IHANAA VUODEN VIIMEISEN PÄIVÄN AAMUA!

En voi uskoa, että tämä vuosi taputellaan pian pakettiin. Yleensä tässä vaiheessa vuotta ajatukseni ovat olleet varsin analyyttisia. Tehneet ikäänkuin elämän tilinpäätöstä. Raksuttaneet menemään niin maan peijakkaasti, että jos pääni olisi ollut printteri, niin se olisi sauhuten suoltanut kaavioita ja käppyröitä. Hetken jo huolestuin, kun tänä vuonna niin ei ole. Vuosi lopetetaan ja aloitetaan samoissa merkeissä. Pian päättyvä vuosi on ollut pitkästä aikaa sellainen tasaisen ihana. Jonkun mielestä ehkä tylsä, mutta omasta mielestäni ihanan tylsä. En kaipaa vuoristorataseikkailuja, niitä liian jyrkkiä alamäkiä ja ylämäkiä. Vaan tykkään ihan tästä elämästä ilman suuria muutoksia.

Tasapaksu elämä on turvallista ja aina sanotaan, että pitäisi mennä pois mukavuusalueeltaan. Ei siitä ole kuin kolme-neljä vuotta kun itsekin vannoin elämän olevan mielenkiintoisempaa, kun poistuu mukavuusalueeltaan. Mutta senkin voi tehdä ihan pienesti. Ei tarvita mitään benjihyppyjä tai lomamatkaa Fidzille sukeltelemaan.

Jo pari vuotta kantava voimani on ollut lempeys. Ja sillä jatkan ensi vuonnakin. Pyrin olemaan lempeä itseäni ja muita kohtaan. Olen hyötynyt tuosta ajatusmallista ihan älyttömän paljon. Siitä, että tässä liian kunnianhimoisessa maailmassa ei tarvitse itse olla kunnianhimoinen, jos ei halua. Riittää, että olen tyytyväinen omiin saavutuksiini. En tarvitse pystejä, pokaaleita tai kunniamainintoja. Pyrin elämään niin, että mulla ja lähipiirilläni on hyvä olla. Panostamaan hyvinvointiin ja terveyteen. 

Neljä tammikuuta on kulunut tipattomasti, niin tämä tulevakin tammikuu. Kolme tammikuuta on kulunut valkoista sokeria vältellen, niin tämäkin tammikuu. Kertaakaan en ole lipsunut, mutta lempeästi senkin antaisin itselleni anteeksi. Se tajuttoman hyvä olo, joka valkoisen sokerin jättämisestä ja muunkin höttöruoan välttämisestä tulee, on kaiken sen arvoista. Mutta eipä tuossakaan hirmuisesti ole muutosta siihen arkeen, johon olen tottunut. Eli ei varsinaisesti voi puhua uuden vuoden lupauksista. Vaan pienestä ryhtiliikkeestä wiener nougatien ja minttukaakaon jälkeen 😉

Vuosi vaihtuu, no mikä sitten muuttuu? Ehkä suurin muutos on se, että pitää opetella taas päiväyksessä tuo 2019 vuoden 2018 sijaan. Suurimpiin muutoksiin tulevana vuonna kuuluu myös se, että täytän loppukesästä 44 vuotta. Ja edelleen, elän elämäni parhaita aikoja. Vanheneminen ei pelota. Se, että aika tuntuu kuluvan hurjan nopeasti, pistää hiukkasen puntin tutisemaan. Mutta kun osaa ottaa elämästä joka päivä ja joka hetki kaiken irti, ei tuota ajankuluakaan tarvitse turhaan taivastella 🙂

Mitä blogiin tulee, niin aina välillä mietin, että pitäisi repäistä ja muuttaa bloginkin suhteen asioita. Mutta hei, ehkä tämä blogi elää niin sidoksissa omaan elämääni, että niitä muutoksia tulee pikkuhiljaa, huomaamatta. Jos ei omassa elämässäni mikään muutu, niin en koe tarvetta alkaa blogissakaan suureellisia muutoksia tekemään. Ehkä voisin alkuvuonna panostaa taas enemmän ruokaresepteihin. Sellaisiin helppoihin ja terveellisiin. Jossain vaiheessa harkitsin jo ruokabloggaajaksi siirtymistä, mutta koska tykkään höpötellä teidän ihanien kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä, niin eiköhän me jatketa tällä samalla vanhalla mallilla. If it ain’t broken, don’t  fix it. 

Joten saako olla ilman tavoitteita ja sen suurempia suunnitelmia tulevalle vuodelle? Kun joka tuutista tarjotaan uuden vuoden lupauksia ja elämänmuutosideoita. Mitäs jos on vain ihan tyytyväinen tähän tasapaksuun ja ihanaan elämään?

Kiitos teille ihanat siellä ruutujen toisella puolella, kun olette kulkeneet mukana jälleen tämän blogivuoden. Ilman teitä tämä touhu olisi ollut vallan tylsää. Ilman teitä en olisi tuntenut intohimoa kirjoittaa ja valokuvata. En olisi saanut mielipiteilleni vahvistusta tai uutta näkökulmaa asioihin. Te olette tämän bloggaamisen rikkaus. Suuresti kiitos teille, ihan jokaiselle ♥

IHANAA VUODEN VIKAA PÄIVÄÄ
& SUPERIHANAA ALKAVAA UUTTA VUOTTA TOIVOTELLEN,

PS. sen verran vuosikatsausta tein, että tämän blogipostauksen kuvat ovat flashbackejä menneiltä kahdeltatoista kuukaudelta 🙂