HEISSUN!

Ah ja uuh, mikä sunnuntai. Näitä lisää. Rakastan sunnuntaipäiviä, mutta kesäsunnuntait nousevat usein aivan uusiin sfääreihin. Ainakin tämä ihanainen sunnuntai, joka on jo kääntynyt iltaan. Sen tietää siitä, että aurinko alkaa laskemaan, aallot rauhoittuvat yötä kohden ja poskilla tuntuu päivän aikana kerätty lämpö. Lokit pitävät iltakonserttiaan.

Kesällä muutenkin elämä ja elo on jotenkin auvoisempaa. Lasten rytmit ovat heittäneet aivan häränpyllyä; viime yönä valvoivat ystäviensä kanssa aamukuuteen. Yleensä mummo herää silloin paljuttelemaan ja nyt päättivät yllättää mummon. Mutta hei, mummo repäisikin ja nukkui tänä sunnuntaina tuntia pidempään ja alkoi paljuttelut vasta seiskalta 😀

Joskus lasten oltua pienempiä, pidin aika paljon kiinni rytmeistä myös kesällä. Mutta niin ei ole enää moniin vuosiin ollut. Kesällä saa valvoa. Ja vastaavasti kesällä on ihan ok herätä vasta kun kellon viisarit luokitellaan näyttävän iltapäivää. Kesällä myös ruokarytmit heittävät häränpyllyä ja niinpä tänään valmistin tyttököörille ja itselleni lounasta vasta päivällisaikaan. Päivällinen syödään sitten joskus myöhemmin tai kuitataan se iltapalalla. Herkuttelu on sallittua kun siltä tuntuu ja karkkipäivään palataan vasta koulujen alettua.

Kesällä myös pukeutuminen kokee uuden muodonmuutoksen. Sitä haluaa nauttia kesästä ja pukeutua kesäisesti. Vaikka se sitten tarkoittaisi biksuissa mökkimaisemissa suhailua. Villasukat jalassa, sillä Suomen suven ollessa vähän holodna on totuttu siihen, että varpaat on koko ajan jäässä 😉 Ulkopäikkäreillä vedin peitonkin korviin asti.

Ikinä arjessa ei tule keitettyä iltaisin kahvia. Vimpat kahvit tulee juotua töissä klo 14 kahvitauolla, muuten menee yöunet. Mutta mitä vielä, kello on tätä kirjoittaessani puoli kahdeksan illalla ja tuo kahvikoneen rupsutus on ilosointuja korville. Ulkopäikkäreiden jälkeen sitä on vähän pökissä ja illan työkuvaukset vaativat pikkuisen freesimpää otetta.

Ollakin, että yöunet kahvin takia kärsivät. Mutta jo se, että saa herätä uuteen työviikkoon mökillä on aivan luksusta. Avata maanantaiaamuna kannettavan mökin kesähuoneessa ja tuijotella järvelle. Jotenkin sitä pitää kynsin hampain tästä kesäfiiliksestä kiinni, vaikka jossain sisimmässään on kääntänyt ajatukset jo ihanaan arkeen, joka elokuulla alkaa. Miettinyt polttopuukuorman tilaamista kotiin ja työhuoneen seinän tapetoimista. Ajanhallinnan organisointia ja opiskelusuunnitelmia.

Mulle käy aina näin jossain vaiheessa kesää. On aina käynyt. Yleensä rajapyykki on juurikin ollut heinäkuun puolen välin tietämillä. Silloin olen jo alkanut laskemaan aamuja siihen, koska koulu alkaa. Hyvässä, enkä kauhulla niin kuin tuo jälkipolvemme 😉

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

HELLOU IHANAT

ja terkkuja saaresta! 🙂 Takana reippaanlaiset yöunet ja silti meinaa vähän väsyttää. Eilen suru vei voimia; surin rakkaiden ystävien puolesta. Syvältä sydämestä sattui toisten kohtaaman surun edessä. Tänään on jo taas helpompi hengittää. Aurinko pääsee välillä porottamaan pilvien välistä todella kuumasti. Sitten taas pilvisellä kelillä pohjoistuuli tuo niin hyytävää ilmaa, että ellei olisi ollut työn touhussa ulkona, olisi voinut tulla kylmä.

Reilu kolme tuntia siihen meni, kun kaadettiin miehen ja appiukon kanssa kahdeksan puuta, oksittiin ne ja surautettiin rungot metrin pätkiksi. Puusavottaa siis on tiedossa tänä kesänä. Polttopuita seuraaville kesille. Tuossa oksia saunan taakse rahdatessani tuli mietittyä sitä sun tätä. Syvällistä ja ei syvällistä. 

♥ Kuinka tärkeää onkaan, että on hyvässä kunnossa. Olen niin monta kertaa funtsinut ääneenkin sitä, että lupaus ”Laitan itseni sitten kuntoon, kun…a) lapset ovat isompia b) olen eläkkeellä c) jne…” on täyttä huttua. Mikset laittaisi itseäsi kuntoon jo nyt? Ei ensi vuoden alusta tai kesälomien jälkeen. Vaan aloittaisi nyt. Tuota appiukkoa, hieman yli 70 v, katsellessani mietin, kuinka mieletön rikkaus hyvä peruskunto on. Se, että jaksaa tulevaisuudessa itsekin touhuta (mahdollisten) lastenlasten kanssa ja jaksaa tehdä mökillä askareita ei ole itsestäänselvyys.

♥ Kuinka rakastankaan kalliomaisemaa. Kirkasta vettä ja hiekkapohjaa järvessä. Vettä auringon kimmeltäessä sen pinnalla. Pilvisellä kelillä veden tummaa syvyyttä. Voisin tuijotella veden liikkeitä yhtälailla kuin voisin tuijotella elävää tulta. Tekee pääkopalle hyvää, meditaatiota tavallaan.

♥ Kuinka ihmeessä mummo saa lättyihin tuollaiset rapeat pitsireunat. Ei onnistu mulla. Ei ole ikinä onnistunut 😀 Ehkä teen lätyistä liian paksuja? Seuraavan kerran pitää mennä katsomaan paistoprosessia, että miten tuo homma hoidetaan.

♥ Kuinka pitkä aika kymmenen minuuttia on. Ainakin silloin kun se kuluu pizzataikinan sitkon vaivaamiseen. Minuutit ma-te-li-vat etanan lailla. Olkapää meinasi jo sanoa poks ja hauis oli hapoilla. Tänään testataan illalla Oonin pitsauunia. Saas nähdä miten käy…tiistaina pitsat levahtivat pizzakivelle ja tänään ensimmäisenä oli kiven tulikuumaksi polttaminen ja mozzarellajämien irroittaminen kivestä 😉

♥ Kuinka oikeassa iskä aikoinaan olikaan pudistellessaan päätään mun salijäsenyysmaksujen kanssa. ”Tuu Orivedelle mun kans mettätöihin, siinä sulle kuntosalia kerrakseen.” Hyötyliikunta on the best. Tänään hikinoro valui selkärankaa pitkin ja kumpparin askel tuntui pakaroissa asti metsässä. Samalla mietin entisaikojen ihmisiä (heh, en luolamiehiä vaan ihan niitä omien vanhempieni ikäisiä); kuinka paljon enemmän ruumiillista työtä he ovat tottuneet tekemään kuin meidän sukupolvi. Puhumattakaan meidän lapsistamme. Aloin jopa miettimään sitä, että jos liikkuvuus/hyötyliikunnan osuus vähenee tulevaisuudessa, niin miten käy eliniänodotusten? Vaikka lääketiede kehittyy, niin ihmiskeho varmasti rapistuu. Ilo silmille oli nuo neljä neitosta, jotka kykkivät tuolla mustikkamättäillä 🙂

Nyt lauantai jatkuu leppoisasti mökillä; mummo pelaa neljän tytön kanssa räväytystä, miehet katselevat aika-ajoja ja koira nukkuu tuossa mun vieressä. Kommentteihin vastaamisen jälkeen taidan itsekin laittaa silmät hetkeksi kiinni. Luoda samalla strategiaa, miten ihmeessä me saadaan ne pitsat paistettua ehjinä…ehkä avain onneen on tarpeeksi kuuma pitsakivi. Taikinasta se ei tällä kertaa toivottavasti jää kiinni 😉

LEPPOISAA LAUANTAITA,