhlat loppu ja ne lähti takaisin mantereelle sain varastettua pienen palan kalaa niitten juhlavieraitten jämistä. Eli oli niistä jotain hyötyäkin.

No joo, mä jatkan nyt mun komeusunia. Antaa ton äippäihmisen hoidella tää juttu loppuun. Ollaan kuulolla! t.Toby”

Eli meillä vietetään tänään synttäreitä. Synttäreitten kunniaksi herkutellaan, halitellaan, pusutellaan ja heitellään palloa. Illalla lähdetään kaupunkiin, niin ehkä kurvataan hakemaan toiselle vielä uusi possu. Sellainen, joka vinkuu tasan viisi sekuntia, ennen kuin hän on sen listinyt. Possu numero 17 😉

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA!

 


sunnuntai 17. kesäkuun 2018

Mökkipuuhia ja koko perheen aurinkolasimuotia

4

*kaupallinen yhteistyö: Instrumentarium

SUNNUNTAI-ILTAA IHANAT!

Ja terkkuja täältä aurinkoiselta mökkisaarelta. Tämä päivä on otettu rennosti, auringosta turvallisesti nauttien. Lötkötelty laiturinnokassa ja käyty soutelemassa, lämmitetty saunaa ja syöty ulkosalla. Viime viikkojen aikana olemme saaneet nauttia auringonvalosta. Itse tosin olen huomannut, että siristellessäni auringolle olen myös kehitellyt itselleni aurinkoisina päivinä pienen päänsäryn. Päänsärkyä tai siristelyä ei ole onneksi esiintynyt sen jälkeen, kun pääsimme pari viikkoa sitten kaupallisen yhteistyön myötä Instrumentariumiin valitsemaan koko perheelle mieluisat aurinkolasit.

Lapsilla ei ole sitten vauvaiän ollut kunnollisia aurinkolaseja. Itselläni ei ole ikinä aiemmin ollut silmälasiliikkeen ammattilaisilta ostettuja aurinkolaseja. Mies on vannonut optikkoliikkeistä ostettujen aurinkolasien nimeen jo monta vuotta ja aina kertonut, että laadun aurinkolaseissa huomaa. Näin reilun viikon kokemuksen jälkeen en voi olla kuin samaa mieltä. Markettilaseilla olen mennyt tähän asti ja ero Instrumentariumista yhteistyön myötä saamiini laseihin on todellakin merkittävä. Uusien aurinkolasien avulla maailma näkyy lasien takaa terävänä, värit toistuvat kauniisti ja mikä parasta; enää ei tarvitse siristellä.

Auringon valo sisältää suuren määrän UV-säteilyä, jolle tulee altistuttua myös pilvisellä säälläkin. Varsinkin keväthangilla ja vesillä UV-säteily on erittäin voimakasta. Tämän takia silmät on tärkeä suojata aurinkolaseilla. Runsas UV-säteilylle altistuminen nopeuttaa myös harmaakaihin syntyä ja verkkokalvon rappeutumista. Näiden tietojen valossa olen erittäin onnellinen, että meidän perheen aurinkolasiasiat ovat nyt kunnossa!

Astelimme koulun päättäjäispäivänä meidän lähimpään Instrumentariumin liikkeeseen. Taitavan optikon avulla saimme valittua koko perheelle mieluisat aurinkolasit. Instrun valikoima oli varsin kattava ja jossain vaiheessa iski jo pieni paniikki, sillä kauniita ja itselle mieluisia aurinkolaseja oli niin paljon. Se, mitä peilikuva kertoi lasien istuvuudesta oli valinnan takana toki, mutta se miten aurinkolasit istuivat ja miten mukavilta ne tuntuivat taisi olla meillä kaikilla se päätöksenteon kannalta tärkein juttu.

Itse päädyin Guessin siroihin ja ajattoman näköisiin aurinkolaseihin, joista löytyy ruskeaa ja kultaa. Jossain valossa myös ripaus vaaleanpunaista. Ruskea liukuvärjätty linssi on omiaan autolla ajamiseen, mutta myös auringossa lukemiseen, sillä linssin vaaleamman alaosan ansiosta teksti näkyy selvästi. Ruskea linssi saa myös maailman näyttämään jotenkin lempeämmältä, lämpimämmältä. Linssit ovat myös ensimmäiset peilipintaiset, jotka omistan. Itse rakastan katsoa ihmisiä silmiin ja minua on suunnattomasti hämännyt, mikäli vastapuolella on peilipintaiset aurinkolasit 🙂 Sen takia usein ihmisille puhessani olen ottanut nämä lasit pois kasvoiltani. Jotta he näkevät silmäni. Mies päätyi ihaniin Ray-Banin Colonel -laseihin. Ne menevät niin kaupungissa kuin mökilläkin. Niin puvun kanssa kuin rennompien vaatteiden kanssa. Tykkään tuosta linssien hieman kulmikkaasta mallista!

Instrumentariumilla on laaja mallisto aurinkolaseja myös lapsille, mutta meillä isompi tytsy on jo sen verran iso, että hänelle löytyi sopivat Ray-Banin aurinkolasit aikuisten valikoimasta. Psst. nuo sopivat myös itselleni, mutta ei kerrota hänelle 😉 Pyöreät muodot ovat nyt kuuminta hottia aurinkolaseissa ja esikoisen Ray-Baneista tätä pyöreyttä löytyy. Pikkuisempi oli hieman väliinputoaja aurinkolasimarkkinoilla; lasten aurinkolasit olivat hänelle liian pieniä, kun taas aikuisten aurinkolasit olivat aavistuksen liian suuria. Mutta koska aurinkolasit saavat olla isot suojatakseen paremmin UV-säteilyltä, päätyi hän aikuisten malliston Carreran aurinkolaseihin. Niissä on ainakin vähän kasvun varaa. Lasten silmien suojaamisesta voitte lukea täältä lisää. Vielä lopuksi ammattitaitoinen optikko katsoi meidän kaikkien aurinkolasit läpi ja teki tarvittavat muutokset sankoihin ja nenätyynyjen asentoihin. Niin, että lasit istuvat päähän ja ovat mukavat pitää pidemmänkin aikaa! 

KEHYS- JA AURINKOLASITRENDIT 2018

Se, että tämän kevään ja kesän aurinkolasitrendeissä toistuu kehyksissä niin vahva muovi kuin kepeä metallikin näkyi hyvin Instrumentariumin aurinkolasihyllyillä. Valikoimaa oli jokaiseen lähtöön. Kehysten muotokielikin vaihtelee tänä kesänä futuristisesta menneiden vuosikymmenten klassikkoihin. Jokaiselle jotakin -sanonta kuvaisi mielestäni tämän kevään ja kesän aurinkolasimuotia! Väreinä toistuu vihreän eri sävyt sekä sorbettiset pastellisävyt, mutta myös kirkkaita värejä löytyy. Tänä kesänä saa todellakin leikkiä väreillä. Myös aurinkolaseissa! Lisäksi metallia ja muovia näkyy yhdistettävän samoissa kehyksissä.

Aurinkolaseissa mukavuus ja tyylikkyys ovat pitkään olleet toistensa poissulkevia. Tänä päivänä kuitenkin ei tarvitse enää tinkiä mukavuudesta ollakseen tyylikäs! Kehyksissä voi olla yhden värin sijaan montaa eri väriä, voi olla perinteisen kilpikonnakuvion sijaan mitä ihanimpia kuvioita, esimerkiksi Armanin kehyksessä on asfalttimainen pinta. Toisaalta aurinkolaseissa näyttäytyy vahvasti maalaisromanttiset kehykset, mutta myös urbaanin futuristiset kehykset. Vuosikymmenten kirjo ei ole aikoihin ollut näin inspiroiva!

Onko siellä ruudun toisella puolen aurinkolasiasiat kunnossa? Jos ei, niin nyt on hyvä aika hankkia laadukkaat lasit, jotka suojaavat sitä yhtä tärkeintä aistiamme. Nimittäin näköä. On onni nähdä elämän kaikki värikirjot ja ympärillä tapahtuvat asiat. Instumentariumissa on käynnissä alennuskampanja, jonka aikana kaikki aurinkolasit voimakkuuksilla tai ilman ovat -20% alennuksessa!

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,


perjantai 15. kesäkuun 2018

Mökkiterkkuja

12

HEISPULIHEI VAAN

ja terkkuja mökiltä! Mikä siinä onkaan, että työaamuina, kun kello soittaa kuudelta voisi nukkua vaikka kuinka pitkään. Tänä aamuna, kun miehen herätyskello herätti kukonlaulun aikaan olin tikkana valmis myös nousemaan. Hei ei sen näin pitänyt mennä! Siinä aikani kieriskelin ja sitten luin reilun pari tuntia (iso suositus Vera Valan uusimmalle!). En voinut nousta, ettei jaloissani nukkunut koira herää. Puoli yksitoista oli pakko antaa periksi ja nousta. No mutta, vaikkei nyt ihan kellon ympäri tullut nukuttua, niin olo on silti levännyt. Silmäpussitkin lienee jo vähän sulaneet.

Tälle päivälle oli suuria suunnitelmia; esikoisen kanssa päätettiin käydä jokainen mökin nurkka ja kaappi läpi huomisia ruokakuvauksia varten. Tähän mennessä (klo 14.35) ollaan käyty tasan takan päällinen läpi 😀 Onhan tässä vielä aikaa… Siinä missä oma rytmi ei ole ihan vielä loma-aikataulussa, on nuo meidän lapset omaksuneet kyllä kesälomarytmin. Tuossa ennen kahta alkoivat kyselemään aamupalan perään. Pyöräytin aamuisista kaurapuuron jämistä rieskoja. Miten ne ovatkin lämpiminä niin hyviä! Harmillisen usein kaurapuuron jämät joutavat kuitenkin roskikseen. Rieskat syntyvät kolmesta ainesosasta; kaurapuurosta, vehnäjauhosta ja yhdestä kananmunasta. Helppoa ja herkullista.

Huomisia ruokakuvauksia varten olen vähän suunnitellut kattausjuttuja. Vaikka katamme vasta yhdessä, niin olen miettinyt, että mitä luonnon antimia lautasliinoihin laitetaan ja arponut niiden viiden pöytäliinan välillä, jotka saareen toin. Saaressa kun on rajattu valikoima astioitakin (siis saman sarjan astioita), niin toin kotoa käsin ruokalautaset. Juomalaseja meillä taitaa olla just ja just sopiva määrä niin, että saadaan kaikille samaa sarjaa. Kattaukseen pääsevät kukat haetaan huomen aamulla mantereen puolelta. Luonto tarjoaa nyt parastaan ♥

Mutta nyt kommenttien kimppuun ja sitten on pakko tsekata, että muistinhan tuoda kaikki tarvittavat raaka-aineet ruoanlaittoon. Jos en, niin sitten pikainen pit stop mökkikaupunkiin, kunhan miehen työpäivä loppuu. Illemmalla sitten jalkapalloa ja saunaa, savustettua lohta ja uusia perunoita. Life’s good!

IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

PS. miltä näyttää teidän muiden mökkiläisten mustikkasato? Musta tuntuu, että kuivuus on tehnyt tehtävänsä; mustikan raakileita ei ole juuri nimeksikään…


torstai 14. kesäkuun 2018

Kahden euron sympaattinen kirppislöytö!

8

MOIKKA!

Tuolla IG-storyn puolella kerroinkin, että kesäloman eka päivä kului osin töissä 😀 Sellaistahan se on, tämä yrittäjän arki. En muista kesälomailleeni loman varsinaisessa merkityksessä sen jälkeen kun täytin 14 vuotta ja aloin olemaan kesät kesätöissä. Gradun palauttamisen jälkeen kesällä 2001 taisin olla tilanteessa, että lomailin liki koko kesän. Yksi kahden viikon työpätkä siihenkin sisältyi. Mutta silloin kun lomailin, niin lomailin ilman minkään sortin työvelvoitetta. En tosin valita, tämä on yksi niistä valinnoista, joista olen onnellinen. Se tietynlainen vapaus painaa vaakakupissa toisessa päässä. Toisessa päässä toki on nämä ”lomailut” ja muut velvoitteet. Sain Instagramin puolella viestiä, että miten blogin käy nyt kun lomailen. No kyllähän te tiedätte, että ei blogi lomaile. Postaustahti voi olla lomailevan bloggaajan vuoksi vähän sellainen hitaanlainen, mutta en mä täältä raaski pitää lomaa.

Meillä pienempi on siitä vielä niin ihana, että tykkää leikkiä. Teetti tuollaisen nallen Anaheimissa Build a Bear -liikkeessä ja nyt ollaan kovin metsästetty hälle vaatteita. Baby Bornin vaatteet sopivat just eikä melkein, mutta ovat aika arvokkaita. Eilen illalla käytiin pikaisesti kirppiksellä ja löydettiinkin nallukalle vaatteita pilkkahintaan. Itse tein myös muutamia löytöjä. Pari kannellista metallipurkkia 60 -luvulta, sellaisia sinivalkoisia, joissa ruskea kansi sekä kuvissa vilahteleva nahkainen pussukka.

Mulla on ollut lompakon korvikkeena By Malene Birgerin sellainen kännykkäkotelo, jossa on korteille tasku. Tuo kotelo on nyt aivan risana ja olen pitkään etsinyt vaihtoehtoa. Tuo symppis nahkapussukka sisältää myös vetoketjutaskun, jonne mahtuu ne tärkeimmät kortit. Kännykän lisäksi pussukkaan mahtuu huulikiilto ja puuteripaperit 🙂 Ja hei, eikös vyölaukut olekin nyt muotia? Tuon saa tarvittaessa pujotettua vyöllekin. Symppiksessä pikkupussukassa on yksi kosmeettinen haitta; tuollainen tummempi jälki. Pystyyköhän sitä mitenkään poistamaan nahasta? Tämä pussi ajaa loistavasti myös ”bag in bag” aseman. Mulla kun tuppaa olemaan suurin osa laukuista tuollaisia, joissa ei ole minkään sortin sisätaskuja tai muita.

Nyt mökkikassi (-kassit) pakaten. Mies ei vielä lomaile, mutta me tyttöjen kanssa lomaillaan mökiltä käsin seuraava viikko. Tiistaina on pakko tulla kaupunkiin ainakin käymään, sillä olen varannut siihen kampaajan. Me siirrytään todennäköisesti vaaleasta kesätukasta kohti sellaista rusehtavaa, mutta vaaleilla raidoilla piristettyä. Tuntuu, että hiukset tippuu päästä tämän vaalentamisen johdosta, joten vaalennuskierre pitää saada poikki 🙂 Mutta pidemmittä puheitta; ollaanhan kuulolla taas. Mikäli blogin puolella on hiljaisempaa, niin Instan puolella varmastikin tapahtuu!

TORSTAITERKKUSIN,

PS. palaan edellisen postauksen kommentteihin viimeistään huomenna, kiitos kaunis niistä ♥


tiistai 12. kesäkuun 2018

Kun elämä ei mene käsikirjoituksen mukaan

10

IDTIISTAI-ILTAA IHANAISET, NAURAVAISET

blogini lukijat ♥ Olen saanut jälleen teiltä ihanan paljon kommenteja, sähköposteja ja viestejä Instagramissa. Kiitos. Tuntuu, että jutuissani on ollut viime aikoina ollut samaistumispintaa. Varsinkin niille, jotka elävät elämässä vaikeita aikoja. On ollut ihan älyttömän ihana kuulla, että olen ollut jollekin se tuki ja turva surun keskellä. Vaikkemme tunnekaan muuta kuin ruudun välityksellä. Olen ollut ainakin yhdelle se ihminen, jonka ansiosta hän tietää siellä surun sumussa kulkiessaan, että elämä kirkastuu siitä vielä. Minulta on toivottu konkreettisia keinoja, miten selvitytyä elämästä silloin, kun on surua. Miten selvitä ajatuksesta, että elämä ei todellakaan mene käsikirjoituksen mukaan.

Ihan ensinnäkin pitää todeta, että mä olen 100% varma, että meillä jokaisella on elämässä käsikirjoitus. Joku on sen meidän puolestamme kirjoittanut. Me emme vain ole tietoisia siitä, mitä seuraava kappale tuo tullessaan. Edes siitä, mitä tapahtuu, kun käännät sivua. Silti olen sitäkin mieltä, että omilla toimillamme voimme vaikuttaa hyvin vahvasti siihen juoneen, joka käsikirjoituksen sisälle on meitä varten kirjoitettu. Kuitenkin vain tietyissä rajoissa. On ennalta kiveen hakatut asiat, nimittäin elämän alku ja elämän loppu. Se, miten tuon janan kulkee on itsestä kiinni. Leveästi, mahdollisimman paljon nähden ja kokien vai vähän kapeammalla skaalalla, mutta yhtälailla omalla tavallaan elämästä nauttien?

Tämän asian oivaltaminen on ollut itselläni se lähtökohta, mihin turvaudun. Sen ymmärtäminen, että vaikka kuinka taistelisimme vastaan, niin tietyt asiat vain tapahtuu. Toki aina kannattaa taistella. Mutta se, mihin asti se on tarpeellista, tulisi tiedostaa. Silloin on parempi luovuttaa. Jonkun suuremman edessä. Sopeutuminen. Se on elämässä elintärkeää. Sen tiedostaminen, että kaikki ei todellakaan mene aina niin kuin itse haluaa. Tässä kohtaa myös tietty epäitsekkyyden ripaus edesauttaa asiaa. Niin kuin ihan missä tahansa asiassa.

Jos nyt puhutaan surutyöstä, joka liittyy läheisten menettämiseen niin sen oivaltaminen, että elämä jatkuu on ollut itselläni kantava voima. Olisi ollut lohduttavaa kietoutua pitkäksi aikaa sinne suruhuntuun, mutta onneksi repäisin itseni irti. Niin itseni kuin lastenkin takia. Se on niin voimaannuttavaa tajuta, että on aika surulle (pitää antaa surulle aikaa!), mutta on myös se aika, kun on palattava normaaliin arkeen ja alettava iloitsemaan jälleen niistä elämän kivoista asioista.

Tähän liittyen olisi hyvä kasvattaa elämän ollessa siinä vaiheessa, kun kaikki on hyvin, sitä elämän nälkää. Sitä pohjatonta halua nähdä, kokea, tuntea. Täällä postauksessa, marraskuisena torstai-iltana kerroinkin, että vihdosta viimein suru on hälvennyt. Kiitos suunnattoman elämän nälän. Eipä tainnut tyttö tuolloin tietää, että käsikirjoituksessa oli kirjoitettu uutta murhetta ja surua vain viiden päivän päähän tuosta postauksesta. Silloin alkoi seitsemän kuukautta kestänyt taistelu äidin elämästä. Käsikirjoituksen loppu tuli selattua vahvassa tunnemyrskyssä läpi. Tuonkin kirjan kansien sulkemisen jälkeen onneksi löysin sen elämän nälän uudelleen. Välillä aina palasin tuohon brutaaliin loppuun käsikirjoituksessa ja käsittelin sitä omalla tavallani. Kun olin sen käsitellyt, oli käsikirjoitus aika nostaa hyllylle muiden elämän käsikirjoitusten kanssa. Todeta, että elämä on niin paljon suurempi kuin minä. Tai vaihtoehtoisesti todeta oman minuutensa pienuus ♥

En tiedä oliko näistä teille yhtään apua. Teille, ketkä siellä käsikirjoituksen surullisessa tai haastavassa osiossa tällä hetkellä seikkailette. Vailla tietoa seuraavista juonenkäänteistä. En osaa oikein muuta sanoa kuin että voimia. Hurjan paljon voimia ja kykyä nähdä vaikeiden aikojen tuolle puolelle. Mutta hei, elämässä on surua ja elämässä on iloa. Nyt ollaan pari postausta menty vähän syvällisissä ja ehkä surullisissakin merkeissä. Iskän lauantaisilla 70-vuotissynttäreillä (tai siis niillä, joilla olisi tuo upea luku tullut täyteen) oli varmastikin osuutta asiaan. Seuraavaksi vaihdetaan päälle se kepeämpi vaihde elämästä. Huomisen työtyöpäivän jälkeen kun alkaa puolentoista viikon loma. Ehkä sen aikana saadaan taas vähän sitä siirappista ja hunajaista tekstiäkin aikaiseksi. No jos ei tekstin muodossa, niin sitten ainakin leipomusten myötä 🙂

ILOISIA TIISTAITERKKUJA TOIVOTELLEN,

PS. ja niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, niin ”Se mikä ei tapa se vahvistaa”. Kun elämän käsikirjoitus ei menekään niin kuin on ajatellut, sitä oppii nöyrtymään. Sitä löytää myös itsestään vahvuuksia, joita ei varmasti olisi osannut kaivaa esiin ilman niitä vaikeuksia, joiden kautta pääsi voittoon.


« Vanhemmat
Uudemmat »