HEISSUNHEI!

Nyt on Tallinnan reissusta kotiuduttu ja saatan toistaa itseäni sanomalla, että borta bra, men hemma bäst. Reissu oli ihana. Rento ja rauhallinen, iloinen ja pirskahteleva. Jotenkin tällä reissulla eritoten, tuli tarkkailtua ihmisiä. Ihmisten käytöstä. Niin kaupungilla kuin asioidessamme kahviloissa tai ravintoloissa. Saatiin erittäin ihanaa palvelua kahviloissa ja ravintoloissa ja toisaalta osassa kahviloista sellaista palvelua, että sitä olisi helposti tuntenut itsensä pohjasakaksi. Aloin miettimään taas näitä ystävällisyysasioita. En vain  nimenomaisesti Tallinnassa, vaan ihan globaalisti.

Törmäättekö te koskaan sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa asioinnin jälkeen olette sillain, että ”Mitä, häh…olikohan hällä huono päivä?”. Joka ikinen kerta, kun joku on tyly minulle tai jollekin muulle, mietin että miksi. Oikeuttaako se, että tuolla tylyttäjällä on huono päivä olemaan tyly muille? Mun mielestä ei. Ainakaan meillä terveillä aikuisilla, keillä pitäisi olla tietynlainen korrektius selkärangassa ja joilla itsensä säätelytoiminnot pitäisi olla kehittyneet.

Näen, että tyly kohtelu johtuu siitä, että tuolla ihmisellä, joka kokee oikeudekseen tylyttää muita on paha olla sisäisesti. Mutta täytyykö se purkaa muihin ihmisiin? Usein aivan ventovieraisiin ja viattomiin?  Tai niihin lähimpiin?

Mä olen aivan kukkahattutäti mitä tulee puhetyyliin.  Aliarvioivalla, epäkunnioittavalla ja tylyllä puhetyylillä kun ei yleensä voita yhtään mitään. Päinvastoin, ainakin itsessäni tuollainen käytös saa vastakkaisen reaktion aikaan. Vaikka joku olisi mulle tyly tai ilkeä, niin en osaa olla sitä takaisin. Olen ystävällinen ja väläytän vielä sen hymynkin. Mulle on opetettu kotona pienestä lähtien olemaan kohtelias ja ystävällinen. Tuo on yksi niistä opeista, joista olen sangen kiitollinen.

Tiedän, että varsinkin asiakaspalveluammateissa usein on monia kohtaamisia päivittäin ja aina ei jaksa jutella niitä näitä. Mutta lyhyessäkin kohtaamisessa voi silti katsoa silmiin ja puhua ystävällisesti. Tai välittää puhelimitse ystävällisyyden äänen sävyllä ja kohteliaisuudella. Mä ilostun kovin jokaisesta puhelinsoitosta, jonka työpäivän aikana saan. Usein kysyn ekaksi kuulumiset ja hei täytyy sanoa, että olen päivittäin kartalla muun muassa siitä, millainen sää on Turussa tai  Kemijärvellä. Usein myös ajankohtaisista paikallisista tapahtumista.

Joskus jos näen, että vastapuoli ei ole kiinnostunut juttelemaan tai ei ehdi jutella, niin ei se haittaa. Pienikin ystävällisyyden ja välittämisen ele tuo itselleni hyvän mielen. Ei väliä, vaikkei vastapuoli sitä korkealle noteeraisikaan 🙂

Miksi valita tylyys tai ilkeys, kun voi valita ystävällisyyden? On ihan tutkitusti todistettu, että valitsemalla ystävällisyyden buustaa omaa hyvinvointiaan. Tekee ihmisen onnellisemmaksi. Ehkä siinä yksi onneni ja hyväntuulisuuteni salaisuus? Tiedä häntä, mutta ajattelin jatkaa samaan malliin! 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,