lauantai 06. heinäkuu 2019

Loman loppuessa

HEIPPA IHANAT!

Täällä ollaan kotiinlähtötunnelmissa; laukut on nyt pakattu ja talon omistaja tulee heti aamusta palauttamaan deposit -maksumme. Sitten auton nokka kohti Firenzeä ja Munchenin kautta Helsinkiin. Sormet ristissä, että lennot ovat ajoissa. Tai ainakin tuo eka, nimittäin vaihtoaikaa Munchenissä on ruhtinaalliset 40 minuuttia :) Kova ikävä karvakorvaa, mutta illalla nähdään.

Se oli joitain vuosia sitten, kun kuuntelimme uima-altaalla vieressä istuneen suomalaisseurueen keskustelua ”ruokapolitiikasta”. Mietittiin, että tuollainen ryhmämatkailu ei olisi meitä varten. Ainakin, jos jo ruokapolitiikasta päättäminen menisi niin vaikeaksi. Viime lokakuun lopussa pikkujouluillallisella huomasimme lyövämme tämän kesän reissua lukkoon. Kuuden perheen kesken. Tälle ekalle reissulle pääsi lähtemään vain kaksi perhettä, mutta annas olla – ensi kesänä toivottavasti mukana on jo kaikki perheet. Ja siinä missä viime lokakuussa meitä oli lähtemässä reilu kaksikymmentä, on ensi kesänä mukana toivottavasti kaksi pienenpientä enemmän.

Jonkun verran olen saanut kyselyitä, että miten meillä on homma toiminut ystäväperheen kanssa. Kaikille olen vastannut, että ihan täydellisesti. Jään kaipaamaan tätä meidän pientä, laajennettua perhettä. Niitä aamuja, kun olen avannut makkarin oven ja kuullut pienen papupadan heleän äänen alakerrasta. Nuuskuttanut tuoreen kahvin ja aamuplättyjen tuoksun.

Jään kaipaamaan meidän yhteisiä jutteluhetkiä, kun istutaan keittiön pitkän pöydän äärellä. Naurua ja sitä, että ollaan voitu olla kaikki aivan omia itsejämme. Ruokapolitiikkaa, joka on sujunut kuin rasvattu. Ilman turhaa säätöä. Jään kaipamaan suussa sulavia pasta-annoksia ja herkullisia ruokaisia salaatteja. Täällä meidän omassa lomakodin keittiössä valmistettuna. Maitokauppareissuja ja auringon tunnetta kasvoilla.

Jään myös kaipaamaan sitä puhdistavaa tunnetta, kun kyyneleet sekoittuvat hikeen Toscanan kukkuloilla lenkkeillessämme. Kun ollaan elämän raadollisuuden edessä ja kuitenkin keskustelustamme huokuu toivo. Elämänhalu ja se liekki, joka ei sammu, vaikka mitä tapahtuu. Kun kippistämme kyynel silmäkulmassa elämälle, vaikka koti-Suomesta kantautuu sangen surullisia uutisia. Kun saan rutistaa ja lohduttaa. Koska been there, done that 

Olen saanut hurjan paljon viestejä somen kautta, pääosin ihania ja positiivisia. Mutta kuten aina reissujemme aikaan, myös niitä viestejä, joista paistaa harmistus. Se, että meillä on ollut onni asua hulppeassa villassa viikko ei sulje pois sitä tosiasiaa, että elämässä tapahtuu paljon muutakin. Somessa näkyvä osa on vain pintaraapaisu. Somessa en ole näyttänyt sitä, kun tutustuimme paikalliseen ensiapuun tai sitä huolta ja lohduttomuutta, jota elämän rajallisuuden konkretisoituminen saa aikaan.

Somessa ei nähty niitä tunteita, jotka on tarkoitettu vain meille itsellemme. Koska ne on niitä sellaisia asioita, joita ei ole tarkoitettu jaettavaksi. Mutta ne ovat asioita, joiden takia muistamme tämän ihanan reissun loppuelämämme. Kenties jopa paremmin kuin tuonne IG:n kohokohtiin tallennettujen videoiden avulla.

Postauksen kuvituksena toimii Sienan kauniit kadut ja helteisen Piazza del Campon maisemat. Musta tuntuu, että mun kamera on rakastunut Italiaan. Vähintään yhtä paljon kuin minä itse :)

VIIKONLOPPUTERKUIN,


14 Responses to “Loman loppuessa”

  1. Anna sanoo:

    Teillä on ollut varmasti ihana loma kuvien perusteella, näyttää ihanalta paikalta <3

    • Maria Maria sanoo:

      Heips Anna

      ja voi kyllä – Toscana yllätti täysin ♥ Toscanaan on pakko päästä vielä uudelleen, niin monta paikkaa jäi näkemättä :)

      Suloisia sunnuntaiterkkuja sinne ♥

  2. Tarja sanoo:

    Ihanan näköistä, ihanan kuuloista! <3

    Ei kai liene keltään pois se, että teillä on ollut mukava loma. Tuskinpa harmittelijoiden elämä olisi ollut sen parempaa, vaikka te olisitte jääneet Suomeen.
    Ja kuten sanoit: elämässä on niin paljon muutakin. Jokaisella on surunsa, se pitäisi kaikkien muistaa!

    Turvallista matkaa kotiin!

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Tarja

      ja kiitos! Tuolla kyllä silmä lepäsi maisemissa ja sitä myötä mieli…uskomaton paikka ♥

      Sanos muuta, jokaisella meillä on ne omat murheet ja surut. Asenne elämään tosin ratkaisee näissäkin :)

      Suloista sunnuntaita ♥

  3. ida ihana sanoo:

    Ihania kuvia!<3 Me palattiin juuri kotiin muutaman päivän reissulta Tukholmasta, mistä kirjoittelinkin omaan blogiini :) Vaikka oli ihana reissu, on musta aina kiva palata kotiinkin. Hyvää kotiinpaluuta teillekin!<3
    Ida
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Ida Ihana

      ja voi, täytyykin tulla lukemaan Tukholman kuulumisia :)

      Kiitos, kameralle oli Toscanassa totisesti käyttöä – niin kuvauksellinen paikka :)

      Ihanaa sunnuntaita, nautitaan kotoilusta ♥

  4. Sanna sanoo:

    Kukapa sitä nyt someen jakaisi mitään,kovinkaan hlökohtaista.Blogit ja instajutut on vain pintaraapaisuja ihmiselosta ja niin minusta tulee ollakkin.
    Mies reissussa ja olen ollut tänään yksin kotona,vettä tullut kaatamalla ja vähän tympiintynyt olo ollut…Kiva katsella kauniita kuviasi paikasta,missä en ole koskaan ollut.Varmastikkin jokapennin arvoinen reissu ystävien kanssa,josta jää ihanat muistot:)

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Sanna

      ja hei juurikin näin, elämässä on niin paljon muutakin ♥

      Hih, mä just toivoin kaatosadetta ja kas, sellaisen sain. Mies on golfkentällä ja mulla masu täynnä spagettia. Nyt mahan viereen nukkumaan :D

      Reissu oli kyllä niin rentouttava, että en muista toista. Ihanaa, että sain viedä teidät lukijat nojatuolimatkalle…joka muuten jatkuu taas ensi viikolla, sillä kuvia tuli otettua ”muutama” sata ;)

      Suloista sunnuntaita ♥

  5. Vilijonkka2 sanoo:

    Luen mielelläni blogiasi. Jaat elämästäsi siivuja, tuokioita ja pohdintojasi.
    Ensimmäisen kerran kommentoin.
    Minuakin kirpaisee osattomuuteni sellaisesta onnesta, jota luen teksteistäsi. Taustalla oma suruni ja harmini, osattomuuteni: oma kaipuu parisuhteesta, omistusasunnosta, mökistä tms kerrostalon vuokrakaksion sijaan, ystävien puute, lisänä matalapalkaisen työn tuomat arjen päivittäiset haasteet sekä erityisdiagnosoitu lapseni.

    Iloitsen onnestasi ja kiitollisuudestasi siitä mitä olet saanut, ja miten tuot sitä esille. Sinulla on vapaus valita, mitä meille teksteissäsi käsittelet. Sohvapöytävaihtoehtoja, lisäravinnevalintoja, tunnetiloja, oman persoonasi ja mielenkiintojesi mukaan. Lukija voi ohittaa tekstin, jos se ei kiinnosta. Niin minäkin toisinaan.

    Mielestäni kirjoitat muita arvostelematta, loukkaamatta, vähättelemättä. Aidosti on luonteva eläytyä sinulle merkityksellisiin asioihin. Elämäntapahtumien virta kulkee siitä huolimatta, että itse teemme ihan muita suunnitelmia. Toisen mennyttä, koko nykyisyyttä ja tulevaa ei voi tunne-elää tai tietää – kuten ei omaansakaan. Omia tunteitahan ei voi valita, mutta miten niihin asennoituu ja kuinka toimii, sen voi. Joten vaikka tuntisi kateellisuutta, miksi toisi sen esille negatiivisesti toiselle henkilölle? Jonakin päivänä, jotakin hyvää ja iloista voi tapahtua itsellekin.

    ”Kun muutamme asenteemme, emme pelkästään näe elämää eri tavalla. Elämä itse muuttuu aivan toiseksi.” -Katherine Mansfield

    • Maria Maria sanoo:

      Voi Vilijonkka2,

      minun tekisi mieleni tulla ja rutistaa sinua ♥ Kiitos erittäin kauniisti kirjoitetusta ja rakentavasta kommentistasi ♥

      Olen ajatellut myös niin, että eihän kaikki tekstit ole kaikkien lukijoiden mieleen, mutta niiden ”ei niin mieluisten” juttujen ohittaminen on tänä päivänä helppoa.

      Tuo lause asenteesta pitää täysin paikkansa. Loppu viimeinhän se on oma asenteemme, jonka avulla selviämme elämästä. Asenteen eteen pitää joutua joskus tekemään töitä, mutta on se sen arvoista :)

      Suloista sunnuntaita ♥

    • Sanna sanoo:

      Ihana kommentti!Viisautta ei sinulta ainakaan puutu.Kirjoittaisipa kaikki yhtä hyvin ja rakentavasti.
      Olet varmasti ihana ihminen!

  6. Meri sanoo:

    Myös minä luen mielelläni blogiasi. Ihana on ollut seurata teidän reissua, ei teidän loma tosiaan ole keneltäkään pois. Sinulla on taito kirjoittaa, ja kuten edellä kommentoitiin niin et arvostele, vähättele etkä loukkaa ketään kirjoituksissasi. Itsekin olen joutunut kokemaan tänä kesänä elämän rajallisuuden. Meidän perhettä on kohdannut tänä kesänä suuri suru, menetys, jota ei vieläkään voi uskoa todeksi. Saan blogistasi tällä hetkellä paljon lohtua, kiitos, että kirjoitat❤

    • Maria Maria sanoo:

      Hei Meri

      ja lämmin halaus sinulle ♥

      Kiitos kauniista kommentistasi sinullekin; minulle ei tulisi ikimaailmassa mieleen kirjoittaa esimerkiksi reissuistamme ns. kehuskellen tai miten sen sanoisin, brassaillen. Vaan haluan näiden reissupostaustenkin myötä viedä lukijat nojatuolimatkalle ja välittää tunnelmia.

      Suloista sunnuntain jatkoa ja kovasti voimia sinulle ♥

Kommentoi