HEISSUN YSTÄVÄT
ja suloista lauantaiaamua! Meinasin jo sanoa, että vika lauantai ennen joulua, mutta onhan tuossa vielä yksi lauantai jäljellä. Meillä se jäljelle jäävä lauantai kuluu autossa, joten en ole laskenut sitä mukaan jouluvalmisteluihin. Viikon päästä tähän aikaan ajellaan jo toivottavasti Oulaisten kohdalla kohti happy placea eli Pyhää. Se tarkoittaa sitä, että kaikki joulukiireet on jääneet taakse. Ruoat ja lahjat ovat hankittuna ja vimpat päivät ennen h-hetkeä kuluu oloasussa suklaata syöden ja joululauluja kuunnellen. Jouluruokia valmistellen ja siitä ihanasta joulun tunnelmasta nauttien. Ja välillä toki hiihtäen ja töppölumisia puita ihastellen. Lunta olen kaivannut tosi paljon! Kiitollinen olen, että meillä on mahdollisuus lähteä sinne, missä on lunta.
Jouluun kuuluu mulla suurena osana tuo kiitollisuus. Silloin tulee pysähdyttyä miettimään kaikkea sitä hyvää, mitä elämässä on. Perhettä ja ystäviä. Niin paljon ollaan teidänkin kanssa juteltu siitä, kuinka onnellinen sitä saa olla, että omistaa ystäviä. Jokainen päivä, mutta varsinkin joulu, vaatii rinnalle ystävän. Ystäviä. Ajatus siitä, että jotkut joutuvat olemaan joulunkin ajan tahtomattaan yksin saa mut tosi surulliseksi. Varsinkin, kun tiedän, että yksinäisiä on aivan liikaa.
Tänä viikonloppuna on hyvä omistaa postaus ystäville; illalla menen juhlimaan erään rakkaan pitkäaikaisen ystävän synttäreitä. Toisen rakkaan aikuisiällä saamani ystävän luona olisi ollut naisten yön yli kestävät juhlat, mutta moneen paikkaan ei ehdi. Varsinkin kun sunnuntaina saadaan sukulaisia kahville. Sukulaisia, jotka hekin ovat rakkaita ystäviä siinä samalla.
Illalla lähden syntymäpäiväjuhlille yhden rakkaan ystäväni tekemissä korvakoruissa. Te, ketkä olette olleet mukana pidempään tiedättekin, että kuutisen vuotta sitten tutustuin Instagramissa kahteen sielunsiskoon. Nannaan ja Johannaan, joiden kanssa ollaan tehty jokavuotinen Tallinan keikka nyt jo viisi kertaa. Jossulla on yleensä ollut kutimet mukana ja on esitellyt meille mitä taidokkaimpia askartelujaan. Kerran oli jopa kutonut meille tiimivillasukat. Meille, keillä (siis puhun nyt lähinnä itsestäni ;D) ei pysy minkään sortin kutimet kädessä.
Huomasin facebookissa viikko takaperin, että Johanna on tehnyt ihania makramee-korvakoruja ja samantien sain idean; ostin yhdet itselle ja toiset teille. Sillä tiedättekö, että vaikkei me tunnetakaan suurimman osan kanssa livenä, niin kyllä me nyt näiden kymmenen vuoden aikana ollaan niin paljon toisiimme tutustuttu, että voin kutsua teitä ystäviksi. Eikö vain? ♥ Teidän kanssanne mä olen välillä jopa useammin tekemisissä kuin mun muiden ystävien. Monien teistä kanssa kirjoitellaan useasti viikossa ja vaihdetaan kuulumisia.
Joten mun tapani kiittää teitä kuluneesta vuodesta on järjestää pieni arvonta Instagramin (atmarias) puolella. Tuo ihana sielunsiskoystäväni Johanna lähetti yllätyksenä vielä yhdet ylimääräisetkin korvakorut ostamieni lisäksi, joten myös teillä on mahdollisuus ilahduttaa ystäväänne. Laitetaan hyvä kiertämään. Käykäähän Instassani osallistumassa ennen huomista puolta yötä. Ehdin sitten lähettämään korvikset ennen joulua.
Johanna kertoi, että suurin vaikuttaja ja inspiraation lähde hänelle kädentaitojen suhteen on ollut hänen fammunsa Dagny Senni Ester. Siellä pilven päällä saa joku olla tällä hetkellä hyvin ylpeä ♥ Kyselin Johannalta, että josko hän perustaisi IG-tilin korvisten ja kädentaitojensa ympärille ja ei mennyt aikaakaan, kun tuli viesti että IG-tili on pystyssä. Tilin nimen alkuperä tulee fammulta; dagny.design. Kannattaa ottaa seurantaan. Jossu sanoi, että päivätyöt haittaavat hieman harrastusta, mutta eiköhän tuo tili tuosta vielä aktivoidu kunnolla. Lupasin vähän buustata, joten käykäähän tykkäilemässä 🙂
Nyt juustokakkupuuhiin ja sitten ennen illan juhlia jouluruokailemaan maailman parhaimpaan anoppiappiukkolaan! Kiitos vielä, kun olette ja kasvatte mun mukana. Meillä on ollut taas huikea vuosi, joka pian vaihtuu uudeksi ♥
LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,
