MOIKKA IHANAISET, NAURAVAISET!

Tehän tiedätte, että mä rakastan matkustelua. Ihan sitä perinteistä, mutta myös toisenlaista matkustelua. Viime syyskuun alussa hyppäsin mukaan ihanien Joyllalaisten matkaan positiivisen psykologian opintojen myötä. Tuo seitsemän kuukauden matka oli yksi parhaimmista. Se peittosi mennen tullen valkohiekkaiset rannat ja palmun huojumiset. Se antoi loppuelämän varalle enemmän kuin mikään luksusresortissa vietetty pariviikkoinen. Suurimmaksi osaksi sen takia, että tuo oli huikea matka kohti minua itseäni. Arvojani, toiveitani ja ajatusmallejani tutkien. Toisaalta taas se antoi aivan älyttömän hyvän tieteellisen pohjan sille, miksi mä olen käyttäytynyt tietyissä elämäntilanteissa niin kuin olen käyttäytynyt. Opintojen myötä sain vahvistuksen sille, että positiivisen psykologian tieteenala ja sen soveltaminen näyttelee suurta osaa meidän hyvinvoinnissamme.

Joillekin olen saanut selittää ja ehkä vähän vakuuttaakin, että positiivinen psykologia ei ole teennäistä huuhaatiedettä, jossa onnellisuuden hypetys on keskiössä. Vaan se on psykologian tieteenalan osa-alue, joka keskittyy hyvinvointimme edistämiseen esimerkiksi vahvuuksien, voimavarojemme, myönteisen ajattelun voiman ja resilienssin vahvistamisen myötä. Siinä missä perinteinen psykologia keskittyy parantamaan niitä asioita, jotka elämässämme ovat hyvinvointimme tiellä (se pyrkii niin sanottuun nollatasoon miinustasolta), keskittyy positiivinen psykologia taas kaikkeen siihen, mitä on nollatasosta ylöspäin. Sallien koko tunteiden kirjon, myös negatiiviset tunteet ja elämän vastoinkäymiset. Itseäni kiehtoo positiivisessa psykologiassa juurikin ehkä resilienssi ja se, miten me ponnahdamme takaisin, kun elämä kolhii. Mistä me saamme voimia vaikeina aikoina ja miten me kasvamme vahvempina tuon prosessin aikana.

Lähti vähän sivuraiteille tämä matkasuunnitelmani, mutta se sallittakoon, sillä olen vallan hurahtanut positiiviseen psykologiaan. Kun konkreettinen matka Joyllan parissa loppui maaliskuun lopussa tajusin, että oma matkani ei ole todellakaan loppunut, vaan maaliskuun lopussa nousin hetkeksi vain pois kyydistä. Välietapille, jonka aikana olen sulatellut oppimaani. Kaivannut elämääni lisää opiskelua. Oppimisen ilo ei ole suotta yksi vahvuuksistani. Olen tehnyt myös hurjan paljon ajatustyötä sen suhteen, että missä pääsisin käyttämään hyödykseni positiivisen psykologian opintoja.

Matkan välietappi on tullut päätökseen ja on aika jatkaa matkaa. Boarding pass odottelee hyppysissäni valmiina. Tunnin päästä nousen taas kyytiin. Jännittää, jos totta puhutaan, aivan valtavasti. Uusiin ihmisiin tutustuminen, nyt lähinnä. Se, teinkö oikean ratkaisun lähtiessäni opiskelemaan Health Coach Academyyn Int Health Coach® -koulutusohjelmaan ei tosin jännitä yhtään. Tiedän, että nousen oikeaan junaan.

Koulutuksen myötä saan ensinnäkin viedä oman hyvinvointini uudelle tasolle ja toiseksi auttaa muita voimaan paremmin. Saan kattavan tietopaketin holistiseen hyvinvointiin. Hei, kukapa meistä ei haluaisi jakaa eteenpäin hyvinvoinnin ilosanomaa. Terveys on kaikki kaikessa ja mun mielestä jos ei tärkeintä, niin likipitäen tärkeintä, elämässä on pitää omasta hyvinvoinnista huolta ja ennalta ehkäistä terveydellisiä haasteita. Eihän se sitä sano, ettei koskaan sairastuisi. Mutta jo se, että on omilla elämäntavoillaan osannut tukea hyvinvointiaan, ei jätä varaa jossitteluun.

Joten matka”legi”, jonka tänään aloitan on vuoden mittainen ja sen avulla mä saan holistisen hyvinvoinnin paketin lisäksi työkalut muiden valmentamiseen. Yksilöiden ja ryhmien. Reservissä mulla on se valtava tietopaketti positiivisesta psykologiasta, joka tulee holistista hyvinvointia.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin vuodenvaihteen jälkeen saan alkaa valmentamaan hyvinvoinnin saralla. Sertifioinnin saan sitten vuoden päästä opiskelujen alkamisesta. Yrityksen logo on valmiina (voisin vilauttaa sitä illemmalla IG-storyssa tai -feedissä), IG-tili on valmiina lanseerattavaksi ja toimistohuoneen sisustus samettisine vihreine sohvineen ja viherkasvineen on jo paperille piirretty. Ja mikä tärkeintä, mä olen enemmän kuin valmis. Enää ei odotella, matka jatkuu ♥

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. ja miten kuvat liittyivät postaukseen muuta kuin sen osalta, että ne on otettu eräältä matkalta – toisenlaiselta matkalta? Sen suhteen, että valtameren toisella puolella mut valtaa aina ajatus ”Believe in your dreams”. Jos en olisi tähän unelmaani uskaltanut uskoa, niin en olisi nyt hyppäämässä uuteen junaan.