HEISSUN IHANAT!

Olipahan ihanan täyteläinen viikonloppu. Niin täyteläinen, ettei eilen illalla riittänyt oikein puhtia blogin pariin 🙂 Sen sijaan käytiin miehen kanssa puolentoista tunnin sauvakävelylenkillä ja ylämäkivedoilla winter wonderlandissa. Miten voi maisema muuttua niin paljon muutaman hassun kilometrin aikana?! Meillä kotona satoi vettä, niin tuolla Teivossa lumi narskui kengän alla ja lunta tuprutti koko ajan lisää.

Tuntuuko teistäkin, että tämä loppuvuosi on hujahtanut silmänräpäyksessä? Just vasta oli lokakuun loppu ja aloin fiilistelemään joulunodotusta. Ja nyt tässä sitä ollaan; h-hetkeen ei ole enää kuin viikko. Toisaalta hyvä, että aloin fiilistelemään ajoissa, sillä tuntuu että tänä vuonna olen ehtinyt nauttimaan kaikesta jouluun liittyvästä jo pitkään. Joululahjatkin on jo ostettu ja kokolailla paketoitu. Muutama viime hetken kirjalahja odottaa vielä postissa. Olipas muuten jotenkin vaikea keksiä 12- ja 14-vuotiaille kirjalahjaa. Siinä missä itse ahmin tuossa iässä Neiti Etsiviä ja Merja Jalon heppakirjoja ei näitä nykynuoria vissiin enää moiset kiinnosta.

Huomaan meneväni ajatuksen tasolla jo pikkuhiljaa kohti sitä joulukuplaa. Sitä, missä käperryn hieman sisäänpäin. Jossa hiljaisuus tuntuu hyvältä. Jossa ei ole työreissuja, vaan jossa koko perhe saadaan olla yhdessä. Mennä vailla aikatauluja ja nauttia vuoden upeimman juhlan tunnelmasta. Pysähtyä. Ilolla kuuntelin eilen esikoista, joka sanoi odottavansa joulun pyhiä. Samanlaiset haaveet oli toisella.

Mitä enemmän vuosia tulee mittariin, niin sitä enemmän itse arvostan joulussa juurikin tuota pysähtymistä. Sitä, että hanskat tippuu tiskiin. Koulukirjojen sijaan tartun Danielle Steelen romaaniin. Tietokonekin saa olla vailla virtaa, kunnes jossain vaiheessa tulee se palava halu päästä kirjoittamaan. Kamerallekin suon muutaman päivän taukoa.

Se pysähtyminen konkreettisimmin tarkoittaa sitä, kun suksii itsensä niin huitsin nevadaan, että mistään ei kuulu ääniä. Pieni valon kajastus siintää puiden takaa tunturista. Kun kännykällä hiljaisuudesta kuvaa ottaessaan huomaa, että puhelinverkkoakaan ei löydy. Kun tömistelee monoista lumet tuon rakkaan mökin kuistille, laittaa sukset nojaamaan seinään ja istuu hetken hengitystään tasaten ulkona.

IHANAA JOULUNALUSVIIKKOA TOIVOTELLEN,