tiistai 21. tammikuun 2020

Ruokavaliojuttuja

HEIPPAHEI JA HYVÄÄ TIISTAIHUOMENTA!

Siinä missä toissa yönä tuli heräiltyä (maanantain työasiat pyörivät pitkästä aikaa mielessä) tämän tästä, niin viime yönä korjasin tilanteen. Onneksi. Se on jännä juttu tuo ihmismieli. Miksi se alkaa yöllä prosessoimaan asioita? Varsinkin kun sen tiedostaa niin hyvin, että yöllä kärpäset muuttuvat härkäsiksi ja toiseksi yöllä ei juurikaan pysty asioille tekemään mitään. Pitkästä aikaa tuli valvottua työjuttujen takia, mutta olipahan virkistävää huomata, että moinen taito on vielä tallella ;) Ja ihan mahdottoman ihanaa oli eilen töissä huomata, että ihan turhaa tuli valvottua.

Yleensä saan katkaistua nuo tuollaiset yöt hetimiten hengitysharjoituksilla, mutta nyt nekään ei tuoneet tulosta. Sitten aloin miettimään yön pimeinä tunteina, että onko mun sunnuntaipäivässä ollut jotain, mikä pitää yöllä hereillä. Tulin tulokseen, että ehkä se oli hedelmäsokerin yliannostus…vaiko voiko moista ottaa yliannostuksen? Mies oli lauantai-iltana mehustanut porkkana-ananas-appelsiini-inkiväärimehua ja sitä tuli juotua muutamia laseja. Lisäksi ananasbanaanismoothieta tuli vedettyä reilummalla kädellä. Banaanilättyjäkin napostelin aamupalaksi, välipalaksi ja iltapalaksi.

Nyt kun on jättänyt valkoisen sokerin pois, niin voihan olla, että kroppa reagoi tuon hedelmäsokerin runsauteen ylivirittäytyneellä ololla.  Oli miten oli, niin hedelmäsokeri kuuluu hedelmien muodossa mun ruokavaliooni jatkossakin. Nyt kun takana on 20 päivää ilman valkosokeria ja alkoholia niin on tapahtunut se, mitä joka vuosi tässä vaiheessa tapahtuu; kroppa ja sielu huutaa puhdasta ruokaa. Sellaista less is more -ajatuksella valmistettua. Enkä nyt puhu ruuan määrästä, vaan sen laadusta. Vähillä raaka-aineilla, mutta tarpeeksi paljon ruokaa. Tässä vaiheessa täytyy muuten vinkata uusin lounashimotukseni valmisruoista (kyllä, sellaisiakin kuulkaas tulee syötyä välillä); Epic Foodsin oumph curry-kookoskermakastikkeella ja heidän halloumikvinoabowlinsa. Ainesosaluettelo hivelee silmää, mutta sitäkin enemmän mieltä hivelee noiden ihan älyttömän hyvä maku.

Kerroinkin viime viikolla, että olen kokeillut taannoin kaikki maailman dieetit. Pääosin sen takia, että koin tulevani hyväksytyksi hoikempana. Näin jälkikäteen voin sanoa, että voi tyttörukkaa! Oli vaihe, että mätin itseeni rasvaa niin paljon kuin sielu sieti. Aamusta iltaan pekonia ja munia, väliin vähän juustoa ja leikkelettä. Ihme ja kumma, tuollakin tavalla sain vaa’an viisarit alenemaan. Tänä päivänä olen sitä mieltä, että terveellinen kotiruoka on kaiken a ja o. Ei sillä ainakaan vikaan voi mennä, vielä kun katsoo vähän lautasmallin perään.

Nykyiselle kolestrolilleni tuo rasvadieetti taitaisi olla tuhoon tuomittu dieetti. Meillä on sukurasitteena korkea kolestroli (& myös sydän- ja verisuonisairaudet) ja nyt mullakin se mittauksissa oli himpun verran yli 5. Se oli sitä kyllä jo kolme vuottakin sitten, mutta silloin hyvän kolestrolin osuus oli vielä parempi kuin huonomman kolestrolin. Niin kauan kuin tuo hyvä kolestroli keikkuu yli kahden, niin ei kuulemma kantsi huolestua. Mutta sen verran olen tässä miettinyt, että jos en tsekkauttaisi työterveyden myötä veriarvojani säännöllisesti ja varsinkin tuota kolestrolia ja pitäisin edelleen yllä tuota ”hiilaritonta” dieettiä, niin voisi se koitua ennen pitkää kohtalokseni.

Parin vuoden aikana, kun olen tehnyt matkaa itseeni olen oppinut myös siitä, millainen ruokavalio mulle sopii. Kasvispainotteinen, joka sallii silloin tällöin (luomu)lihan syömisen, MSC-sertifioiduista kaloista nauttimisen ja herkuttelun sellaisilla herkuilla, jotka tekevät mulle hyvää. Oli aika, että irttarit ja suklaa tekivät mulle hyvää. Sen hetken. Kunnes tuli se plaah olo. Silloin en osannut säännöstellä karkkien syömistä. Nyt taas pikkuhiljaa voisin kuvitella, että pystyisin kontrolloimaan niiden määrää.

Joskus sain kommentin, että miksi kituuttaa sokerittomalla, kun ei voi herkutella. Elämä lipuu ohi. Voi kuulkaa, olen herkutellut nytkin alkuvuoden aikana joka päivä. Nämä ovat niitä asioita, joista ei sovi kiistellä. Yhdenlainen ruokavalio sopii toiselle ja sitten taas toinen kokee omakseen toisenlaisen ruokavalion. Tässäkin näen, että avain itselle sopivan ruokavalion löytymiseen, löytyy itsensä tuntemisen kautta. Sillä miten me voidaan tietää, mitä kroppamme ja sielumme tarvitsee, jos emme osaa kuunnella sitä tai saatikka tulkita sitä? Tunnesyömisen sudenkuoppa on osaltaan tässä; turrutetaan tunteitamme syömällä. Välittämättä siitä mitä meidän rakas kehomme tarvitsee.

Se voi tarvita välillä lasillisen tai kaksi skumppaa, se voi tarvita välillä mutakakkua palasen. Kohtuullisesti eikä tunteiden turruttamiseksi tai lohduttamiseksi. Tällä hetkellä mun kroppa tarvitsee paljon ravintorikasta, värikylläistä ruokaa ja toisinaan ison kulhollisen täysjyväspagettia oliiviöljyllä, valkosipulilla, pippurilla ja parmesanilla. Se on myös viime aikoina huutanut erilaisten kvinoakulhojen perään ja raikkaiden salaattien nimeä. Aamuisin se aika usein kaipaa lämmintä kaurapuuroa mökkipihasta poimittujen mustikoiden ja siemenien kera. Aamuisin se on myös toden totta alkanut kaipaamaan niitä mökkiaamupaloja. Mökin tuoksua ja sateenropinaa huopakattoon. Jos talvi oli nyt tässä, niin jokohan sen mökkikauden voisi pian aloittaa? Murikkatestejä pitää mennä tekemään viikonloppuna, jotta nähdään kuinka kovaa tekoa se mökkijärven jää oikein onkaan ;)

ENERGISTÄ TIISTAITA TOIVOTELLEN,


Kommentoi