maanantai 13. joulukuun 2021

Todellinen syy rautavarastojeni romahtamiseen

HEIPPAHEI!

Ajattelin ottaa teidät mukaan tälle mun rautavarastojen tankkausmatkalle, sillä tiedän, että en ole ainoa nainen, joka on oireidensa kanssa hukassa. Mä koen olevani välillä liian analyyttinen, mutta tässä tapauksessa siitä ei ole ollut lainkaan haittaa. Sillä – en suostunut purematta nielemään ajatusta siitä, että mulla nyt vaan sattui rautavarastot tyhjenemään. Halusin selvittää perinpohjin miksi, sillä en ajatellut syödä rautavalmistetta loppuelämääni. Syy, mikä mun rautavarastoja niin kuluttaa on se, minkä itse haluan tiedostaa ja laittaa kuntoon.

En juurikaan ennen 40 v. ikää kärsinyt mistään naiseuteen liittyvistä ”haittapuolista”, joista olin lukenut ja kuullut. En raivotaudista tietyssä vaiheessa kuukautta enkä sen koommin sängyn pohjalle ajavista kivuliaista kuukautisista ♥ E-pillereiden taukoviikoilla kärsin kyllä aikoinaan niitä vielä syödessäni välillä migreeneistä. Olen siis päässyt suht’ helpolla. Iän myötä ajatus naiseuden ihanuudesta on vahvistunut. Ollakin, että en ihan osannut alkuun tulkita mun kehoni viestejä oikein, kun joskus 41-42 -vuotiaana huomasin muutoksia.

Näin jälkikäteen on helppo ynnätä yksi plus yksi, mitä tulee tuohon tänä syksynä todettuun rautavarastojen niukkuuteen. Kerroinkin, että kolme-neljä vuotta sitten juoksukuntoni alkoi heikentyä, hengästyin ja lihakset eivät enää palautuneet. Yösykkeet saivat kellon piipittämään punaisella. Näin jälkikäteen muistan tuon ajoittuneen sen jälkeiseen aikaan, jolloin myös jo aiemmin runsaat kuukautiset runsastuivat entisestään ja se mun tasan liki kellolleen jämpti kierto alkoi heittää viikolla suuntaan tai toiseen. Koin myös välillä tuskastumisen hetkiä. Ei välttämättä sellaisia ahdistuksia, mutta jotenkin sellaisia ”olo ei ole oikein oma itsensä” -hetkiä. Aamuyöstä unikin alkoi olla vähän liian kevyttä ja herätessäni uni ei enää tullut.

Usein ensimmäiset premenopaussioireet voivat ilmetä jo noin 5-7 vuotta ennen vaihdevuosia. Nämä kaikki oireeni selittyy sillä, että ensimmäinen hormonaalinen muutos naisilla on juurikin keltarauhashormonin eli progesteronin alentuminen. Progesteronin ja estrogeenin tasapaino heittelee. Minun tapauksessani progesteroni oli päässyt niin alas verrattuna estrogeeniin että voitaneen puhua ns. estrogeenidominanssista, jossa siis estrogeenin pitoisuus on huomattavasti paljon korkeampi kuin keltarauhashormonin. Tämä jo yksistään saattaa aiheuttaa runsasta vuotoa, mutta omalla kohdallani myös painon nousua, nesteen kertymistä vatsan seudulle, päänsärkyjä, rintojen arkuutta ennen kuukautisia (oikeasti, olivat yhtä kipeät välillä kuin alkuraskaudessa) ja stressinsietokyvyn alenemista.

Eli progesteronin lasku kuuluu ”asiaan” ennen vaihdevuosia. Mutta omalla kohdallani tuo lasku / estrogeenin suvereeni hallinta oli varmastikin poikkeuksellisen suuri, sillä se aiheutti kiertoon ja olotiloihin niin isoja muutoksia. Progesteronipitoisuus lisäksi vähenee entisestään sitä myötä kuin stressihormoni kortisoli nousee. Tässä päästään siihen juurisyyhyn, joka itselläni sysäsi rautavarastot päin prinkkalaa.

Nimittäin, stressi ei ole aina vain henkistä, vaan se voi olla myös fyysistä. Itse kulutin juoksukenkää sitä enemmän, mitä huonommin voin. Tottakai sitä ajattelee, että juoksukunnon huonontuminen ja hengästyminen rappusissa tarkoittaa sitä, että kunto on huono. Vaikka tuossa vaiheessa ferritiinit saattoivat olla jo hyvinkin matalalla, kiitos joka kuukautisen ihanuuden, joka välillä yllätti parin viikon välein ;) Kroppani kärsi fyysisestä stressistä, en osannut kuunnella sitä ja antanut tarpeeksi aikaa palautumiselle. Raskas juoksu jo itsessään saattaa kuluttaa olemattomia rautavarastoja. Olen myös helposti innostuva ihminen ja tehän tiedätte, että kun kaikki on ihanaa, niin sitä käy positiivisesti ylikierroksilla aika usein. Myös tällainen psyykkinen stressi on kehoa kuormittavaa.

Onni on tiedostaa, mikä mun kehoni ja mieleni sai tuohon tilaan. Syksyllä tilanne oli aika huono, olo alavireinen, kunto nollissa ja energiatkin mun normaaleihin energiatasoihin miinuksella. Nyt tilanne on jo hyvä ja parempaan päin ollaan menossa. Lääkäri määräsi mulle keltarauhashormonipillereitä koko ajan syötäväksi. Antoi myös reseptin kierukkaan. Kunnioitan lääkäreitä ja lääketiedettä, mutta näin ensialkuun yritän saada kehoni kuntoon ilman hormonaalista hoitoa. Sillä tiedän, että se on mahdollista. Meillä on sukurasitteena aivohalvauksia, sepelvaltimotautia sun muita sydän- ja verisuonitauteja. Sen takia haluan ensin yrittää muilla keinoin tasapainottaa hormonitilanteeni. Kannustan teitä kuitenkin tekemään niin kuin lääkäri ohjeistaa.

Joten seuraavaksi ferritiinijutuista jutellessamme ajattelin jakaa teille muutaman ajatuksen siitä, miten kehoani tällä hetkellä ja jatkossa hellin niin, että hormonisinfonian orkesteri soittaa vireessä. Mun mielestä oli ihana vertaus, jonka kuulin meille näitä asioita opettaneelta opettajalta tuo, että ihmiskehon hormoneja voi verrata orkesteriin. Jos yksikin hormoni (soitin) on epävireessä, on koko orkesteri vähän epävireessä. Hei toivottavasti siellä on viikko alkanut hyvässä vireessä

EDIT: hurjan paljon kiitoksia viesteistänne, joita olette lähettäneet IG:n puolella. Aihe koskettaa monia ♥ Varsinaisen ferritiinijuttelun lisäksi olemme jutelleet siitä viesteissä, miten hormonipitoisuuksia voisi tutkia enemmän. Mulla otettiin FSH-verikoe, mikä kertoo estrogeenin määrästä (jos estrot matalalla esim. vaihdevuosien takia, niin FSH nousee). FSH:n & oirekartoituksen perusteella lääkäri teki diagnoosin, että mulla estrot ovat korkealla (eli ei vielä vaihdevuosia), mutta keltarauhashormoni on poikkeuksellisen alhaalla. ”Niin kuin yleensä tässä iässä käy” ja tuota keltarauhashormonia olen itse vielä liian rajulla liikunnalla ja positiivisella stressillä madaltanut. 

MAANANTAITERKUIN,

PS. postauksen kuvat ovat lokakuulta Pyhältä. Kiivettiin Noitatunturille ja olin juuri pari viikkoa aiemmin aloittanut rautakuurin. Oli hieno huomata, että se hengästyminen ei ollut enää niin lamauttavaa. Noitatunturin päälle päästyämme oli helppo hengittää.

 


3 Responses to “Todellinen syy rautavarastojeni romahtamiseen”

  1. Piuku sanoo:

    Tiedätkö, luin edellistä postaustasi, jossa kerroit mm mitä oireita huomasit ennen kuin menit mittauttamaan ferritiiniarvosi. Tunnistin niistä itseni! Ja tadaa, kävin kokeissa ja ferritiiniarvoni oli 8.1 ( hemoglobiini kylläkin 140). Lääkäri oli sitä mieltä, että onhan se vähän alakanttiin, mutta ei nyt niin pahasti. Ja kuulemma kovin yleistä naisilla ja totesi että jos haluan, niin voin syödä rautaa 2-3 kk. No kyllä haluan ja ymmärtääkseni tuo arvo on kyllä kovin matala. Tähän varmastikin sekoittuu myös vaihdevuosioireita (olen 52v)
    Jään siis mielenkiinnolla seuraamaan postauksiasi tästä aiheesta. Kiitos !

    • Maria sanoo:

      Huomenta Piuku

      ja hei onneksi kävit mittauttamassa ferritiinin (joka oli tosi alhainen)!
      Lääkärikunta taitaa olla tässä jakautunut kahtia, ferritiinin raja aiemmin oli naisilla muistaakseni 5. Nyt minun lääkärini sanoi, että 100 on se tavoite ja alle 30 arvoilla moni kokee jo elämänlaatua huonontavia oireita.
      Saas nähdä, miten mulla on reilun parin kk raudan syömisen jälkeen. Menen huomenna mittauttamaan uudelleen.

      Toivotaan, että sinullakin olo kohenee raudan syömisen myötä ❤️

  2. […] tehdä pikaisen ferritiinipäivityksen ennen kuin lähdemme päiväretkelle kohti Suomen Turkua. Joulukuussahan viimeksi näistä juttelimme ja olen saanut joitain kyselyitä IG:n kautta, että missä mennään, […]

Kommentoi