Blogitehtaalla on tehty taas töitä urakalla ja postauksia odottelee jonossa julkaisua. Postausideoita sikiää kuin sieniä sateella. Mikä siinä onkaan, että tämä joulunodotus on saanut työn tuottavuuden kasvamaan…olisikohan mahdollista aloittaa joulunodotus ensi vuonna vaikka jo elokuussa tai ihan viimeistään syyskuussa, kun hetkellisesti tuntuu että pimeys vie kaikki mehut? ;D
Koska on perjantai, niin sopii drinksutella heti aamusta, eikö? En ole juurikaan ollut aiemmin mocktailejen ystävä. Enkä kyllä liiemmin cocktailienkaan, sillä tuntuu että aika monet niistä ovat olleet sen verran makeita, että ovat tökänneet samantien. Tallinnassa ihanat sielunsiskot tutustuttivat mut omenamojitojen maailmaan. Ihanan hapan, olematta liian makea. Tykästyin heti. Poissa oli se ysäreiden sininen enkeli -efekti. Päätin alkaa ottamaan selvää eri cocktaileista. Drinksuista, joita voisi tehdä ihan kotioloissakin. Cocktailien suhteen meillä ei olla vielä kovin edistytty, ellei satunnaisis GT:tä oteta huomioon (eikä sekään ole kyllä edes cocktail), mutta mocktailien maailmaan olen pikkuhiljaa päässyt sisään.
Selasin tuossa Virpi Mikkosen Joulukirjaa ja siellä näin jouluisen mocktail-reseptin. Sen myötä tajusin, että mocktaileihin voi totta tosiaan käyttää hedelmiä ja muita aineksia soseuttamalla ne. Ei tarvitse aina mehustaa omppua tai inkivääriä ennen mocktailia. Se, että jätin omenat hieman rouheaksi toi itse asiassa mocktailiin kivaa rakennetta. Kuten myös granaattiomenan siemenet. Alkuperäinen resepti siis tuosta Joulukirjasta. Hiukka sitä tuunasin oman maun mukaan. Kuten tapanani on 🙂
Jouluinen mocktail 2:lle
2 pientä omenaa tai 1 iso omena 2 cm pätkä inkivääriä 2 tl Ceyloninkanelia* luomukookossokeria makeutukseen kivennäisvettä 1/4 granaattiomena jäämurskaa
-pese ja kuori omena sekä inkivääri
-sekoita omenat, inkiväärit, kaneli ja hunaja sauvasekoittimella sekaisin
-jaa kahteen lasiin ja kaada päälle kivennäisvettä
-lisää jäämurska ja granaattiomenan siemenet
Tekisi mieleni kokeilla kivennäisveden tilalla kuohuviiniä. Veikkaan, että se sopisi tähän drinksuun oikein hyvin. Pohjalle vielä luraus kanelin makuista kultahippujuomaa (sitä sellaista likööriä, jossa kultahippuja), niin jouluinen fiilis ja maku nousisi sfääreihin. Ah, ehkä viikonloppuna kokeilen 🙂
Mutta nyt drinksuttelut sikseen ja herättelemään pikkusia. Toinen heistä lähtee tänään töihin kanssani. Ota lapsi mukaan töihin -päivän aikana hän saa serkkujensa kanssa tutustua puolen päivän ajan työn tekemiseen. Leppoisasti. Aamukahville on tehtävälistalla joulutorttujen paistamista, mutta ehkä ehditään tuotantoon myös etikettaamaan muutama maalipurkki aamupäivän kuluessa. Perjantain kunniaksi lounaaksi nautitaan pitsaa, mites muutenkaan ♥
Olitko se sinä, keneltä varastin tunteja viikosta? Siitä kiireisestä viikosta, jossa muutenkin tuntuu, ettei aika riitä mihinkään? Oletko huomannut, että yhtäkkiä kiire painaa päälle ja täytyy tehdä työt tuplanopeudella? Jos näin tein, niin en tehnyt sitä tarkoituksella. Aikavaras, siksi en suostuisi ihan hevillä itseäni tituleeraamaan. Mutta tämä on kyllä mysteeri sinänsä. Mistä olen saanut viikkooni keskimäärin 15 ylimääräistä tuntia?
Miten minulla, jolla vielä reilu pari vuotta sitten arjen askareiden mahduttaminen työpäivien ulkopuolelle tuotti vaikeuksia, on yhtäkkiä aikaa. Laskin, että jostain minulle on suotu yhtäkkiä jopa 15 tuntia lisää aikaa viikkoon. Silti viikkoni koostuu seitsemästä vuorokaudesta ja sama aikajärjestelmä on käytössä kuin kaikilla muillakin. Käsittääkseni.
Mitä sitten tapahtui? Koira tapahtui. Koira, jonka turkki on sen ylpeys. Koira, joka vaatii energian purkamista lenkeillä. Koira, jonka kanssa tulee konttailtua lattialla ja heitettyä kumipossua. Minuuttitolkulla päivittäin. Tehtyä nuuskutteluharjoituksia. Tajusin tuossa yhtenä päivänä, että mulla menee koiran parissa noin 15 tuntia viikossa. Noin neljä tuntia turkinhoitoon, monta monituista tuntia lenkkeilyihin ja leikkeihin. Mistä ihmeestä mun kalenteriini ilmestyi yhtäkkiä kaikki tuo ylimääräinen aika? 🙂
Sillä koen, että en ole joutunut luopumaan mistään. Päinvastoin, ne muutkin askareet tuntuvat mahtuvan kalenteriini nyt paremmin. Voiko se vain olla sen ansiota, että tuo pieni karvainen otus on tuonut elämääni jotain, mistä en osannut edes haaveilla? Turkkiterapiaa nyt ainakin, mutta myös tietynlaista rytmiä ja järjestystä. Säännöllisyyttä ja rutiineja. Silti en ole joutunut kokonaan luopumana ex tempore -elämästä.
Jos multa olisi reilu pari vuotta sitten kysytty, että mistä asioista suostun luopumaan, jotta saisin kalenteriini 15 tuntia tyhjää tilaa viikottain, niin en olisi ehkä suostunut luopumaan mistään. Olisin vain pudistellut päätäni ja ollut sitä mieltä, että tyhjästä on paha nyhjästä. Tämä on siis taas osoitus siitä, että kun arjen organisoi, niin ei tunne käsitettä kiire. Kiire on korvien välissä, sanotaan.
ja ai vitsit! Aamulla koiran kanssa lenkillä fiilistelin tuota pikkupakkasta ja kuuraa. Pimeässä aamussa kuuran peittämä nurmikko kimalteli kuin timanttisateessa. Jos emme ole niin onnekkaita, että saamme lunta, niin olisimmepa edes niin onnekkaita, että saisimme nämä pikkupakkaset ja timanttipellot. Aurinko nousi Pyhäjärven takaa aivan oranssina ja järven päällä leijaili sumua. Maailma on niin kaunis ♥
Pidempään mukana olleet lukijat siellä ruutujen toisella puolella muistanevat sen, että tuppaan ostamaan itselleni joka joulu kirjalahjoja. Meillä äiti oli se, joka osti aina kirjoja ja viis veisasi mahdollisista e-kirjalahjoista. Kyllä kirjan pitää kirjan muodossa olla 😉 Tänä päivänä, kun kuuntelen kaikki kirjani BookBeatin kautta, taidan ostaa sen perinteisen Danielle Steelen myös sieltä. Mutta on kirjoja, joita haluan ostaa perinteisiä kirjoina. Näihin kuuluvat keittokirjat. Sellaiset, joita haluaa selata. Joissa on kenties tarinoitakin mukana. Voiko reseptejä sisältäviä kirjoja lukea? Kyllä voi, luottakaa muhun. Reseptit aukeavat ihan erilailla inspiroidakseen, kun niitä lueskelee. Vaikka reseptit löytyvät aika kattavasti nykyään netistä, niin silti keittokirjat ovat mun heikkouteni.
Tänä vuonna olen ollut kovin kiltti, jälleen kerran. Mikäli se mitataan itse itselleni ostamilla joululahjakirjoilla. Niitä nimittäin tupsahti postista eilen viisi kappaletta. Ja kaikki täynnä reseptejä. Jouluisia reseptejä, mutta myös sellaisia vuoden varrella tehtäviä ruokareseptejä. Ja koska olen nyt niin innostunut niistä smørrebrödeistä, niin ilokseni huomasin, että ostamistani kirjoista löytyy monen monta uutta reseptiä voileipien päällysiin. Nämä joululahjakirjat eroavat aiempien vuosien joululahjakirjoistani siinä, että näitä en paketoi kuusen alle. Ne pääsivät nimittäin samantien sohvapöydälle ja iltaisin niitä selailen sohvannurkassa. Ensin selailen, sitten kun on aikaa, luen. Sanasta sanaan. Katson kuvat ja fiilistelen.
Brontë Aurell: Scandikitchen Christmas; recipes and traditions from Scandinavia
Jouluisia perinteitä, sahramintuoksuisia ruokia. Ja nei, niitä voileipäreseptejä. Sekä reseptejä syötävistä lahjoista. Itselläni on aina vakaa aikomus tehdä syötäviä lahjoja, mutta viime aikoina on ollut vähän hiljaista syötävien lahjojen suhteen. Ehkä tänä vuonna korjaan asian?
Lisa Nieschlag, Lars Wentrup: New York Christmas; recipes and stories
Kirjan myötä kävelin pitkin New Yorkin katuja. Jouluisia New Yorkin katuja. Meillä oli tarkoitus tehdä tyttöjen reissu NYCiin joulukuussa, mutta se peruuntui. Tästä kirjasta ammennan kuitenkin joulumieltä ison omenan tyyliin, ihastelen Rockefeller Centerin joulukuusta ja isoja havukransseja ikkunoissa. Ja hei nuo reseptit…saako linnottautua loppuvuodeksi keittöön?
Trine Hahnemann: Scandinavian Christmas
Jouluisia brunssiherkkuja, coctaileja ja lounaita. Unohtamatta jouluisia dinnereitä. Paljon hyggeä ja lämpimiä juomia. Tässä kirjassa juhlitaan adventti alusta loppuun. Mukana myös suomalaista, nimittäin yhdenkin reseptin nimi on Open salmon sandwich on ruis bread!
Leila Lindholm: Leilan makea joulu
Tykkään Leilan kirjoista. Meillä tykkää kaikki perheen naiset, myös siis nuo pikkunaiset, Leilan kirjoista. Ja useasti niistä leivotaankin. Tämä jouluinen leivontakirja antaa silmänruokaa ja ah niin ihania reseptejä. Myös niitä helppoja, lasten kanssa toteutettavia reseptejä. Toki meillä tytöt ovat jo siinä iässä, että usein leipovat itsekseenkin, mutta mikään ei voita heidän kanssa yhdessä koettua leivontahetkeä. Ja mikä parasta, olen huomannut että varsinkin esikoinen seuraa äitinsä jalanjälkiä; ei se niin justiinsa ole määrien kanssa. Leipoi viime lauantaina ystävänsä kanssa browniestyyppisen levyn ilman reseptiä ja voi jösses miten hyvää se oli…tosin huomasin, että voi- ja sokeripaketti olivat tainneet kulua loppuun tuon myötä! 😀
Riikka Kantinkoski, Virpi Mikkonen: Joulukirja
Jouluna voi herkutella myös vähän terveellisemmin. Kuten todettua, niin balanssi elämässä on tärkeää. Itse vältän valkoista sokeria arjessa, mutta jouluna sokeria saa olla. Tämä kirja on täynnä hyvää tekeviä reseptejä ja ah niin ihania kuvia. Helppoja askarteluja ja mielenrauhaa. Tykkään rauhoittua tämän kirjan myötä. Siinä on jotain tuttua ja turvallista. Sellaista rehellistä ja rehtiä joulunviettoa. Ilman turhaa blingblingiä.
Onko siellä muita (joulu)keittokirjafanaatikkoja? Moni kyselee, että mistä saan inspiraation ruoanlaittoon ja resepteihin. Tuossa yllä luettelin viisi niistä monesta inspiraation lähteestäni. Eli jos haluatte kasvattaa ruoanlaittoinspiratzionea, niin suosittelen syventymään keittokirjoihin. Vaikka välillä tuntuu, että reseptit ovat liian pitkiä omaan makuunne, niin kyllä sieltä aina jotain vinkkejä mukaan tarttuu 🙂 Mitä enemmän näitä kirjoja olen nyt selaillut, niin sitä enemmän alan odottamaan niitä päiviä, kun saan viettää aikaa keittiössä. Tällä viikolla se ei vielä toteudu, mutta ensi viikolle yhdelle kotitoimistopäivälle olen suunnitellut leivontaprojektia. Reseptejä teille ja hyvää mieltä itselle ♥
mmmoikka ja hei ihanaa tiistaita! Eilinen tuli väännettyä exceleitä, tänään vuorossa taas kirjoituspuuhia. Huominen kuvaillaan. Saa olla jälleen kiitollinen vaihtelevasta viikko-ohjelmasta. Tuossa viikonloppuna, kun mies vastaili 33 kysymykseen musta, niin teki mieli itse vastata tuohon ”Millaiseen työhön et minua laittaisi?” -kysymykseen, että itse en itseäni laittaisi 08-16.00 monotoniseen työhön. Vaan musta tuntuu, että työn vaihtelevuus on just se, joka itselläni näyttelee suurta osaa työn mielekkyyden kannalta. Sopivasti aivotyöskentelyä, ripaus luovuutta, hurjasti haasteita ja osaltaan omaehtoinen aikataulu. Ne on ne jutut, mistä tykkään näissä töissäni. Jotka ovat kuitenkin kaksi ihan ääripäätä, mutta jotka kuitenkin tasapainottaa toisiaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Elämän balanssista aasinsiltana herkutteluun. Joka sekin on syytä pitää balanssissa. Kuukausi sitten valmistin aikamoisen määrän herkkuja pakkaseen. Pakkaslaatikkomme herkkuosastolla alkoi kuitenkin tuntumaan siltä, että käsi koskettaa tuota pikaa pussin pohjaa, joten oli pakko korjata tilanne asap ja tehdä sinne pakkaseen uusia herkkuja. Jos sokerisista makeisista puhutaan, niin fudge on yksi niistä herkuista, joista en yleensä kieltäydy. Sokerittomasti (lisätty valkoinen sokeri kuuluu tähän) kun arjessa pyrin elämään, niin arkiherkuiksi valmistin fudgeja, joissa sokeria ei ole. Mutta rasvaa kylläkin eli ei näitäkään sovi napsia ihan mielin määrin. Yksi pala kahvin kanssa tyrehdyttää kyllä oikein hyvin makeannälän.
-sekoita aineita blenderissä niin kauan, että saat koostumuksesta kuohkeaa ja vaahtomaista
-vuoraa leipävuoka (suorakaiteen muotoinen) leivinpaperilla ja lusikoi massa sen pohjalle
-laita pakkaseen noin puoleksi tunniksi ja leikkaa veitsellä paloiki
-ripottele päälle kanelia
Huom! Säilytä pakkasessa.
Saan hirmuisesti kyselyitä tuosta meidän blenderistä. Se on Wilfa ja on ajanut asiansa oikein hyvin. Tosin, nyt vihdosta viimein olen alkanut kaipaamaan hiljempaa ja tehokkaampaa laitetta. Esimerkiksi kookoshiutaleita ei jauhanut niin hienoksi, kuin mitä olisin halunnut. Lisäksi ääni on niin kova, että smoothien teon muun perheen vielä nukkuessa saa unohtaa. Tänään tosin tehosekoittimen ääni on ollut pientä; meillä on jyrätty etupihan kiveyksen pohjat sellaisella lätkällä. Tiedättekö sillä, joka tärisyttää koko talon ja saa tärykalvot soimaan?
Jep, onneksi nyt on hetken hiljaista, niin kuulee omat ajatuksensakin. Veikkaanpa, että kun jatkavat taas töitään ja jos omat työni sallivat, niin meillä on edessä koiran kanssa piiitkä iltapäivälenkki. Toinen raasu kun ei tunnu melulta löytävän mieluisaa nukkumapaikkaakaan ♥
Olen saanut kunnian toimia jo toista vuotta peräkkäin Lifen brändilähettiläänä. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa ja on osa tuota kunniatehtävääni. Näiden muutaman vuoden aikana olen oppinut ihan hirmuisesti itsestäni, luonnonmukaisemmasta hyvinvoinnista ja saanut matkaani eväät tulevaisuutta varten. Lielahden Life -liikkeen Maarit alan ammattilaisena on osannut vastata kiperiini kysymyksiini ja tällä hetkellä en näe yhtään syytä, miksi en suosisi luonnonmukaisempia tuotteita. Asetin itselleni ja hyvinvoinnilleni tälle vuodelle kolme tavoitetta, joista yksi oli se, että vuoden 2018 loppuun mennessä olen siirtynyt täysin käyttämään luonnonkosmetiikkaa niin ihonhoidossa, meikeissä kuin hiustenhoidossakin.
Näin kun vuotta ei ole enää paljoa jäljellä voin olla onnellinen siitä, että olen liki kaikilla osa-alueilla saavuttanut tuon tavoitteeni. Vuoden alussa käytin jo 100% luonnonkosmetiikkaa ihonhoidossa, mutta tämän vuoden aikana olen yrittänyt löytää myös meikkien ja hiustenhoidon saralta itselleni ne toimivimmat luonnontuotteet. Luonnonmukaiset ihonhoitotuotteet näyttelevät pääosaa myös omassa top 10 -suosikkilistassani. Listan koostaminen oli jokseenkin hankalaa, sillä olen löytänyt Lifen valikoimista niin monta itselleni ja omaa hyvinvointiani boostaavaa tuotetta. Aloitetaan ulkoisesti käytettävistä tuotteista ja katsastetaan sen jälkeen sisäisesti hyvinvointia buustaaviin tuotteisiin. Itse kun olen vahvasti sen kannalla, että kauneus lähtee sisältäpäin.
Evolve Organic Beauty Hyalorunihapposeerumi
Pitkään, aivan liian pitkään, olin siinä uskossa, että pintakuiva sekaihoni ei tarvitsisi kosteutusta. Että se kosteutus muka kosteuttaisi rasvoittuvaa ihoa liikaa. Käytin styrkkia alkoholipitoisia tuotteita iholleni, näin jälkeenpäin tajuten sen tehneen pelkästään hallaa. Iho yritti hätäpäissään kosteuttaa itse itseään. Evolven hyalorunihapposeerumista on tullut kasvojeni ihon paras ystävä. Ikääntyminen on väistämätöntä ja sen hyväksyn, mutta haluan tukea ikääntyvää ihoani kaikin mahdollisin tavoin. Lempeästi sen teen tällä superkosteuttavalla seerumilla, joka on tämän vuoden aikana madaltanut uurteita otsalta. Iho tuntuu kimmoisammalta ja ihon väri on huomattavasti tasaisempi. Suurimman muutoksen olen huomannut ihohuokosissa. Itselläni on aina ollut isohkot ihohuokoset ja teini-iän finnitaudin jälkeen ne eivät siitä oikein palautuneet, vaikka finnit lähtivät. Seerumin ansiosta ihohuokoiset ovat pienentyneet huomattavasti!
Viime talvena huomasin, että ihoni tarvitsee yöksi seerumin päälle myös lisäkosteutusta. Sitä toi Bee Venom -voide. Itselläni on ollut myös käytössä sarjan seerumi, joka sekin on ihana tuote. Bee Venomin vaikutus perustuu sen kykyyn tehostaa elimistön omaa kollageenin ja elastiinin tuotantoa. Tuote on ikäänkuin luonnon oma botox. Mutta ilman haitallisia aineita tai piikkejä. Voide tasoittaa ryppyjä ja sileyttää ihoa luonnollisesti sekä ravitsee ja uudistaa kudoksia. Ensimmäisten käyttökertojen jälkeen ihoani hieman punoitti ja pisteli, mutta lopulta ihoni tottui tuotteeseen. Aamulla käteen tuntuu yhtä siloinen iho kuin vauvan peppu 🙂 Kotimainen Puhdas+ Bee Venom voide sisältää Bee Venomin lisäksi tehoaineena hyaluronihappoa, joka on yksi ihon tärkeimmistä molekyyleistä ja se pystyy sitomaan itseensä tuhatkertaisesti oman painonsa verran vettä. Eli tuota superkosteuttajaa löytyy öisin iholtani niin seerumista kuin voiteestakin.
Ikääntyvä ihoni on kaivannut kirkkautta. Siitä on vuosien saatossa tullut sameampi. Ja kuten tuossa kerroin, niin hoidin sitä liian voimakkailla aineilla. Näin jälkeenpäin tekee pahaa ajatellakin niitä paljon kemikaaleja sisältäviä liian kuorivia naamioita ja kuorintavoiteita. Toki vieläkin käytän naamioita ja kuorintavoiteita, mutta luonnonmukaisia sellaisia. Alkuvuodesta sain testiin ihon puhdistukseen käytettävän ihmesienen. Sieniä löytyy moneen käyttötarkoitukseen, mutta itse valitsin ruusun terälehdistä tehdyn kasvojen pesusienen, joka hillitsee luonnollisesti talineliritystä ja syväpuhdistaa ihohuokoset. Niinä päivinä, kun en ole meikannut lainkaan puhdistan kasvot pelkällä sienellä. Muuten käytän sientä puhdistusvaahdon kanssa.
Olen aivan ihastunut Lifen Body & Soul -tuotesarjaan, josta löytyy ihoa hemmottelevia tuotteita. Muutaman tuotteen sarjasta ajattelin nostaa tähän top 10 -tuotelistaukseen, mutta suosittelen tutustumaan sarjaan kattavasti. Meillä on päivittäisessä käytössä sarjan käsisaippuat, käsirasvat, dödöt ja huulirasvat. Kuorin vartalon ihoni noin kerran viikkoon ja kun sen teen, ei ole yhden tuotteen voittanutta. Nimittän Life Body Scrub Citrus saa ihon ihanan pehmeäksi. Jopa kyynerpäät ja polvet. Hilseilevät sääretkin saavat kyytiä. Rub it in Body Scrub vartalonkuorinta ei sisällä luonnolle haitallisia mikromuoveja. Mikromuovien sijaan on käytetty oliivin kiviä, jotka hierovat ihoa hellästi. Aloe vera, kookosöljy ja kaakaovoi jättävät ihon pehmeäksi ja sileäksi. Plussaa myös virkistävästä sitruksen tuoksusta!
Spoil Your Skin -lukee tämän taivaallisen samettisen vartalovoiteen purkissa. Sitä se todellakin tekee…hemmottelee. Kuorinnan jälkeen iho on pehmeä, mutta se toki tarvitsee silti kosteutusta. Mantelintuoksuinen vartalovoide imeytyy nopeasti, mutta saa ihon tuntumaan niin ihanan pehmeältä. Voide sisältää manteliöljyä, aloe veraa, sheavoita ja muita kosteuttajia. Ja vaikka se tuoksuukin, niin tuoksu on ihanan mieto. Joskus ihoni herkityy vartalovoiteiden liiallisesta tuoksusta, mutta tästä luottotuotteestani iho tykkää. Tai pikimmin, tätä se janoaa!
Alunperin ajattelin tämän monikäyttöisen kauneusöljyn hoitavan vain ripsiäni, mutta tässä vuoden aikana olen tullut tulokseen, että tämähän käy myös kuiville kynsinauhoille ja kynsille, tuuheuttaa kulmakarvoja ja jopa kuiviin hiusten latvoihin olen sitä käyttänyt. Ripset ovat tummentuneet, kasvaneet ja tuuheutuneet. Levitän risiiniöljyä kuuriluontoisesti ripsien tyveen iltaisin kasvojen puhdistuksen jälkeen. Se on jännä, että vasta tänä vuonna olen tajunnut öljyjen merkityksen. Öljyt ovat tärkeitä ihonhoidossa, koska monet kosmetiikassa käytettävät ainesosat poistavat iholta kaiken öljyn tehden ihosta kuivan, elottoman ja värittömän. En tiedä teistä, mutta minulla ainakin kynsinauhat tuppaavat kuivumaan jo nyt, vaikkei ole edes pakkasta. Tätä ihanaa öljyä levitän kynsinauhoihin ja kynsiin ennen nukkumaanmenoa. Aamulla on pehmeät kynsinauhat ja kiiltävät kynnet!
Tämän kollageenijauheen myötä siirryimme listassa ulkoisista hyvinvointia tukevista tuotteista sisäisesti nautittaviin tuotteisiin. Ensimmäisenä siis tuote, jota olen nyt reilun vuoden verran syönyt. Nimittäin Skingain Beauty Booster. Muistatte varmasti keväisestä postauksesta, kun kerroin, että kollageenin tuotanto vähenee 25 -vuotiaana ja loppuu kokonaan 40 -vuotiaana. Iho veltostuu ilman kollageenia, sen takia tarvitsen apuja kollageenin muodostamisessa. Kollageenin tuotannossa C-vitamiini näyttelee suurta osaa. Skingain sisältää kollageenin lisäksi C-vitamiinia, joka edistää kehon omaa kollageenin tuotantoa. Olen huomannut, että kollageenituotannon väheneminen ei näy vain ihossani vaan myös nivelissäni, hiuksissani ja kynsissäni. Joten varsin monipuolinen tuo aamusmoothieen lisäämäni jauhe! Omaan silmääni ihoni on kimmoisampi, mutta olisi mielenkiintoista nähdä peilikuvan rinnalla oma kuvani ilman kollageenijauheen käyttöä. Veikkaan, että ero näkyisi selvästi!
Vaikka meillä pyritään syömään kalaa muutaman kerran viikossa ja syön avokadoja ja pähkinöitä, niin silti otan omega 3 -rasvahappoja myös purkista. Life Omega 3 70% on ensimmäinen tuote, josta en saa ikävää sivuoiretta; nimittäin kalanmakuisia röyhtäisyjä. Tiedän, ei kuulosta kovin hehkeältä 🙂 Mutta nyt asia on siis ratkaistu, joten ei syytä huoleen! Life Omega 3 70% on erittäin hyvin tiivistetty ja stabiili luonnollisessa muodossa oleva vahva kalaöljy. Raaka-aine on eettisesti ja ekologisesti puhtaalla tavalla tuotettu. Silloin vajaa pari vuotta sitten, kun aloin syömään Omega 3 -kapseleita huomasin ensimmäisenä muutoksen vartaloni ihossa ja hiuksissani. Rutikuivuus niistä alkoi pikkuhiljaa katoamaan.
Onnellisuus ja hyvinvointi lähtee suolistosta. Suolistoa on jopa verrattu aivoihin; jos suolisto ei ole kunnossa ei ihminen toimi normaalisti. Minulla ei ole ollut merkittäviä vatsaongelmia, mutta silti syön välillä Life Sporebioticiä kuuriluontoisesti viikon ajan. Päivittäin syön Life probiootteja, mutta aina silloin tällöin otan näitä kapseleita, joissa bakteerit ovat itiömuodossa. Itiöiden kyky selvitä toimintakykyisinä erilaisista olosuhteista on täysin omaa luokkaansa. Itiömuodossa bakteeri on ikään kuin horroksessa ja muodostaa suojakseen erittäin vahvan kuoren kalsiumista ja aminohapoista. Tämän suojakuoren ansiosta itiöt kestävät erinomaisesti olosuhteita, jotka tavallisesti heikentävät bakteerien elinvoimaisuutta: lämpötilanvaihteluita, pitkäaikaista säilytystä ja happamia olosuhteita (esim. mahahapot). Itiö ”tunnistaa” optimaaliset kosteus-, pH- ja lämpöolosuhteet, jolloin se sulattaa kuorensa ja aktivoituu. Eli pääsee perille asti sinne suolistoon ennen aktivoitumistaan.
Viimeisenä listassani, mutta ei suinkaan vähäisempänä, on tuote, jota olen käyttänyt pian parin vuoden ajan päivittäin. Vaikka syömmekin pääosin terveellisesti ja vitamiineja saan ravinnostakin, niin silti otan päivittäin MultiWoman -monivitamiinikapselin. Siinä vitamiinien ja kivennäisaineiden tukena on karpalo- ja parsakaaliuutteet sekä viinirypäleensiemenuute, jonka sisältämät antioksidantit ovat hyväksi esimerkiksi hiussuonten verenkierrolle. Jokainen monivitamiini sisältää 12 eri vitamiinia ja 8 kivennäisainetta, sekä kasviuutteita joiden luonnolliset tehoaineet mm. tukevat vitamiinien imeytymistä. En tiedä onko se osin tämän monivitamiinin sekä maitohappobakteerivalmisteiden ansiota, mutta olen ollut viimeisen vuoden kokolailla terveenä. Yleensä olen tottunut sairastamaan kausiflunssat, mutta nyt nekin on jääneet pois.
Itsestään ja hyvinvoinnistaan huolehtimisen pitäisi olla meillä kaikilla prioriteettilistan kärjessä. Ja kuten niin monta kertaa aiemminkin olen todennut, niin hyvinvointia ei napostella purkista. Vaan hyvinvointi on kokonaisuus, johon vaikuttaa hirmuisen moni osa-alue. Lisäravinteilla ja vitamiineilla toki pystyy tukemaan hyvinvointia, mutta ne eivät auta, ellei ole itse valmis ottamaan vastuuta hyvinvoinnistaan. Nukkumaan riittävästi, liikkumaan monipuolisesti ja syömään terveellisesti.
Hei, loppuun vielä muutama tärkeä tiedotus 🙂
♡ Life haluaa tarjota myös teille ihanille lukijoille mahdollisuuden hyvinvointiin. Sen kunniaksi saattetämän vuoden ajan alennusta 20% koodilla atmarias Lifen verkkokaupassa tai kivijalkaliikkeissä tehdyistä normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteista! ♡
♡ Lifessä on koko tämän viikon ajan Black Friday -kampanjointia, joka huipentuu perjantaina 23.11 Black Fridayn superpäivään! Joten kannattaa käydä paikan päällä tsekkaamassa huikeat alet! ♡
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Saan hirmuisesti kyselyitä tuosta meidän blenderistä. Se on Wilfa ja on ajanut asiansa oikein hyvin. Tosin, nyt vihdosta viimein olen alkanut kaipaamaan hiljempaa ja tehokkaampaa laitetta. Esimerkiksi kookoshiutaleita ei jauhanut niin hienoksi, kuin mitä olisin halunnut. Lisäksi ääni on niin kova, että smoothien teon muun perheen vielä nukkuessa saa unohtaa. Tänään tosin tehosekoittimen ääni on ollut pientä; meillä on jyrätty etupihan kiveyksen pohjat sellaisella lätkällä. Tiedättekö sillä, joka tärisyttää koko talon ja saa tärykalvot soimaan?
