torstai 03. kesäkuun 2021

Raparperi-mansikkapavlova

HEPSKUKKUU!

Tänään on tuntunut ihan kesälomalta. Vaikka muu perhe lähti aamulla kouluun ja töihin, eikä itsellänikään varsinaisesti kesäloma vielä ole, niin jostain tuolta sisältä pulppuaa kesälomalaisen fiilis. En ihan heti muista, koska olen viimeksi omistanut päivän vain ruoanlaitolle, leipomiselle ja kuvailuille. Toki tässä samalla olen katsonut sähköpostia ja soitellut muutamia työpuheluita, mutta ei mitään sellaista tulipalokiireellistä.

Kävin hakemassa takapihalta vielä varsin pieniä raparperinvarsia, minttua ja sitruunamelissaa. Kaupasta suomalaisia mansikoita ja orvokkeja. Kotiin tullessani huomasin, että siinä, missä yleensä laitan pavlovan pohjaan 2 dl sokeria, ei meillä ollut sokeria tarpeeksi. Muutin valkuaisten määrää kolmesta kahteen ja hei tämä superhelppo pavlova onnistui niinkin. En laittele pavlovan pohjaan etikkaa tai maissitärkkelystä. Sen saa rapsakaksi vain munilla ja sokerilla.

Kermavaahtoon ei enää sokeria riittänytkään, mutta eipäs se sitä kaivannutkaan. Tuo marenki on sen verran makeaa, että kermavaahto ilman sokeria toimi loistavasti. Marengin ja kerman väliin tein raparperikompotin. Kermavaahdon päälle palastelin mansikoita ja koko komeus sai päälleen minttua, sitruunamelissaa ja orvokin kukkia.

Herkullinen pavlova

Pohja
1,5 dl sokeria
2 valkuaista

1. Vaahdota huoneenlämpöiset valkuaiset kovaksi, lisää sokeri ja vatkaa noin minuutti
2. Levitä vaahto leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 120 asteessa vartti, laske lämpötila 100 asteeseen ja paista vielä tunti ja vartti.

Päälle
2 dl kuohukermaa vatkattuna
mansikoita
raparperikompottia

Raparperikompotti
Raparperin varsia
nokare voita
raakaruokosokeria
tilkka vettä
1. Pienistele raparperi, sulata voi kattilassa ja lisää raparperin palat, sokeri ja vesi
2. Anna porista miedolla lämmöllä, kunnes raparperit ovat pehmenneet.

Tämän kesän ensimmäinen pavlova maistui taivaalliselle! Mietin tuossa, että harmi, kun ei ole mitään mitä sillä juhlistaisi. Kunnes muistin, että elämähän on jo itsessään juhla. Lisäksi tänään meillä blogikoti muutti uuteen, kun Lifie ja Foodlover yhdistettiin takaisin Indiedaysiin. Joten juhlistetaan vaikka blogikodin tupareita 🙂 Tämä muutos tuntui tietyllä tapaa kotiinpaluulta Indiedays kun on ollut mulle se yksi ja ainoa blogikoti pian kuuden vuoden ajan. Vaikka muutos ei mitään radikaaleja muutoksia näkyväksi blogissa tuokaan (paitsi, että nyt löydätte kaikki meidän portaalin blogit ja hurjan paljon inspiroivaa luettavaa yläpalkin indiedays.com -osoitteesta), niin sellaisen sisäisen innon taas kirjoitus ja kuvaustöihin se toi…

…ehkä silläkin on vaikutusta asiaan, että kalenterissa alkaa kiireisen kevään jälkeen näkymään enemmän myös niitä päiviä, joille olen kirjoittanut ”Bistroilua”. Ah, miten hyvältä se tuntuukaan!

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,


Kommentoi