keskiviikko 18. joulukuun 2019

Joulumieli kateissa? Ei huolta ♥

HEI IHANAT SIELLÄ RUUDUN TOISELLA PUOLELLA!

Tiedän, että siellä on tällä hetkellä teitä, keille joulunaika ei ole se kaikista iloisin. Jolloin tuntuu haikealta ja jolloin ikävä täyttää rinnan. Mulla joulu sai kokonaan uuden merkityksen tasan kuusi vuotta sitten tulevana yönä. Yönä, jolloin saimme puhelinsoiton teho-osastolta….mitä pikimmin pääsette paikalle sen parempi. En muista tuosta matkasta teholle mitään. Muistan kyllä teho-osaston summerin soiton ja sen kovin pitkältä tuntuvan kävelymatkan iskän huoneeseen. Näyn, jolloin tiesin, että mitään ei ole tehtävissä. Elintoimintoja ylläpitävien koneiden äänet.

Yhtäkkiä sängyn vieressä istuessani tunsin surun läpi suunnattoman rauhan tunteen. Tajusin, että kaikella on aikansa ja halusimme tai emme, niin jotkut asiat on vain pakko hyväksyä. Kun on tullut aika luopua, niin turha tapella vastaan. Raskas päätös jonka teimme rakkaamme puolesta teki minusta aikuisen yhdessä yössä. Olin toki ollut iän puolesta aikuinen jo 38 vuoden ajan, mutta tuossa hetkessä kasvoin isoksi. Ymmärsin elämää, mutta vielä enemmän mulle valkeni elämän rajallisuus. Se, että toisia mahdollisuuksia ei välttämättä anneta. Se, että sitku-elämä on ajanhukkaa.

Sanomattakin selvää, että läheisen ihmisen menettäminen ihan joulun alla vaikuttaa jouluihin. Lopullisesti. Ei tuo päivä katoa minnekään vuosien saatossa. Joka vuosi se tulee ja nostaa muistot pintaan. Jopa siinä määrin, että joulu ei aina tunnu joululta. Ensimmäinen joulu on aina vaikein, sanotaan. Viisaasti sanottu. Kuten myös se, että aika parantaa.

Tänä jouluna voin todeta täysin rinnoin, että tunnen joulumieltä. Silloin kun on elämässä surua ja murhetta ei päällimmäisenä ole jouluinen keveys ja rauha sydämessä. Mulla on viimeiseen kuuteen jouluun mahtunut muutamia jouluja, kun joulumielen tai lähinnä sen levollisen olotilan saavuttaminen ei ole ollut mahdollista. Tuolloin olen ajatellut, että en pakota sitä tulemaan. En syytä itseäni siitä, että se puuttuu. Ainoa, mitä voin antaa itselleni noissa jouluissa on lupa olla tuntematta. Lupa olla fiilisteltemättä väkisin.

Jossain sydämen syövereissä olen tiennyt, että vielä se joulumieli tulee. Aina sanotaan, että lasten kanssa joulu alkaa tuntumaan taas joululta. Ei se välttämättä edes lasten kanssa tule, jos elämässä on vaikeaa. Lasten takia sitä kyllä laittaa joulun, mutta ei se sitä tarkoita, että itse pystyy lasketumaan joulufiilikseen.

Tuntuu, että elämänkolhujen myötä jouluni ovat muuttuneet radikaalisti. Tuntuu, että kaikki se turha hössötys ja yrittäminen on riisuttu pois. Toki se pieni lapsi sisälläni iloitsee joulusta lapsen lailla, mutta joulut ovat saaneet jotenkin uuden merkityksen. Nyt kun asiaa ajattelen, niin itselleni tärkein joulumielen nostattaja on se, että mun rakkaimmat on täällä läsnä. Kenelläkään ei ole todettu tappavaa tautia tai yhdenkään lähiomaisen joulu ei kulu sairaalapedissä.

Joulu tulee tehtyä eleettömimmin. Koska olen aikuinen saan itse päättää millaisen joulun teen. Aikuistumisen myötä se on yksi ja sama saako mun joulustani somefeedeihini toisiinsa sointuvaa materiaalia. Joulu saa olla just sen näköinen, millaisena mä sen näen.

Joulut saivat silloin kuusi vuotta sitten uuden elementin, jonka toivotan joka joulu tervetulleeksi. Ikävöimisen. Ei enää itkuista ikävöimistä, vaan sellaisen ikävöimisen, joka ei ole musertavaa. Sitä on vaikea selittää, mutta jos ikävä voi tuntua hyvältä, niin se tuntuu just tältä. Sellaiselta, että on sujut asian kanssa. Että hyvillä mielin ja suuren suuresta kunnioituksesta joulukuuseen pääsee äiskän vanhat enkelikoristeet. Tyttöjen ja äitin askartelemat sydämet. Iskän meidän tytöille ostamat pikku-ukkelit. Ja hei, heti tähden alle kuuseen laitettiin tänäkin vuonna kaksi noista pikku-ukkeleista. Pikkuinen akka ja pikkuinen ukko. Tänä vuonna ne kuulemma asettuivat sinne käsi kädessä 🙂

Se, mitä halusin tällä postauksella sanoa on: Älä huoli, jos ei joulumieltä ole. Keskity huolehtimaan itsestäsi. Muista hengittää. Kyllä se siitä ♥

KESKIVIIKKOTERVEISIN,


10 Responses to “Joulumieli kateissa? Ei huolta ♥”

  1. mirvaannamarian sanoo:

    Ihana! <3 Mulla oli monta joulua iskän lähdön jälkeen sellaisia, ettei joulumieltä oikein mistään löytynyt. Iskä kun teki aina ne mun joulut. Nyt on päästy onneksi siihen, että on juuri sellainen positiivinen haikeus ja ikävä.

    Iskä kuoli myös lähellä joulua niin jotenkin se joulu muistuttaa siitä isosta menetyksestä sen takia vieläkin enemmän.

    • Maria sanoo:

      Heippa

      ja voi kiitos ❤️

      Kun yksi tärkeä perheenjäsen puuttuu, niin joulu ei ole ikinä enää samanlainen. Mutta onneksi me ihmiset ollaan sopeutuvaisia ja osataan muodostaa uusia rutiineita ja perinteitä 🙂

      Hei ihanaa joulunaikaa sinne ❤️ …meillä alkaa tänään pakkailut ja se teidän tapa, että tavarat lähtee edeltä on kyllä niin hyvä systeemi! Me kun päätettiin käydä ruokakaupassa vasta Rovaniemellä (tsiljoonan muun kanssa) lauantai-iltapäivänä 8-9 tunnin ajomatkan jälkeen. Huh, ei auta kuin ottaa reipasta urheilumieltä mukaan. (ja ehkä repsikkana voin ottaa minttukaakaota termariin ;D)

  2. Kirsi sanoo:

    Niin se on… joskus joulumieli on täysin kateissa. Itselläni se mustaakin mustempi joulu oli viisi vuotta sitten. Mutta omalla kohdallani isä sinnitteli uudenvuoden aattoon asti… silti se musta möykky sisälläni muistuu vieläkin mieleen ja saa kyyneleet kohoamaan silmiin. Mutta elämä jatkuu ja nyt on jouluissakin taas iloa ja valoa. Tosin kesäihmisenä marras-joulukuun sade ja pimeys on saanut kaipaamaan lapsuuden lumisia jouluja… 😊

    • Maria sanoo:

      Moi Kirsi

      ja voi kuinka ikävä kuulla, että sielläkin joulun aikaa varjostaa vanhemman kuolema ❤️

      Tuo merkittävä päivä, kun tuo muutenkin tunteet pintaan, niin jouluna ne kyllä pulpahtavavat pintaan tuplana. Mutta hei, onneksi elämässä on vastapainona iloa ja onnea 🙂

      Kuule just sanoin miehelle yksi päivä, että pitänee muuttaa Ouluun, että saadaan neljä vuodenaikaa 😀 Kyllä se lumi on niin tärkeää.

      Ihanaa joulunodotusta ❤️

  3. Anna sanoo:

    Ihana teksti jälleen kerran ♥️ Kun rakkaan ihmisen menettää joulun aikaan, niin ne surulliset muistot tulevat mieleen väkisin. Unissa tai muuten vain. Olen ehkä liian tunneihminen. Pitää kuitenkin osata iloita läheisistä, jotka ovat edelleen luonamme. Ihanaa joulunaikaa teidän perheelle 😊

    • Maria sanoo:

      Heissun Anna

      ja lämmin kiitos ❤️ On lohduttava kuulla, että mun tekstit lohduttavat ja rohkaisevat myös teitä siellä ruudun toisella puolella 🙂

      Tunneihmisenä on hyvä olla, vaikka välillä sitä tulee tunnettua liikaa. Mutta mieluummin se kuin ei tuntisi lainkaan 🙂 Ja juurikin näin, kiitollinen saa olla niistä, jotka täällä ovat joulua (ja muutenkin) meidän kanssa viettämässä.

      Ihanaa joulunaikaa teillekin ❤️

  4. jm sanoo:

    Kiitos tästä lohtukirjoituksesta! Oma rakas mummoni (87 v) halvaantui viikko sitten ja viettää nyt lopun elämäänsä pukekyvyttömänä ja varmaankin sänkypotilaana. Ajatus on raskas ja varjostaa joulumieltä, mutta lasten takia yritän. <3

    • Maria sanoo:

      Hei sinä

      ja voi miten pahoillani olen rakkaan mummosi sairastumisesta ❤️

      Ihan varmasti on iso elämänmuutos ja varsinkin tämä ensimmäinen joulu tulee olemaan vaikea 🙁 Toivotaan kuitenkin, että jostain saisitte pieniä valonpilkahduksia ja mummo toivoa puhekyvyn palautumiselle ❤️ Meillä pappa (siis minun pappani) halvaantui infarktin takia muistaakseni neljästi. Viimeinen näistä vei puhe- ja liikuntakyvyn. Raskasta on katsoa sivusta, kun oma läheinen joutuu tuohon kuntoon.

      Kovasti voimia teille, levollista joulun aikaa ❤️

  5. Anna sanoo:

    Kaunis kirjoitus ja niin osuva, näitä asioita itsekin tänään mietin.<3
    Kun mun mummu, pappa ja ukki, ovat kaikki kuolleet jouluna, eri vuonna ja eri päivinä, mutta joulukuussa, 13, 21 ja 25 päivinä. Joulu ei ole enää samanlainen kuin ennen, siihen liittyy myös haikeutta ja surua. Ukin kuolemasta vähiten aikaa (2 vuotta). Mutta yhteisiä muistoja vaalin sydämessäni aina <3

    Hyvää joulua teidän perheelle <3

    • Maria sanoo:

      Heippa Anna

      ja voi ei, sinullakin joulunaikaa sävyttää läheisten menetys ❤️

      Onneksi on muistot, niihin on lohduttava palata ympäri vuoden, mutta varsinkin näin joulun aikaan.

      Kiitos ja ihanaa joulua teillekin ❤️

Kommentoi