sunnuntai 30. joulukuun 2018

Elämä ilman filttereitä

MOIKKULIMOI!

Toivottavasti siellä voidaan hyvin ja nautitaan näistä vuoden viimeisistä päivistä ♥ Elämä, tai ainakin lomailu, täällä Lapissa on kovin mutkatonta. Sellaista jotenkin yksinkertaisen karua. Rakastettavalla tavalla. Garderoobi koostuu muutamasta hassusta vaatekappaleesta. Hiukset eivät ole nähneet muotoilutuotteita eikä kasvot juuri meikkiä viikkoon. Ainut, mitä kaipaan on vanha kunnon Vitalis. Lähinnä se tuoksu. Nämä paukkupakkaspäivät kun muistuttavat niin kovin lapsuuden talvista. Just niistä ulkoilupäivistä, milloin äiti vuorasi meidän lasten posket Vitaliksella.

Näin viikon jälkeen herää jo ilman herätyskelloa. Kahdeksan jälkeen aamulla. Univelat on nyt kuitattu pois ja liekö sen ansiota, mutta elämä tuntuu kovin mutkattomalta. Kaikki soljuu omalla painollaan eteenpäin ja sitä nurkan takana odottavaa arkeakin on jo tullut hitusen ikävä. Tietäen, että arki on sitä elämän todellista suolaa. Sitä sellaista elämää, jota haluaisi oppia elämään myös mahdollisimman yksinkertaisesti. Mutkattomasti, kuten täälläkin.

Kun mieli on levännyt, niin sitä kiinnittää asioihin ihan erilailla huomiota. Tunturin laelta näkyvä maisema saa huokailemaan. Se on niin kaunis, että ei tarvitse filttereitä. Kuten ei elämä Lapissa muutenkaan. Kaikki on suoraviivaista ja leppoisaa. Konstailematonta. Hiihtoladulla ihmiset hymyilevät takaisin ja viikon aikana olen jo tutustunut vaikka kuinka moneen uuteen ihmiseen. Jäänyt suustani kiinni koirakkoja ohittaessani ja nauttinut kuulla Suomen kielen eri murteita. 

Olemme onnekkaita, sillä asumme maailman rikkaimmassa maassa. Enkä nyt puhu rahasta. Vaan meistä ihmisistä, erilaisen ihanista ihmisistä. Kielellisistä rikkauksista ja tuosta puhtaasta maisemasta, joka on sielunhoitoa parhaimmillaan

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

PS. kannoin järkkärin mukanani tänne pohjoiseen, mutta arvatkaas onko sitä montaa kertaa kaivettu laukusta? Jep, ei ole ollut tarvetta juurikaan. Ehkä sekin kertoo osaltaan siitä, mitä Lappi saa aikaan. Sitä ei edes vaadi itseltään kuvienkaan suhteen liikoja, vaan voi lasettaa menemään kännykkä taskussa ja räpsiä kuvia kun siltä tuntuu. Jos se puhelin ei ole sattumoisin tiltannut kylmyydestä. Elämä on ihanaa 🙂


perjantai 28. joulukuun 2018

Fredagsmys goes Lappi ★

HEPSKUKKUU IHANAT!

Se olisi kuulkaas nyt vuoro vuoden viimeisille perjantaimyysseille. Vuoden vimpan perjantain kunniaksi. Koska Lapissa ollaan, niin tänä iltana herkutellaan lappilaisilla (tai noh, ainakin enemmän lappityylisillä kuin kotona) herkuilla. Vaikken punaisen lihan ystävä kovin olekaan, niin poro maistuu. Tällä reissulla olen maistanut elämäni parhainta poronkäristystä eräänä iltana tuolla tunturin laella. Myös maailman parasta leipäjuustoa. Se oli marinoitu niin maukkaasti.

Ihan vastaavaa en osannut itse tehdä, mutta lähellä kuitenkin. Leipäjuuston kanssa marinadiin (öljy, yrtit, suola, vaalea balsamico) pääsi kirsikkatomaatteja sekä tuoretta basilikaa. Ei Lappia ilman rieskoja; Putaan Pullan rieskat ovat olleet suosikkejani pitkään ja yleensä olen kaurarieskoja roudannut kotiinkin pakkaseen asti. Niin täytyy tehdä tälläkin kertaa.

Perunarieskojen päälle pääsi sitruunalla ja tillillä maustettua smetanaa, graavilohta, mätiä ja punasipulia. Kaurarieskojen päälle sinapilla maustettua tuorejuustoa, poronleikettä, aurajuustoa ja rucolaa. Karpalot tai puolukat olisivat tuoneet pikantin maun näihin poroleipäsiin.

Koitin katsoa tuosta paikallisesta kaupasta sauvasekoitinta, mutta en löytänyt. Nyt eletään niitä vaiheita lomaa, kun mieli alkaa halajamaan kaikkea terveellistä. Aamuista vihersmoothieta ja hiihtolenkin jälkeistä banaanirahkasmoothieta.

Saatiin eilen illalla veljen perhe tuohon meidän omaan päätyyn mökkiä ja siirryttiin itse tänne vuokrapuolelle (jota siis vuokraamme Pyhähipun kautta). Tunnelmaa täälläkin mökissä on, vaikkei niitä omia tuttuja huonekaluja ja sisustusesineitä löydykään. Mutta kivasti sitä saa kotoisuutta aikaan muutamilla vilteillä, kynttilöillä ja jouluvaloilla 🙂

Tämä ilta, kuten kaikki illat täällä kuluvat lautapelien ja räväytysturnauksen merkeissä. Päiväni murmelina mukaisesti illat toistavat itseään ja päättyvät äänikirjan kuunteluun. Aamut alkavat aamupalan jälkeen kerraston ja toppavaatteiden päälle laittamisella. Onneksi näitä murmelipäiviä on vielä monta edessä 

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. muistanette varmaan, kun kerroin taannoin siitä karhupöydästäni, jonka luulin hukkuneen jonkun muuton yhteydessä? Se löytyi täältä Lapista. Hyvissä voimin 🙂

 


torstai 27. joulukuun 2018

Joulun välipäivien leffasuositukset



Kaupallinen yhteistyö: Viaplay


HEIPPAHEI IHANAT!

Ja joulun jälkeisiä terkkuja täältä tunturin juurelta; täältä missä pakkanen paukkuu poskesta hiukkasen nipistäen, missä päivän valoisin hetki kestää vain silmänräpäyksen ja missä kietoudutaan vilttien sisään pyjamissa nauttimaan jouluisista leffoista. Leffaeväitä unohtamatta. Kaupallisen yhteistyön myötä Viaplayn kanssa pääsin esittelemään teille omat suosikkini Viaplayn tarjonnasta.

Olemme tässä joulunpyhien aikana katsoneet enemmän elokuvia kuin koko vuonna yhteensä. Sellaisia koko perheen elokuvia. Piirrettyjä elokuvia  tai animaatioita tulee harvemmin katsottua, mutta jouluna ne kuuluvat asiaan. Arjessa elokuvien ja sarjojen katsominen on mulle erittäin tärkeä rentoutuskeino. Joulun aikaan leffan eteen rauhoittuminen tuntuu vielä enemmän luksukselta, sillä tietää, että kun yksi leffa loppuu, niin voi heti perään aloittaa toisen. Voiko olla mitään ihanampaa? Vaikka joulun välipäivät ajoittuvat tänä vuonna näin viikolle, niin silti suosittelen lämpimästi tällaista #VIAPLAYVIIKONLOPPU -tyylistä rentoutumista myös keskellä viikkoa, mikäli siihen suinkin on mahdollisuus.

Koko perheen kesken olemme kantaneet tarjottavat mökin olohuoneeseen ja rakentaneet sohvalle majan. Kylki kyljessä kyhnyttäneet ja katsoneet elokuvia, jotka ovat jatkaneet joulun fiilistä. Ensimmäisenä ja rakkaimpana meille kaikille Mikki Hiiri – Joulu Ankkalinnassa. Ostin tämän aikoinaan dvd:llä, kun esikoinen oli vajaan vuoden vanha. Muistan vieläkin, kun toinen rauhoittui sitterissään kuuntelemaan telkkarin ääniä, kun itse kahvikuppi kädessäni yritin virittäytyä sohvalla joulun tunnelmaan kaunista animaatiota katsellen. Joka ikinen vuosi sen jälkeen meillä virittäydyttiin tulevaan jouluun Mikki Hiiren ja ystävien seurassa.

Kunnes dvd -levy hukkui jonnekin. Pariin jouluun meillä ei ole tätä jouluklassikkoa katsottu sattuneesta syystä, mutta tämän joulun alla huomasin, että se löytyy Viaplayn valikoimista. Lapset osaavat jopa vuorosanat ulkoa tästä ihastuttavasta monia pikkuisia joulutarinoita sisältävästä hyvän tuulen elokuvasta 

Marras-joulukuussa Viaplayn valikoimiin tuli uutena Itse ilkimys -elokuvat (1-3). Pari ekaa olemme muistaakseni käyneet katsomassa leffassa, joten nyt oli tuon kolmannen vuoro. Koti- tai mökkisohvalta katsottuna. Harvoin sitä enää näin aikuisiällä jaksaa täysin keskittyä ns. lasten elokuviin, mutta Itse ilkimys saa kyllä meidät aikuisetkin istumaan aloilleen.

Jos tuo Mikki Hiiri – Joulu Ankkalinnassa on meidän perheen jouluklassikko, niin sitä monelle on kyllä Saiturin joulu -elokuvakin. Erittäin opettavainen tarina siitä, miten ahne Scrooge ymmärtää sen, mistä joulussa on kyse. Suosittelen ihan kaikille, paitsi en ehkä ihan perheen pienemmille. Uutuutena Viaplayssa julkaistiin loppuvuoden aikana myös Lemmikkien salainen elämä. Heh, se saa minut miettimään vain, että mitenkähän tuo meidän karvainen ystävä käyttäytyy kotona, kun yksin jää. Ihana hyvänmielen elokuva!

Myös miehen kanssa rakastamme katsoa kaksin elokuvia ja varsinkin sarjoihin koukutumme herkästi. Kerroinkin tuossa taannoin teille, että olemme katsoneet 110 jaksoa The Blacklistiä. Jäimme niin koukkuun tuohon sarjaan, että kun pitkä katseluputkemme loppui, tipuimme ikään kuin tyhjän päälle. Yksi parhaista joululahjoista tänä vuonna oli se, kun huomasin sarjan kuudennen tuotantokauden alkavan Viaplaylla 4.1. Voi kuulkaa, lasken tunteja siihen. Sen verran kova ikävä on jo rikollisnero Reddingtonia ja FBI-agentti Keeniä ja Ressleriä. Jos johonkin sarjaan haluatte koukuttua, niin sanokaa minun sanoneeni; tähän se käy vallan helposti 🙂

Niin ikään joululeffat Love Actually ja The Holiday kuuluvat jokavuotisiin jouluperinteisiin. Yleensä olen katsonut nuo joulun alla. Silloin kun mies on ollut työreissussa ja lapset ovat menneet jo nukkumaan. Lämmittänyt glögiä ja napostellut juustoja. Imenyt romantiikan nälkäisenä itseeni rakkautta ruudun välityksellä ja virittäytynyt joulutunnelmaan. Nämä kaksi leffaa sopivat myös loistavasti joulun jälkeiseen aikana. Näihin päiviin, kun haluaa vielä hetken pysyä siellä joulukuplassaan.

Silloin kun liki 17 vuotta sitten tapasimme tuon elämäni rakkauden kanssa olin sitä mieltä, että hänellä on varsin omalaatuinen leffamaku. Leffamaku, johon mahtui kaksi suosikkia. Toinen oli joku jääkiekkoleffa ja toinen joululeffa, jonka jok’ikisen vuorosanan tuo mieheni osaa ulkoa. Jos voisin, liittäisin tähän näytteen. Koska näytteen liittäminen ei onnistu, suosittelen teitä katsomaan Viaplaysta Joulupuu on kärvennetty -leffan. Pitkään olin sitä mieltä (ehkä juurikin niiden miehen vuorosananäytteiden takia ;), että en halua edes koko leffaa nähdä. Mutta hei, tästä on tullu yksi oma suosikkini myös. Älyttömän hauska elokuva! Vaikkei  Clark Griswoldin perheessä kaikki jouluna menekään niin sanotusti putkeen, niin joulufiilistä tämä leffa kyllä nostattaa mukavasti. 

Näiden ihanien leffojen parissa meillä on vietetty viime päivät. Välillä toki ollaan käyty koko perheen voimin laskettelemassa tai käyty miehen kanssa kaksin hiihtämässä. Tobyn kanssa kävelty pitkiä lenkkejä ja nautittu hiljaisuudesta. Arkinen kiire on jäänyt taakse ja sehän se loman tarkoituksena onkin. Meillä kaikilla on varmasti tiedossa ne itselle sopivimmat rentoutuskeinot, mutta lämpimästi suosittelen teille myös kunnon leffamaratonia rentoutuskeinona. 

Meillä ei ole täällä mökillä sellaista älytelkkaria, jossa itsessään löytyisi Viaplay-sovellus, joten olemme katselleet telkkarista leffoja kännykän kautta (HDMI-piuhan + adapterin kautta) tai sitten ihan vain kannettavalta.

Osataanko siellä ruudun toisella puolella rentoutua leffojen parissa? Suosittelen ainakin kokeilemaan tuota meille sopivaa rentoutuskeinoa ja  tutustumaan Viaplayn valikoimaan tarkemmin heidän nettisivuillaan. Meillä on tänä iltana listalla yksi Viaplayn uutuusleffoista eli I, Tonya -elokuva, joka kertoo kaikkien aikojen Olympia-skandaalista. Yhdistävänä tekijänä tässä on se, että me molemmat miehen kanssa asuttiin skandaalin tapahtuessa rapakon toisella puolella (skandaalin toinen osapuoli oli siitä ”kylästä”, jossa mies asui) ja seurattiin uutisista tapahtumien kulkua! Kumpikin omilla tahoillaan. Ja hei, tuntuu että siitä on ihan vain muutama vuosi. Mutta siitä on  jo 25 vuotta. Jep, paljon on vettä virrannut Atlantissa tuon jälkeen, mutta skandaalin käry on vieläkin ilmassa.

Viaplayn lahjakortti olisi muuten oiva lahjaidea, ei vain jouluna, vaan ympäri vuoden hänelle, joka tykkää rentoutua leffojen ja sarjojen äärellä. Niitä on ostettavissa K-kaupoista ja R-kioskeista! 🙂

LEPPOISIA JOULUN VÄLIPÄIVIÄ TOIVOTELLEN,

PS. seuratkaahan Instagramiani tänään illemmalla! Siellä nimittäin pärähtää käyntiin arvonta, jossa kolmen IG-seuraajan ja kommentoijan on mahdollisuus voittaa 2kk ilmaista katseluaikaa Viaplaylle!

 


keskiviikko 26. joulukuun 2018

Lapin taika

HEIPPAHEI IHANAT

ja mitä mainiointa tapaninpäivän iltaa! 🙂 Joulu oli jälleen tänä vuonna i-ha-na. Täynnä lautapelimatseja, ulkoilua, syömistä, rentoilua, joululeffoja ja päikkäreitä. Ja sitten vielä kaikki alusta. Repeatilla. Tänä vuonna laatikot onnistuivat yli odotusten ja en muista koska olisin syönyt kinkkua yhtä paljon kuin viimeisen parin päivän aikana. Siitä tuli niin mureaa.

Mutta se, mikä jälleen joulusta teki joulun on tämä Lapin taika. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus kokea se edes kerran elämässä. Itse olen jäänyt Lapin taian lumoihin. Se on ehkä mulle suotu geeneissä. Sangen kiitollinen olen näistä geeneistä ja onnekas, että meillä on mahdollisuus viettää täällä aikaa. Muistan silloin reilut 20 vuotta sitten, kun äiti ja iskä yhtäkkiä soittivat torstai-iltapäivänä ja pyysivät mua mukaan saman illan yöjunaan kohti Kemijärveä, empineeni ehkä muutaman sekunnin. Onneksi lähdin. Perjantaina kiersimme mökkejä ja tämän mökin kanssa kävi vielä niin, että kiinteistönvälittäjä oli merkinnyt esittelyn viikon päähän. Ajoimme mökin pihaan ja mietimme, mitä verhojen peittämien ikkunoiden takaa paljastuisi. Laitoimme auton jälleen perjantai-iltana yöjunaan kohti Tamperetta ja olimme kaikki sitä mieltä, että tämä on se meidän mökki.

Vaikka iskä ja äiti olivatkin erittäin harkitsevaisia rahan käytön suhteen, niin tämän mökin kohdalla ostimme sian säkissä. Näin jälkikäteen ajateltuna kuitenkin se on ollut ehkä paras hankinta ikinä. Molemmat vanhemmat tekivät pitkää päivää töissä ja karkasivat tänne aina kun oli mahdollisuus. Vaikka vain muutamaksi päiväksi. Niin mekin olemme tehneet miehen kanssa. Lyhin reissumme on kestänyt kaksi kokonaista vuorokautta, mutta siinä kahdessa päivässä latasimme akut täysin.

Tällä kertaa akkujen latausta kestää pari viikkoa putkeen. Tämän viikon lomailen täysin, mutta ensi viikolla välipäivät olen tietokoneen ja puhelimen päässä. Silti täällä etätoimistolla työ ei tunnu todellakaan työltä. Lapin taika, siitä joko tykkää tai sitten siihen rakastuu. En tiedä ketään, kuka siitä ei tykkäisi. Itse rakastan hiljaisuutta ja rauhaa. Pimeitä iltoja, kun käyn koiran kanssa lenkillä ja kuulen rinteestä lumikissojen äänen. Näen sinisenä yötä päivää hohtavan taivaan ja töppölumesta notkuvat puut. Lumihangilla loistavat timantit.

Nautitaan vielä hetki tästä joulun huumasta, näistä päivistä kun rytmi heittää ihan häränpyllyä ja kun iltaruoan voi kuitata juustolautasella 

TAPANINPÄIVÄTERKUIN,

PS. meillä on tapana ostaa joulupukinkontiin koko perheelle lautapeli ja tänä vuonna ostettiin koko perheelle sopiva Trivial Pursuit. Siinä on lasten ja aikuisten kysymykset erikseen. Ihan mielettömän hieno juttu, sillä meillä koko perhe tykkää visailupeleistä! Sattumoisin lasten kyssäreissä on vielä paljon sellaisia asioita, joita tytöt ovat käyneet läpi syksyn mittaan koulussa…eli pitäisi olla hyvässä muistissa 😉


sunnuntai 23. joulukuun 2018

Näin sydämeeni joulun teen ♥

HEIPSANHEI IHANAT!

Tänään mittari näytti sellaisia lukemia (-27,5 astetta), että aiemmin olisin suosiolla jättäytynyt mökin lämpöön. Tobynkin hetken kestävät ulkoilulenkit kuluivat osin sylkkykyydillä kylmyyden takia. Ennen joulua haaveilin siitä, että tämä päivä kuluu täysin keittiössä; laatikoita sulatellen ja kinkkua paistaen. Salaatteja valmistellen.

Mutta niin vain vei tuo liukuvärjätty taivaanranta ja lumesta tönköt puut mennessään, että suuntasimme rinteisiin. Eikä kylmä vaivannut lainkaan. Päinvastoin, olo oli hyvinkin lämmin. Siinä hissillä tunturin laelle mennessäni tajusin, että tuo tunne, jonka saavutin tunturin rinteillä on se, josta oma jouluni muodostuu. Hiljaisuus, rauha, perhe ja Suomen luonto. Tyhjyyttä silmän kantamattomiin. Vaikka sosiaalinen olenkin, niin kaipaan tätä rauhaa, mikä täällä vallitsee.

Paukkupakkasia ja narskuvaa lunta. Punaisia mökin lämmössä sulaneita poskia ja merinovillakerrastohaahuilua. Sitä, että ei tarvitse tehdä mitään ja toisaalta saa tehdä vaikka mitä. Vapautta ja aikatauluttomuutta. Siitä mun joulussani on kyse. Näin sydämeeni joulun teen…

”On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
kuin oisin osa suurta kaikkeutta
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,
vaan mieleni on täynnä kirkkautta.”

Yleensä sitä ynnätään menneen vuoden plussat ja miinukset vuodenvaihteessa, mutta mullahan on tapana se tehdä jo näin jouluna. Sillä itse koen, että jouluna (kuten toki vuoden jokaisena päivänä) kiitollisuuden tunne korostuu. Jälleen kerran täytyy sanoa, että te ihanat siellä ruudun takana olette tuoneet elämääni niin paljon kuluneen vuoden aikana. Niin blogin kommenttiboksin puolella kuin tuolla Instagramissakin. Jollette te olisi siellä, niin blogiani ei olisi olemassa. Vuorovaikutus on se suurin syy, minkä takia tätä teen. Ja hei, kuka muu mulle muuten opettaisi Oulun murretta, ellette te….kiitos niistä kymmenistä viesteistä eilen IG Storyyn. Niiden avulla opettelen autenttisen Oulun murteen parin viikon aikana ja palaan asiaan kotimatkalla, Oulun pitstopilla 🙂

Kymmenes blogivuosi lähtee pian käyntiin ja enpäs olisi ikinä uskonut, että näin kauan tulee tätä touhua tehtyä. Mutta niin kauan kuin tunnen paloa palata tänne blogiin, ei loppua näy. Siinä, missä teille blogini toimii toivottavasti inspiraation lähteenä ja arkisena pakopaikkana, toimii tämä itselleni myös tietynlaisena henkireikänä. Blogi ja te siellä ruutujen toisella puolella olette suuri osa elämääni. Tärkeä osa elämääni. Blogi hiljenee nyt muutamaksi päiväksi, mutta palataanhan asiaan heti joulun pyhien jälkeen.

RAUHALLISTA JA TUNNELMALLISTA JOULUA 

PS. tiedättekö mikä on ehkä yksi joulun parhaimmista hetkistä? Se, kun uunista tulee kinkun tuoksu merkiksi siitä, että pian herkutellaan 🙂